LOHTU.
Reading edition
Kuink' olin ennen uljas, mielevä! Nyt saartaa mun tuo kaikkinielevä tyhjyys ja varjo, turhuus ääretön… On ainut lohtuni vain laulaa tästä ja hiljaa uikuttaa maan hämärästä kuin kulkukoiran pentu tähdillen sattumaa mieletöntä, itkua eläimen, haluja himmeitä, kauhuja eksyvän, armottomuutta syntymän, elämän, tuskaa tietymätöntä rinnan tykyttävän, viluja vierahan maailman…