SEIREENIT.
Reading edition
Halk' yrmyn, myrsky-yön ne livertää maan viettelyksen sorjat simasuut: »Purjeesi reivaa niinkuin viisaat muut ja unten untuville tänne jää!
»Se onnea on, onni elämää! Jo kyllin kärsit, kyllin taistelit ja mahlaa katkeruuden maistelit, ei mahdu pikariisi enempää!
»Ei tuulta purteesi Sen lyö rajusäät ja ruoskan-iskut ilman raivotarten. Ei luotu ole ihmislasta varten yön jumal-keinut, titaanien häät!
»Käy tänne: kadotettu nuoruutes ja terhensaares täältä löytyvät, tääll' lepoon tuutii höyhenhöytyvät pääs väsyneen ja sairaan sydämes!»
Ne laulaa noin: Ah, kuinka halajaa mun rintain rauhaa, taisteluista pois! Kuin muut, kuin muut miks en ma olla vois! Mua seireenien soitto vaivuttaa…
Ne kaikertaa kuin lapsuuskantelet, ne kuiskuttaa, toitottaa torvihin… Hei, seis! Ei, ei. Vaan vahaa korvihin ja köysiin kapinoivat jäsenet!
Päin hirmuja yömustan pauanteen! Mun kestettävä tie on kohtalon kuin Odysseun; myös mulla matka on etäälle haaveitteni Hellaaseen.