UOLEVIN LAULU ELINALLE
Reading edition
Lumet yössä lankee. Ihmisäänt' ei mitään. Läntehen ja itään hiljaisuus niin ankee. Katsoo kaukaa varmaan silmät samettiset, suuret, surulliset Elinani armaan.
Samoin nyyhkytyksin siunattu on tiemme, sielunsairaat, yksin usein, usein liemme. Tupa sentään parhain sulle kodin tavoin myöhään sekä varhain etähäll' on avoin.
Tuska siell' ei paina, kohtalo ei vainoo — kaunein, pyhin, ainoo olet aina, aina…. Aamun suuri rusko, yötä ikuisempi — itse elon usko, toivo sekä lempi!