III. ILOA JA SURUA.

Suvilaulu.

Oisin pääskynä mä piennä, Suvilintuna suloisna, Lenteleisin, liiteleisin, Suomehen suhauttaisin. Sitten sinne saatuani, Perillenpä päästyäni Ilmassa iloitteleisin, Räystähällä riemuitseisin Kesän kaunihin tulosta, Tulost' armahan auringon. Vaan jos itkevän näkisin, Huolellisen huomaitseisin, Hälle mä viserteleisin: »Mitäs itket, ihmisparka, Murhehdit, sä Mannun lapsi? — Kohtalosiko kovuutta? Sydämeskö sulatuutta? Katso luonnon kauneutta, Ihanuutta ilman kaiken: Suot jo läikkyvi sulana, Järvet jäiden kahlehitta, Nietos nurmelta katoopi, Häviääpi maasta hanki, Päivyen taas paistaessa, Ahavan puhaltaessa; Korpi kukkia on täynnä, Puiden latvat lintusia; Kukat ne hajuelevat, Lintusetpa laulelevat: 'Iloitkaamme, riemuitkaamme, Laulakaamme, kiittäkäämme! Suven meille Luoja saattoi, Jumalamme joudutteli!'

»Ällös itke, ihmisparka, Murhehdi sä Mannun lapsi! Hänpä, joka suven saattoi Näille Pohjankin perille, Joka kaikki suot sulatti, Pani järvet aaltoomahan, Kukat pienet kukkimahan, Lintusetkin laulamahan — Suven saattavi sinullen, Kesän kerran kerjittävi. Sielus nietokset sulavi Lempensä lämmittämällä, Huoles hattarat hajoovi Henkensä puhaltamalla!»

Onneton.

Päiväpaisteell' astuissani Varjo vieress' astuvi, Ei se musta, pimeäinen Luovu koskaan luotani.

Josko poies paennenkin Iloisien joukkohon, Suru aina sydäntäni Puree, kalvaa ponneton.

Tulis yö ja aurinkoisen Tulet tuimat sammuttais, Varjo synkkä vierestäni Silloin ehkä katoais.

Tulis Tuoni toivottuni, Veisi rauhan majoihin, Nukkuessan' nurmen alla Nukkuis musta murhekin.

Juomalaulu.

(Nuotti: Sjung om studentens lyckliga dag.)

Maljat, veikkoni, täyttäkää! Vielä nyt veren kuohuvi kosket, Nuoruus se punastuttavi posket; Nuoruuden olkohon malja tää! Mietteet murheiset Poies haihtukoon; Tuskat turhaiset Nuoruuden kevyt miel' pakohon ajakoon!

Ensimaljan nyt nuoruus saa! Niin! maljan sen nuoruus saa! Hurraa!

Toinenpa malja se armahan on! Mit' olis nuoruus rakkaudetta? Niin olis kuin kevät kukkahisetta, Kolkko vaan, iloton, suloton! Autuus taivahass' Lempi on sula vaan. Maan pääll' autuas Olen kun katsoa kultani silmihin saan. Toisen maljan sen armas saa! Niin! maljan sen armas saa! Hurraa!

Kannun pohja jo pilkoittaa. Viimeisen kerran täytän mä maljain. Tehkää se myös: päin juokaamme paljain! Maljan viimeisen saa kotimaa. Huokaus viimeinen Suomen olkohon! Suomen etehen Viimeiseen pisaraan veri vuotakohon! Maljan viimeisen saa kotimaa! Veren viimeisen Suomenmaa! Hurraa!

Soittoa kuullessa.

Kaiu, kaiu, kaunis ääni, Sävel, soios, suloinen!

Soidessasi mielen myrsky Rauhaan viihtyvi; Sydämessä huima hyrsky Aaltoin tyyntyvi.

Kaiu, kaiu, kaunis ääni, Sävel, soios suloinen!

Ketoa kuin kuivuvaista Kaste kostuttaa, Niinpä rintaa riutuvaista Soittos virvoittaa.

Kaiu, kaiu, kaunis ääni, Sävel, soios, suloinen!

Toivon kukat kuihtunehet Tointuu tuoksumaan; Syämen linnut paennehet Taas saa laulamaan.

Kaiu, kaiu, kaunis ääni, Sävel, soios, suloinen!

Pianpa päämme vaipunee Maan kylmään kainaloon. Siis lempikäämme, veikkoset, Siis suudelkaamme, poikaset, Kun vielä huulet lämpöiset Nyt suuta tarjoaa!

Sotamies-laulu.

No, miehet, miekat naulahan Nyt pankaa riippumaan! Käs' vasen neidon kaulahan, Pikari oikeaan! Kuin syksyn kukka kerkeä On sotamiehen elämä. Sen mettä aik' on imeä, Kun vielä kukoistan.

Mi haitta, josko juotanee Nyt liika pisara — Se verenämme vuotanee Jo maahan huomenna. Siis juokahamme, veikkoset, Ett' tappelussa punaiset Ei ehtyis veren lähtehet Tok' ennen aikojaan!

Jos huuleen huuli haipunee, Hiis sitä moittikoon — Pianpa päämme vaipunee Maan kylmään kainaloon. Siis lempikäämme, veikkoset, Siis suudelkaamme, poikaset, Kun vielä huulet lämpöiset Nyt suut tarjoaa!

Pikku Julius vainaa.

Mamman Luli pikkarainen Läksi maailma-matkalleen, Mut jo pian lapsukainen Väsyi pienin jalkoineen.

»Syliin, syliin!» itki »Enemp' astua en voi!» Kohta enkeli jo tuli, Lepoon Lulin päästä soi.

Järven rannalla.

Jyriseepi järvell' aaltoin hyrsky, Heitä möyryttääpi hurja myrsky, Pilvet mustat peittää koko taivaan, Peittää auringonkin aivan.

Rantaa vastaan vyöryin laineet riehuu, Kuohuns' ilmaan lennättäin ne kiehuu, Pyrkis ulos piiristään, mut sortuu, Voimatoimia uupuin murtuu.

Ihminenkin omin voimin pyrkein Yli hälle säättyin rajain jyrkkäin, Ryntää, ponnistaa, tai siivin koittaa Ylä-ilmoiss' sijan voittaa.

Mutta kaikk' on turhaa, kalliona Luojan sääntö liikahtamatonna Kestää rynnäköt; turh' on myös lento, Ihmis-siip' on aivan hento.

Uhka-ylpeyden myrsky tuopi Pilvet vaan ja pimeyttä luopi Meidän välillen ja suuren Luojan, Ainokaisen voiman suojan.

Asetu, oi aaltoileva rinta, Tyyneksi kuin järven kirkas pinta, Taivaan armo-aurinkoinen kohta Sitten sulle jälleen hohtaa.

Vedestä nyt kuuluu humu vieno. Taivahalle nousee sumu hieno; Sielukin näin tyynnä ainoasti Kohoo maasta taivoon asti.

Pää pystyyn.

Pää pystyyn vaan! Sä olet mies, et halpa mato maan! Mi kohtaakin, ei saa se sua sortaa, Ei saa se sortaa, saa ei maahan murtaa. Pää pystyyn vaan!

Pää pystyyn vaan! Niin Luoj' on luonut parhaan luomistaan. Inehmo, vaikka vaipuiskin jo huoleen, Katsahtaa voi tok' ylös taivaan puoleen. Pää pystyyn vaan!

Pää pystyyn vaan! Ei Herra jätä lastaan milloinkaan. Kun kuorman raskahan Hän päälles luopi, Lujuuden, voiman, miehuudenkin suopi. Pää pystyyn vaan!

Sun tahtosi tapahtukoon.

Mun sielun' onpi niinkuin erämaan Hiekoilla autioilla harhaileva, Jäljille yksin jäänyt seurastaan Ja turhaan kumppaliaan tapaileva. Herra, oi auta mua!

Mun sielun' on, ylt'-ympäri kuin ois Mull' yö vaan pimein, synkin, musta aivan, Kun tähti viimeinenkin sammui pois. Ja sammui minuun iskenytkin tuli taivaan. Herra, oi auta mua!

Kauhistuin sieluni jo lähestyy Parrasta toivottoman kadotuksen. Viel' askel yks, niin siihen syökseentyy Se helvetin jo ammollaan näk' uksen. Herra, oi auta mua!

Mut nyt, nyt tunsinkin Sun apusi, Mi pois mun tempas partahalta nielun; Pimenneen mielen' valos valaisi, Ja lohdutukses täytti tyhjän sielun. Herra, ma kiitän Sua!

Juur' ankarimpan' olit laupiain, Suurimman armos tuskass' annoit mulle. Ma näin, ett' onni onnist' autuain, On se, kun onnens' uhratuks saa Sulle. Herra, ma kiitän Sua!