RAJAMAALAISET
Reading edition
Rajamaa on torpparähjä takamaalla vallan, joss' on joka vuoden vieras säälimätön halla.
Ympärill' on korpea ja rämettä ja suota; eikä poistu kato koskaan kauas noiden luota.
Jos se joskus säästeleekin torpan pientä maata, niin se kohta kaksin verroin kukistaa ja kaataa.
Eipä siksi ihmetellä kuolevaisen sovi, ett' on köyhää torpan väki Rajamaassa kovin.
Eikä puute pienene, ei hätä heidän herkee, koska lapsi lapsen jälkeen leivän jakoon kerkee.
Mont' on lasta Rajamaassa, neljä, viisi, kuusi, ja jos joku noista kuolee, syntyy sijaan uusi.
Salass' itkee äitimuori, torpan miesi huokaa, kun ei riitä kyllin noille vaatett' eikä ruokaa.
Lapsosista vanhemmille kouluaika alkaa, vaan ei saada kirjoja, ei kengän moista jalkaan.
Ja on pitkä koulutie, on virstamäärin matkaa, jota vielä kinokset ja hankipöykyt jatkaa.
Kuinka siis voi torpan lapset kouluansa käydä, ettei heitä nälkä sorra, jää ja viima jäydä;
että vois he tiedon tiellä oihkimatta olla, jotta kaunis kasvuvoima oisi opinnolla?
Teiltä, joill' on elinehdot paremmat ja oivat, osattomat vastausta vain nyt vaiteloivat.
Avun kättä käyttäkää, mut armomielin älkää; nöyryyttävä armopala näät ei tapa nälkää.
Erä heille suokaa, mutta ajatelkaa, että torpan väki ansaitseisi kyllä vaikka mettä,
kosk'ei ole heidän syynsä, että soiss' on halla, että vuoden töiden heelmät kuolee kylmän alla.
Onhan väärin, että heidät onnettuuteen syöstään, koska kukin kumminkin on palkan saapa työstään.