BERTRAN DE BORN
Reading edition
Ylös, miekkoset, ja laivaan, päin rantaa vihollisen! Pian toisemme portilla taivaan me tapaamme jokainen.
Mut hetkinen mulle suokaa. Mitä kerron, te kuunnelkaa. Sana heimolleni te tuokaa, kun mun tomuni kätkee maa.
Moni uskoton jo kasti verin kalpani kirkkahan. Pyhää Neitsyttä kuoloon asti ja ristiä puolustan.
Mut tietkää, on mieleni poissa, ei retkellä ristin tien, unen kalpean kuutamoissa sydänrunoni ratsut vien.
Sinä päivä, mi mailles painut, ole todistaja sen: ylin mulle jok' uneni ainut, joka sointu säkehen.
Hänen, toden ankaran Herran, jok' on säätänyt ristin tien, olen tuomion saava ma kerran ja ma kadotettu lien.
Mut en ostanut unteni hintaan ole iloja taivahan. Mies myö ei kallihintaan niin halpaan palkkahan.
Mut jos mielin hän mulle antaa, mitä teille hän antava on, voin pääni ma pystyssä kantaa ylös taivahan ilohon.
Ja kun kerran täältä mä lähden, sama miksi mun vereni juoks: olen laulanut laulun tähden ja taistellut taistelun vuoks.
Ylös, miekkoset, ja laivaan, päin rantaa vihollisen! Pian toisemme portilla taivaan me tapaamme jokainen.