MYRSKY KUUTAMOLLA
Reading edition
Kiiluu taivas tumma, välkkyy kuollut maa, kuu, yön silmä kumma talveen tuijottaa. Villi vihuri pauhaa.
Pilvet vasten tuulta repee, halkeaa, metsäin harjat kuulta aaveloiston saa. Lasinen maailma nukkuu.
Pasuunaan soi suureen myrskyn puhallus, tunkee sydänjuureen tuska, autius! Yötä ja myrskyä kestää.
Sisintään ei koskaan sielus antaa voi, syvin taisteloskaan sydämiin ei soi. Kylmät on elämän muurit.
Pakkashanget loistaa — uhka sydämein tuulen huudon toistaa hurjin sävelein. Myrskylle mieleni annoin.