METSÄLÄHDE
Reading edition
Läpi lehtiholvin kuvaimeesi kuultaa kultaläikät auringon. Mitä kätket mustaan syvyyteesi, metsälähde mykkä, pohjaton?
Suven suomaa onnea et nauti, silmäsi on itsees kääntyneet, karvas, uuvuttava unitauti kietoo suoniesi raikkaat veet.
Yhden suuren, yksinäisen lumpeen kaihollasi juotat, kasvatat, sammaleet ja vesiruohot umpeen samenevan silmäs saartavat.
Ei sen tummaan, pohjattomaan tuskaan virvoitusta aamun tuuli tuo, suvipäivän lämmin punerruskaan ilon syvää vapahdust' ei suo.
Metsälähde, unten kammitsoima, päästä musta muras kuohumaan — avaa suoniesi raikas voima, vyöry vaahtoaalloin halki maan!