SÄKEITÄ.

Voi onnea joulukuista puun hankien saartaman! Sen oksat ei voi muistaa kesän riemua vihannan, ne vilun ja viiman kestää, ja tuiskut ei voi estää, että aukee sydämmestä itu uuden keväimen.

Voi onnea joulukuista puron, jäässä jonk' aallot on! Sen kuplat ei voi muistaa kesäkatseita Apollon, vaan unhon nautinnoissa ne nukkuu kätköissä, joissa on tuskan tunto poissa ja ajan talvisen.

Ah, noin jos huoleton, vapaa moni ihmislapsi ois! Mut ken ei surua tapaa, jonk' ilo pakeni pois? Miel' autio, murhe itää, sen pistot tuntea pitää, eikä parantajaa mitään, — sit' ei sanota laulaen.

OODI TOUKOKUULLE. (Katkelma).

Oi Hermeen äiti, iki-nuori Maia, jos laulaa voisin kuin lauloi sulle rannoiltansa Baia, nyt etees toisin sen uhrihymnit ammoin kaikuneet, ja laulut, joita kuuli Kreikan veet, kun suuret runoilijat pienen maan niit' antoi, kuollen tyytyväisnä pois! Oi, anna mulle voima laulamaan, vaikk' yksin kukkaset sen kuulla vois ja taivaan sini tuo, ja helmassas taas iloisesti sen pois kuolla suo sun päiväs rikkauteen ja onnehen.