RANNALTA
Reading edition
1
On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin: — miten villisorsan valitus soi kaislikossa öin…
Joku yksinäinen, eksynyt, joka vilua vaikeroi, jok' on kaislikossa kierrellyt eik' emoa löytää voi.
Sun harmajata aaltoas olen katsonut kyynelein: ens surunsa itkenyt rannallas mun on oma nuoruutein.
On syvään sun kuvasi painunut ja sitä ikävöin. Olen villisorsaa kuunnellut ma siellä monin öin…
2
Iltaruskon loimu läikehtii, hetkeks veden pintaan vielä jää se. Venhe valkamassa uneksii ulapoista, joit'ei koskaan nää se.
Ja ma iltaruskoon katselen ja ma olen sairas ikävästä kaikkeen, jota koskaan saa ma en, kaikkeen, joka katos elämästä.