TANSSIAISUNELMA
Reading edition
Taas viulut kutsuen karkelohon yötummaa tahtia toistaa. Sävel valssin niin outo ja hehkuva on kuin etelän henkäys tuntematon, ja lamput riutuen loistaa.
Minut voimaton huumaus valloittaa, en kättä voi tanssihin antaa —! Yön mustille siiville sieluni saa. Pois kauas vuorten ja metsien taa mua keinuvat aallot kantaa.
Jo äänet ja askelet ympäri mun unen laulavan helmahan hukkuu! Yli karkelon kuuntelen ääntäsi sun. Yli yön, yli maailman unhotetun minun sieluni luoksesi nukkuu.