NUKKUVAT KENTÄT
Reading edition
Mitä onkaan elämän ja suven lyhyys, mikä arvo onkaan onnen hymyilyllä, sinuun verrattuna, kuolon kirkas pyhyys, talven uneen uupuneiden kenttäin yllä?
Mitä onkaan onnenunet tähkäpäiden, kuulaat kaihot katoavain kesäin öissä verrattuna rauhaan kinosten ja jäiden, himottomaan loistoon talven tähtivöissä?
Uinuu lakeus kuin lapsi, joka uskossansa kuolon syvään siunattuhun lepoon vaipuu, nukkuu sammumisen onni otsallansa, josta kadonnut on odotus ja kaipuu.
Ah, ei herää talven kylmään aurinkohon nukkuneiden kenttäin nuori voima, ah, ei vaihdu turhaan onnen taistelohon rauha kaiken olevaisen unelmoima!
Katsoo taivaan harhaileviin tähtösihin, kodittomiin kiertäjihin avaruuden, kaipaamatta tuntee olemuksen uumenihin kuolon unettoman levon ihanuuden.