TIETYMÄTTÖMILTÄ TEKOVUOSILTA.
Reading edition
HÄMEEN MALJA.
Ma tiedän seudun armaisen, Jot' aallot huuhtoo Päijänteen Ja Näsijärven laineet, Ja jonka muistot ulottaa Kaukaisen muinaisuuden taa Ja kertovat ne maineet, Joit' uljuus, urhous saavuttaa.
Sen seudun kehtolaps Porthan Eteemme hengenvoimallaan Loi Suomen muinaisuuden; Sen seudun lapsi Arwidsson, Nuor, innokas ja pelvoton, Avasi uran uuden, Jost' alkoi tiemme loistohon.
Eläköön ainian se maa, Mi moiset miehet kasvattaa, Ja eläköön sen kansa! Se oli henki Hämehen, Sen ihanuus ja toivo sen, Mi päilyi sielussansa: Eläköön kansa Hämehen!
1870=luvun alkuvuosilta?
ERÄÄLLE VAINAJALLE.
Vasta sun kukkas silmikostaan puhkes, Vast' elos aamu ruskoaan loi maalle, Kun kukan taittoi, päivän peitti pilveen Armoton kuolo.
Nukkuos rauhaan! Lämmin sull' on vuode: Rauhaisa, tyyni synnyinmaasi helma Lapsensa kätkee, peitteheksi kietoo Vihreän vaipan.
Vihreän vaipan ympärille kietoo, Silmäsi umpeen hiljaa painaltaapi, Kunnes sun taasen herättääpi uusi, Kultainen aamu.
1870=luvulta?
TAITEILIJAN MUISTOLLE.
Työt ei jouda kuolemaan, Vaikka tekijätkin kaatuu; Kuihtuu kaunein kukka maan, Kesken kukoistustaan maatuu, Aalto hyytyy, honkakin Murtuu, mutta taiteen luomat Elää ikiaikoihin, Niit' ei muuta hetken tuomat.
Toivo uuden kevähän Syksyyn kylvää lohtuansa; Taiturin vaikk' elämän Kuolo katkas, muistostansa, Hänen töistään, joissa loi Kevään kauneudet hän ilmiin, Suomi iloita nyt voi, Vaikka kyynel kiertää silmiin.
ERÄILLE VASTAVIHITYILLE.
Ulkona on syys, ja halla Henkää luontoon kylmyyttään, Mutta tääll' on kevät, täällä Ilo luopi lämmintään; Vaan tääll' onkin loistamassa Taivaan kirkas tulonen, Joka itse kadotukseen Luopi muodon tuorehen.
Ilman herra, oudoksuen Pimeyttä taivaan, maan, Välähytti valkeaista Tuliterä=miekallaan, Maahan laski valkeaisen Kodin lieteen kytömaan, Sieltä luomaan valoaan ja Levittämään lämmintään.
Ja se ikuinen on valo, Niinkuin lahjat taivahan, Kaikki muu kun katoaapi, Se se loistaa ainian; Pimetköhön kuu ja päivä, Tähden tuike sammukoon, Silloin vielä kodin liesi Valoaan luo pimentoon.
Se se myrskyn pauhatessa Valkama se tyyni on, Johon työmies laskeuupi Päivän töistään lepohon, Niinkuin päivän riuetessa Pääskyläinen levähtää, Katsoo taakseen työnsä alaa, Riemuitsee ja visertää.
Niin myös teille, jotka tänään Oman lieden lasketten, Hohtakoon se pyhä tuli Lämmittäin ja valaisten; Levitköhön siitä vielä Säteet kauas kansahan, Sytytelkööt, lämmitelkööt, Luokoot tulta rintahan!
AHAB JA NABOT.
Ol' Ahab armosta Kuningas Juudeassa, Eleli arvossa Palatsiss' uhkeassa, Ja söi ja joi ja hekumoi Ja Baaliansa jumaloi.
Mut Nabot kuninkaan On köyhä alamainen, Perintöosanaan On viinitarha vainen, Siin' yötä päivää uurastaa, Palvellen Herraa Jehovaa.
Komeutta palatsin Se viinitarha varjos, Hopeaa, kultaakin Kuningas siitä tarjos, Mut isäin perintöä pois Ei Nabot kultaan vaihtaa vois.
Maa kallis isien On kallis hänellenki, Ennenkuin antais sen, Niin menköön vaikka henki. Miel' Ahabin se synkkenee, Hän julmistuu ja kalpenee.
Ja kaikki viisaat maan Hän neuvoksensa haki: »Kuin! Käsky kuninkaan On alamaisen laki. Mit' ei hän suosiolla saa, Sen väkivalloin anastaa.»
Ja syytteet laadittiin, Ja väärät todistukset, Ja totuus kierreltiin, Ja lait ja lupaukset. Ja Nabot kivitettihin— Ja viinimaat ol' Ahabin.
Mut ääni Jehovan Profeetan kautta haastaa: Pois sukus karkoitan Ma luvatusta maasta Ja sulta vallanperijän Ja poikapolven hävitän.
1900=luvulta.
LEIVO JA HAUKKA.
Vapauden keväisen virttä Nyt leivo se laulelee, Ja maamies peltotyöstään Sen laulua kuuntelee.
Ja niinkuin vuolas koski Sävelet sen helkehtii, Ja talven painama rinta Kevättunnetta tulvehtii.
Mut rotkoonsa sen kuulee Myös haukka harmajapää: Kateus sen rinnan täyttää, Himo silmästä välkähtää.
Ja se poikaset pesään heittää Ja häijysti parahtain Ylös ilman äärihin kiitää. Siell' leivo se laulaa vain;
Ja se siuhuvin siivin nousee Ylös ilmaa siintävää, Kuin vuolas kevätkoski Sen sävelet helkähtää.
Mut äkkiä laulu katkee, Kun soipi se parhaillaan, Ja haukka se ilman äärtä Nyt yksin liitävi vaan.
Mut maamies peltotyössään Nyt raskaast' astahtaa, Ja raskas talvihanki Taas rintaa painostaa.
1900=luvulta.