PAIMEN-LAULUJA.
Reading edition
I.
PÄIVÄN NOUSTESSA.
Päivä nousoo, päivä nousoo, Nouske nauat vuotehelta, Tasa-turvat turpehelta! Makoomasta, torkumasta, Parkumasta, porkumasta.
Nouske, nouske, nouske, nouske! Havujaini hautomasta, Tunkiolta tunkemasta, Etkös nousek karhun-pala, Etkös kuulek korvettava!
Jouvu, jouvu, jouvu, jouvu! Jouvuk Juovik joutuisasti, Nouse Neitur' nopiasti! Kylän-karjat jo mänöövät, Muut hyö einensä jo syövät.
Juotan teitä, uotan teitä, Hautehilla haljaisilla, Kaljoihilla kauraisilla, Joita annan sormellaini, Joita kannan korvollaini.
Ulos tuosta, — etkös mänek Poisi! paha potkimasta, Soahviaini sotkemasta; Kolautan korennalla, Paukautan patukalla.
Puskeppas Punikki lehmäin! Taukoa härkä härnymästä, Karva-silmä karjumasta! Mitäs viivytteleit vielä, Etkös pyrik kumma, tielle!
II.
LEHMIÄNSÄ LUVETELLESSAAN.
Tulkaa, tulkaa Lehmäini tänne! :,: Petäkköhön, lepikkohon, lehtohon jo männään. :,:
Jok' on kaikki Lehmäini tiellä, :,: Vaanko liene vasikoita navetassa vielä? :,:
Kuinma huuan sarvet ja sorkat, :,: Patukat ja putikat, ja pukihit ja porsaat. :,:
Tiistik', Torstik', Perjaka, Lauker'! :,: Ilturi ja Neituri ja Sunteri ja Anter'! :,:
Peästik', Petrik', Kukkainen kulta! :,: Heluna ja Haluna ja Juhlikki, jo tulkaa! :,:
Vallik', Vyötik', Lastik' ja Karjo! :,: Tähikki ja Tuomikki ja Ristikki ja Kirjo! :,:
Moatik', Mansik', Mustik' ja muita! :,: Punikki ja Pulmikki, ja päiviä ja kuita! :,:[333]
Juolik', Juovik', suuret ja pienet! :,: Verkunat ja Omenat, ja kutka kaikki lieneet. :,:
III.
MEHTÄÄN MÄNTYVÄ.
Lehmät, lähtekee näillen maillen! :,: Teäl' on ruoka kaikellainen. :,:
Neituri, Naituri, Lehik' lehmäin, :,: Tule tänne Punik' lehmäin! :,:
Teäl' on heinät hienoisemmat, :,: Teäl' on mehät mieluisemmat. :,:
"Kortteet on korkeet korvessamme," :,: (Niin se soittaa torvessamme). :,:
Sarat ne kasvaa salossamme, :,: Maito-heinät talossamme. :,:
IV.
KEOLLA.
Kosket pauhaavat, Linnut laulaavat Kauniilla eänellä keväillä; Kaikk' on somat, Kaikk' on koriat, Mitäpä keolla käveillä. Lähet leikkyyvät, Lehet leikkiivät, Kukiin on iloinen itestään. Kukat kullassa, Maot mullassa, Tuntoovat tulen jo sisästään. Tulkaa veikoiset! Suomen Neitoiset Kauniiksi peätäns jo kauristaa, Kukkiin sankoilla, Ruusun pannoilla Tahtoovat teijätkin kaunistaa. Kukat väilyvät, Helmet heilyvät Heijän kauniilla kauloillaan, Tyttöin parvessa, Soitan sarvessa, Alotan päiväini lauluilla.
V.
SYVÄN-MOAN NAVOILLA.
Yksin käynmä korvessaini, Soitan suolla sarvellaini. Eik' ou toista toveria, Eik' ou kutaan kumppanina, — Minun kultain Lehmäin — hoi!
Vajun näihin jynkiöihin, Syvämmaihin synkiöihin; Jossa hoamut hoamuavat, Mehän-varjot vaeltaavat, — Ite Hiisi hiiskuttaa.
Metän kultainen kuninkas, Kulta-helma, vaski-renkas, Vaeltaapi varhain näihin Tapiolan suuriin häihin, — Pitelemään piikojaan.
Mihin jouvun paimen-rukka, Jos mun soapi vuoren-Ukko, Joka sieppaa nuoret neijot, Joka viepi vuoreen heijät, — Vieressänsä makuuttaa.
Paha tulla paimenillen Halla-parran laitumillen, Metän miniät mänöövät, Kesä-öinä kävelöövät Mieluisahan mehtolaan.
Hiljan Hiijet hiiskuttaavat, Pillillöinsä piiskuttaavat Kuin hyö kupistansa syövät, Tahi kuin hyö leikkii lyövät Tapiolan tarhoissa.
Minä tyttö-riepu juoksen Kotihin, emäntäin luoksen, Joka kehoittaa ja kiittää, Etten pelkeis eneä niitä — Niitä metän peikkoja.
VI.
NEIJON VALITUS.
Tule tänn' poika-rukka, Tule tänn' luoksein! Kuulet sen ketoin kukka, Jouvu tänn', juokse! Missä sinä viivytteleit, Kuin et ou siellä! Missä sinä viilettelet, Kuin et ouk tiellä! Paha on mulla, Enemmän uottaa; Paha on tulla Emäntäin luota. Empä minä luule Vissiinkään vielä, Ettäpä ne kuulee Missä mä liene; Muttama pelkeän, ett Jos hyö tietäis. Niin saisin Pahat sanat.
Tule pois poika-kulta, Tule pois vuonnain! Minä sois'n sitä sulta, Että ois't luonnain. Kussa sinä kuljeskelet, Kuin et tule tänne? Kussa sinä kuhnustelet, Kuin et tule ennen? Ethään lie männy! (Monipa pettää) Ethään sie henny Minua jättää. Kuitenkinma soisin Sinua tänne, Olisin ja oisin Niini kuin ennen. Kuules mun kultaini, Tule mun tuttuini Tyköini toas.
VII.
POIKA.
Maija parka, Maija parka, Teäll' on paras marja-paikka; Tule heitä Noutamaani, Tule näitä Noukkimaani! Kuin et kuule, En ouk millään; Kuin et tule, Ole sillään. Minäpä sinusta väliä huolin, Kuhunma muitakin muksia[334] tänne.
VIII.
VAROITUS.
Viel' on vanhemmat tässä, Viel' on siskotkin lässä; Elä tule, mun kultain! Elä tule, mun kultain!
Kuin hyö mänöövät mehtään, Kuin hyö lähtöövät lehtoon, Pistäit tyttöisi tyköön, Pistäit tyttöisi tyköön!
Ei ouk emoini tiällä, Eik' ou siskot mun peälläin, Tule pois minun poikain! Tule pois minun poikain!
Jos ois viekurit vielä, Jos ois tieturit tiellä, Pistäit piiloon, ja outa, Pistäit piiloon, ja outa.
Kuinma sarvella soitan, Kuinma torvella koitan, Tule silloin mun luoksein! Tule silloin mun luoksein!
IX.
VASTAUS.
Jopama kuulen, Jopama luulen, Että hyö mäni pois, Mänivät muullen. Neitoisein! Veikkaisein, Kohtama tulen.
X.
KAIPAUS.
Missä liene Neitoiseeni, Tyttö-rukka, kaunoiseeni! Kuin ei kuulu Lehmän luulla Tuolla suolla pullittavan. Eikä tässä Metähässä Pukin sarvella ouk lässä; Jolla soitti, Jolla voitti, Minun syväntäini koitti.
Kuules kultain, Hyvä Tyttö! Tyttö-rukka, kaunis Tyttö! Mielen hauto, Mielen kautto, Mielen vietto, nuori Neito! Etkös ennee Tule tänne, Sinun poikais poveen lennä? Etkös juoksen Tule luoksein, Kuinma huuan nimeis vuoksen?
Muistan muilon Kuin mun huiluin Käissäin soitti: luilun, luilun. Kuin myö äsken Kahenkesken Istuittimme kukkiin keskell'. Neitoiseini Sylissäini Pitelin, ja vieressäini; Kuiskuttelin, Huiskuttelin, Muinoisia muistuttelin.
Pientarilla Pienoisilla, Usein oltiin leikkisillä; Lepikossa, Lehikossa, Usein käytiin karpalossa; Mutta marjat, Että karjat Saivat piteä omat rauhat. Meill' oil muuta Suloisuutta, Annoim' toisillemme suuta.
Talvisella Tanterella Lennättimmö hevoisella, Mäkilöillä, Rekilöillä, Päivihillä että öillä. Syksy-seällä, Luikuin peällä Kirjuttelin nimeis jälle. Kuin ma luistin, Kättäis puistin, Kaikki vielä juohuu muistiin.
Niinpä vielä Juohuu mielein, Kuin ma mänin munnain[335] kieiltäin Sinun luokseis, Sinun vuokseis Viivyn monta kertaa tiellä. Kovan toran, Pahan loran, Viimein vihan sain, ja porun; Toisin' itkin Päivän pitkän Kyyneleitä kyllä kitkin.
Vaan kuin ilmiin Sain sun silmät, Niin ne pyyhkäis murheen pilvet; Huolet heitin, Murheet päitin, Juoksin luokseis, nuori neitin! Vaan ei ennee Sinne männä, Kaikki uneuhtuu jo häneen! Ajat muuttuu, Päivät puuttuu, Miehen mieli yksin juuttuu.
Nyt ma tuolla Karjan suolla Hiihän Hirviä, mun luolain; Nytmä tässä Metähässä Koatan Karhuja pesässä; Jossa muilon Minun huiluin Soitti somast luilun, luilun. Jossa ennen Ilman kennen Tietämätäk, tulin tänne.
Nyt ma laitan Laivat, taitan Roso-honkia salossa; Nytmä kaivan Suot, ja raivaan Ruma-murtoja palossa. Pellot, huuhat, Niityt, luhat, Mielein turmeloo jo tuhat'; Yöt ja päivät, Ruuat, leivät, Kaikk' ne rakkautein veivät. (yks eäni, kaukana) "Kahet kuitenk' rakkaat jäivät."
Mitäs kuulen? (eäni, matkan peästä) "Tulen, tulen!" (Poika, toas) Täss on taikaus ma luulen. — Kuka siellä? (eäni, lähempänä) "Vielä! vielä! Yksi ystävä on tiellä." Poika: Korvat että Silmät pettää, Peloittaapi koko mettä! Tyttö: "Tuo on multa" Poika: Tuo on sulta! Tyttö: Poika: "Poika-rukka"! — Tyttö kulta!
XI.
TOIVOTUS.
Kuules mun kultaini, Ainua armaini, Nyt on Maikki marjassa, Lehmäin on karjassa, Yksin nyt uotan, Ja toivon ja luotan, Ettei mun sormeini soittaisi suotta. Voi minun kultain Kuin katoisit kauvaks, Viivyt niin viikon, kuin oisit hauvass'; Keännä siitt' jälleen, Ja jouvuppas välleen, Tule mun tuttuini tyköini jälleen!
Halata soisin, ja Antava oisin Suloista suuta, niin Paljon kuin voisin. Antaisin suuta, Ja antaisin muuta, Kuin sa tulet tänne kuin huiluini huutaa; Mansikat marjain, Ja koirain ja karjain Kaikki ma annan, ja sinullen tarjoon. Juustot ma annan, Ja kannulla kannan Makiamman maijon, kuin pöyvälle pannaan.
XII.
LAMPAAN PAIMENET
Laulan minä Lammastaini, Huikkaan vähän verran; Vuonistakin vuohistakin luilottelen. Lausun minä laumastaini, Pukistakin kerran; Kauristakin kaunihisti pulloittelen. Vuonnaat on villaiset, moatiaiset, Pukit ei milloinkaan! Vaan kaikki karvahaiset.
XIII.
Minä laulan laumastaini, Minä lausun lammastaini: Niit' on monta karjassaini, Niit' on monta parvessaini
Valkoiset on Vuohet meijän, Valkoiset on vuonnat heijän; Mutta muihen halpaisemmat, Mustat, muihen valkoisemmat,
Meijän ovat villaisemmat, Meijän ovat viljaisemmat, Kuin on muihen tarhoissansa, Kuin on kuihen karjoissansa.
Vielä muistan, muikiasti, Hukka huusi huikiasti: "Suolla käyvät paistit meijän Tuolla käyvät kaitset heijän.
"Peästa paimen lampaan-vuonna Kävelemään korven luonna, Anna käyvä vuohet tuolla Mieltens' myöten rahka-suolla.
"Kyllä myö heit' suojelemme, Huoleheisi huojelemme: Ettei sull' ouk huolta heistä, Muillen muka murhe näistä."
Paimen lausui: "Roito-rukka, Elä tuosta huoli Hukka! Sull' on suru suuhustaisi, Murhe muusta ruuastaisi.
"Etkös lähek poisi, ennen Kuin ma käsken Koirain tänne, Kyllä Musti opettaapi, Lausujaisi lopettaapi."
Susi juosta kiiätteli, Viitoi myöten viiletteli, Tuonek toisten karjan-maillen, Kuin ei käynyt tässä laillen.
XIV.
ILTA-LAULU.
Soittelen suolla, Tojotan tuolla; Lehmät ne lepäävät lehossa, Viikonpa viipyyvät mehässä. — Maillen päiväni mänööpi, Ilta ilmankin tuloopi; Missä lempo, lie nyt lehmät! Kussa käynöön kulta-kynnet, Kuin ei kuuluk karjaini. —
Kellot jo kuuluu, Lehmäini tulee! Tulkaa tunne roavas-raiskat, Lehmäini lähtekee kotiini! Kylpy jättääpi kotona, — Jos etten jo jouvuk junnoon Niinmä heitän teijät tänne, Enkä huoli teistä ennee, — Mänkee siitten, mihin määt'n! —
Torstik jo tulee — Kukkainen, kuule! Mutta Mustik — kurko tiennöön! Entäs Lehik — missä liennöön! Kirjo kiiruhteles tänne! Tiistikki jo tuli ennen. — Neiturii ei nävyk vielä — Jop' on karjain kaikki tiellä! — Härkä mullika on pois.
XV.
PÄIVÄN-LASKUSSA.
Päivä mänöö maillen, Päivä mänöö maillen, Keäntäkete kotiin jo! Keäntäkete kotiin jo!
Käki lensi kuuseen, Käki lensi kuuseen, Minä lähen kylään jo! Minä lähen kylään jo!
Kalat uivat rantaan, Kalat uivat rantaan, Minä lähen kotiin jo! Minä lähen kotiin jo!
XVI.
LEHMIÄNSÄ HUUTAISSA.
Se Kirjo! se Karjo! Se Kirjo! se Karjo! Se viisas Viikunaani! Se harmoo Halunaani! Tulkoo vasat varvikosta, Haja-sarvet hoavikosta, Metästä metiset kynnet, Jotk' on joukost' erehtynneet!
Se Mansik! se Mustik! Se Mansik! se Mustik! Se oma Omenaani! Se vieras Verkunaani! Paimenet jo koitteloovat, Sarviansa soitteloovat, Soahakseen karjan kotiini Kulta-kahleisihin kiini.
XVII.
KOTIIN TULLESSA.
Jo tuleni kotiini, Jo tuleni kotiini, Onko mutti[336] keitettynnä? Onko huttu heitettynnä?
Jo tuleni kotiini :,: Onko kyrsät kypsettynnä? Voita silmään pistettynnä?
Jo tuleni kotiini :,: Onko leivät laitettunna? Lampaan lihat paistettunna?
Jo tuleni kotiini :,: Onko sauna joutumassa? Onko vastat hautumassa?
Jo tuleni kotiini :,: Onko mulle vuue tehty? Makuu-paikka valmistettu?
— — —
Tupahani tultuani, Emäntäini kultahani Paipattaapi paimenillen: "Viikon viivyit laitumillen!
"Jop' on huttu suuhun syöty, Voit ja maijot yhteen-lyöty: Lapset soaneet kakkaroita, Tuos on sullen kannikoita!" —
Lampaastaan on lihan vieneet, Ite paistihinsa syneet; Mullen tuotiin — ilman muita Kalan muruja ja luita.
Niinpä kävi paimen rukka, Tulin kotiin varsin hukkaan, Nälässä ja uuvuksissa Nukuin viimen uunihissa.
XVIII.
KOTIIN TULTUA.
Avoappas oveaisi muorini kulta, :,: Nyt on karjain kaikki tässä, emäini kulta.
Missä liene piijat? kuin ej lypsetäk karjoin. :,: Missä lienöön lapset? joillen antaisin marjain.
Minä olen kaiken päivän mehässä moanut, :,: Leheksiä leikellut, ja sarojakin soanut.
Vastoja on viisi kuusi, jotk' olen tehnyt, :,: Tuonek panin pankon peälle, jokos olet nähnyt?
Viis' oil mulla virsua, ja tuoht' ois'n tuonnut :,: Mutta kaikki katoisi, ja konttikin on puonnut.
XIX.
LOPPU-SANAT.
Kiitos olkoon, kiitos olkoon! Jumalallen kiitos olkoon! Ett' on karjain kaikki tässä, Eikä ykskään metehässä. (Paimenetpa niin.)
G—nd.