III. LISÄYS.

I. Agricolan kieltä.

1. Davidin 52:s Psalmi.

Mites kerskat sine Tyranni, ette sine taidhat wahingoitta? ette quitengi Jumalan Laupius wiele iocapeiue pysy.

Sinun kieles ongipi wahingon ielkin, ia leickapi walhellans ninquin tereue Partaweitzi.

Sine puhut paramin Paha quin hyue, ia Walhen pikemin quin Oikeudhen. Sela.

Sine puhut kernasti caiki mite cadhotoxen sopiuat, wären Kielen cansa.

Senteden Jumala serkepi sinun iuri coconans, ja murenaa sinun. Ja Maiasta sinun vlostemmapi, ia ninen Eleuiten maalda hen vlosiwrittapi sinun. Sela.

Ja ne Wanhurskat sen näkeuet, ia pelkeuet, ia henen ylitzens naurauat.

Catzo, teme on se Mies, ioca ei pitenyt Jumalata henen Turuanans, Waan vskalsi henen swren Rickaudhens päle, ia oli wäkeue wahingota tekemen.

Mutta Mine pysyn ninquin Hedhelmelinen Oliupw Jumalan Honessa, mine vskallan Jumalan Laupiudhen päle, aina ia ijancaikisesta.

Mine kijten sinua ijancaikisesta, ettes sen teit, ia mine odhotan sinun Nimeäs, Sille sinun Pyhes sijte iloitzeuat.

2. Isämeidän rukous.

Ise meiden ioca olet Taiuais. Pyhetty olcon sinun nimes. Lehestulkon sinun waldakundas. Olcon sinun tactos nin maasa, quin on Taiuais. Anna meille tenepeiuenä meiden iocapeiuenen leipen. Ja anna meille synnime andexi ninquin me annama meiden welgholisten. Ja ele iohdata meite kiusauxen. Mutta päste meite pahasta. Sille ette sinun ombi waldakunda, ia woijma ia cunnia ijancaikisudhes. Amen.

II. Isämeidän-rukous Suomen lähimmillä heimokielillä.

(Tavallisista poikkeavat kirjamerkit merkitsevät seuraavata: õ tummempaa o-ääntä; ë tummempaa e ääntä; z vienoa s:ää; š samaa kuin ruotsissa sch; ṭ samaa kuin tj ruotsin sanassa tjena; t´, d´, ń, l´, ŕ, k´, p´ ääniä, joissa i on näiden konsonanttien kanssa yhteensulanut ja jotka kuuluvat melkein kuin tj, dj, nj j.n.e.; ṅ lopuksi merkitsee yhtä kuin paljas n suomalaisissa hangella, honka.)

1. Aunuksen-Karjalan kielellä.

Taatto meijän, kudai olet taivahil, pühitäh nimi sinun. Tuloov tsarstvu sinun, liennööv valdu sinun, kui taivahal niugal i maal. Leibü meijän jogapäiväine anna meile nügöi. I jätä meile vellat meijän kui i müö jätämmö velganiekoile meijän. I älä saata meidü maanihuoh, a päästä meidü pahas. Sinun on tsarstvu i vägi i kiitos igäh.

2. Tverin-Karjalan kielellä.

Tuato miiän, kumbane olet taivahaša, hüvitiätšekäh šiun nimi: tulgah šiun kuningahuš, olgah šiun vällä kuin taivahaša niin i muala; hengen pideiksi leibiä anna meilä aino; i jätä meilä miiän velat, kuin i müö jättälemä miiän velganiekoila; i älä šuata meidä vaivah, a piäššä meidä pahašta; šiun on kuningahuš i vägi i kaunehuš ijin igäh.

3. Watjan kielellä.

Izä med´ee, kumpa õlet taivaiza; pühättü õlkoo nimes sinuu; Iiṭi-tulkoo sinuu vältas; õlkoo sinuu tahtos nii maaza kul taivaiza; anna meile tänänne med´ee õkapäivädnee leipäni; ja anna meile med´ee vëlkani anteehsi kui i möö anteehsi annamme med´ee vëlgaliisile; ja älä saata meitä manituhseese; a päässä meitä pahassa; kui sinuu on valta ja võima ja slaava, igäl kõikee.

4. Wepsän kielellä.

Taat meide, kudam oled taivhal! sädkahaze puhthaks nimi sinun. Tulgha tsarstv sinun; olkha vald sinun i mal kut taivhas. Leib meide kaikutšeks päivaks anda meile tänambäi. I p´ästa meile velgad meide kut i mö p´ästam velghiišile meide. Ala anda meid smuutta; a p´ästa meid luukvas. Ibo sinun om tsarstv i vägi i kuulund igan kaiken.

5. Wepsän kielellä, toisin.

Taatoi meiden, kudam oled taivhal; puhtas nimi sinun. Varastamai tsarstvad sinun: da linnob vald sinun i mal kut taivhal. Leib meiden našusnii anda meile tänambäišel päival. I jätä meile völgad meiden, kut i mö jätämei völgnikoile meiden. I ala anda meid iskušaha; a p´ästa meid pahas. Sidamed mi sinun om tsarstv i slav igaze.

6. Wiron kielellä, Tallinnan murteella.

Meie iza, kes sa oled taevas, pühitsetud saagu sinu nimi, sinu riik tulgu, sinu tahtmine sündigu kui taevas nenda kaa maa peal; meie igapäevane leib anna meile tänäpäev; ja anna andeks meile meie võlad, kui kaa meie andeks anname oma võlglastele; ja ära saada meid mitte kiuzatuze sisse, vaid peasta meid ära kuŕjast! sest sinu päralt on riik, ja vägi, ja au igaveste.

7. Wiron kielellä, Tallon murteella.

Meije Essa taivan, pühhendetus sago sinno nimmi. Sinno riik tulgo. Sinno tahtminne sündko, kui taivan, nida ka ma pääl. Meije päivalikko leiba anna meile täämba. Nink anna meille andis meije süda, nida kui ka meije andis anname ommile süüdlaisile. Nink ärra saatko meid kiusatusse sisse; enge pästa meid ärra kurjast: Sest sinno perralt om riik, nink väggi, nink auvustus iggavetsel ajal.

8. Liivin kielen itä-murteella.

Mäd touvõ iza, püvštõd soogõ sin nim; sin voolikšõmi las tulgõ mäd juurõ; sin toomi las suguug moo päälõ nei iiš kui touvõs. Mäd pävviz tuoitõg aanda mädõn tämpõ. Un lask jara mädõn mäd süüd nei kui meeg eńts süülistõn naant süüd jara laskuum. Un äla laskõ sina meidi eńtš juustõ jara saddõ: pästa meidi amaast äb jõvast. Sinnõn jo um se voolikšõmi un se joud un se ouv bäs lopaandõkst.

9. Liivin kielen länsi-murteella.

Mäd iza, kis sa vuod touvis! püvaatõd las saag sin nim. Las tulgõ sin vaalikštõks, sin meel´ las suguug kui touvis nei ka maa pääl. Mäd jega-pävvist leibõ aanda mädõn tämpõ. Un jeta mädõn mäd vüülgad, kui ka meig jetaam ummõ vüülgalistõn. Un äla vii meidi k´ertaamiz sizõl, aga pästa meidi jera siest kureest, jo sinnõn säädõb se vaalikštõks un se joud un se ouv iggõks.

III. Lyhyitä elämäkerrallisia tietoja niistä kirjoittajista, joiden teoksista tähän kirjaan on otettu kappaleita.

Ahlqvist, August, synt. v. 1826, majisteri v. 1857, tohtori v. 1860. Suomen kielen ja kirjallisuuden professori v. 1863. Ulosantanut runoelmia, nimellä Säkeniä, Muistelmia matkoilta Wenäjällä ja Suomen kielen Rakennuksen sekä melkoisen joukon muita teoksia kaunokirjallisuudessa ja kielitieteessä Suomen, Ruotsin ja Saksan kielillä. Käyttää runollisissa teoksissaan salanimeä A. Oksanen.

Andelin, Anders, synt. v. 1809, vihittiin papiksi v. 1835, tuli kirkkoherraksi Utsjoelle v. 1853, Paltamoon v. 1859. Kuoli v. 1882. Kirjoittanut useampia tutkimuksia Lapin kielestä, jotka ovat painetut Suomen Tiedeseuran Acta-kirjoihin, kääntänyt Lapin kieleen vuotiset evangeliumit ja epistolat sekä muita hengellisiä kirjoja, ja Suomi-kirjassa julaissut Kertomuksen Utsjoen pitäjästä.

von Becker, Reinhold, synt. v. 1788. Historian professorin apulainen Turun yliopistossa v. 1816. Suomen kielenkääntäjä k. Senaatissa vuosina 1829-1856. Kuoli v. 1858. Ulosantoi ruotsin kielellä mainion Suomen kieliopin, ja toimitti vv. 1820 ja 1821 suurella taidolla ja menestyksellä perustamiansa Turun Wiikkosanomia.

Blomstedt, Oskar Aug. Frith., synt. v. 1833, lehtori Oulun alkeisopistossa v. 1864, filosofian-tohtori v. 1869, dosentti Suomen ja Unkarin kielissä s.v., kuoli v. 1871. On ulosantanut useampia kielitieteellisiä ja muita pienempiä teoksia, joista jälkimmäisistä etevin on Kuvaelmia 1808 vuoden sodasta.

Cajanus, Juhana, synt. v. 1655. Ylimääräinen professori Turun yliopistossa v. 1680. Kuoli v. 1681. Häneltä jääneiksi ei tiedetä muita teoksia kuin tähän kirjaan otettu virsi.

Cannelin, Gustav, synt. v. 1815, filosofian-tohtori v. 1844, lehtori Waasan kymnaasissa s.v., kirkkoherra Mustasaaren pitäjässä v. 1873. Paitse useampia muita teoksia on hän ulosantanut uuden parannetun käännöksen 1734 vuoden Lakikirjaa ja ensimmäisen Kreikan kieliopin Suomen kielellä.

Castrén, Kaarle Alfred, synt. v. 1845, ylioppilas v. 1865, filosofian-kandidaatti v. 1871. Kuoli v. 1874. Etevin teos; Muistelmia 1808-1809 vuoden sodasta.

Erkko t. Erkkonen, Juh. Henr., synt. v. 1849, tuli Jyväskylän seminariin v. 1867, pääsi sieltä v. 1872, kansankoulun-opettaja Rokkalan tehtaalla Johanneksen pitäjässä, sittemmin Wiipurissa. Teos: Runoelmia, 3 vihkoa.

Frosterus, Juhana, synt. 1720, majisteri v. 1745, kirkkoherra Sotkamossa v. 1763, kuoli v. 1809. Hänen kirjateoksistansa on Hyödyllinen Huvitus Luomisen töistä viime aikoihin asti ollut Suomen kansalle rakas ja mieluinen kirja.

Gottlund, Kaarle Aksel, synt. v. 1796, ylioppilas Turussa v. 1814 ja Upsalassa v. 1816, Suomen kielen lehtori Helsingin yliopistossa v. 1839. Kuoli v. 1875. On ulosantanut suuren joukon kirjallisia teoksia sekä Suomen että Ruotsin kielellä, joista mainittavimmat ovat Otava 2 osassa ja Runola.

Granlund, Juh. Fredr., synt. v. 1809, kirjanpainaja Turussa vuodesta 1856. Kuoli v. 1874. On ulosantanut useampia vihkosia runoelmia, ja aika ajoittain toimitellut Turusta ulostulevia sanomalehtiä Suomen kielellä.

Hannikainen, Pietari, synt. v. 1813, maanmittari v. 1835. On ensimmäinen, joka suuremmalla menestyksellä on kirjoittanut komedioja ja novelleja Suomen kielellä. Etevin hänen teoksistansa on tähän otettu Silmänkääntäjä.

Judén t. Juteini, Jaakko, synt. v. 1781, ylioppilas v. 1800, majistraatin-sihteeri Wiipurissa v. 1813, kuoli v. 1855. On toimittanut suuren joukon sekä runoja että proosateoksia, enimmät kansalle kirjoitettuja ja pieninä kirjasina ulosannettuja. Hänen kuoltuansa ulosannettiin kaikki hänen suomenkieliset teoksensa koottuina 9 osassa.

Kajaani t. Cajan, Juh. Fredr., synt. v. 1815, ylioppilas v. 1832, vihitty papiksi v. 1842, kappalainen Piippolassa v. 1857. Hänen pääteoksensa on Suomen Historia, ulottuva uskonpuhdistuksen aikoihin.

Kallio salanimi; oikea nimi Samuel Gustav Berg, synt. v. 1803, ylioppilas v. 1822, tuli sokeaksi, kuoli v. 1853. On kirjoittanut vaan muutamia lauluja, joista useimmat ensi kerran painettuina ilmautuivat Gottlundin Otavassa.

Keckman, Kaarle Niklas, synt. v. 1793, filosofian-tohtori v. 1815, Suomen kielen lehtori yliopistossa v. 1829, kuoli v. 1838. Hänen mainittavin teoksensa on mukailema Kultala, hyödyllinen ja huvittava historia.

Kemell, Klaus Juhana, synt. v. 1805, vihitty papiksi v. 1827, kappalainen Alavieskassa, kuoli v. 1832. Paitse useampia runoelmia on hän suomeksi painosta ulosantanut erinomaisen hyvän käännöksen Tuomas Kempin kirjaa Kristuksen Seuraamisesta!

Kiljander, Kaarle Martti, synt. v. 1817, vihitty papiksi v. 1842, saarnaaja Lapinlahden rukoushuoneella s.v., konsistorin-notarl v. 1851, Nilsiän kirkkoherra v. 1866, tuomiokapitulin assessori. Kuoli v. 1879. On suomennellut ja mukaillut runoteoksia, joista arvollisimmat ovat Stagneliuksen Marttyrat, Nikanderin Taikamiekka ja Runebergin Nadeshda.

W. Kilpinen salanimi; oikea on Wolmar Styrbjörn Schildt, synt. v. 1810, piirilääkäri Saarijärven piirissä v. 1839, lääketieteen tohtori v. 1840. On ulosantanut useampia kirjateoksia, joista merkillisin on käännös Euklideen Alkeet. Suomen sanojen kirjoittamisessa poikkee hän tavallisesta oikokirjoituksesta, niinkuin näkyy hänen tähän kirjaan otetusta kappaleestansa.

Korhonen, Paavo, synt. v. 1775, kuoli v. 1840, oli talonpoika Rautalammilla. Hänen Runonsa kokosi ja ulosantoi Lönnrot v. 1848.

Koskinen salanimi; oikea on Yrjö Sakari Forsman, synt. v. 1830, filosofian-maisteri v. 1853, tohtori v. 1860, professori yleisessä historiassa v. 1863, Pohjoismaiden historiassa v. 1875. Senaattori v. 1882. On painosta ulosantanut suuren joukon kirjateoksia, joista etevimmät ovat Nuijasota ja Oppikirja Suomen kansan historiassa.

Krohn, Julius Leopold, salanimellä Suonio, synt. v. 1835, majisteri v. 1860, Suomen kielen ja kirjallisuuden dosentti v. 1862, Suomen kielen lehtori v. 1875. Kunnia-tohtori v. 1882. On kirjoitellut Suomen kielellä monessa aineessa. Etevimmät hänen teoksistansa ovat Runoelmia, Kuun Tarinoita ja Kertomuksia Suomen Historiasta.

Lilius, Henrikki, synt. v. 1683, majisteri Turussa v. 1707, kirkkoherra Messukylässä, kuoli v. 1745. Paitse tähän kirjaan otettua kaunista runoa tunnetaan häneltä muutamia muitakin suomen- ja latinankielisiä runoelmia.

Lönnrot, Elias, synt. v. 1802, ylioppilas v. 1822, filosofian-kandidaatti v. 1827, lääketieteen tohtori v. 1832, piirilääkäri Kajaanissa v. 1833, Suomen kielen professori v. 1853, josta virasta erosi täysinpalvelleena v. 1862. Lönnrotin kansan suusta kokoamia ja ulosantamia ovat Kalevala, Kanteletar, Suomen Kansan Sananlaskut ja Arvoitukset. Paitse näitä on hän ulosantanut suuren joukon muita kirjoja ja sanomalehtiä, joista tässä vielä mainittakoon kuukauslehti Mehiläinen, Flora Fennica eli Suomen Kasvio ja suuri Suomalainen ja Ruotsalainen Sanakirja. Uuden suomalaisen Wirsikirjan hankinnassa on hän myöskin ollut hyvin uuttera. Hän oli näet v. 1863 asetetun ja v. 1871 hajoitetun virsikirja-komitean tuotteliain jäsen, ja on ulkopuolella tämän komitean tointa itse-päällänsä ulosantanut Suomalaisen Wirsikirjan väliaikaiseksi tarpeeksi (Turussa v. 1872), josta toinen laitos ilmautui Helsingissä v. 1883 nimellä Wäliaikainen Suomalainen Wirsikirja, uudestaan korjattu ja neliäänisillä nuoteilla varustettu laitos.

Manninen, Antti, synt. v. 1831, kuoli v. 1866. Oli maanviljelysopiston johtaja Leväisellä lähellä Kuopiota. Kirjoitteli jo aivan nuorena sanomalehteen Suomettareen, toimitti sitten viimeisinä elinvuosinansa Tapiota, ja ulosantoi omatekoisen kirjan Taito ja Toimi sekä muutamia muitakin pienempiä teoksia.

Oksanen, A., katso Ahlqvist.

Polén, Rietrikki, synt. v. 1823, filosofian-majisteri v. 1850, tohtori v. 1860, opettaja Wiipurin kymnaasissa v. 1868, Kuopion lyseissä v. 1875, lehtori Mikkelin lyseissä v. 1877. Toimittanut sanomalehteä Suometarta vuosina 1852-1856 ja kuukauslehteä Mehiläistä vv. 1859-1863.

Poppius, Abraham, synt. v. 1793, ylioppilas Turussa v. 1813, Upsalassa v. 1817, vihittiin papiksi v. 1823, kappalainen Juvalla v. 1833, kuoli v. 1866. Jätti jälkeensä koko joukon osaksi sangen kauniita runoelmia, joita hän oli painatellut siellä täällä sanomalehdissä, vaan jotka koottuina julaistiin Savo-Karjalaisen Osakunnan Koitar-nimisessä albumissa v. 1870.

Renvall, Gustav, synt. v. 1781, ylioppilas v. 1801, filosofian-tohtori v. 1810, Suomen kirjallisuuden dosentti v. 1811, Uskelan kirkkoherra v. 1819, Ulvilan kirkkoherra v. 1829, kuoli v. 1841. Hänen etevin teoksensa on Suomalainen Sanakirja, ensimmäinen täydellisempi sanakirja Suomen kielestä. Paitse tätä ulosantoi hän ruotsin kielellä suomen kieliopin sekä muita kielitieteellisiä tutkimuksia, ja on myöskin painavasti vaikuttanut siihen suureen virsikokoukseen, joka arkkipiispa Tengströmin toimesta julaistiin nimellä Uusia Wirsiä.

Suonio, katso Krohn.

Tuokko, salanimi; oikea nimi Antti Törncroos, synt. v. 1835, ylioppilas v. 1858, majisteri v. 1864. On julaissut sangen paljon runoelmia, sekä omatekoisia että käännöksiä. Hänen etevin teoksensa on murhenäytelmä Saul, ensimmäinen säännöllisesti tehty alkuperäinen tragedia Suomen kielellä.

Warelius, Antero, synt. v. 1821, ylioppilas v. 1843, filosofian-majisteri v. 1847, kappalainen Rantamäellä, kirkkoherra Loimaalla v. 1867, Turun tuomiokapitulin assessori vuosina 1870-1873. Etevimmät hänen monista kirjateoksistansa ovat Enon Opetuksia Luonnon asioista, Wekkulit ja Kekkulit, leikkinäytelmä kahdessa näytöksessä, ja Kertomus Tyrvään pitäjästä (Suomi-kirjassa).

Viiteselitykset: