METSÄSSÄ
Reading edition
Vilpoisella ruohovuoteellain maata miehen joutilaan on hyvä. Yllä männynlatvain huojuvain huokaa tuulen tuutulaulu syvä.
Joskus tuokioksi havahdun, raukeasti silmäluomet avaan. Katson metsän täyteen riemuhun, lintuun heleästi laulahtavaan.
Tuuli pitkän riemusäveleen pihkanpunertaviin oksiin soittaa. Varkain myöskin miehen uupuneen suuri, suvenuusi onni voittaa.
Tuoksuvina havut huojuilee valomeren lainehissa kylpein. Hiljaa autuudesta vapisee korkealla honganlatva ylpein.
Rannattomaan poutaterheneen itse päivän punakehrä hukkuu! Tunnit antaa kättä toisilleen. Ruohikossa onnenpoika nukkuu.