ORPO.
Reading edition
Oon lintunen, oon laine ulapan ja tuuli kankahan, kuin ruohonpäissä rusomettinen ma laulelen… Vain salaa yölle kuiskaan totuuden:
Kaikk' unta on. Tää lintu laulaa vain mun haavelehdossain. Maailmaan hyljättynä viluiseen kuin kala veen ma sulin kaikkeuden perheeseen.
Maan hymyn näin ja luonnon lapsoset muut mullan-kaunoiset: tein siskokseni suven kukkapuun ja veljeks kuun, puin orpoutein onnenlauleluun.
Ei kehtoain käs' ykskään tuutinut, ei hellät suutelut. Havata, nukkua sain kyyneliin… Surussain niin tien löysin sydämeni säveliin.
Mun kulkuain valaissut yksikään ei silmä lemmellään; niin taivahalta tähtisilmät hain, yön armaaks sain… Mut kaikk' on unta, orvon unta vain!