ANNA MARÍA. (continued 3)

[504] Dalin, Sw. R. Hist. III D. B. I, p. 5555: "Riks-Råden Bengt Gylte och Gustaf Finke, med Herman Anrep, Joh. Winter, Hans Boisman och Frans Jericho skickades (1563 vuuen alussa) till Muscow med tillräckeliga föreskrifter; och Storförsten samtyckte strax ej allena den förra Freden, utan ock, hvad Lifland angick, et stillestånd på tu år, då emedlertid hwardera Riket skulle behålla hwad det nu innehade." (Jemf. Tegels Erich XIV:s Historia, p. 70). Siitten luetaan erittäin yhessä muistutuksessa tästä Finkistä: "Han war Ståthållare i Finland. Gemenligen skickade han K. Erich Finska klippare."

[505] Oisi lysti tietää minkä puolesta Gagnerus sanoopi: "Han (Stjernman) gör rätteligen den anmärkning"… niin kuin mitä hään hänestä muuten sanoopi, ei oisikkaan totuullista. Stjernmanilla on se vika, ettei hään tässä kohassa nimitäk mistä hään on näitä tietojansa soanut, se on seneistä ollut mahotoin, sekä meillen että Gagneruksellen, sanoa, ovatko hyö oikeet tahi ei.

[506] Tämä arvotus, että ne Suomalaiset hevoiset, joita Fincki lähätti Kuninkaallensa, oisi erinomattain taivuttanut Kuninkaan mieltä Finkin puoleen, mahtaa olla Gagneruksen oma aatos, ja seisoopi hänen nimessänsä. Muistettava on, että Fincki oli jo silloin koroitettu isoimmiin virkoin, ennen kuin hään näihin hevoisiin puuttui.

[507] Muistettava on, ettei hänen nimensä milloinkaan kirjutettu Georg, vaan Jöran, ja niinpä Gagneruskin kirjuttaa sitä toisensa paikassa.

[508] Gödrik Fincke oli se viimeinen peru tästä suvusta miehen puolella, vaan vaimon puolelta niin se vasta sammui myöhämpänä sillä hänellä oli yksi tytär, nimeltä Margaretha Fincke, joka tuli naituksi Sota-Asettajan Evert Koarlenpoika Hornin kanssa Kankkaan, ja jollen hään synnytti yhtä poikoo, nimeltä Gustaf Horn, joka siitten tehtiin Valta-Neuoksi, Peä-Luutnantiksi ja Sota-Asettajaksi. Tämä Margaretha Fincke eli vielä vuonna 1634.

[509] Näitä Suomalaisia suku-kirjoja olen minä paljon hakenut sekä K. Kirjankootuksesta, että K. Vallan-Säilyksestä, soaha muka heitä kahtoaksein. Stjernmankin nimittää lopussa 2:sessa osassa hänen kirjassaa Sw. Ridd. och Ad. Matrickel, (puhuttaissa niistä käsikirjoittuksista, joita hään tehessä tätä kirjoo oli seuranut): "Finsk Adelig Slägtbok af år 1598. — en annan dito af år 1640." Näitäk nimittää hään vielä (Sw. och Göth. Höfd. Minnne II D. p. 352) "se Finska gamla slägtboken" ja toas p. 324: "se min Finska Slägt-Bok, p. 91" näistä, niin sitä ensimäistä ei ollenkaan löyetty, mutta sitä vastoin löyettiin yhtä toista vanhoo Suomalaista suku-kirjoo, joka oli varsin puuttuvainen. Se mahto olla se toinen, vuotesta 1640, koska siinä tavattiin myöhempiä vuos-lukuja, niinkuin e.m. v. 1635. Eikä siinä tavattu muuta kuin Göstaff Finkin suku-polvea, suorastaan, senpä tähen siinä ei mainitak niin sanalla hänen veljestä Jöranista, eikä sisaresta Kaisasta; muutenkin niin siinä ei luetak muuta, kuin paljaat nimet. — Muita kirjoja ei löyetty.

[510] Hänen nimensä kirjutetaan Gödik, Gödick (vanhemmissa kirjuitoksissa), ja Gödrik ja Götrik (nuoremmissa).

[511] Se viimeinen Kuninkaallinen kirja, joka löytyy hänellen laitettu, on annettu siitä 3:nesta päivästä Juolukuussa v. 1566.

[512] Löytyyppähän vielä paljoa enempi, kuin oisi vaan hakenut. Mitä hään tässä heistä sanoo, on muutenkin niin vähä, että se enemp sytyttää meissä mielen parempia tiiustuksia hakeaksemme, kuin että se näillä kyllästyttäisi meitä.

[513] Näistä niin puuttuu Päivä-kirjat vuosista 1523-1548 ja 1602-1611; mutta Pito-kirjat ovat täyvelliset, vuotesta 1523.

[514] Minun tulee tässä kiittää sekä K. Tietomus-Opiston Kirjuttajaa, Opettaja Liljegrénia, että myös K. Vallan-Säilyn Kirjuttajaa Kirjotus-Neuvoa Sundelia, siitä heijän mielisuosiosta, jolla hyö ovat minullen uskaltanneet näitä ja muita vanhoja käsikirjoituksia.

[515] Kuninkaallinen Vapaus-Huoneen Holhottamus, Kongl. Riddarhus-Direktionen. Tässä minä en taija olla kostelematak niitä miehiä, jotka Vapaus-Huoneessa ovat osottaneet minullen ystävällistä nöyryyttä, näitä paperia hakiissa; ja jotka ovat Kirjoitus-Neuvo Hartmansdorff, Kenraal Melin ja Vapaus-Huoneen Kirjuttaja, Huoneen-Herra (Kammar-Herren) Lagerheim.

[516] Painettu Tukhulmissa, v 1750. p. II.

[517] Painettu Tukhulmissa v. 1751. p. 35.

[518] Ne muut Suomalaiset Herrat, joita silloin tähillä tokaistiin, ja joita kuhtumme Suomalaisiksi, ei sen puolesta että olivat aina Suomessa syntyneet, mutta koska heillä oli Suomessa virantoimituksia, olivat:

1) Jöran Ericsson (Gyllenstjerna), joka v. 1556 oli Linnanisäntä Viipurissa.

2) Ture Persson (Bjelke), Salestadiin ja Kråkerumiin, joka oli naitu Grevinnan Sigrid Sturen kanssa, ja tämän suvun esivanhin (stamfader). Hään oli Linnanvuoti (Slåttslåfwen) Savolinnassa, vuuesta 1555 aina Helmikuuhun v. 1557.

3) Nils Antinpoika Boije, Gennäsiin. Hään oli v. 1553 Linnanisäntä Suomessa, ja kuhuttiin v. 1565, "Konungens förtrogne man och Secrete Råd." Samana vuonna s. 25 p. Toukok. tehtiin häntä Linnan-isännäksi Viipurin linnan, kaupunnin ja leänin ylitten. Kohta siitten Sota-Evestinnä Juuttilaisia vastaan, omisti hään väkirynnäköllä, ja tulella hävitti Vardbergin kaupunkia s. 28. p. Elok. mainittunna vuonna; ja sai siinä vankiksensa sen kuuluisan Sotasankarin Pontus de la Gardien (tämän suku-kunnan esivanhin). Sinä 15 p. Syysk. samana vuonna vallotti hään myös Vardbergin linnoa, poiskajotti Juuttilaiset, ja poltti ja hävitti koko Hallannin. Mutta v. 1566 niin Kuninkas suuttui häneen, kosk hään ei tainnut sisään-tunkeita Bohusin linnaan; vaan suostui häneen jälleen, hänen vanhuuensa ja entisen uskauksensa suhteen. — Vuonna 1568, s. 19 p. Toukok. tehtiin häntä Peämieheksi koko Suomenmoan ylitten; ja s.v. Lainjulistajaksi Etelä-Suomessa. Hään oli naitu Brita Hornin kanssa, Valta-Neuon Christer Clausson Hornin tytär Åminneen, hänen vaimonsa Ingeborg Siggesdotter Sparren kanssa, Sundbyiin.

4) Claes Fleming, Vapaherra Vijkiin, Herra Svidjaan ja Quidjaan, Kuninkaallinen Valta-Neuo ja Tähtikäs. — V. 1563, s. 28. p. Elok. sai hään käskyn pitämään huolta Kuninkaan Juho III:nen säilyttämisestä Turun linnassa, ja johtattamaan häntä sieltä Ruotsiin. — v. 1574, s. 12. p. Tuokok. pantiin häntä Peä-käskynkäyttäjäksi (Öfwerste Befallningshafwande) Suomessa — s.v. s. 9 p. Lokak. Peä-Käskynkäyttäjäksi Viipurin linnassa ja kaupunnissa. Hään oli Ruotsin Vallan-Asettaja (Riks-Marskalk), ja piti vahvast Kuninkaan Sigismunnin puolta, Herttua Koarlea vastaan. Hään tuli viimen Pohjalaisilta yhellä noito-nuolella (Girs.) ammutuksi, josta hään kuoli v. 1597, s. 13 p. Tuokok. ja hauattiin Porvon-kirkkoon. Hään oli naitu Ebba Stenbokin kanssa, Vapa-herra Gustaf Olssonin tytär Torppaan. Hänen isänsä oli Tähtikäs, Valta-Neuo ja Lainistuja Etelä-Suomessa, Eric Joachimsson Fleming Svidjaan ja Quidjaan (joka kuoli Joulu-kuussa v. 1538), ja hänen äitinsä Hebla Siggesdotter Sparre Byestadiin.

[519] Heitä tehtiin muka osallisiksi Pyhä Salvadorin Kunnasta (Riddare af S:t Salwadors Orden). Tämä Tähti-kunta tais olla se ainua, jota vanhoina aikoina annettiin.

[520] Stjernm. Höfd. Minne. I D. p. 330; ja II D. p. 327. Tätä kertoo hään vielä uuestaan muistutuksissansa Tegelin Tarinamukseen p. 35. Se on paha ettei Stjernman niin sanalla ilmoitak, mistä se on tätä tietoansa ottanut, eli mistä se on tämän Rangosen nimeä käsittänyt; mutta koska hään kolmessa kohassa kirjuttaa varsin yhellä tavalla, niin totta hänellä mahto olla joku vissi perustos. Jos nyt saisimme luotaita siihen, niin jokainen kuulee että tämä nimi oli yksi varsi selvä Suomalainen nimi, ja oisimme muka nopeet uskomaan, että se mahtaa ehkä olla Ronganen t. Ronkainen, yksi vanha sukunimi, joka vielä nytkin löytyypi meijän talonpojissa, ei ainoastaan pian kussakin pitäjässä Savossa, mutta myöskin yltä-ympäriseen Ruijan ja Ruotin Suomalaisissa, niin kuin 2:sessa osassamme saahan kuulla. Mutta Palmsköld (joka on ollut muita tarkempi toimittamaan hänen sukuunsa), kuhtuu häntä "filius Rengonis;" jolla hään ei ymmäräk yhtä sukunimeä, vaan yhtä ristimä-nimeä, sillä hään kuhtuu hänen isänsä: "Rengo Niileksen poika." Joka nimi taitaa ehkä tarkoittaa Rengon pitäjä, eli Rungon kyleä.

[521] Nimittäin sillä tavalla, että Jöns Ronkainen oli Vapaherran Marienburgiin, Herran Kankkaan, Porkkalaan, Sonnäsiin m.m. Valta-Neuon, Peä-Luutnantin ja kaiken Ruotin ja Suomen Hevoisväen Kenraalin, Inkerin-maan ja Kekisalmen Peä-Holhottajan, Sota-Asettajan m.m. Greve Gustaf Evertinpoika Hornin, äijin-isän-ukon-ukko (Morfars Farfars Farfar).

[522] Koska myö oumme usseen tullut mainihtemaan näitä K. Vap. Huoneen käsi-kirjoituksia, niin tahomme heitä varsin nimittää, niillen hyväksi, jotka ehkä tahtoisi tästä tarkemmin tiiustella. Hyö ovat muka 4 erinnäistä kootusta vanhoista suku-juoksuista (kollektioner af gamla genealogier); nimittäin 1) Palmsköldin, josta löytyy VI siettä (Band) 2) Peringsköldin, josta löytyy III sit. 3) v. Scantzin, josta myös on III sit. 4) Dalinin, jotka ovat niin perivanhat, ettei heitä eneä saata lukeakkaan, hyö ovat irtonaiset, keärityt vihkoihin. K. Vapa-Huoneen omissa suku-juoksuissa ei tavatak tällaisia vanhoja sukuja.

[523] Se joka tuntoo mitenkä Ruohtalaiset pois-murtaavat meijän Suomalaisia nimiä tahi sanoja, hään ei kahtoisi ouoksi, jos uskaltaisimme tätä toisinpäin selittää.

[524] Jos tahtoisimme, niin saisimme tätä sukuu vielä kaks polvee vanhemmaksi, sillä tämä Jöns Ronkaisen ukko vainaa oli Miekkamies (wäpnare, a wapn) Niiles Ronkainen Heikkilään, jonka Palmsköld sanoo elänneen v. 1424 (eiköhään se mahtant olla vanhempi? koska Jönsiä, joka oli hänen pojan-poika, jo mainitaan v. 1444). Palmsk. kirjuttaa hänestä; "Nicolaus Rengonis filius de Heijkele, armiger, vixit a. 1424." Hänen poikaansa kuhtuu hään Rengo Niileksenpoika, josta se sano: "Rengo Nicolai filius, armiger de Heijkele 1430." Peringsköld joka jo häntäkin mainihtee, kuhtuu häntä: "Rengo Nilsson i Heykele."

[525] Tämä Pentti Lydikinpoika, joka toas oli naitu Valborg Jönsintyttären kanssa, oli v. 1411 Laintutkia Piikisten kihlakunnassa; ja v. 1437-1439 Linnanisäntä Hämeessä. Häänkin mahto olla rikas mies, koska hään poislahjotti Hadilan tilaa, Nousisten pitäjässä, Kuokkalan tilaa Lempelän pitäjässä, ja Kuljun tilaa Birkkalan pitäjässä m.m. niillen Turun kirkossa löytyvillen Papiskammioillen (Porth. Chr. p. 482, m.m. Åbo Tid. 1785 p. 232).

[526] Hänen sanansa peälle on siitten muutkin erehtynneet.

[527] Häntä kuhutaan siinä "Gamble Gödik Fincke," että sillä eroittoo häntä hänen tyttären pojasta, ja hänen tyttären-pojan-pojanpojasta, joihen nimet myöskin oli Gödik Fincke; — vai lie hään ehkä elänyt niin vanhaksi, että hään siitä oli soanut tätä nimeänsä. Millonka hään lie elänyt, ei varsin tunnetak, ainoastaan että hään v. 1440 hänen vaimonsa suostumuksella lahjoitti Kärkesnäsin kartanoo ja Bölin torppoo Pyhä Annan Kammiollen Turun kirkossa, että sillä sovittoo Jusse Ollinpojan omaisia, jonka se on tapa-turmasest tullut surmamaan. (Porth. Chr. p. 448). Niissä Vapa-Huoneessa löytyvissä kirjoissa, seisoopi että hään oli Herra Pernoon ja Villnäsiin (till Wilias) ja että se oli nainut Tähti-niekan Olof Tavastin sisarta, nimeltä Katrina Nilsdotter (Tavast). Muuton niin puheet hänästäkin vähä eroittaiksen. Palmsk. sanoo: "Gödericus Finke de Huilias vel Villnäs, Equ. Aur. ex Livonia ortus, vixit in Finlandia 1460." Pering. sanoo toas: "Göd. Finke till Perno och Wilias i Remotalle socken (?) gift med Katrina Nilsdotter till Porkkala, Olof Tawastes Riddares syster", ja toisessa kohassa: "Gödik Finke den gamle till Willas, gift med Katrina Nilsdotter, som lefde enka 1467". Vuonna 1446 niin Göd. Finke vielä eli, ja istui Vapamiessa yhessä riiassa Piispa Tavastin ja muutaman Pyhteen pitäjän miesten välillä (Åbo Tid. 1785 p. 67. Porth. Chr. p. 433.)

Hänellä ei ollut mitään poikoo (seneistäpä se siihen loppui, se vanha Finkin suku) ainoastaan kolmet tytärtä; yksi Kaisa, joka nai tätä Niiles Ronkaista; toinen, Margretha Gödikintytär Fincke, joka oli Ivar Maunuksenpojan mummo (Farmor); ja kolmaas Elin Gödikintytär Fincke, Villnäsiin, joka nai Philippusta Ivarinpoikoo Bröötorppaan, joka kantoi kilvessänsä kolmet punaista tulileimausta, sinisessä vainiossa (trenne röda eldslågor i blått fält); ja jonka kanssa hänellä oli yksi tytär Elin Philipsdotter, joka naitiin Turun Linnanisännellen Herman Maunuksenpoika Flemingillen, Villnäsiin ja Moisioon, joka oli sen kuuluisan Vapaherran Liperiin ja Hermansaareen Claes Hermanninpojan Flemingin isän-ukko.

Minkähän perustuksen peälle Palmsk. sanoo, että tämä Gödik Finke oli syntynyt Vironmoassa? sillä Finkin vapauskirjasta joka oli annettu v. 1380 Vallan-Ruhtinaalta Bo Jonsonilta, ei sitä selitetäk. Se kuulupi näin: Thet skal allom mannom witerlikt wara, at jac Bo Jonson Drotze i Swerike, kennis oppenbarlika mäth thässo mino opna brefue, at jac hafuer ont oc gifuit thessom brefföraren minom äskelikom Swen Finke alt thet gotz han her til antiggia köpt älla mät rät fangit hafuer af skatgildoghe jordh, huar thet hälzt ligger i Åbo Biskopsdöme af allum arlicom scatwm, aläghnom oc marcagieldom oc af allom thunga lidugt, löst och frelst, swa at han scal minom Herra Konungenom oc Cronone oc mic a mins Herra weghna ther aff tjänist göra, pc. Datum Hampne Sker, anno MCCCLXXX primo in octauis corporis Christi nostro sub sigillo praesentibus appenso in pendenti. (Lagerbr. III D. p. 785). Se mahto olla sama mies, Finkin nimellinen, joka 10 vuotta ennen alakirjutti Turun porvalin Henrik Närffuin lahjoitos-kirjaa Katarinan Kammiollen (Porth. Chr. p. 352) ja jonka sisari tahi täti saattaisi ehkä olla se Karin Finke, joka Bångin puheen perästä oisi ollut naitu Olof Niileksenpoika Tavastin kanssa, joka oli Pispa Tavastin isä, ja eli vielä v. 1370.

[528] Se on moni meistä, joka on vielä nytkin niin tyhmä, että se poisvaihtaa Suomalaisen nimensä muuksi vieraaksi; luulevansa sen haisevan paremmallen. Semmoiset narrit löytyyvät vähä kussaik, jotka muka hylkeävät omansa, ja nouvattaavat vierasta.

[529] Tämä sana: till Poicho, mahtaa olla niiten Ruohtalaisten kirjuttajoihen toimittama, jotka eivät ehka tienneet mitä se sana poika piti merkihtemän, vaan luulivat sitä talon nimeksi. Hänen nimeänsä kirjutettiin vissiin Jöns Rangosen poika (niin kuin sitä luetaan toisessa kohassa). Sillä myö neämmö vanhoista kirjoista, että näinnä aikoina oli tapa näin nimiä kirjuttoo. Niin e.m. luetaan yhessä Pentti Lydikkäisen kirjoissa vuotesta 1460, seuravaiset nimet: "Jusse Parpan poyca", ja "Olaff Tyrvompoyca." (Porth. Chr. p. 483).

[530] Niin Ugglakin sanoo (Sw. R. Rådslängd p. 52) että sen vapamerkki oli yksi ylöspäin keänetty riippuri (ankare) ynnä yksi 6 säistävä tähti, (joka oli Skalmiloihin vapamerkki). Mutta jos niin oli, niin se oisi ottanut toista vapamerkkiä, kuin hänen isänsä (Lydikke de Kyrn), ja hänen veljensä (Clavus Lydikkeson), jotka kanto Djeknilöihen t. Djäkninlöihen vapa-merkkiä: yhtä anovata ihmistä, punaisessa kauhtanassa, ja Kotkan mustan muotosella. Muutoin tahomme muistuttoo, että tämä Lydikke, jonka jo moniaat ovat ilman minkäänlaisetak toistukseta tehneet Vestphalalaiseksi, on mahtanut ehkä olla Suomalaisesta suvusta. Savossa löytyy vielä nytkin yksi talonpojallinen suku, nimeltä Lyytikäinen, jonka kirjutetaan Lyydikäiseksi; ja Tarinamuksestamme tunnetaan, että ennen aikana piettiin Turussa ja Hämeessä tällaisia Savolaisia suku-nimiä. Porth. Chr. p. 482.

[531] Palmsköld sanoo hänestä: "Nicolaus Johannis filius de Melkila, Armiger, cognomento Wåghals, vixit a. 1484; uxor: Catarina Finke de Vilnäs." Peringsköld: "Nils Jönsson Rangonen, hwilkens husfru war Fru N… Finke, Gödrike Finkes dotter."

[532] Peringsköld kirjuttaa hänestä: "Gödrik Nilsson Finke till Perno, Ståthållare på Tawastehus, upptog sin morfars namn, och hade till husfru Maragaretha Slatte, Herr Göstaf Anderssons dotter till Sonnäs."

[533] Palmsköld sanoopi: Gödrik Finke de Perno, Gubernator Ditionis Chroneburgensis 1520, cognomen suppetit ex familia materna. Uxor: Margareta Gustavi filia Slatte de Sonnes, vixit 1538, nupta 1518.

[534] Stjernmannin Höfd. Minne I:nen Osa p. 334. Hään alkaa luettoo heitä vasta vuotesta 1543.

[535] Niin e.m. luetaan siinä vanhassa Rijm-Chrönikassa p. 545: "The drogo in för Kronaborg. Man plägar thet Tawastahus kalla." Että Hämeenlinna myös vanhoinna aikoinna kuhuttiin Tavasteborg, nähään samasta kirjasta p. 23. "Thet Huus thet heter Tawastaborg, The Hedne hafwa än therföre sorg." (Keskust. Porth. Chr. p. 120).

[536] Tämän Margareta Slatten isä, oli Miekkamies Kustav Antinpoika Slatte Lienista, joka eli v. 1481, ja jonka vaimo oli Briita, Pekka Svärdin (sen nuoremman) tytär, Sonnäsiin.

[537] Tästä Kyösti Finkistä, josta on jo ennen puhuttu, luetaan koht'sillään enempi.

[538] Tästä Johanna Gödikintytär Finkestä ei tunnetak mitään, liennöön kuollut nuoruutessaan.

[539] Tämä Kaarin Gödikintytär Fincke tuli ensin naituksi Thomas Jönsinpoika Rijtingin kanssa, Gesterbyiin, (jota Stjernman, esipuheessansa Werwingin Tarinamukseen, kuhtuu Thomas Jönsson Starck) joka oli Käskynkäyttäjä (Befallningshafwande) Turun Linnassa vuuesta 1536 vuoteen 1547; ja siitten nai hään Valta-Neuoa Nils Krummea, Orrbyholmaan, joka v. 1565 oli Linnanisäntä Tukhulmissa, ja kuhuttiin usseemmittain: "unga Herr Nils Krumme." Tämä Kaarin Fincke, joka vielä eli v. 1599, on kirjuttanut yhtä 3 arkin kokoista selistystä (beskrifning) Kuninkaan Koarle IX:sän molemmasta matkustamisesta Suomeen (lue esipuhetta Werwing. Tarin. p. 18), jotka ei ollut hänellen suloisemmat kuin muillenkaan Suomalaisillen.

[540] Tämä Marketta Gödikintytär Fincke oli ensin naitu Eerik Håkansonin kanssa, Viorelaan, ja siitten Joh. Boeklerin kanssa. (Peringsk.)

[541] Tästä Niils Finkestä ei tunnetak niin mitään.

[542] Tämä Briita Gödikintytär Fincke oli ensin naitu Martti Simonpojan kanssa Poikolaan (till Poiko), ja siitten Perttu Jönsinpojan kanssa, Rekuun. Hään kuoli lapsetak. (Peringsk.)

[543] Peringsköld kuhtuu häntä: "K. Eriks Råd och Hofmästare", joka ehkä lie oikeempi.

[544] Kuin Kuninkas Eerikki oli ensin yht-aikoo kosioinut sekä Kuninkatarta Elisabethoa Englannissa, että Kuninkatarta Marioa Skottlannissa, ja tältä viimeiseltä jo soanut hänen suostumuksensa, niin hään yht-äkkiästi heitti heijät kumpaisetkin, ja rupeis pyytämään Moa-Grévin Philippuksen tytärtä, Kirstiä, Hessistä. Ja koska hään häneltäkin oli luvan soanut, niin lähätti hään näitä miehiä sinnek, peättämään tätä naiman-kauppoa.

[545] Vielä v. 1565 kirjutti Kuninkas sekä Frédrikillen (Danmarkin Kuninkaallen) että Finkillen, tästä asiasta, ja tarjoi hyvän summan hänen lunastokseksi, mutta ei siitä lähtenyt niin mitään.

[546] Tämä Malin Ollintytär Örnfodt, eli niin kuin häntä myös muualla kututaan Örneben, tuli siitten naituksi Leskimiehen Lasse Jesperinpojan kanssa (Cruuse) Årebyiin, Wernestadiin, m.m. joka v. 1558 oli Voutina Helsinkin moassa. Tämä Málin eli vielä leskenä v. 1588. Peringsköld ja Palmsköld kuhtuu hänen iseänsä "Olof Persson till Bjurum", ja toisessa kohassa kuhutaan tätä hänen tytärtänsä "Malin Olofsdotter på Lindön", josta hänen miestäkin jo yhessä kohin nimitetään "Jöran Fincke på Lindön."

[547] Että paremmin selittää tämän Jöran Finkin viran-toimituksia, tahomme ainoasti lyhykäisyytessä nimittää sisälläpion niistä hänellen lähätetyistä Kuninkaallisista kirjoituksista, joista kopiat löytyy niissä Kuninkaallisessa Vallan-Säilyksessä löytyvissä vuosillisissa Pito- ja Päivä-kirjoissa. Näitä Kuninkaallisia kirjoituksia aloitetaan usseemmittain sillä sanalla: "Öppet bref till Herr Jöran Fincke" ja ovat niin kuin tässä seuraa. Nimittäin: vuonna 1547, d. 7 Jan. till Göran Fincke att behålla Wirmo skogsbygd uti Åbo län. — vuonna 1553, d. 12 Nov. att förskicka till K.M. et wisst besked på Finska Adeln. — vuonna 1554, d. 14 Dec. att afstyra Adelns stämpling med bönderna wid Elfsborg, att hindra K. M:ts fiskare. — vuonna 1562, d. 11 Jul. att återbetala de af Räntekammaren till låns tagne 200 mark örtugar. — vuonna 1565. d. 29 Apr. anbelangandes dess ranconering från Danmark. — vuonna 1567, d. 27 Nov. att tillika med Hertig Carl och Hertig Johan beställa om krigsfolkets aflöning, item, att inventera sölf-kammaren, och sedan skicka H.M. oförfalskadt Register derpå; — Vuonna 1568 d. 3 Dec. Fullmagt, att wara Lagman öfwer Norra Finland, Satagunden, Österbotten och hela Åland. — d. 17 Nov. Creditis, att efter dess medgisne instruction förhandla med Allmogen uti Uppland. — d. 22. att oförsumligen komma till H. Maj:t. — vuonna 1574, d. 21 Jun. till Jöran Fincke på dagön, att skaffa kalk till Stockholm. (Mutta eiköhään tämä jo lienee toinen mies tykkänään, samalla nimellä, e.m. Jöran Kustanpoika Fincke?).

[548] Jos tämä Kustav oli vanhin Gödikin poijista, niin se tais syntyä nuon v. 1519, tahi 1520. Niissä vanhoissa vallan Pito- ja Päivä-kirjoissa, Stjernmannin Höfd. Minne 2:sessa Osassa p. 420, 374. m.m. kuhutaan häntä Herraksi Porkkalaan; mutta Vapahuoneen kirjoissa kuhutaan häntä ainoastaan Herraksi Sonnäsiin; ja toas Stjernm. Höfd. 2:sessa Osassa p. 327, Tégelin Tarinamuksessa p. 35, m.m. sanotaan häntä Herraksi Pernoon ja Sonnäsiin; ja Ugglan Sw. Riks. R. Längd, IV. afd. p. III, m.m. mainitaan häntä Herraksi Porkkalaan ja Sonnäsiin; j.n.e. Se näyttää kuin hään oisi äitinsä emän-puolesta soanut Sonnäsia, isänsä emän-puolesta Pernoa, ja vaimonsa puolesta Porkkalaa.

[549] Hänen nimensä kirjutetaan sekä Mätta, Maetta, Mettä, että Merta. Hänen isä oli Linnanvouti Savonlinnassa Stén Jepin- e. Jaakon-poika (Ille) Porkkalaan, joka Palmsköldin puheen perästä oisi v. 1518 ollut Linnanisäntänä Viipurissa, ja v. 1509, nainut Anna Knuutintytärtä Laukkoon, jollen se anto huomenlahjaksi (morgongåfwa) Porkalan kartanota, jota se oli perinyt äitiltänsä Merta Ollintyttäreltä (Tavast).

[550] Tämä Anna Kustantytär Fincke Röfvarenäsiin, tuli naituksi Salmund Illen kanssa, joka tehtiin Peä-Käskynkäyttäjäksi Käkisalmeen s. 25 p. Kesäk. v. 1590, ja samana pänä myös yhen Suomalais Jalkaväen Rykmentin Evestiksi. — V. 1599, s. 5 p. Huhtik. pantiin häntä K. Sigismundin Käskynkäyttäjäksi Castelholmaan ja Ahvenanmoahan, kussa hänen täytyi antaita vankiksi Herttu Koarlen sotioillen, ja tuli vielä samana vuonna 1599 s. 10 p. Marrask. Koarlen käskyn perästa poikki-leikatuksi, ja ynnä muihen Suomalaisten vankiloihen kanssa teilatuksi (steglad) eli passaihin nauloitetuksi, Korpalan vuorella, varsin Turun linnan kohalla.

[551] Muutoin se näyttää, kuin yksi toinenkin mies nimeltä Stén Fincke oisi elänyt jo nuon v. 1470 t. 1480, joka oli naitu Anna Totin kanssa (Åke Axelinpojan Totin tytär) joka oli leskenä Hannu Skiählin perästä (lue tätä Totin suku-johtausta, Peringsköldissä).

[552] Tämä Elisabeth Kustantytär Fincke Prestkullaan, mahto olla yksi mainio vaimo, koska se oli neljästi naitu, ensin Jaakko Myhrin kanssa, siitten v. 1581 Abraham Maunuksenpoika Illen kanssa Prestkullaan ja Sjölahteen, jonka kanssa hänellä oli yksi tytär Metta Aapontytär Ille, joka kuoli v. 1632 ja joka oli naitu Moaherra Herman Claesson Flemingin kansa; ja yksi poika Måns Aaponpoika Ille, joka nai Hebla Slangia, Eerik Pertunpoika Slangin tytärtä Balkiseen, eli sen ennen mainitun Sota-sankarin Eerik Slangin tätiä; jonka kanssa hänellä oli poika Kustav Ille, joka kanto vapamerkissänsä yhen rauta-sinisen käsi-varren rusko-keltaisessa vainiossa, ja käessa yhen valkoisen kielikukan. Tämä Elisab. Fincke nai kolmaisin Claes Flemingiä (?) ja neljännesti Henrik Erkonpoikoo Räf. Sjölahteen, yksi vapatoin mies (ofrälse man). — Se eli vielä leskenä v. 1627.

[553] Tämä Ingeborg Kyöstäntytär Fincke tuli naituksi Måns Nilssonin kanssa, Gammelbackaan.

[554] Nämät Kuninkaalliset kirjutokset Kust. Finkillen, ovat seuravaiset. — Vuonna 1545, d. 23 Juni, fullmaktsbref för Eric Fleming, Hr. Knut Anderson, Jon Olson, Björn Claeson, Jöns Westgöthe och Göstaf Fincke, till att handla med Ryssarne. — 29 Jun. Bref till Måns Nilsson, att han utan allt skonsmål gifwer sig till Wiborg och anammar slottsslåfwen utaf Nils Krabbe, samt öfwerandtwandar den åt Gust. Fincke, — den 16 Nov. Till Måns Nilsson och Gustaf Fincke, att de vela hafwa grann akt och tillsyn med K. Maj:ts slott Wiborg, så länge till dess K.M. kunde förse en annan förståndig man i staden igen. — Vuonna 1546, d. 3 Juni, att han (Gustaf Fincke) och andre gode män förskaffe de bonder af Tjust rätt och skäl på den del de fordra. — Vuonna 1547, d. 1 Jan, Till Befallningsmannen på Wiborg, Gust. Fincke 1:o angående Ryska rågången; 2:o om Länsmans-räntan, — d. 1 Jan. angående wärdering och betalning af en tomt i Wiborg, — d. 8 Jan. att afgöra en arftwisst emellan Lasse Lifländare, och Bertill samt Erik Håkansöner, — d. 1 Martii. Att icke tillstädja matvarors utförsel, — d. 12 Apr. Att ransaka angående någon köpejord, som skall tillhöra Joh. Pederson, — d. 15 Aug. Angående 1:o en upptagen gård i Urumarcken; 2:o Om böndernas utlagor I spanmål och tjära för legofolk; 3:o D:n salpetter-sjuderiet; 4:o Om de begärda Bysse-skyttar; 5:o Att bruka det större båsmannen wid skatte-gäddornas inwägande, — d. 22 Sept. Angående krigsfolkets aflösning, — d. 23 Dec. Swar om kläde till knecktarnes behof i Nyslotts län. Vuonna 1549, d. 6 Martii. Att inkomma med räkenskaperne, samt försälja spanmålen. — Vuonna 1550, d. 18 Apr. Att låta komma Kongl. Maj:ts och kronans spanmål ifrån Wiborg till Åbo. — Vuonna 1551, d. 5 Junii. Till befallningsmannen på Nyslott G.F. att låta bönderne bekomma spanmål för penningar, — d. 22 Aug. Swar: 1:o angående Friemarkens (?) upodlande; 2:o om Redfogdarnens upbörd och räkningar; 3:o att behålla fisket wid Lamaforss (Lammasforss?); 4:o Att låta weta hwad som wid gränsen förefaller, — d. 14 Dec. Att låta bönderne i dess fågderi utgöra hjelpen till Wiborg, efter mantalen. — Vuonna 1552, d. 14 Martii, att förskaffa några dugliga karlar till gränsens förswar emot Ryssland; 2:o att icke tillständiga Ryske köpmän en fri handel; 3:o att lägga någon jord till Nykyrka Prästebohl; 4:o att låta en klocka emot betallning komma till berörde kyrka, — d. 8 Maj, att låta Peder Rauthia i Kalajoke by och Olof Tilkane i Pihajärwi (Pihlajärwi?) by, återbekomma den jord, som deras grannar dem afhändt. — Vuonna 1553, d. 22 Jan, angående några oordningar i Skepps wäsendet. — Vuonna 1554, d. 10 Nov. att förete de skäl och bevis, hwaruppå han innehafwer Storgården uti Ulfsby och Broskärs. — Vuonna 1555, d. 12 Nov. Swar angående nödige anstalter till afwärjande af Ryssarnes infall, — d. 18 Nov. Angående det till Sawolax ankommande folkets förläggande och underhåll, samt nödiga anstalter till landets förswar, — d. 6 Dec. Angående nödiga anstalter till afwärjande Ryssarnes infall i Finland, — d. 18 Dec. Swar 1:o angående utskrifningen i Nyslotts län och Sawolax. 2:o om anstalter wid lägret i Lappwesi; 3:o om bråtars fällande, — d. 30 Dec. Swar 1:o angående armeens underhåll; 2:o Att tillsckicka K.M. ett klart register på de soldater, som ankommit från Österbotten. — Vuonna 1556, d. 8 Jan. Swar angående hö och andra behof för krigsfolket i Finland, — d. 17 Jan. Att utwälja några tjenliga ställen till afwelsgårdar i Nyslotts län, så ock låta alla timmermän i länet förfärdiga sköldar. — 25 Jan. Att ofördröjligen förständiga K.M. hwad förnummit om Ryssarne, som infallit i Euråpeå, — d. 30 Jan. Swar angående det folk, som blifwit skickat till Wiborg från Nyslotts län, — d. 27 Febr. Att hafwa bättre uppsigt med Fogdarna. — 1 Martii. 1:o Angående någre af Ryskarne upbrande byar i Tawisalmi socken; 2:o on de bråtar som blifwit sållde i Nyslotts län. 3:o angående tillförsel af allmogen till K. Maj:ts armee, — d. 10 Apr. Swar: 1:o angående frid eller stillestånd med Ryssarne; 2:o Om afwelsgårdarnes upprättande; 3:o Att inkomma med omständelig berättelse huru skatten utgöres i Nyslotts län; 4:o Att låta reparera ett förfallet torn på Wiborgs slot, — d. 16 Maj. Angående krigsfolkets förläggning och förplägning, — d. 29 Maj. Swar 1:o Angående byggnaden på Nyslott, 2:o Om några bönder, som blifwit ihjälslagne af Ryssarne; 3:o Om räkenskapen för berörde gårdar, till dess Fogdar blifwit förordnade, 5:o Att K.M. will låta komma några qwarn- och fiske-byggare till Nyslotts län, — d. 10 Aug. 1:o angående afwelsgårdarnes anläggande och skattläggning i Nyslotts län; 2:o om Bysseskyttar och Skytt (?) ifrån Wiborg; 3:o Huru förfaras skall med dem, som röfwat och plundrat i Ryssland; 4:o Angående underwisning för de nyss antagne Fogdar. — Vuonna 1559 d. 24 Aug. 1:o Angående gårdens indrifwande af Nyslotts län; 2:o Att göra föreställning hos höfdingsmannen på Keksholm, om de swedjor Ryssarne fälla öfwer gränsen, blifwande K.M. wid den gamla rågången, till dess en ny blifwer fastställd; 3:o angående Henrik von Röllen, hwilken uti Nyslott befallt nederbryta några hus, men sedermera rest bort, och ej återkommit; 4:o Angående några ålfiskare till Nyslott, hwarom K.M. låtit afgå befallning till dess Befallningsman på Stockholms slott. — Vuonna 1561, d. 19 Sept. Instruction till Göstaf Fincke, Öfwerståthållare i Rewel, — den 11 Oct. Instruction för Gust. F. Öfwerståthållare i Liffland, — d. 10 Febr. 1:o att beställa om kalksten till Wiborgs byggning; 2:o om afwelsgårdar i Nyslotts län; 3:o om Redfogdarne; 4:o om nödtorftigt uppehälle med foetalie-persedlar till Nyslott, — d. 5 Maj. 1:o Angående Ridderskapets och Adelns samt Menigemanns hyllningsed, såwäl i Swerige som Finland; 2:o om gardens utgörande öfwer hela riket, till den tillstundande kröningen, — d. 16 Sept. att han begifwer sig till Rewel, att emottaga och förvalta Öfwerståthållare-beställningen under Herr Lars Flemings sjukliga tillstånd, af den instruction, som med det första skall öfwersändas, — d. 15 Nov. att han ändtligen fullbordar den legation till Hertig Magnus af Ösel, — d. 16 Nov. att det är K. Maj:t behagligt att han de fetaliepersedlar till Liffland förskickat hafwer. — Vuonna 1562 d. 28 Febr. Till Gubernatorn i Finland Gust. F. att förhandla med Adeln uti Finland, det de skola begifwa sig till Rewel och tjena till fot, till dess deras hästar kunna komma öfwer, — d. 2 Maj. swar om den munstring som han haft med Adeln i Finland, och huru de skola sin rustning hålla, — d. 10 Juni. om Finska Adelns rusttjenst, Herr Claes Christerson till undsättning för Pernou, om så behöves, — d. 6 Juli. Om några klippare, som med det första af alla landsändar i Finland utgöras skulle. — 29 Juli. om Städsfolk, som han hit till Bergsbrukningen förskicka skulle, — d. 25 Aug. Att han förskaffar till Rewel, till Eric Håkansson och Eric Hinriksson, alla förafskedade Fogdar och Fogbeskrifware uti Liffland, — d. 14 Oct. Att han skall begifwa sig åt Ryssland, — d. 4 Nov. Att han ändtligen så lagar, att den spanmål, som Fogdarne lefwerera skulle, måtte komma till Helsingfors, — d. 4 Nov. Att han med sin Fru och barn begifwer sig hit till fröken Annas bröllop, som stå skall d. 20 Decemb, — d. 17 Nov. Swar om de lägenheter han berättar, som der äro i Finland, med fiskeri och qvarnställen, — d. 25 Nov. Anbelangande Fogdarnas återstående räkenskaper i Finland, — d. 10 Dec. Att hans beställning med utgårdshästarne, desslikes med bönderne i Tawastehus län, om tillföringen till Helsingfors, är K.M. behagligt. — Vuonna 1563 d. 13 Jan. Instruktion, Att å K. Maj:ts wägnar förrätta några angelägna wärf hos Ryske Zaren Ivan Wasillivitz, — d. 6 Febr. anbelangande Skepps-utredningen, — d. 6 Febr. angående till hvilka orter Fogdarne uti Finland, deras spanmål lefverera skola, — d. 22 Sept. om den gård, som utaf Finland utgöras skulle, — d. 2 Oct. Att han slotten uti Finland med foetalie wäl försörja skulle, — d. 22 Nov. Anbel. den gård af Finland utgöras skall. — Vuonna 1564 d. 2 Febr. Att i tid beställa om de förnödenheter, som till Skeppsflottans behof i Finland kunna behöfwas, hwilken kommer att gå ut med första öppet vatten, — d. 17 Febr. Att på 4 månaders tid, med alla nödtorfter affärdiga Skeppsflottan i Finland hit öfwer till Stockholm, — d. 23 Febr. att låta granneligen uppspana några borgare, som woro förpassade ifrån Stockholm åt Finland och Rewel, att uppköpa spanmål till Skeppsflottans behof nu i år, och dem skyndsammast hit tillbaka förskicka, — d. 23 Martii Att låta örlogskeppen i Finland följas åt innom skärs hit till Stockholm. - d. 23 Martii. Angående det folk och hästar, som menige man i Nyslott och Tavastehus län utgöra skola, — d. 30 Apr. Hwarföre de (Han och Lars Fleming) så länge fördröjt med Skeppsflottans ifrån Finland öfwerförande hit till Stockholm, — d. 10 Maj. (till Öfwerståthållaren i Finland Gust. F.) att det är K.M. misshagligt, det han icke beställt om skeppsflottans utredning i Finland, — d. 13 Juni. Att han ursäktas för dröjsmålet med Skeppsflottans utredning ifrån Finland; alldenstund det icke varit hans, utan deras försummelse på skeppen, — d. 10 Sept. Att han skall förskaffa dagswerken till Wiborgs flotts befästning, — d. 4 Nov. Att han med Fogdarne i Finland beställer en hop segel-lärft och wallmar, samt det till Stockholm förskickar, — d. 24 Nov. Att han lägger sig winer om det saltpettersjudningen i Finland måtte komma på gång, hwarest lägenhet dertill finnes, — d. 7 Dec. Att han hit öfwer till Swerige förskickar, de ifrån Liffland komne, och der i Finland till Borgläger förlagde Swenske knektar. — Vuonna 1565, d. 27 Jan. Att han så beställer, det alla uti Helsingfors, Åbo, Wiborg och flerstädes i Finland befindtliga Örlogsskepp, måtte med alla nödorfter blifwa utrustade, och hit till Stockholm förskickade, på det de med den öfriga skeppsflottan, måtte nästkommande wår följas åt emot fienderna, — d. 26 Febr. Att Örlogsskeppen i Finland med alla tillbehörigheter, måtte med första öppet vatten komma hit öfwer, — d. 13 Martii. att hitförskicka de örlogsskepp som lägga uti Finland, — d. 6 Apr. om spanmålen den han hit till Stockholm, till Skeppsutredningen förskicka skulle, — d. 9 Apr. Att utspana och ransaka, hwilka till skeppsflottan äro utskrefne, och sig hemligen till Åland och Finland undanstungit hafwa, — d. 28 Apr. Om den undskyllan, hwarföre han de örlogsskepp i Finland äro, icke hafwer kunnat hit till Sverige förskicka, — d. 28 Apr. Att han tilllägger de fattige frälse män i Finland, som icke förmå hålla Rosstjenst, att tjena i sommar till fot, och komma hit öfwer väl utrustade, — d. 6 Maj. Anbel. dess undskyllan, hwarföre han icke kommit saltpettersjudningen i gång, — d. 6 Maj Instruction att hafwa uppseende öfwer saltpettersjudningen i Finland, — d. 28 Juni. Om det sjöfolk som i Wester-Göthland antagas skall, — d. 16 Juli. Att han Swenska myntet icke skulle utsläppa utaf riket, — d. 19 Juli. Den foetalie han till Liffland förskicka skulle. — Vuonna 1566, d. 1 Febr. Att handla med Fogdarne öfwer Finland, Österbotten och Åland, om en gård till Skeppsflottans utredning, äfwen som i fjol, — d. 12 Febr. angående den fiendtlighet Moscoviterne skola hafwa i sinnet att företaga emot Liffland och Finland, — d. 13 Febr. Att det är K.M. behagligt, det han beställer om Skeppsbyggningen i Åbo, — d. 28 Maj. Att han med det allraförsta läter Fogdarna framfordra dagswerken till Refle flotts byggning, — d. 9 Aug. Att de (Fogdarne) förskicka alla der i landet befindtlige landsköpman till Calmare, — d. 19 Aug. Om förfordringen till Skeppsflottans utredning med hampa och tjära. — d. 25 Oct. Huru han om gårde-spanmålen, utföringen på myntet, tafwarna, penningarna och annat mera beställa skulle, — d. 29 Oct. Att han skyndar Legaterna fort ifrån Wiborg och till Ryssland, samt hwad som han emellertid beställa skulle, — d. 3 Dec. Huru han om Bysseskyttarne, Utgårdshästarne och Skeppsutredningen till det Narwiske farfatten, beställa skall.

Ilman näitä nyt nimitettyjä Kuninaallisia kirjoituksia Finkillen, niin löytyy myös K. Vallan Säilyksessä kopioita Finkin kirjoituksista Kuninkaallen, niin kuin em. vuotesta 1555 dat. Nyslott d. 27 Oct. En widlyftig raport fr. Ture Person och Gustaf Fincke, jemte en planritning å lägenheten kring Jäskis kyrka. En annan dito af den 4 Dec. — En dito af den 14 Dec. — En dito af den 16 Dec. — En dito af den 30 Dec. m.m. Samaten vuotesta 1566, niin löytyypi Vallan-Säilyksessä yksi iso kirja, puolen arkkia loajueltaan (in folio) joka ei sisällensä piek muuta kuin kopioita Finkin ja Ture Personin (Bjelkin) kirjoista ja sananlaitoista (raporter) Kuninkaallen, jossa paljon puhutaa sekä heijän moakunnasta, että sota-rahvaasta, ja muista sota-laitoksista. Toinen osa tästä kirjasta, joka toas sisällänsä pitää Kuninkaan vastauksia heillen, kantaapi tällaisen nimitöksen: "Thenne Efterskreffne Book lyder ock inneholler vissa afskrifter och Copier öfwer breff, instructioner och befallningar, som jag Thure Persson till Salstadh haffuer bekommith och undfånget utaff Stormächtige Furste och Herre Göstaff Sweriges Göthis och Wändis Konung, wår Nådige Herre, sedan det jag med Erligh och Wälbördig Man Göstaff Fincke till Porkala bleff förordnat Slåttlåfwen på Nyslått."

[555] Palmsköld kirjuttaa hänestä: "Göstaff Fincke till Gesterby afsomnade 1566 och blef begrafwen Catharinas dag uti Kimitto kyrka." Se oli niin muoton mahotoin että hänen kirstun hopeet oisi löyetty Liikisten kirkkomoassa.

[556] Se mahto olla syntynyt nuon 1546:en vuuen tienoilla.

[557] Lue: Registraturen för år 1589; H.H. p. 66.

[558] Palmsköld on sen eistä ei toimittanut varsin tarkkaan hänen kuolema-vuottansa, koska hään sanoo: Gödericus Finke de Porkala, R.M. Sveciae Senator et Marschallus, Gubernator ditionis Nyslott anno 1596, 1603, 1612; cum illo periit illustris familia Fincorum in Svecia anno 1618.

[559] Hyö olivat jo kihlatut v. 1611 (Åbo Tid. 1784. p. 22) vaan naivat vasta v. 1613. Peä-Sota-Asettaja Evert Horn tuli jo v. 1615. s. 25 p. Heinä-kuussa kuoliaksi ammutuksi Venäjässä, Pleskovin linnan piiritässä.

[560] Se mahtaa seneistä olla puhasta valetta mitä Bång lasketteloo kirjassansa: Den wälborna Tawastiska släcktens ättaretal, Stockh. 1756, kussa hään sanoopi Finckilöihen vapamerkin olleen yksi Sianpeä valkoisessa vainiossa, (jota se kertoo Palmsköldin suku-johtauksesta) ja josta se kirjuttaa näin: "Olof Niclison Tawast upptog sin Frus, de gamble Finckars sköldemärken, ett swart Gylte hufwud i hwitt fält, sådant som Assessor Brenner afritat det i Åbo Domkyrka, litet förrän kyrkan brann." Tämä Olli Tavast ei ollutkaan naitu Finckilöihen kanssa, sillä hänen ensimäinen vaimo oli Kristina Rötker-Ingonpojan tytär, eli niin kuin häntä toisilta kuhutaan Kristina Rötker-Jyrginpojan tytär Spurilaan (Jägerhornin suvusta?) jonka äiti oli Briita Jönsintytär Galle, ja joka kuoli lapsetoinna; hänen toinen vaimo oli Ingeborg Valdemarintytär, joka eli v. 1485.

[561] Ne muut jotka silloin mestattiin, oli Vapaherra Johan Claësson Fleming Quidjaan, yksi nuori mies, joka ei ollut tehnyt niin minkäänlaista Herttua vastaan, mutta Koarle kanto hänellen salavihoo siitä, että hänen isänsä Claes Fleming ei taipunut Hertun puolellen. Toiset, jotka hakattiin, oli: Hartvik Henriksson, Christer Mattsson Björnram (Stjernman kuhtuu häntä Christer Månsson); Michel Påvelsson Munk, Nils Ivarsson, Olof Clausson (joka oli Claus Flemmingin sala-poika), Jacob Möl, Hans Inis, Sigfrid Sigfridsson, Eskil Jacobsson ja Herman Hansson (Stiernman kuhtuu häntä Herman Jacobsson); ilman näitä hakattiin myös 3 tarkka-ampujata (byssskyttar, skarpskyttar) ja 5 sotamiestä. Heillen kaikillen luettiin henken-rikoksi, että olivat pitänneet heijän lailisen Kuninkaan Sigismundin puolta, jollen olivat valallansa vahvistaneet uskollisuuttansa. (Werwings Carl IX:s Hist. I D. p. 468; Stjernm. Sw. och Göth. Minne, II D. p. 403; Swenske Mercurius för Septemb. månad 1757, p. 278; Hertig Carls Slaktarebenck, m. fl.)

[562] Peringsköld sanoo että hään kuoli lapsitoin, mutta Palmsköld sanoo että hänellä oli yksi tytär, joka oli ensin naitu Ivar Arvidssonin kanssa, joka tuli yhessä appensa kanssa leikatuksi, ja siitten Olof Anderssonin kanssa, joka oli jo ennen häntä pitänyt; ja kolmasti Jaakko Eekin kanssa, yksi vapatoin mies. Mutta tästä emme ou soaneet mitään sälveä. Sillä niissä Herroissa, jotka hakattiin Turussa silloin kuin Finckiä leikattiin, ei ollut mitään Ivar Arvenpoikoo (ellei hään lie ollut roaka sotamies). Sitä vastoin niin poikki-hakattiin Viipurissa muutamia viikkoja jo ennen, eli s. 30 p. Syysk. v. 1599, yhtä Ivar Arvidssonnia (Tavast) Kurjalaan, ynnä isänsä kanssa Arvid Heikinpoikaa (Tavast) Vessundaan, joka oli Linnanisäntä Viipurissa, ja uskollisesti palvellut Kuninkastansa 30 aastaikoa. Hänen poikansa Ivari oli nainut Anna Pekan tytärtä Peipotiin, (hänen sukunimeensä ei mainitak — lie hään siitten ollut Tytär-läntämä Finkillen) jonka kanssa hänellä oli yks poika Stén Ivarsson, jonka nimi ikään kuin tarkoittaa tätä onnetointa Finckiä.

[563] Niistä K. Vallan-Säilyksessä löytyivistä Kuninkaallisista kirjoituksista ovat seuravaiset toimitetut tällen Sten Finkillen, nimittäin: — Vuonna 1594, d. 27 Julii. Ordres till Herr Sten Fincke, angående de Finske Ryttarnes frihet på deras hemman. — Vuonna 1595. d. 24. … Om allmogens i Tavastehus län friwilliga Rikshjelp. — Vuonna 1597. d. 3 Oct. Att ej inrymma de upproriske på Tavastehus. — d. 12 Oct. komma till Hertig Carl i Åbo d. 18:de i samme månad. d. 18 Oct. Ordres att släppa löst det krigsfolk, han på Tavastehus anhållit. Näistä, niin se äsken mainittu manaus-kirja, jolla Herttu paituutti häntä Turkuun, on aivan merkillinen, ja kuuluu näin: "Stämpningsbref för Herr Fincke och de andre, som oppå Tavastehus woro, af Åbo d. 12 Oct. åhr 1597. Wår gunst och nåde, Wij twifle inthet at i ju hafuer förnummit synnerligen thu Steen Fincke af thet bref wij senest läth skrifue tig till för hwad orsak skuldh wij oss hijt i Landzenden begifuit hafue, nembligen till at afskaffe allt obeståndh, willor och oreedho, som här uthi landet igenom Claes Flemmings och hans medhjelperes obegripelige och olaglige Regiementhe kommit war, och hjelpe landet till Roo och eenighet igien; Dock efther wij icke hafue någon förklaring ifrån ider bekommit, hwad i ähre tillfinnes at giöre, och om i wele medh oss och the andre Riksens Stender wele giöre et i saken til Konungl. Maj:t och Riksens gagn och bäste. Derföre ähr wår alfwarlige wilie och förmaning at i begifue idher hijt till oss, och låther oss ider uthtryckelige mening förnimme, ändteligen så lagendes at i allersidst then 18 dag thenne månedh her tillstädes hoos oss ähre, så frampt at hwar thet icke skier då wele wij komme och piske ider så at i inthe skole tacke oss, och i måge sedhan sware och undgielle medh lijf och godz, till all then skade och bekostnat som der midh skier, der i måge wedhe ider efterrätte. Datum ut supra. Carolus."

[564] Nimittäin: Vuonna 1571, d. 9 Nov. Fullmakt för Herr Eric Finck att beställa om de Småländske knektarnes inqwartering omkring Westerwik, — d. 5 Dec. Att sända de knektar, som i Westerwik liggandes äro, till Finland (Registr. 1571, p. 123, 135).

[565] Nimittäin: Vuonna 1594, d. 23 Nov. till Handelsmannen Jacob Finck om spanmåls undfående för lefwererad sill till kronan. (Register 1594, p. 216.).

[566] Stjernm. Höfd. Minne I D. p. 287, 326

[567] Vexionius Gyllenstolpe. Epitome Descr. Sv. Goth. Fen. L. VIII. c. 6.

[568] Tämä suku oli jo kuuluisa Suomessa v. 1460, yhestä miehestä, nimeltä Heikki Finkenberg, jonka jälkimäisistä (efterkommande) yksi vapasuvullinen Claes Ollinpoika Finkenberg Suomesta tuli v. 1627 sisään kirjutetuksi Ruohtalaiseen Vapahuoneiseen, N. 159 ala. Tämä suku, joka meijän nykyisessä Suomalaisessa Vapa-Huonseessa löytyy sisään-kirjutettunna N. 8:san ala, kantaa kilvessänsä yhen pystö-kuun jonka koukerossa on yksi 6 säistäinen tähti.

[569] Viimeiseksi tahomme myös nimittää, että löytyy Ruotissa yksi vanha kansan-tarina eli satu, yhestä Finkin nimellisestä, joka pakina on ehkä niistä vanhimmista, ja ehkä keätty Saksan kielestä Ruotiksi. Mutta tässä jaaritoksessa — kussa ei ouk niin sanoo totuullista, vaan kussa tavaksi niihen aikoin pilkka-suihen, puhutaan puita heiniä — ei löyvyk niin minkäänlaista tiiustusta tästä Finkin suvusta. Tämä satu, joka nimitetään: "En nöjsam och kostelig Historia om Policarpus, som äfwen kallas Riddar Fincke", osottaa kuitenkin tämän Finkin nimen vanhuutta, koska se on kahottu hyväksi johtattamaan kansan mieleen jota kuta kummitosta.

[570] Myö olemme myös harjoittaneet selitteäksemme mikä mies Tönne Henriksson Vildeman oisi ollut, jonka Gagnerus sanoo olleen naitu Elisabet Thómasdotter Rijtingin kanssa, ja joihen vapamerkit myös löyettiin Liikisten kirkkomoassa, mutta yhtä tällaista miestä ei ollenkaan löyyk Vildemannin polvilaskussa Vapa-Huoneen Suku-johtauksissa, eikä myös siinä Suomal. Suku-kirjassa joka löytyy K. Vallan-Säilyksessä, ja jossa niinikeän puhutaan tästä Vildemanin suvusta. Yhtä Elisabeth Thómasdotteria emme myös ouk olleet hyvät löytämään. Että hänen isänsä Thómas Jönsson Rijting, joka vuotesta 1536 vuoteen 1547 oli Käskyn-käyttäjä Turussa, oli vaimonsa puolesta, Finckilöihen kanssa sukuisin, nähtiin jo 426:lla p:lla, (sillä se oli nainut Karin Gödikintytärtä Finckiä); se ei ollu siitten kumma jos heijän lapsia hauvattiin heijän äitinsä suku-hautaan. Muita hänen Tyttäriä ei tunnetak, kuin yksi nimeltä Sára Thómasdotter Rijting, joka oli nainut Eerikki Johonpoika Stålarmin Grabbackaan ja Rekuun, jonka kanssa hänellä oli yksi tytär Kárin Stålarm, joka oli nainut Henrik Tönnessonin (Vildeman) Nääsiin, Tjusterbyiin ja Sjögårdiin, joka v. 1608 oli Linnanvouti Tukhulmin linnassa. Hänen isä oli Tönne Ollinpoika (Vildeman) Tjusterbyiin ja Lappträskiin, joka ensin nai Helga Slatten, ja siitten Briitta Heikintytär Risbetin Nääsiin ja Härkänään. Tään parempata selitöstä emme ouk hyvät antamaan — liehään siitten Gagnerus ottanut tiiustuksiansa mistä tahaan! Vildemannin vapamerkki, jota nähään Vapakirjoista, ei paljo eroitetak tästä; jos tämä toinen lie Rijtingin vapakko emme saata varsin sanoa.

[571] Se on moni joka sanoo Suomessa ei löytyvän mitään Vanhoja Jäännöksiä. Se on oikeen sanottu, jos sillä sanalla ymmärretään vanhoja pakanallisia temppelilöitä, hautakammioita, tahi muita sellaisia käsitekoja; mutta laveammassa sanan-tarkoituksessa (i widsträckatare mening) meillä on Jäännöksiä kyllä, ja ehkä enemmin kuin yhölläkään muulla kansalla; sillä ne vanhat eivät ouk ainoastaan käsillänsä ropottaneet, hyö ovat myöskin ajatuksillansa työskentelleet, ja sillä tavalla on joka Runo ja Sananlasku, joka on heistä jälellen, yksi Vanhan-Jäännös, joka muistuttaa meitä heihin. Jos oikeen tiiustelemme meijän kielen rakenosta, (joka on yksi piiros meijän vanhoin ajatuksesta ja mielen-juohtumisesta), niin se on kaikista se kauniin ja isoin Jäännös, jonka ovat meillen heittäneet, korjataksemme, — yksi kieli, joka on tarkempi ja suloisempi kuin ykskään muu, ja jolta merkillisyytensä ja eri-mukaisuutensa suhteen, seisoopi omilla kannoillansa, ikeän kuin yksi pylväs, jonka peä on pilvessä.

[572] Semmoinen varoitus ja rankastus, kuin se viimeinen tulipalo Turussa, joka yhtenä yönnä söi suuhusek kaikkia mitä myö kahessa eli kolmessa vuos-saassa olimme seästäneet ja säilyttäneet, mahtaisi herättää meitä siiheen perään-aattelemiseen, että tiiustella ja kuvaella kaikki meijän vanhat muistomerkit, että jos vahinko tapahtuis, niin oisi kopiot ies jälellä, jotta tietäisimme mitä meilläkin muinon on ollut. Samaten myös niiten yks-ainusien ja tarpeellisien kirjoin kanssa, jotka jollakulla tavalla valaisoo meijän omoo Tarinamustamme; saisi heistäkin olla kopio jokuu toisessakin kohassa. Tämä oisi ehkä tarpeellisempi, kuin hakea heiniä ja luusiipiä Mustan-meren rannoilta, ja muita sellaisia aikomuksia.

[573] Jättös, t. jätteet, efterlemning, reliqvier.

[574] Se näyttää kuin Brennerin aikomus oisi ollut matkustamaan lävitten koko Suomen-niemen, Vanhoja kuulustella; mutta että hänen aikaisek ei ylettynt jos vähään osaan. Se oisi hyvä jos joku laskeisiin hänen lavuillensa, tiiustelemaan muitakin Suomen paikkoja, ja joka toimittais sitä mielen-rakkautesta, eikä ajaisi paljaan palkan eistä, niin kuin nyt usseen tehhään.

[575] Kuninkaallinen Vanhain-Säilys, Kongl. Antiqvitets Arkifvet; Kuninkaallinen Vallan-Säilys, Kongl. Riks-Arkifvet.

[576] Se on uskottava ettei Brenner ole kirjuttanut mitään selitystä näistä hänen kuvapiirutoksistan, sillä oisihan sitä tok' jossa-kussa pitänyt löytyä.

[577] Näitä hänen alakirjutettuja sanoja tahomme muistutuksissamme juuri sanasta sanaan toimittoo.

[578] Para, Bjära, Smör-hare.

[579] Peräänkahtoja, Inspektor; Peä-Peräänkahtoja, Öfwer-Inspektor, General-Inspektör.

[580] Kirjan-luetos (Bok-katalog) näistä Nescherin vainaan kirjoista, joka juuri näinnä päivinnä on painettuna, osottaa kyllä että tämä meijän luulomme ei ouk varsin ilman perustuksetak (lue tätä kirjanluetosta n. 65 käsikirjoituksista puolen arkia loajueltaan) ja toistaa mitä olemme jo ennen kuulut puhuttavaksi (lue 350 p.m.) nimittäin, että 23 erinäistä selitystä, ja lähes 200 piirutuksia Vanhoin-Jäännöksistä Vester-Götlannissa, ilman niitä piirutoksia jotka hään v. 1670 teki Öster-Götlannissa, ja jotka kaikki hään anto Vanhain-Kootuksellen — nyt löytyyvät näissä Nescherin kirjoissa (lue n. 68 ja 89 mainitussa kirjaluetoksessa). Se on kyllä outo mitenkä tällaiset kalliit ja tarpeelliset paperit ovat Vallan- ja Kunink. Vanhain Säilyksestä joutuneet yksinäisen miehen korjuun.

[581] Näistä Brenneri vainaan Suomalaisista piirutoksista löytyy K. Kirjastossa 2 kappaletta (2:ne Exempl.) kumpainenkin ite Brenneriltä piirutettunna. Yksi heistä on ainoastaan tehty irtonaisissa lehissä, ilman painimatak (ofärglagda); toinen on kirjaksi siottu, ja kantaa tällaisen nimen: Gamble Monumenter i Stoor-Förstendömet Finlandh, affritadhe Anno 1671 och 672 aff Elia Brennero, Ostrobothniensi. Hyö ovat yhteen-luettu pienempien ja suurempien kanssa 80:tta kappaletta, kuvaeltut seuravaisista kirkkoloista; nimittäin Turusta, Räntämäeltä, Nousista, Naantalista, Maskusta, Raisiosta, Lemusta, Sjundosta, Lohjalta, Esbosta, Porvosta, Pärnosta, Pyhteeltä, Vekkälahelta, Viipurista, Hollolasta, Hämeenlinnasta, ja Iso-Kyröstä, paihti muutamia kuvituksia Turun, Viipurin ja Hämeenlinnan linnoista. Näistä niin ne Iso-Kyrön kirkossa löytyväiset kuvitukset ovat ne ainuat, jotka ovat painin kanssa kastettuna, niin kuin heitä tässäkin toimitetaan. Vapa-merkkilöistä on moniat häneltä painettuna siinä nioitetussa kirjassa, sitä myöten kuin ne heissä nähtävät juovat merkihteevät; mutta niissä irtonaisissa lehissä ovat kaikki painimatak; ja koska heijän karvat jo selitetään juovista, niin emme tässäkään ruetak heitä painimaan. Mitä näihin meijän kuviin-piirutoksiin tuloo, niin ne ovat Brennerin kuviin kanssa varsin yhtämukaiset, josta minun tulee kiitteä ensinnik Herra M. v. Wright, joka heitä kopioitteli, ja siitten Herra H.J. Strömmer, joka piirutti heitä kiveen.

[582] Se on valaistamattomien ja ymmärtämättömien ihmisten tapa, että piteä tällaisia vanhoin-tiiustelemisiä (fornforskningar) jotka tarkoittaavat mäntyjä aikoja, joutavina; ikeän kuin piteävät kaikkia tarkoituksia, joilla vaikutettaisiin tahi tarkoitettaisiin jota kuta tulevillen ajoillen, sopimattominna ja mielettöminnä, koska molemmis puolin yltyyvät heijän mielensä ja heijän aikaasek sivuihten. (Sillä mitenkä ne jotka ainoasti eläävät tälle ajalle, eläisivät yhellen toisellen; koska ei nekään, jotka kaikissa ehtivät ensin omoo hyötytystä, jouvak työskentellä toisiin hyväksi). Se on selvä, että ne jotka pelkeä ja kajoo ymmärrystä ja tietomusta (kosk ei sitä heissä löyvyk, eikä seneistäkään heitä hyövytäk) kajoavat näitäkin tieton-harjoituksia, jotka sinnepäin tarkoittaavat. — Seneistäkös lie siitten Suomessakin niin kauan kaivattu miehiä, jotka harjoittaavat valaista meijän Vanhoin-Jäännöksiämme? Jos sen eistä Tietomukset (jotka ovat ymmärryksen valastajat, ja johon myöskin Tarinamus on luettavana) tarkoittaavat kaikki puolestansa tietoa (johon voaitaan ei ainoastaan yhtä nykyistä asian tuntemista, mutta yhtä ikuista tiiustelemista) ja hyötytystä (ei moallista, mutta henkellistä, ei ainoastaan meijän ijällisillen, mutta myöskin meijän jälkeen-tulevillen), eli jos Tietomukset ovat luonostaan ikuiset ja henkelliset, niin kuin kaiken Tievon ja Totuuen alku, — niin se on näissä kokeeissa, kussa kukin Tietomus-harjoittaja, vaan erinomattain Tietouksen ja Tarinamuksen Toimittajat, Vallan ja Lain-asettajat, Kansan ja mielen-valaistajat, eli toisella sanalla kaikki vanhuuven ja tulevaisuuven tarkoittajat juuri selvästi osottaavat, että heissä löytyy yksi elävä henki, eli yksi henkellinen luonto, joka ei ouk suljettu tään aikuisiin piiroksiin, vaan joka kohoittaa ihtesäk niitä rajoja ylitten, jotka maallisillen pimittää sitä taivaallista, ja koetteloo sekä eistäpäin että takoopäin ylös-nostoo meijän ymmärryksellemme sitä vaipaa, joka peittää ja kieltää meijän luonnollisia aistimia (sinliga organer) käsittämästä sitä luonottomatonta, sitä ikuista, ite Totuuen ja Ymmärryksen — valmistaaksemme meitä sillä ikuisuuteen. Se on tämä henki, joka ei ainoastaan koroittaa meijän ajatuksiamme, mutta heissä myöskin kohoittaa meitä ihtemme ylitten tämän hetkisen elämisen — joka toistaa että meissä löytyy jota-kuta kuolematointa ja tämän elämisen ylitten yltyvätä; ja jota ei käy rajoilla piirittee. Sillä tavalla toimittaa jo tässäkin elämässä kukiin totuullinen Tietonharjoittaja ikuisuuttansa (tässä muka tarkoituksessa), josta heitä, ja kaikkia Hyviä (henkellisesti eläviä, heijän mielen ansiolla; vaan ei ymmärryksen valolla) eroitetaan niistä moan kapeista, joihen ajatukset ei kohoitak heitä mullasta, mutta jotka (käytöksillänsä) mateloo luonnollisuutessaan ikeän kuin eläimet, ja lopettaa elämänsä, ikeän kuin päivänsä, ikuisella unella ja mielen-tyhjyyvellä.

[583] Vanhoin-selittäjässä löytyy ikeän kuin muissakin opin-hoaroissa, moni houkka ja heikko-peä; mutta — mitäs myö heistä puhumme?

[584] Heijän mieli, joka on tylsäytynnyt tyhjän-noutamisesta, ei pystyk tällaisiin tiiustelemisiin, ikeän kuin heijän ymmärys ei yltyk semmoisiin ajatus-tarkoituksiin, joita voaitaan Tietoukseen (Filosofi).

[585] Vähä kyllä myö puhumme näistä vapamerkkilöistä heijän vapaallisuutensa suhteen, sillä myö arvelemme ainoastaan sitä Vapaallisuutta, joka osoittaiksen sisällisesti, ihmisen töissä ja tavoissa — ei sitä ulkonaista nimen pukemista ja merkittämistä; mutta myö hoastelemme heistä ainoasti sen valaistuksen tautta, joka heijän tarkoittamisella, syntyisi ehkä meijän Omamoan Tarinamuksessamme.

[586] Näistä sanoista on moniat ollut niin pois-kuluneet, ettei heitä ouk tainut lukea ykskään.

[587] Mitä näistä vapa-merkkilöistä tuloo sanottavaksi, niin suuri osa heistä on niin vanhat, ettei heitä eneän tunnetak, liioitenkin koska monet heistä on tainneet jo sammua ennen vuotta 1625, jollon se Ruohtalainen Vapa-Huone, kuhun heitä sisään-kirjutettiin, asetettiin; monet ovat myös muustakin syystä jäänneet siihen ylös-panematak, alinomattain koska suurin osa meijän vanhoista Suomalaisista vapasuvullisista, eivät kuulleet Ruohtalaiseen Vapa-Huoneesen, mutta oli yksi peru niistä muinoisista Saksalaisista ja Virolaisista Tempel-Herroloista, joihen vapaallisus oli Saksan maissa perustettu. Kuin tähän vielä luetaan että näissä vapa-merkkilöissä harvoin selitetään muuta kuin ainoastaan kilpeä, joka monessa oli pian yhölläinen, ja jotka ainoastaan eroitettiin Rauta-kyperästä, Sarviloista, tahi Kyperä-vaipasta (Hjelmtäcket), ja ettei heissäkään painia paljon eroitetak, niin löyetään miten vaikkia se on näitä selittää, liioitenkin koska usseen pois-vaihtelivat välillensä vapamerkkilöitänsä, ja kantoivat vieraita äkkinäisiä, tahi muuten muuttelivat omiansa.

[588] Minä olen kyllä kirjuttanut moneen paikkaan, tätä kuulustellaksein, mutta en ouk soanut vastausta, joka toistaa miten kylmäkiskoiset meijän moa-miehet vielä ovat näissä töissä.

[589] Brenner ei kirjuta tästä kivestä mitään muuta, kuin ainoastaan nämät sanat: "I Åbo D. Kyrka."

[590] Hauta-varjo, Grafwård; Hauta-kivi, Grafsten.

[591] Peä-Kirkko (tahi Tuomio-Kirkko), Dom-Kyrka.

[592] Tässä jääpi yksi sana, välissä, toimittamak.

[593] Mutta tässä tarkoituksessa kahomme toas ouoksi, ja varomme olevan uskottomattoman, että tämä kivi oisi muka ollut se ainoa Turun kirkossa, joka vielä v. 1671 oisi ollut jälellä näistä vanhoista ajoista; ja jota niin muoton oisi yksinään jäänyt murentumatak näissä kauheissa Turun kirkon tuli-paloissa, jotka tapahtui v. 1318, 1429, 1458 (1464, 1473?) 1546 ja 1656, kussa kaikki muut kirkon kaunistukset — joit' eivät Juuttilaiset v. 1509, ja Venäläiset v. 1318 hävittänneet tahi vienneet myötensä — paloi tuhkaksi. Mutta kysytään siitten, tokkos Turun kirkko on niin vanha, tahi oliko se jo 1248:nen vuuen tienoilla rakettu? Sitä emme saata sanoa, ainoasti että v. 1229 peätettiin jo että muuttoo pois kirkko Rantamäeltä (kussa Brenner niinikkään vielä v. 1671 tapais yhen vanhan hautakiven vuotesta 1291? — kaho X Taul. kuv. 1) Turkuun, eli niin kuin sitä muinon kuhuttiin Unikankareesen. Millonka tätä tehtiin ei varsin tunnetak, mutta 1258:nen vuuen teinoilla jo mainitaan tästä uuesta Turun kirkosta (Porth. Chr. p. 193). Jos sen eistä tämä Turun pappi oisi ollut naitu ennen v. 1248, niin se oisi vielä saattanut eleä monta myöhempänä. Toiseksi niin nämät kirjoitus-nenät eivät teoltakaan näyk olevan niin vanhan-aikuiset, jos heitä verroitetaan siihen toiseen kiven-kirjoitukseen joka löytyi Rantamäellä.

[594] Yksi nimellinen Niiles Antinpoika oli v. 1303 Praefectus Finlandiae (Peämies Suomessa) mutta se on mahotoin, että näillä sanoilla tarkoitetaan häntä.

[595] Kunta, Sällskap, Orden, Gille, Veli-kunta t. Veljellisyys Brödraskap, Papillinen Veli-kunta, ett Presterligt Gille.

[596] Kirkko-Tarinamus, Kyrko-Historie.

[597] Muistettava on myös, että jos tämä vapa-merkki kahottaisiin kohallansa (niin kuin heitä aina kahotaan) niin silloin kirjutos alkaisi ala-peästä kivee (jota en muualla ouk nähnyt); ja jos toas kivee asetettaisiin kirjutoksensa mukaan, niin silloin toas vapamerkki keäntyisi ylös-alaisin (joka oisi vielä sopimattomampi). Se näyttäis ehkä silloin, kuin sillä kuvaeltaisiin yhtä Piispaan kypärätä (en Biskopsmössa).

[598] Että tämä suku on vanha, arvataan siitä, että ne Ruotsin muinoiset Kuninkaat Sverker den Gamle (joka kuoli 1155) jonka isä Erik Årsäll oli vanhuuellansa ottanut Ristin uskoa, ja kasteessa kuhtunut ihtesek Kol t. Koarle — kuin myös hänen poikansa Koarle Sverkersson (joka kuoli 1168) ja toas hänen poikansa Sverker den Unge (joka kuoli 1210) — sanotaan kaikki olleen tästä Natt och Dagin suvusta, ehkeivät kantaneet tätä suku-nimee, joka otettiin tavaksi vasta myöhöisämpinnä aikoina. K. Vapa-Huoneen polvi-laskuissa, alotetaan tämä suku vasta v. 1220 yhestä Pentti Matinpojasta, joka oli ollut Kuninkaan Eerikki Läspin Valta-Neuo.

[599] Tämä (nykyinen) Natt och Dagin suku tuli v. 1625 Ruohtalaiseen Vapa-Huoneesehen sisään-otetuksi 13:nen N:on alla, josta suvusta siitten yksi nimeltä Åke Axelsson Natt och Dag tehtiin v. 1652 Vapaherraksi 23:nen N:on alle. Se oli silloin Valta-Neuo ja Lain-julistaja Nerkissä, ja sai vapa-moaksensa muutamia taloja ja vero-tiloja Iin pitäjässä Pohjan ruoalla.

[600] Saattaa ehkä myös olla madollinen, että hyö ovat perinpohjin eri-sukuja, vaikka heitä on vanhoissa polvi-laskuissa yhteen veittynnä.

[601] Hään oli silloin Valta-Neuo Ruotissa.

[602] Hänen isänsä oli Bó Sténson (Natt och Dág) joka v. 1440 oli nainut Kárin Svennintytärtä Stúre, jonka isä oli Tähti-mies ja Linnanisäntä Faeholmassa, Danmarkissa, Sven Sténson Stúre, joka oli Herttu Albrechtilta soanut isoja pito-maita Hallannissa, Nerkissä ja Vester-Norrlannissa; ja joka oli Valta-Hallihtian Svante Stúrin isän-äitin-isä (lue Schönefeltin matrikel).

[603] Seneistäpä kaikki nykyiset Vapaherrat nimeltä Stúre, ovat kaikki isänsä puolesta paljaita Natt och Dagiloita, ja ovat eroitettavat niistä vanhoista Stúriloista, joita muinonkin kuhuttiin: Orms-Söner.

[604] Lue C.F. Schönefelts Matrikel öfwer ointroducerade af Riddersk. och Adeln I D. joka kirja löytyy käsikirjoituksenna K. Vapa-Huoneessa.

[605] Lue Olai Magni Historia de Gentibus Septentrionalibus, Romae 1555. Lib. II. c. 25. p. 87. Kussa hään puhuu niistä vanhoista Hangöin kallioloissa sisään-hakatuista Suomalaisista vapa-merkkilöistä, joita hään jo silloin kuhtui "vetustissima" (varsin vanhoja) ja joista hään kuvittaa 7 kappaletta, nimittäin: Vanhoin Stúriloihen, Natt och Dágiloihen (poikki-puolin), Wásaloihen, Gyllenstjernilöihen, Tottiloihen, Roosiloihen, Lämaloihen ja yhen tunnettoman. Näitä kaikkia on hään asettanut vempelen näköiseen poukkamaan, ja keskellen pannut Ruotin vallan vapamerkin (kolmet ruunua).

[606] Tämä hautakivi mahto jo 1681:nen tahi 1738 vuuen tulipalossa hävitä, koskei siitä mainitak niin mitään Lauraeuksen Juttelemuksessa de Sacellis Sepulcr. in Templ. Cath. Aboënsi. Kussa ainoastaan sanotaan yhen Lainistujan Natt och Dágin (hänen Ristimä-nimeänsä ei nimitetäk) olleen hauattunna Piispa Tavastin hauta-kammiossa.

[607] Lue: Åbo Tidn. 1785. Bib. p. 181. Siinä ei eroitetak, jos hään oli Natt och Dag pitkinpäin tahi poikkipuolin; mutta mahtoi se olla pitkinpäin, koska yksi hänen jälkimmäisistä nimeltä Niclis Ærengislesson kuhuttiin Natt och Dag i längden.

[608] Tällä Koarle Näskonungssonilla oli yksi veli Ærengisle Näskonungsson (Natt och Dag) joka v. 1312 oli Miekka-mies, Ruotin Valta-Neuo ja Vallan-Asettaja, ja yksi Roskildin Rauhan-Toimittajoista (en ibland Freds-Kommissarierna wid Roskilska freden). Häntä tehtiin v. 1323, Vallan-Asettajaksi Norissa, ja v. 1324 Ruhtinaaksi Ruotissa. Hänellä oli yksi poika Ærengisle Ærengislesson, joka oli Miekka-mies, ja jonka jälkimmäisistä arvelemme sitä Niclis Ærengislessonnia, jota nimitettiin "Natt och Dag i längden", joka oli nainut Karin Knútintytärtä, ja jolla oli Tukhulmissa monet talot, jotka se pois-lahjotti niillen tässä kaupunnissa löytyivillen Papin-suljetuksillen. Häänki mahto olla Suomen-sukuja, koska hään v. 1420 piti Valta-käräjät Turussa (Åbo Tidn. 1789 p. 321. v. 1785 p. 233. Porth. Chr. p. 508), ja luetteli jälkiseätöksessänsä yhtä Jeppe Finckiä, omaiseksensa. Yksi Ærengitzle Nielsson (ehkä hänen poikansa) oli v. 1447 alakirjuttana yhtä vanhaa sovintokirjaa Göd. Finkin ja Juho Ollinpojan veljeisten välillä (Porth. Chr. p. 448). Tämä Niiles Ærengislesson mahto kuolla nuon v. 1440, koska hään silloin teki jälkiseätöstänsä (sitt testamemte). Sekä hään että Ærengisle Niclisson, oli kumpaisetkin v. 1436 ylös-pantu heijän joukkoon, joita Kuninkaan Christofferin koroitus-päivällä v. 1441 piti tehtämän Tähti-niekoiksi (Porth. Chr. p. 607). Myö aprikoime ellei tämä Turun muinonen Pappi lie ollut varsin tästä sukupolvesta. Hänen ristimä-nimensä Niiles on aivon Stúriloihen (eli niiten nuortein Natt och Dágiloihen) kuin myös niiten vanhoin Natt och Dágiloihen, kaima-nimi. Mutta yhtä Antin nimellistä, joka oisi ollut hänen isänsä, ei löyetäk koko tässä sukukunnassa; niissä muka polvi-laskuissa, jotka luetaan Vapa-Huoneen nimi-kirjoissa (Matriklar). Mutta meijän tuloo muistuttoo, että hyö ovat ylikynteen varsin puuttuvaisia ja viallisia, erinomattain vanhoista ajoista. Vuonna 1336 niin oli yksi nimeltä Ærengisle Andersson Suomenmoan Peämies, eli niinkuin heitä silloin kuhuttiin "Advocatus Finlandensis." Hään kuhtuu ihtesek yhessä vanhassa Peätöskirjassa Stensbölin kartanosta, vuotesta 1335 — Advocatus Aboënsis, ja puhuu siinä suurella kunnialla siitä ennen mainitusta Koarle Näskonungssonista, jota hään kuhtuu "Nobilis Miles, Dominus Carolus, Antecessor meus." Mitä sukuja hään lie ollut on tietämätöin, mutta myö aprikoime ellei hään voan lie ollut näitä yksiä vanhoja Natt och Dágiloita, jota hänen ristimä-nimensä ikään kuin toistaa. Jos uskaltaisimme tätä peätteä, niin silloin oisi Antinki nimee tavattu tässä suvussa, ja saattais muka olla mahollinen, että hänellä oisi ollut yksi veli, tahi veljen-poika nimeltä Niiles Antinpoika, joka oisi ollut Pappina Turussa — ellei tämä oisi elänyt, niin kuin äsköin arveltiin, jo monta aikoa ennen.

[609] Kuninkaan Lain-Toimittaja (Konungens Domhafwande t. Dom-innehafwande) kuhuttiin niitä Valta-Herroja, jotka Kuninkaan siassa ja Kuninkaan nimessä pitivät Valta-käräjät (Räfste-ting) Suomessa. Eli kuin näitä hävitettiin — ne jotka pitivät Moan-oikeutta Turussa (Lands-Rätten i Åbo). Että hään v. 1405 piti Valta-käräjät Suomesssa, luetaan Porth. Chr. p. 418, 508, ja Stjernm. Höfd. Minne I D. 2 B. K I. p. 98 &c. Samaten sanotaan (yhessä Lainjulistajan Claus Flemingin kirjassa, annettu v. 1412) hänen myöskin pitänneen Valta-käräjöitä Ulfsbyin (Porin) kaupunnissa Suomessa v. 1410, jota Porthan arveloopi kirjotus-virheksi vuosluvussa, luullen tämän tarkoittavan v. 1405 (Chr. p. 418).

[610] Vara-lainjulistaja, Under-Lagman. Tämä Miekkamies Bó Niclisson (se nuorempi) Åkeröiin oli v. 1434 Laintutkia Vaxalassa — v. 1459 Vara-Lainjulistaja Öster-Göthlannissa, ja v. 1461 Kuninkaan Vouti-mies (Fogathe) Vedboin Kihlakunnassa ja Rumleborgin Läänissä.

[611] Brenner: "I Åbo Domkyrkia på ett jerngaller för Biskop Magni Olai graaf."

[612] Kammio, Kirkko-kammio Chor; Hauta-kammio, Grafchor. Ennen Poavin aikana piettiin Turun kirkossa monta erinäistä kammiota, kussa piettiin Jumalanpalvelusta, eli oikeemmittain, kussa seisoi yksi altari, jonka luonna Pappiset vissinä päivinnä vuotessa pitivät messujansa ja rukouksiansa, hyväksi niiten sieluillen, jotka ovat näitä laitoksia seättäneet, ja heitä lahjoillansa ja antimillansa asettaneet. Yhtenä aikana löytyi jo 18 tällaista kammiota Turun kirkossa, joista suuri osa palkihtivat omia pappia ja messu-miehiä; mutta kakkia näitä hävitettiin Kuninkaan Kustav I:sen aikana, jollon tätä Poavin uskomusta pois-heitettiin. Siitä päivästä nimitettiin näitä kirkko-kammioita paljaiksi hauta-kammioiksi, koska heissä ainoastaan hauattiin heijän ja heijän lapsiin ruumiita, jotka olivat heitä asettaneet, vaan ei eneä piettynä mitään henki-messuja. Piispa Tavastin muista jumalallisista laitoksista oli yksi tämän Ristuksen Ruumiin kammion asettaminen. Siinä häntä myös hauattiin, josta tätä siitten kuhuttiin "Tavastin hauta-kammioksi." Tämä kammio oli suljettu eli varuistettu näiltä rautahäkiltä, josta kuvat tässä nähään.

[613] Lue Porth. Chron. p. 429.

[614] Tämä sana fecit fieri (oli antanut tehä, tiettänyt) on yksi Suomalaisuus (Fennicism) tässä Piispan Latinassa, joka toistaa hänen ei ainoastaan olleen selvän Suomalaisen; mutta myös Latinata kirjuittaissaan nouattanneen Suomalaista mielen-juohutusta. Sillä Ruomalaiset oisivat epäilämätäk (ikeänkuin Ruohtalaisetkin) kirjuttaneet fecit, posuit (reste t.e. stenen, minneswården). Ehkä se oisi viallisesti sanottu, sillä Seppä teki (fecit) mutta Piispa tietti (fecit fieri). Jos oisivat varsin tahtoneet tätä asioa eroittoo, niin oisit kirjuttaneet tahi toimittaneet tätä apu-sanoilla (med hjelp-verber) e.m. curavit, lät resa. Mutta Suomalaisessa kielessä ei tarvitak sellaisia apu-keinoja, hänessä löytyy ikeän kuin Hebrealaisessa ja Arabian kielessä, tätä eroitusta puheessa (ja ajatuksessa) toimitettu eri-sanantaivuttamuksella (uttryckt genom en särskild konjugationsform) jota Hebrean kielessä kuhutaan "Verbum Hiphil", ja jota myö Suomeksi soattaisi kuhtua Tiettävä-Toimitussana (Verbum Permissivum, t. Effectivum, t. Transitivum).

[615] Yksi kopio tästä kirjutoksesta luetaan myös Opettajan Joh. Bilmarkin Juttelemuksessa "De Sacellis Sepulcralibus in Templo Cathedrali Aboënsi_", Alexand. Lauraeuksen_ vastoomisella, Turussa 1772, p. 20. ja yksi toinen kopio löytyy niin ikeän Jonas Bångin "Den Wälborna Tawastiska Släcktens ättare-tal", Stockh. 1756.

[616] Ei Porthankaan osanut näitä selittää; lue Chron. p. 511. m. 495.

[617] Joka nenä ehkä merkihtee sanaa "Regina" (Kuninkatar): jotta ois: "Auttakoon Moaria Kuninkatar."

[618] Brenner: "I Åbo D. Kyrckia."

[619] Että tämän Piispan vapamerkki on ollut yksi semmoinen taka-jaloillansa pystyssä seisova pukki, jota tässä nähään, arvataan ei ainoastaan tästä hänen hautakivestä, mutta myös siitä vapamerkin-piirutoksesta, joka hänen kunniaksi oli tehty Pargasten pitäjän kirkko-laipioon. Sellainen Pukin-kuva on myöskin muinon ollut kuvattu hänen muistiksensa siinä Piispan-penkissä, jonka hään oli tiettänyt Savun kirkossa (lue Christ. Cavanderin Juttelemusta Petr. Kalmin hoivauttamisen alla, "Beskrifning öfwer Sagu Socken." Åbo 1753, p. 3; ja Mart. N. Tolpon Juttelemusta Alg. Scarinin hoivauttamisen alla, "De initiis Rei Litterariae in Svethia", Aboe 1750, p. 83 etc. keskustele Porth. Chron. p. 571). v. Stjernman sanoo kyllä, yhessä kohassa, puhuttaissa Piispan veljen-pojasta, Lainjulistajasta Etälä-Suomessa Henrik Bitzestä, hänen vapamerkkinsä olleen mustan veneen valkoisessa vainiossa ("en swart båt uti hwitt fält"; lue Åbo Tidn. 1785. Bih. p. 197). Mutta myö arvelemme ellei tässä lie paino-virhe, ja että se olla pitäis: "en swart bock uti hwitt fält." (Keskustele Porth. Chron. p. 545). — Uggla sanoo taas näihen Bitziloihen vapamerkin olleen yhen Hirven, ja rautalakissa 4 sisään-pistettyä nuolta (Uggla, Sw. R. Rådslängd n. 663. p. 65); mutta ei häänkään nimitäk minkä perustuksen peällä hään tätä sanoopi. Koskei tämä Bitzin suku löyvyk K. Ruohtalaisessa Vapa-Huoneessa sisään-otettu, eikä hänen vapamerkkinsä heijän vapakirjoissa piiritetty, niin meijän täytynnöön ottoo kirjaamme mitä ovat tästä kirjuttaneet, että siitä tutkia totuuen.

[620] Porth. Chron. p. 26.

[621] Porth. Chron. p. 586.

[622] Hauta-kirjutos, Grafskrift, Epitaphium.

[623] Se kuuluupi näin: "Sanct. Venerabilis Patris, Domini Conradi; Episcopi Aboënsis, anno 1489 den 13 Martii."

[624] Ruotiksi kirjutettiin hänen nimensä usseemmittain (sanan-supistamisella) aivan lyhykkäisesti: "Biskop Koort, Korth, ja Kort."

[625] Piispa, joka oli myöskin ollut yksi osallinen Kolmen Kuninkaan Veljellisyyestä, Turussa, ei laimin-lyönyt piteä kirkkonsa puolta, eli valvoa hänen hyötymisestään, kussa oli voan mitään etullista soatuvilla. Niin kuin Peä-Rovasti pisti hään jo v. 1459 nimensä hänen enonsa Arvidh Claussonin jälkeen-seätöksen ala, kussa hään Kolmen Kuninkaan Kammiollen (altari Trium Regum) poislahjoitti tilansa Sorkisten kylässä Euran pitäjässä (Porth. Chr. p. 456). Samana vuonna alakirjutti hään myös saman enonsa lahjutos-kirjan, kussa hään Pyhän Ristuksen ruumiin Kammiollen (Altari Corporis Christi) pois-anto tilansa Pärkiö Vehmaan pitäjässä (Porth. Chr. p. 434). Vuonna 1484 alakirjutti hään niin-ikeän Vapamiehen Járl Jönssonin seätöksen, kussa hään sovinoksi Hárald Ollinpojan murhasta, anto tilansa Kivikylä Virmon pitäjässä Kaikkein Ristuksen Uskollisten Henkein Kammiollen (Altari Animarum Christi Fidelium) (Porth. Chr. p. 442.), monta muita mainihtamatak. Ite hään ei seätänyt kirkollen paljo mitään, jos ainoastaan toimitti isän vainoonsa tahtoa (Åbo Tidn. 1785 p 199. keskustele Porth. Chr. p. 551 & 622).

[626] Tämä vanhaksi mainittu Eerik t. Henrik Bitze, on nimensäk suhteen paha eroittoo hänen pojasta ja pojan-pojasta, jotka kantovat saman nimen, ja joihen kanssa häntä ehkä sevoitetaan. Hänen sukunimensä kirjutetaan monella tavalla, sekä Biidz, Büdz, Bitz, Bytz, Bitzr, Bitze että Bisse (Porth. Chr. p. 543, 481,) ja se näyttää kuin sillä tarkoitettais yhtä kuin sanalla Bässe, (jota hään kantaa vapamerkissänsä). Juusten kuhtuu tätä Piispan iseä "famosus Miles, quondam Capitaneus Castri Aboënsis." Hään oli jo v. 1420 Miekkamies (Armiger) ja v. 1441 Tähtimies (Miles). V. 1437 oli hään Laintutkia Halikon kihlakunnassa, jota virkoo hään piti aina vuoteen 1453, jollon häntä myös kututaan Laintutkiaksi Vehmaan kihlakunnassa. Samana vuonna mainitaan häntä myös Lainjulistajaksi Pohjos-Suomessa, ja vuonna 1455, 1456 ja 1457 kuhutaan häntä jo Lainjulistajaksi Etelä-Suomessa (Lagman i Sudhersinne Laghsagu); ja v. 1449 häntä jo nimitetään Ruotsin Valta-Neuoksi, jollon häntä s. 31 päivänä Heinä-kuussa Visbyin kaupunnissa alakirjutti Kuninkaan Koarle VIII:nen ja Christian I:sen sovintoa Gottlannin soaresta (Hadorph efter Rimkrönikan p. 156.) von Stjernman sanoo hänen myös v. 1452 olleen Turun linnan ja moakunnan Peämiessä (Åbo Tidn. 1785. Bih. p. 198. Porth. Chr. p. 544). Hään eli vielä v. 1458, vaan oli jo kuollut ennen v. 1467, ja oli ollut osallinen siitä Turussa löytyvästä henkellisestä Kolmen Kuninkaan veljellisyytestä (Porth. p. 476, 545). Hänen iseensä ei tunnetak, ja hänen äitinsä (jonka nimee ei muistetak) oli Turun ensimmäisen Peä-Rovastin (Domprost) Heikki Maunuksenpojan sisar. Hään oli kuolemaisillaan, jälkeen-seätöksessänsä, pois-lahjoittanut tilansa Kuirilahen kylässä Paraisten pitäjässä, sillen Turun Peäkirkossa asetetullen Pyhä Pietarin ja Pyhä Poavalin Kammiollen (Porth. Chr. p. 445. Åbo Tidn. 1785, Bih. p. 199). — V. 1435 oli hään vierasmiessä alakirjuttanut appensa Clauus Lydikinpojan seätös-kirjoo, jolla hään Papis-kammiollen (eli niin kuin sitä muinonkin kuhuttiin, "Neitzyn-kammiollen") Turun Peä-kirkossa, poislahjoitti Hukasten taloo Lemun pitäjässä, m.m. (Porth. Chr. p. 453); ja v. 1438, oli hään niin ikeän ala-kirjuttanut Turun Peä-Rovastin Matti Ollinpojan lahjutos-kirjan, jolla hään Pyhä Annan Kammiollen poisanto Littoisten tilan Nummen pitäjässä (Porth Chr. p. 448). Samana Vuonna istui hään Laki-miessä (såsom bisittare eller nämd i Konungens dom) Moan Oikeutessa (wid Lands-Rätten) jota piettiin Turussa, ja kussa häntä kuhutaan Laintutkia Vehmaan kihlakunnassa (Åbo Tidn. 1785, Bih. p. 63). Vuonna 1449 vahvisti hään niin kuin Turun muinoisen Peämiehen Heikki Gärdshaghin vainaan lasten holhottaja (förmyndare,) sen kauppa-kirjan, jolla hään oli eläissänsä myönyt tilansa Keykalan kylässä Kalvolan pitäjässä Hämeenlinnan Vouvillen Engelbrecht Jaakonpojallen, 60 markkaan (Porth Chr. p. 525).

[627] Porth. Chr. p. 481, 453, 543. Tämä Anna Claus-Lydikintyttären (Djäkne) isä, oli se Clauus t. Niiles Lydhekeson, jota jo p. 424 nimitimme, ja jonka v. 1407 sanotaan olleen Laintutkiana Pohjos-Suomessa, ja v. 1414 ja 1420 Voutina (Foghot, Fogda) Turun linnassa. V. 1420, 1429, 1430 ja 1434 kuhutaan häntä myös tämän linnan Peä-mieheksi (Höwitsman); ja v. 1442 Capitaneus Castri Aboënsis (Åbo Tidn. 1785, Bih. p. 191, 192). Hänen sanotaan tulella yläs-polttaneen oman vaimonsa nimeltä Christina Jonisedotteria, joka vielä eli v. 1435. (Porth. Chr. p. 453). Ilman tätä Annaa, joka mahto olla nuorin hänen lapsistaan, oli 7 muita; nimittäin: — 1) Tähtimies Henrik Clauson (Djäkne) Koskiseen, joka oli Valta-Neuo ja Lain-julistaja Pohjos-Suomessa (Lagm. i Norrsinne Laghsagu) voutesta 1449 vuoteen 1458, naitu Lucia Ollin-tyttären (Tavastin) kanssa; — 2) Arffwidh Clausson Nynäsiin, Tähtimies ja Valta-Neuo, naitu Ingeborg Arend-Pentinpojan tyttären kanssa; — 3) Tönne (t. Antonius) Clausson; — 4) Britha Clausdotter, Herreilään (?) naitu Heikki (Pekanpoika) Svärdhin kanssa, joka eli v. 1420, ja jollen se synnytti yhen tyttären, nimeltä Ragnild; — 5) Karin Clausdotter Kankkaan, ensin naitu v. 1407 Jaakko (Niileksenpoika) Kurkin kanssa, jollen se synnytti yhen pojan Claes Kurck Laukkoon, joka eli v. 1466; ja siiten Heikki Ollinpoika Hórnin kanssa Åminneen, joka oli Hórniloihen Peävanhin (Stamfader, Ättefader); — 6) Elin Clausdotter, joka oli naitu Herman Flemingin kanssa; — 7) Anna Clausdotter, josta äsken puhuttiin; — 8) Cecilia Clausdotter, naitu Claus Pekanpoika Flemingin kanssa Peningebyiin, joka oli Tähtimies ja viimäinen Lainjulistaja kokonaisessa Suomen-moassa; hään eli vielä v. 1405, ja oli niiten Suomalaisten Flemingilöihen Peä-vanhin (Peringsköld).

[628] Claes Bitze, jolla oli yksi poika Knút Bitze Öhrestadiin, naitu Brigitta Christjern-Pentinpojan (Oxenstjernan) tyttären kanssa Salestadiin.

[629] Tämä nuoreksi kuhuttava Eerik Bitze Viikiin, joka myös oli osallinen Turun Papin-veljellisyytestä (Porth. Chr. p. 476) ja jonka Porth. p. 545, ja 638 sanoo olleen Lainjulistajana Etelä-Suomessa v. 1462 ja 1463, oli naitu Tähtimiehen Olli Tavastin tyttären kanssa, nimeltä Märeta, jonka kanssa hänellä oli kaks lasta (Porth. luettaa p. 638 yhtä Antin nimellistä, kolmaneksi); — 1) Anna Eerikintytär Bitze, joka oli naitu Olli Jönsinpojan kanssa., Laijsiin, ja — 2) Heikki Erkonpoika Bitze, Nynäsiin (Porth. p. 637 kuhtuu häntä Tähtimies nuori Henr. Bitze Nynäsiin) joka oli naitu Anna (Hannon tytär) Totin kanssa Bjurumiin, jota usseemmittain kuhuttiin "Finska Anna på Åkerön," ja joka synnytti hänellen kaks lasta, Eerik ja Kirsti. Tämä Anna tuli siitten naituksi Clemet (Pentinpoika) Hogenskildtin kanssa Åkeröiin (kuhuttu Huitfelt), ja kuoli vasta v. 1549. Tämä Henrik Bitze joka oli Lainjulistaja Pohjos-Suomessa v. 1489, 1490, 1499, 1504 ja 1506, ja jonka Uggla kuhtuu Miekka-mieheksi Viikiin, ja sanoo olleen Peämiessä Turussa vuotesta 1480 vuoteen 1485, ja kantaneen vapamerkissänsä yhen hirven — oli v. 1499 Tukhulmissa alakirjuttanut K. Christian I:sen Kuninkaan-vaalia (Hadorph p. 367). Hään on tullut Porthanin luulon perästä (Chr. p. 545; Åbo Tidn. 1785, Bih. p. 198.) sevoitetuksi ukkosek kanssa, joka oli hänen nimellinen. Sillä kaikki mitä v. Stjernman puhuu Henr. Bitzestä, niin se puhuu enin tästä nuoremmasta, ehkä hään nimittää häntä vanhaksi, ja villitteloo sillä sekä ihtesek että muita. Se on tässä, niin kuin moneissa muissa lopen-vanhoissa asioissa, työläästi käsittää totuutta vielä liiaksi kuin yhtäläiset nimet meitä ereyttää.

[630] Briita Bitze Benkkalaan, tuli naituksi Olli Drákin kanssa.

[631] Knút Bitze, Häänki mahto olla osallinen siitä toanon mainitusta Papillisesta veljellisyyestä (Porth. Chr. p. 477).

[632] Oppia, Magister; Tietous-Oppia, Filosofie-Magister t. Filosofie-Doktor.

[633] Tämä kuuluisa Opisto, josta on jo tullut niin monta valaistuneita miehiä moailmaan, ja kussa Tievot ja Taijot vielä paraittain sekä harjoitetaan että suojeletaan, tuli ensin asetetuksi v. 1409.

[634] Peä-pappinen, Abboth, kuhuttiin ylimmäinen Pappi heijän papin-suljetuksissa.

[635] Peä-Rovasti, Domprost.

[636] Näiten Vadstenan Pappisten nimet oli Magnus, Richard, ja Magnus Håkansson.

[637] Mitä sillä sanalla pyhittää (consecrare) tässä ymmärtänneen, en saata varsin sanoa. Sillä koska näissä Kammioloissa jo ennen häntä piettiin Jumalan-palvelusta, niin eivät mahtaneet olla pyhittämätäk. Uskottava on jotakuta kirkossa tapahtuneen, joka heijän mielestä soastutti Seurakunnan, jota nyt uuestaan pyhitettiin — niin kuin tapa tahtoo olla Poavilaisissa.

[638] Kammion-laulaja, Chor-prest, Choralis. Turun kirkossa piettiin Poavin aikana 6 nuorta Pappia, jotka laulelivat Jumalan-palveluksissa. Milloin heitä ensin asetettiin on tietämätöin; mutta v. 1355 heitä jo mainitaan. Ja se näyttää kuin kukiin heistä oisi ollut ikeän kuin Apulainen t. Lukkari auttamassa muka laulamisellansa niitä ylhäisempiä Turun Pappiloita heijän jumalan-palveluksessaan (Porth. Chr. p. 453, 473.) näiten lukua enenettiin siitten aikoa myöten. Piispa Maunus Ollinpoika (Tavast) lisäisi näihin 4 uutta, joihin Piispa Conradus Bitze vielä lisäis 2, jotka piti joka päivä lauleleman Neitty Moarian laulu-hetket (horas canónicas) ja joillen hään anto palkaksi papin-soatavat Nummisten pitäjästä. Niinpä jo yhtenä aikana luettiin 12 Laulu-Pappia Turun kirkossa (Porth. Chr. p. 553). Ilman sitä vara-soalista (extra inkomst) joka jumalan-palveluksessa, hautaisissa ja muissa semmoisissa toimituksissa, oli heillen tuleva, niin heijän vuosillinen palkka luettiin kullenkin 10 markaksi rahassa, paihti 20 markkoo, ruokaneuoiksi, 9 mittaa (spann) rukiita eläkkeeksi, ja 14 mittaa ohria olveksi (Porth. Chr. p. 474). Yksi mitta oli eri-maakunnissa ja erillä ajoilla erilainen, mutta nuon arvaten luettavaksi pitävä 24:nestä 32:neen kappaan.

[639] Poto-huone, Hospital, sjukhus.

[640] Tämä Köyhäin Tivunti, johon luettiin neljäs osa Kirkko-rahoista ja Pyhä Henrikin otosta, ja joka kussakin seurakunnassa alussa annettiin Kirkko-vaivaisillen, oli jo ennen Ruotissa niinikeän pois-annettu näillen poavilaisillen Papis-Neuoittelioillen, (Canonici).

[641] Henkellinen Opettaja, Theologie Professor.

[642] Kirjan-painaminen, joka on se isoin ja avullisin taito, johon meijän ymmärrys on yltynyt, tietomuksiin harjoittamiseksi ja ihmiskunnan henkelliseksi valaistukseksi, ilmauntui 49 vuotta tätä ennen Saksan-moassa, kussa yksi vapasukuinen mies nimeltä Johan von Sooyenloch, eli muuten myös kuhuttu Gänsefleisch vom Gutenberge, tahi niin kuin häntä jokapäiväisessä puheessa kuhutaan Guttenberg, rupeisi ensin monen kokemuksen perästä, kuurmaelemaan kirjotus-neniä irtonaisiin puupalaisiin, joita hään asetti lomaksuttain sanoiksi. Ja koska puu oli arka kulumaan, niin hään kirjutti näitä neniä ly'y-palaisiin, joihen peälle hään siitten painutti paperinsa. Tällä tavoin tuli v. 1439 se ensimäinen kirjan-paino toimeen Wittenbergin kaupunnissa. Koska hään näihin kokemuksiin oli hukuttanut kaikki omaisuutensa, otti hään Appensa kumppaliksensa, joka oli yksi rikas kulta-seppä Mayntzin kaupunnista, nimeltä Johan Faust. Tämäpä otti toas kaks muita toveriksensa, nimittäin veljensä Jaakko Faust ja yhen pappisen, nimeltä Schöffer, joka v. 1452 rupeisi valamaan näitä neniä tinaan, ja kohta siitten kovempaankin kasariin (metall). Viekkauellansa ja kavaloilla juonillansa omisti Faust tämän rehellisen Guttenbergin kirja-pajaa, ja lopetti v. 1462 sen ensimmäisen Roamatun painamista Latinan kielellä, josta hään sai paljon rahoo, alinomattain Parisissa; suureksi harmiksi Pappisillen, jotka Roamatun kopioittamisella oli tähän saakka viljellut paljon rahoja.

[643] Tässä Suomalaisessa Messukirjassa on alku-lehellä (på tittel-bladet) puu-kuurmauksilla (i träd-snidt) kuvaeltu yksi istuvainen Piispa, jolla on kypärä peässä, ja oikeassa käessä kirja, vasemmassa Pispan-sauva, joka jaloillansa poljee yhtä miestä, joka makoo pitkällänsä, kerityllä peällä, pitävä myssynsä vasemmassa käessä, ja oikeassa kirveensä. Tämä kuvaus joka tarkoittaa Ristin uskon ensimmäistä levittämistä Suomessa, ja joka tarinamuksessamme muistuttaa meitä Piispa Henrikin pyhittämistä kuoltuaan — näyttää niin kuin se ois muka kopioitettu siitä Hauta-kivestä jota Piispa Tavast asetti Peä-Piispan (Erke-Biskop) Henrikin hauallen Nousisten kirkossa, ja josta siitten on malli (modell) otettu niihin malauksiin jotka oli tehty Iso-kyrön kirkossa Pohjan moalla, josta tullaan puhumaan XXIII:ssä Taulussa.

[644] Näistä so'ista puhutaan aivan vähä meijän Tarinamuksessamme, koska heitä piettiin enemmin rajan murtamisella kuin oikeellä soan-käymisellä. Heitä piettiin aina vuoteen 1468, jollon tehtiin vara-rauha, mutta ei se pitänt jos 5 vuotta; sillä v. 1473 puhkeisi toas sota, ja muuttui aina julmemmaksi kumpaisellakin puolella, eikä helpount Eerik Akselinpojan sisään-murtaamisella Venäjäseen v. 1480, eikä Stén Stúrin soan-käynöllä v. 1488.

[645] Tämä Eerik Axelsson Tott (josta vasta tullaan enemmin puhumaan) oli sama mies joka näinä aikoina ensin varusteli Viipurin kaupunkia kivi-muuriloilla (lue XX Taulu).

[646] Nämät puu-varustukset tehtiin v. 1475, paraassa sota-aikana, ja juuri vihollisten kuuluvissa, niin kuin Tott tästä ite kirjuttaa: "och när arbetis folket moste fara efter sand, steen och kalck, då måste jag hafwa en roote med hwar pråm, och 12 eller 14 mine egne tjänare med harnesk oc hwärjor för Ryssarnes skuld." (Porth. Chr. p. 594).

[647] Lue Porth. Chr. p. 581. Åbo Tidn. 1793, N:o 15. Juvan pitäjä, joka jo v. 1442 sai oman Papinsa, luettiin silloin kappelina Savilahen tahi Mikkilin pitäjäseen (lue Åbo Tidn. 1784, p. 385. Porth. Chr. p. 515.) mitenkähän se oisi siitten eneän tullut kuuluvaksi Seäminkiin?

[648] Se on kumma ettei Juusten puhuissaan tämän Piispan ajoista, niin sanalla nimitäk näistä Turun kirkon tuli-paloista. Tahi hyö eivät olleet varsin turmiolliset (förhärjande) tahi luettaa hään heitä siihen, jonka hään sanoo tapahtuneen iski-tulella v. 1458 Piispa Olaijin aikana, ja josta toas ei Messenius, eikä tämä vanha ajan-laskettaja, tiijä niin mitään.

[649] Niin e.m. tuli Iin pitäjä vasta vuuen 1475:nen tienoilla eroitetuksi Kemistä; ja Akkas v. 1483 eroitetuksi Seäksmäestä.

[650] Brenner: "I Åbo D. Kyrckia."

[651] Tämä vuosiluku on vissiinik viärin kirjutettu, ja pitäis olla 1454, niin kuin kohta kuullaan.

[652] Kärsiäjä, martyr, Pyhät kärsiäjät, de heliga martyrer.

[653] Yrjön t. Yrjän-päivä, oli s. 24 p. Huhti-kuussa.

[654] Mikä mies hään lie ollut, ei heissä selitetäk, eikä myös hänen isänsä nimeä.

[655] Tämä Hórnin suku-juoksu (stamtafla), joka myös löytyy niissä vanhoissa Péringsköldin, Åkersteinin, v. Schantzin ja Palmsköldin polvi-laskuissa (Genealogier), selittää että Vapa-mies Clas Heikinpoika Hórn Åminneen, joka v. 1485 oli Laintutkia Halikon kihlakunnassa, ja v. 1487, 1488, 1490, 1499, 1508, 1510 ja 1514 Lainjulistaja Etelä-Suomessa, ja v. 1499 Ruotsin Valta-Neuo — oli naitu Christina Frillen kanssa Hoapaniemeen, joka oli Lainjulistajan Etelä-Suomessa Christian Håkansson Frillen tytär. Palmsköld, joka myös kertoo tätä, sanoo että tämä Hórn oli vielä toisen kerran naitu Christina Antintytär Karplanin kanssa. Merkillinen on että vaikka hänellä oli kaksi vaimoa Kirstin nimellä, niin eivät kuitenkaan ykskään heistä ollut Frésen sukuisia, ellei heijän nimet lie viärin toimitetut. Mahollinen oisi ehkä myös, tällä Hórnilla olleen vielä kolmaaskin vaimo, samalla kaima-nimellä. Jos otamme ajan-luvusta vuoaria, niin havaimme kohta että tässä mahtaa jossa kussa olla erehtys. Sillä jos tämä Frese oisi elänyt 1300 vuosien alulla (niin kuin luetaan hänen hautakivessä) niin mitenkä hänen pojan-tytär oisi ollut naitu tämän Hórnin kanssa, joka vielä eli 1500 vuosien alulla, eli oisikkohan kolmet suku-polvea ylettänyt kahteen sataan aastaikaan? Sillä tahi tässä on tehty Frési 100 vuotta vanhemmaksi (kuin hään olla pitäis), tahi se on sevoitettunna siiheen nuorempaan Frésiin (joka on muka yhtä) tahi ymmärretään tässä yhtä toista Hórnia kuin tätä äsköin mainittua; ehkei yhtä toista sillä nimellä ouk ollut Lainjulistajana Etelä-Suomessa. Myökin oisimme uskomoisillamme että yksi Frése oli naitu yhen Hornin kanssa. Mutta jos tämä oli Claes nimeltään, eli jos hään oli Lain-julistaja Etelä-Suomessa, sitä emme saata sanoa (Pahuus kuin ei niissä Vapa-Huoneen kirjoissa nimitetäk minkän perustuksen peällä hyö ovat näitä puheita kirjaan pistäneet). Meijän luulo luottaiksen sen peälle, että Maskun pitäjän kirkon ikkunassa oli muinon moalattu Hórnin ja Frésin vapamerkit rinnattain, josta arvattaisiin, että hyö ovat olleet naimisen kautta yhistetyt, ja että hyö ovat tässä pitäjässä asunneet, tahi että heillä tässä on ollut tiloja ja kartanoita (kaho XX:nees Taulu N:o 2 ja 3).

[656] Koska myös tämä kaikki ikeän kuin passoisi tähän Fredr. Fréseen, jonka hautakivi tässä kahellaan, vaan joka nyt luetaan 100 vuotta vanhemmaksi, niin milt' emme epäile Brennerin tässä lukenueen veärin, ja vuosluvun ehkä olleen MCCCCLIIII, liioiten koska tämä kivikin näyttää olevan teoiltaan niiten toisten kanssa yksi-ikuinen, vaan ei sunkaan vanhempi; ja koskei Brennerin aikana löytynyt Turun kirkossa muitakaan hauta-kiviä 1300 vuos-luvulta, jotka kaikki ehkä lie murentuneet Turun kirkon tuli-palossa v. 1458 (Juusten; mutta v. 1464, 1473? Messenius) niin on uskottava ettei tämäkään ouk niin vanha kuin hänessä luetaan. Se näyttää kuin Brenner oisi jo itekkin tätä arvannut, sillä siinä nioitetussa kirjassa on hään kirjuttanut vuos-luvuun: "MCCCCLIIII" niinikään luetaan myös tätä vuoslukua yhessä vanhassa puu-kuurmauksessa tästä hauta-kivestä. Mitä taas Vapa-Huoneen kirjoitukseen tuloo, kussa luetaan v. 1354 niin se ehkä luottaiksen tämän Brennerin vanhimmaisen piirutoksen peälle, jonka olemme kopioittanut.

[657] Kolmen Kuninkaan Veljellisyys (Fraternitas Trium Regum) kuhuttiin sitä papillista yhteyttä tahi veljellisyyttä, josta jo puhuttiin p. 375, 377.

[658] Peä-Neuvo, Borgmästare. Hään oli ollut Peä-neuona v. 1431, 1439, 1448 ja 1449; ja luettiin olleen Saksalaisesta suku-perästä (Chr. p. 598).

[659] Brenner: "I Åbo D. Kyrckia."

[660] Tämä Vapamerkki muutettiin siitten yheksi mustaksi Yötyr-peäksi valkoisessa vainiossa. Mutta milloin, eli keltä, tätä tehttiin, on tietämätöin. Bång sanoo kyllä (Palmsköldin puheen peälle; kaho p. 441): "Olof Niclisson Tawast upptog sin Frus, de gamble Finckars sköldemärken, ett swart Syltehufwud i hwitt fält, sådant som Asessor Brenner afritat det i Åbo D. Kyrka, litet förrän kyrkan bran." Mutta näissä puheissa on niin paljon valetta, ettemme ollenkaan heihin uskotak. Sillä — ensinnik niin tämä Olli Niileksenpoika Tavast ei ollut naitu Finckilöihen kanssa — toiseksi, niin Finckilöihen vapamerkissä ei ollut mitään Sian peätä — kolmanneeksi, niin nähään vielä tästä Olli Niileksenpojan hauta-kivestä, jotta ei hään vielä kuolemaisillaankaan ollut pois-muuttanut sitä vanhoo suku-merkkinsä, ja — neljänneeksi niin näissä Brennerin piirutoksissa ei löyetäk yhtä sellaista kuvattua Kössin-peätä, josta tässä puhutaan. Tämä vanha merkki ei vielä ollut sen eistä tämän Ollin aikana pois-heitettynnä; mutta 100:a'an vuuen peistä oli jo muutos tapahtunut. Sillä Arvid Heikinpoika Tavast Wessundaan, joka v. 1568 oli Linnanisäntänä Viipurissa, ja josta ja p. 444 puhuttiin, (ja joka oli tämän Ollin pojanpojan-poika) kanto vapamerkissänsä yhtä Posson peätä. Hänen aikanansa korjattiin taas tätä Tavastiloihen vapamerkkiä. Sillä v. 1588, s. 24 p. Kesäk. niin Herttu Koarle, kunniaksi tämän miehen pitkällisestä ja uskollisesta palvelluksesta, paransi hänen vapamerkkinsä, sillä tavoin että, ympäri tätä Karjun peätä pantiin yks sininen vanne kuhun oli vuorottellen pujotettu 4 punaista syväntä ja 4 punaisia luotia (kulor) — kostoksi samasta uskollisuuestaan tuli hään monian vuuen peästä Viipurissa poikki-hakatuksi. Tällainen tuli myöskin v. 1625 tämä vapamerkki sisään-kirjutetuksi niihen Ruohtalaisiin Vapa-kirjoin (N:o 64) hänen pojaltansa Germund Arvinpoiku Tavastilta Kurjalaan. Ruotissa on nykyisinnä Peä-Luutnanti m.m. Gréve Joh. Henr. Tavast, sekä hänen Vapaherrallisessa (N:o 321) että Grévillisessä (N:o 129) Vapamerkissänsä, uuestaan ylös-ottanut sitä vanhoo kolmatta satoo aastaikoa jo poishyljättyä suku-merkkiä.

[661] Sillä tämän Olli Tavastin isän-ukko, eli Piispa Maunus Tavastin ukko vainaa, oli Herra Niiles nimeltään; josta Palmsköld kirjuttaa: "Nicolaus Tavast Magnus, Finlandiae vir potens, habitans in Tavastia, circa annum 1340" (Geneal. Saml. p. 3937). Mutta silloin hään jo mahto olla keli vanha, sillä hänen pojan-poika Piispa Maunus Olai oli syntynyt v. 1357. Hänellä oli kolm poikoo, — Olli Niileksenpoika (Tavast, se vanhempi, sillä nimellä; ja tämän nuoremman Olli Niileksenpojan ukko) joka oli Tavastiloihen Peä-vanhin, ja jota Juusten kuhtuu: Nobilis et famosus Vasallus in Paroecia Wirmo (Porth. Chr. p. 17, 423) joka oli Valta-Neuo ja Tähti-niekka v. 1370, ja kuollut jo v. 1402 (Porth. Chr. p. 433) ja josta on jo ennen p. 398 ja 422 puhuttu; — toinen oli Fader Niileksenpoika, joka oli Stålarmiloihen Peä-vanhin, ja joka oli naitu Brita Rochelsdotterin kanssa, ja eli v. 1370 ja 1400; — kolmaas oli Sune Niileksenpoika, joll' oli poika Sune Sunesson, Miekkamies ja Laintutkia Taivaansalossa v. 1402, Vehmaassa v. 1418; Valta-Neuo v. 1435, ja Lainjulistaja Pohjos-Suomessa ja Ahvenan-moalla v. 1437 (ja 1455?). Tästä selitetään mitenkä Tavastit ja Stålarmit ovat ennen kantaneet yhtä Vapamerkkiä, vaikka eri nimellä. Kumpaisetkin suvut oli muinon kuuluisat ja voimakkaat Suomessa, niin että löytyi harva kirkko, kussa ei ennen aikana tavattu heijän vapamerkkiänsä nimittäin yksi varusteltu käsivarsi, milloin keännetty oikeallen puolellen, milloin (usseemmittain) vasemallen, osottava milloin kämmenensä, milloin toas puistelevan nyrkkiänsä.

[662] Yksi kopio tästä hauta-kirjutoksesta tavataan Porth. Chr. p. 636. Yksi toinen kopio, jota luetaan Alex. Lauraeuksen Juttelemuksessa Joh. Bilmarkin hoivauttamisen alla, (kuhuttu: de Sacellis sepulcralibus in Templ. Cath. Aboënsi p. 21), on varsin viallinen, ja kuuluupi näin: "Anno Domini MCCCCLXI crastino F:i Petri de Cathedra Nobil. Vir Olavus Tawast, Miles hoc obiit: Orate pro eo." von Stjernman ja Uggla eksyyvät vielä enämmin, kuin sanoovat hänen kuolleen jo v. 1445.

[663] Istuimellansa istuvan Pyhä Pietarin päivän eli niinkuin Ruotiksi kuhutaan tätä päivää: "Sancte Pehr i stolen," ja Latinaksi: Petrus in Cathedra, oli yksi päivä jota poavilaiset rajuuttivat kunniaksi Pyhä Pietarin istumisesta Poavin-tuolilla — niin kuin puhutaan heijän satuissa. Tämä tulisi meijän luvun perästä s. 24 päivänä Helmi-kuussa.

[664] Tämä Niiles Ollinpoika Tavast (joka oli Piispa Tavastin veli) tuli s. 7 p. Jouluk. v. 1407 koroitetuksi Vapa-sukulliseen seätyyn, Kuninkaalta Eerikiltä Pommerista, hänen Turussa ollessaan. Hään eli vielä v. 1415 ja 1423. Hänen perillisistä mainitaan yhtä Vapamiestä nimeltä Heikki Tavast, joka v. 1457 sai Valta-Hallihtialta Eerikki Axelinpojalta vapaallista vapautta (frälse-frihet) niihen verotiloin peälle, joita hään oli ostanut talonpoijilta Halisten kylässä Räntamäen pitäjässä, ja Hekkialan kylässä Nummen pitäjässä (Porth. Chr. p. 420, 421).

[665] Tästä Suomen Piispasta, josta on jo vähä mainittu p. 396, 461, 468, 482 tullaan koht-sillään enemmia puhumaan VI:nessa Taulussa.

[666] Keskustele Porth, Chr. p, 636. v. Stjernman, joka myös luettaa häntä Hämeenlinnan Linnanisännistä, sanoo hänen jo olleen siinä Linnanisäntänä v. 1444, jä tässä virassa kuolleen v. 1445 (lue Görwells' Sw. Mecurius v. 1757, Sept. p. 270; Porth. Chr. p. 521, 636; Ugglas Rådslängd III Afd. s. 55). Mutta tässä ensimmäisessä puheessa ei mahak ehkä olla parempata perustusta kuin siinä viimeisessäkään.

[667] Lue Åbo Tidn. 1785, Bih. p. 192; Porth. Chr. p. 521: Koko tästä rauhasta ei tunnetak meijän Tarinamuksessa niin mitään, ei ies minä vuonna sitä tehtiin. Myö soamme vastapäin tilaisuutta että kirjassamme Handl. till uplysning i Finlands äldre Historie toimittoo, jota siinä viis-vuotisessa vara-rauhassa, jota tehtiin Viipurissa v. 1468, nimitetään että se entinen rauha oisi muuten loppunut v. 1469, s. 1 p. Toukok. Jos nyt varoisimme tämän rauhan olleen tätä äsköin nimitettyä 9:sän vuotista, niin se oisi tehtynnä Toukokuussa v. 1459, ja oisi tapahtunut vuotta ennen tämän Tavastin kuolema-vuotta. Hänen lankonsa Heikki Niileksenpoika Diekn, kuoli jo syksyllä v. 1459.

[668] Tämä Porkalan Herras-kartano (Janakkalan pitäjässä?), oli vanhuuestaan ollut Tavastiloihen moisio, mutta tuli tämän Ollin sisaren kautta, (nimeltä Katrina Niileksentytär Tavast Porkkalaan) annetuksi hänen avio-miehellensä, sillen vanhallen Gödik Finkillen (lue p. 421) jolta se nyt (v. 1439) lie tullut takaisin-lunastetuksi, koska se siitten tämän Ollin tyttären kanssa, (nimeltä Märta Ollintytär Tavast Porkkalaan), annettiin hänen toverillensa, Valta-Neuollen ja Lainjulistajallen Etelä-Suomessa, Jaakko Pekanpojalle (Ille) Storgårdiin. Sillä tavalla tuli tämä hovi jo kuuluvaksi Illilöillen. Hänen poikansa, Linnanisäntä Stén Jepinpoika Ille Porkkalaan, anto tämän talon v. 1509 huomen-lahjaksi vaimollensa Anna Knútintyttärellen (Kurck) Laukkoon (lue p. 431). Hänellä oli yksi tytär, Mätta Sténsdotter Ille Porkkalaan, jota naitiin Peä-Linnanisännellen ja Suomenmoan Holhottajallen Kustav Gödikinpoika Finkillen (lue p. 430, 431); jonka kautta tämä kartano tuli jo toisen kerran kuuluvaksi Finckilöillen (niillen muka nuoremmillen). Kustan pojan-tyttären kautta, nimeltä Margaréta Gödikintytär Fincke Porkkalaan ja Auttiseen, joka naitiin Sota-Asettajallen Evert Koarlenpoika Hórnillen Kankkaan (lue p. 405, 411) tuli tämä Herras-kartano viimen kuulumaan Hórniloillen.

[669] Lue Porth. Chr. p. 431. Piispa lahjoitteli samana pänä kaikkia omaisiansa kartanoilla eli rahoilla, sillä eholla etteivät milloinkaan oisi katehtivoinnaan sitä asennosta, jolla Piispa v. 1421 perusti Pyhä Ristuksen Ruumiin Kammiota Turun Seurakunnassa, monen talonsa pois-lahjoittamisellansa.

[670] Peringsköld sanoo hänen olleen kahestin naitu, nimittäin toisen kerran, Ingeborg Valdemarsdotterin kanssa (kaho p, 441) mutta siinä hään mahtaa erehtyä.

[671] Tämä Rötgert t. Rotgert Ingosen t. Ingonpojan isä oli Valta-Neuo ja Miekkamies Ingo Ollinpoika (Peringsk.) jonka omaisia lie ollut Vapamies Jonis t. Jöns Ingonen joka v. 1418 ja v. 1432 istui lakia (tingtade) Laintutkian Niiles Dieknin siassa, ja joka oli jo ennen v. 1449 myönyt Montiskalan kartanoa ynnä muita tilojansa Raision pitäjässä Pyhän Annan suljetuksellen samassa pitäjässä, 800:taan Markkaan; ja josta heitä siitten syöstätiin Naantalin papin-suljetuksen ala (Portk. Chr. p. 449, 486.)

[672] Tämä Jaakko t. Jeppe Pekanpoika (Ille) Storgårdiin oli Lainjulistaja Etelässä-Suomessa v. 1477 ja 1485. Hänen isänsä oli Miekkamies Pekka Axelinpoika, jonka toveri oli Ingeborg Valdemarsdotter, joka niin muotoin oli tämän Olli Tavastin tyttären-anoppi, ja jota Peringsköld mahtaa eräyksissä kuhtua hänen puolisoksi.

[673] Tämä Henrik Clauusson (t. Heikki Niileksenpoika Djekne) oli muinon yksi niistä kuuluisammista Lakimiehistä (Lagkloke) Suomessa. Häntä ei piek sekoittoo hänen kaimansa kanssa, nimeltä Heikki Djekne, joka v. 1374 oli Vara-Lainjulistajana Medelpadissa (Stjernm. Höfd. Minne 1 D. p. 78, 126, 128, 139, 162, 170, 211, 224, 357 & c. Porth. Chr. p. 479); eikä häntä myös piek kuhtua Fågelnäbiksi niin kuin Stjernman häntä nimittää lehen-laijassa (i marginalen. Lue Åb. Tidn. 1785. Bih. p. 193) villitetty ehkä siitä syystä, että Dieknilöihen vapamerkki löytyy Peringsköldin käsikirjoituksissa kuvaeltunna melkeen yhelläiseksi kuin Fågelnäbbilöihen t. Fågelhufvudloihen (jota nähään kuvaeltuna XI:ssä Taulussa, N:o 2). Tämä Heikki, jonka isä oli se Niiles Lydikinpoika Djekne (josta jo luettiin p. 424, 475, 476) oli jo v. 1437 Peämies Turun linnassa (Åb. Tid. 1785. p. 192) — v. 1441 oli hään jo Tähtiniekka (Porth. Chr. p. 482. b) — v. 1445, 1446 ja 1447 oli hään Laintutkiana Ala-Satakunnassa, ja vuoesta 1449 vuoteen 1458 Lainjulistajana Pohjos-Suomessa, joista vuosista vielä löytyy monta hänen peätöstä (Porth. Chr. p. 527. 482. b) — v. 1449 julisti hään lakinsa (höll han Lagmans-Ting) Birgelan kylässä Raision pitäjässä (Porth. Chr. p. 485) ja v. 1450 oli hään muijen Valta-Neuoloihen kanssa Arbogan kaupunnissa, kussa hään vakuutti Kuninkasta, Koarlea Knútinpoikoo heittämään Norin hallitusta Kuninkaalle Christjernille. Hään oli myös osallinen siitä Turussa löytyvästä Kolmen-kuninkaallisesta Veljellisyytestä (Porth. Chr. p. 476); ja oli näinä aikoina käynyt Appensa Tähtiniekan Olli Tavastin kanssa Venäjässä, perustamassa yhtä 9:sän vuotista rauhoo (Åb. Tid. 1785. Bih. p. 192). Hään oli varsin avara pois-lahjoittamaan kirkkoloillen ja Papis- suljetuksillen tavaransa ja talojansa. Sekä tästä hänen antamisuutesta että muutenkin myös hänen lupauksestaan, salpataksensa vaimoneensa papis-suljetukseen, Piispa Maunuksen kuoltua, (Porth. Chr. p. 482. b) luultaisimme hänen olleen varsin jumalallisen. Hänen muista toimistaan tunnetaan, että hään v. 1435 alakirjutti hänen isänsä jälkeen-seätöstä, kussa hään Papis-kammiollen Turussa anto ynnä Hukasten tilan Lemun pitäjästä, yhen kauppa-puoin ja yhen kartanon Turun kaupunnissa, paitti 100 Englannilaista Nobloo, jonkun tilan ostoon. Siitten vaihto hään v. 1437 tämän Kammion suostumisella Olli Antinpoika Tolkin kanssa, ja anto hänellen, ilman tätä mainittua kaupunnin kartanota, 400 Markkoo Ruotin rahassa, ja 10 kuorman alaista niittua, jonka vastaan hään sai tällen Kammiollen Grotelan kylee Kuumon pitäjästä (Porth. Chr. p. 453, 454). Vuonna 1448 anto hään Ajosinpeän kartanon Maskun pitäjästä sillen äsken asetetullen Kolmen Kuninkaan Kammiollen, jollen se myöskin v. 1449 hänen Vaimonsa suostumisella lahjoitti yhen kartanon Turun kaupunnissa, ynnä Atolan (Attulaby) tilan Nousiaisten pitäjästä ja Sorsalan tilan Mynämäen pitäjästä (Dissert. de dotat. Alt. p. 9). Samana vuonna vahvisti hään niin kuin yksi Heikki Gärdzhaghin vainajan lasten-holhottajoista, sitä p. 475 jo mainittua kauppa-kirjoo; ja kuoli v. 1459 (Porth. Chr p. 800, 482, 483) ehkä Uggla sanoo hänen vasta kuolleen v. 1462. Vuonna 1453 kirjutti hään Koskissa, jälkeen- seätöksensä, kussa hään vahvisti näitä hänen entisiä asennoksia, ja annettua vaimollensa puolen osan Koskista ynnä kaikkia hänen osto-maita niillen säytyvillen, pois-lahjoitti hään hänen suostumisellaan (koska hänellä ei ollut mitään lapsia) tavaroisuutensa (sin förmögenhet) niin kuin tässä seuraa: — Peä-Kammiollen (Hög-Altaret) Turun Peä-Kirkossa, yhen salonin (?) — Kolmen-Kuninkaan Kammiollen Turun kirkossa, paihti kartanonsa pohjos-puolella kaupunnissa, Atolan talon Nousiaisten pitäjästä, ja Sorsalan talon Mynämäen pitäjästä (joita hän jo anto v. 1449) anto hään Synkalan talon Vihin pitäjästä, ynnä yhen kalkin, joista 2 ikuista henken-messua piti hänestä piettämän. — Pyhän-Henkein Kammiollen, yhen kolm-jalkaisen pa'an. — Pyh. Henken Huoneellen (Helge Ands huset) 2 Lehmeä, 2 Lammasta, 2 L. Rukiita, ja 2 Liikkiöä. — Poto-Huoneellen (Spitalet) sitä samoo. — Pyh. Laurentiuksen Kirkollen Vehmaassa, yhen Hevoisen. — Pyh. Uolovin Kirkollen Ylälässä, yhen Kammio-kauhtanan (Chor-kappa) ja yhen 16:nen kuorman alaisen niityn Latvassa, jota hään oli ostanut Heikki Heikalalta 12:lla Markalla. — Naantalin Papis-suljetuksellen (jollen se oli jo ennen antanut puolen Aijlosen talosta) yhön kullatun vyön, ja yhön soaren nimeltä Lethis. — Pyh. Uolovin Suljetuksellen Turussa, yhen niitty-moan Letzalassa, ja hänen isoimman kupari-kannunsa. — Raumon Suljetuksellen, puolen sälytyksen (Läst) Rukiita, 2 Lehmeä, ja 2 Liikkiöä. — Musta-Veljeisten Suljetuksellen (Swart-brödra Klostret) Viipurissa, yhen hopea-maljan. — Harmaa-Veljeisten Suljetuksellen (Grå-brödra Klostret) samassa kohin, yhen kulta-sormuksen. — Pyh. Brigittan Suljetuksellen Kesoin kaupunnissa (t. Reävälissä) 20 Markkoo, jotka hänen piti soaha Claus Pekanpojalta Reävälissä, kahesta hevoisesta. — Musta Veljeiksillen Kesoissa, yhen harmaan hevoisen. — Pyh. Henrikillen, hänen parhan Ruunansa ja Rauta-paijansa. — Pyh. Henrikin hauallen Nousiaisessa, yhen hurstin t. peitteen. — Koarle Kuninkaallen, yhen valkean ja ruuninkarva-kirjavan Hevoisen. — Piispa Uolovillen, yhön pöytä-liinan, ja hopea-vaipan. — Hänen siskonpojalle Peä-Rovastillen Opp. Kort Bilzille, yhen hopea-lukotun kannun (kansa?) — Peä-Kirkonpalveliallen Turussa, yhen hopea-maljan. — Opp. Arvid Jaakonpojallen, yhen maksankarvaisen käymärin (gångare). — Opp. Maunus Valdemarinpojallen, yhen hopea-tuopin, ja yhet parit Herkiä. — Veljellensä Arvid Niileksenpojallen, hänen hopea-vyönsä (kullattumatoin), ja yhen mustan varsan. — Herra Niiles Naebbille, yhen pienen hopea-vakan (silf-kosa). — Herra Niiles Mullillen, yhen hopea tuopin. — Herra Niileksellen Pietarsoaressa, hänen mustan kauhtanansa, Niätän-nahoilla kalsattuna (befodrad). — Herra Knútillen Vehmaassa, yhen Härän, ja yhen mustan kauhtanan. — Rötkerillen Vehmaassa, yhen rihla-pyssyn, yhen pa'an, yhen kattilan, yhen kannun ja 4 lammasta — Herra Heikki Vilmarillen, yhen sänky-voatteen, yhen parin Härkiä, ja yhen kannun. — Olli Dúsillen yhen … sänkyn, yhen kannun, yhen pa'an, yhen kattilan, 2 Lehmeä, ja yhen Härkä-parin. — (Heikki?) Plátallen, 2 Härkeä. 4 Lammasta. — Pekka Karpalaisellen, hänen hopia-peä lukkoisen veihtensä. — Ovikonpojan perillisillen Vihin pitäjässä, yhen niityn, jonka hään osti Plátalta 6:lla Markalla. (Åb. Tid. 1785, Bih. p. 193. Åbo Stifts Predikare-Bröders och Nådend. Klost. bref T. VI. p. 1362. Yksi käsikirjutos, joka löytyy K. Vallan Säilyksessä, Tukhulmissa).

[674] Lue Porth. Chr. p. 424. m. 379; p. 456. m. 702. p. 484. m. 448. p. 529. — Gr. Hallenii Dissert. praes. Alg. Scarin de Virmoëns. in Fennia Territ. p. 70. Rhytzelius p. Bång, m.m. Tämä Lusi Ollintytär Tavast anto leskänä v. 1485, 2 taloa Tursanperän kylässä Virmon pitäjässä, ja Thorosin talon Nousiaisen pitäjässä, joita hään oli soanut huomenlahjaksi mieheltänsä, Papin-suljetuksellen Naantalissa, kussa hään asetti sitä ensimmäistä (?) henken-messua; ja möi v. 1490 Saustilan taloonsa Valta-Hallihtiallen Stén Stúrillen (Rancken: Hist. Coenobii Nadhendal. P. I. p. 25. n. h.). Tästä hänen pitkästä lesken-ijästä, arvoomme hänen naineen varsin nuoreenna, ja hänen lapsettomasta elämästä, ja hänen toverin kivullisuutesta uskottaisimme hänen miehensä naineen vasta vanhuuellaan.

[675] Tämä Niiles Uolovinpoika (Stjernkors) Särkilahellen (joka oli Piispa Maunus Niileksenpojan isä) oli v. 1435 Miekkamies ja Valta-Neuo, koska hään Långholmassa alakirjutti Valta-Neuoloihen yhistys-kirjan (föreningsbref) Kuninkasta Eerikkiä vastaan; — v. 1437 oli hään Linnanisäntä Suomenmoassa, kussa hään silloin Turussa vahvisti yhtä tilan vaihosta; — v. 1440 alakirjutti hään Lankomiehensä sen vanhan Göd. Finkin seätöstä Kärknäsin talosta (josta mainittiin p. 421, 495) — v. 1441 istui hään Calmarin kokouksessa, kussa hään muijen Valta-Neuojen kanssa alakirjutti sitä liitosta, jota tehtiin Ruotsin ja Norin välillä. Että hään oli muutennik uskottu mies, nähään siitä, että hään Kuninkaan siassa istui Peä-Istujana (såsom Präsident) tahi Sanan-soattajana (såsom Ordförande) siinä Moa-Oikeutessa jota pietiin Turussa v. 1438, 1440 ja 1446 (Åb. Tid. 1784. p. 361; 1785. p. 63, 69. Porth. Chr. p. 612). Mutta jos se oli hään eli hänen Appensa Niiles Uolovinpoika (Tavast, se vanhempi) joka jo v. 1415 istui samassa toimituksessa, ja jota kuhutaan Tähtimieheksi, sit' emme saata sanoa (lue Åb. Tid. 1785. p. 56. Porth. Chr. p. 506). Tämä Stjernkorsin isä, nimeltä Olli Pekanpoika, oli v. 1410 tullut koroitetuksi vapasukuiseen seätyyn Flensborgin kaupunissa.

[676] Peringsköldin käsikirjoituksissa luetaan hänen olleen naitu Lainjulistajan Pohjos-Suomessa Hartvik Jaakonpojan kanssa, mutta eikös se lie eräys, sillä tämä oli naitu Ingeborg (Maunuksentytär) Flemingin kanssa — ellei hään ollut kahesti naitu.

[677] Sillä se oli aina ikeän kuin yksi eho (ett wilkor) niiltä, jotka asetti ja kustensi tällaisia Kammioita, että heistä ja heijän sukulaisista piti vuosittain piettämän vissiä henken-messuja (själa-messor) ja että heijän ja heijän omaisiansa piti siihen tulla hauoitetuiksi, koska pitivät ikeän kuin avullisemmaksi peästäksensä levollen hyvin lähes alttariloita. Koska nyt Piispa Tavasti asetti tätä Kammiota, niin on arvattava, että hänen ja hänen lähimmäisiä sukalisia piti siinä myös soaha hauta-kammioitansa. Siitten näillä meijän nykyisen uskomuksen ajoilla hauattiin tässä Kammiossa yhtä ja toista Suomalaisista peä-uroista.

[678] Tästä "kuparin taulusta", ovat puheet vähä erinnäiset. Juusten kuhtuu sitä "kuparin kiveksi" (Lapidem Aeneum), Spégel kuhtuu sitä "yheksi isoksi" ja Rhyzelius "yheksi kalliiksi Kupari-pylveksi" (den store, kostbare, Kopparstoden), Messenius kuhtuu sitä yhessä kohassa "Kuparin-harkoksi" (kopparhäll) ja toisessa kohassa "Kupari-poasiksi" (lamina aenea), Bång nimittää sitä "Kupari-kiskoksi marmoran kivessä" (en kopparplå i marmor). Näistä kaikista on arvattava, että tämä mahto olla yksi hauta-muisto, kussa kirjutos oli yhessä kuparin taulussa, jonka kaihteet (ramas) tahi ympärykset oli kivestä. Ja ettei tämä seisona hauvan peällä, vaan oli pystytetty seinälle heijän hautoin yliten, toistaa tämen olleen semmoisen, kuin kirkkoloissa usseen nähään, tehtynnä puoli-kuvauksessa (basrelief).

[679] Tämä Jönis Ollinpoika Tavast oli naitu yhen Marthan kanssa, joka oisi ollut Pentti Lydikkäisen sisar, ja jonka kanssa hänellä oli lapsia. Tämä Jönsi oli jo kuollut v. 1439 (Porth. Chr. p. 423 keskust. p. 431, 432). Häntä ei pie sevoittoo Papismiehen Jönsi Tavastin kanssa (p. 502) joka lie ollut hänen veljensä poika. Hään tais olla vanhin (t. nuorin?) näistä lapsista, koska se sai Alasjoen osaksensa, jota se tilan-vaihtolla anto Piispallen. Porthán sanoo p. 433 Niilon olevan vanhemman, joka Piispalta sai Alasjoen.

[680] Tätä Lassia Ollinpoikoo (Tavastia), ei toas pie sekoittoo sen Laurentiuksen Tavastin kanssa, joka poikansa Bartholdin suostumuksella, sanoi vuonna 1393 myöneesek Syvälahen talonsa Turun Peä-kirkollen (Porth. Chr. 423, 433).

[681] Tämä Margaréta t. Marketta (Ollintytär Tavast?) oli naitu yhen Buckin kanssa, jota nimee toisinansa myös kirjutetaan Buk ja Bok. Hänen kanssa oli hänellä poika nimeltä Olli Bock. Tämä Bokin suku — jonka vapamerkissä on ollut yksi pukki (Vallenius Finsk. Ad. Hist. p. 38) ja jonka vapakirja oli joutunut hukkaan sota-aikoina, Kuninkaan Eerikki XIV:nen ja Juho III:nen ajalla — oli asunut Buckilan (t. Pukkilan?) hovissa, josta heitä kuhuttiin Bock Buckilaan t. Bock från Finland, että sillä eroittoo heitä Bockiloista Ruotissa ja Virossa. Yksi nimeltä Hans Bock, Herttu Koarlen Parvi-soattaja (Ryttmästare) tuli v. 1599 ammutuksi Marttilan pitäjässä, niiltä Sigismunnin puolta pitäviltä Suomalaisilta, (Werwing p. 462, 463). Yksi toinen Háns Buck Buckilaan, kuoli v. 1656 ja makoo hauattunna Piikien kirkossa (v. Stjerm. Matrik. I D. p. 323). Tästä Suomalaisesta sukupolvesta tuli v. 1633 yksi nimellä Sven Matinpoika Buck Buckilaan, sisäänkirjutetuksi Ruohtalaiseen Vapa-huoneeseen N:o 247 alle, ja sai nimekseen Bockille. Hänen jälelliset ovat jo kaikki pois-nukkuneet. Yksi toinen nimeltä Johan Jyrgen Bock; joka oli Luutnanti Viipuriväin Jalka-Rykmentissä, tuli s. 10 p. Marrask. v. 1689 koroitetuksi vapaallisuuteen, nimeltä Gyllenboek, hänen isänsä Kattein Samuel Bokin ansiosta, joka oli istunut vankeutessa Moskvassa (Tilas Matr. öfwer Dintr. Ad.) Jos nämät Gyllenbokit (joihen suku ei löyvyk sisäänkirjotettu Ruoht. Vapa-Huoneessa) lie millään tavalla suvussa niiten Gyntherbockiloihen kanssa, jotka vielä nytkin löytyy vanhassa voittomoassa, ei soatetak sanoa. Ilman näitä löytyy vielä yksi toinen sukupolvi näistä Bockiloista, josta yksi Pentti, ja hänen poikansa Lennardt Bock, kuhuttiin Herroiksi Kyrkoslättiin. Tämän ukon-ukko oli Esbjörn Torkelinpoika Näsiin ja Sonnaan, joka oli nainut Markettoo, Sven Aaponpojan Sommen tytärtä; ja jonka poika Sven Esbjörninpoika oli nainut yhtä Baggia, Bröms Hallsteninpojan Baggin tytärtä (Peringsk.)

[682] Tämä Birgitta (Ollintytär Tavast?) oli Ärengisle Heikinpojan kanssa.

[683] Tämä Ragnilda (Ollintytär Tavast?) oli naitu Vapamiehen Martti Aaponpojan kanssa. Hyö antoivat yhessä v. 1423 tilansa Rungon kylässä Piikien pitäjästä Ristuksen Ruumiin-Kammiollen (Porth Chr. p. 434). Heillä oli yksi poika Matti Martinpoika (Kurck?), jonka Porth. p. 423 luuloo ollen sama mies Matti Martinpoika, joka v. 1433 kuhtui ihtesek Vapamieheksi, ja v. 1437-1446 oli Lainjulistajana Etelä-Suomessa (Porth. Chr. p. 527). Hänen peätoksistään löytyy vielä monta, vuoesta 1437 vuoteen 1446.

[684] Tämä Katarina (Ollintytär Tavast?) oli kolmasti naitu; nimittäin ensin Turun Kauppa- ja Neuo-miehen Jönis Gudvastesonin kanssa, joka oli myönyt yhen autio-tilan Piispallen, 80 Markkaan; ja siitten Kauppa-miehen Heikki Mörtin kanssa, joka eli v. 1425; ja viimen Olli Syltan kanssa, joka eli v. 1441. Tämä Katarína Ollintytär, eli vielä v. 1455.

[685] Rhyzelius p. 334; keskust. Porth. Chr p 423.

[686] Näistä Poavillisistä kirjoista oli ensimäinen alakirjutettu yheltä; toinen, viijeltä; ja kolmaas, neljältä Poavin-Neuoittelialta (Kardinaler), joista jokainen helpoitti 100:a'an päiv. peästöstä puolestansa, paihti yksi nimeltä Johannes Ulixbonensis, joka oli kirjuttanut nimensä kahen kirjan ala, ja sillä tavalla peästyttännyt 200 päiveä.

[687] Rhyzelius sanoo hänen lähteneen matkalle v. 1420, ja tulleen takaisin jo v. 1421; mutta Porthan arveloopi ellei se lie ollut mahotoin yhessä aastajassa tehä tällaisen pitkän ja vaaran-alaisen matkan.

[688] Nämät kirja-tullot oli annetut v. 1417 ja 1419, että kostella häntä siitä kiivautesta, jolla hään moallisissakin asioissa oli valvonut ja puolta pitänyt kirkkoinsa ja pappiloinsa etua.

[689] Mitä kirjoja hään sieltä lie tuonut on tietämätöin, totta kaikki henkellisiä ja poavillaisia. Juusten kuhtuu heitä "plurimos Theologiae et Juris libros" (jolla tässä ymmärtännöön, kuuluvia — ad Jus Canonicum). Näistä henkellisistä, nimittää hään Evankieliumin ja Epistolan kirjat (Evangeliare et Epistolare); joista hään puhuu, että olivat tehtynnä varsin somasti, ja hopealla peälle-juotettuna. Miten isossa hinnassa kirjat niinä päivinä piettiin, ja miten kalliiksi tuli yksisillen heitä ostoaksensa, arvataan e.m. siitä, että Mynämäen pitäjä anto Piispallen Kintikkalan tilan, yhestä kirjasta nimeltä Legendarium; ja v. 1439 oli yksi Messu-kirja niinikkään myöty Loimijoen kirkollen 80 Markkaan, ja toinen löytyi vielä Turun kirkossa, joka oli 100:an Markan maksava (10 Markkoo luettiin 1:ksi naulaksi puhasta hopeata: en lödig mark silfwer) lue Åbo Tid. 1789. p. 337. Porth. Chr. p. 432, 489.

[690] Näistä luettiin Viina-pikari, Leipä-lautainen (patén) ja kaula-kahleet (halsband) puhtaasta kullasta, yksi varsin kallis ja iso Risti-kuvainen (krusifix) hopeesta, Pöytä-liinoja (Altar-dukar), Messu-paitoja ja kauhtanoita (Mäss-skjortor) m.m. Niin myös oli hään hopeilla lukoittanut Pyh. Henrikin vainoon peä-kallon ja käsiluut, niin kuin tapa oli poavilaisissa tehä, niiten hurskaisten ja pyhiksi julistettuihen miesten kanssa, joihen luita ja ruotoja kahottiin paremmaks kultoo. Mutta koska nämät hopeet ovat tulleet vihollisilta pois-siepatuiksi, ja kuitenkin vielä näytetään tätä pyhee käsivartta, joka on ruohonpäinen peältä-nähen, niin Porthan arveloo: ellei Heikki vainajan luut jo lie tulleet pois-viskatuiksi, ja jonkun toisen, (e.m. Piispa Hemmingin) pantu siaan. Yhtäpä se meillen teköö kennen hyö lienöön, "Ei Pekka ouk Poavoa pahemp".

[691] Vallan-hallittamus, Politik; vallan-hallittavainen, politisk; Vallan-hallittaja, Politikus.

[692] Ne tilat, jotka hään v. 1421 antoi tällen Kammiollen, oli — 2 taloa Karlisbyin kylästä, Mynämäen pitäjästä — yks talo Lenakkalasta, ja yks talo Halosista, samasta pitäjästä — ja yks talo Palttilan kylästä, Untamalan pitäjästä.

[693] Nämät tilat olivat — 1) yksi autio-tila, jota hään 80:nellä Markalla oli ostanut vävyltänsä Jonis Gudvastasonilta. — 2) Yksi talo Ronakalliossa, jonka hään oli vaihtanut Olli Nyagrannilta, Kintikkalan tiloa vastaan, jonka hään oli soanut Mynämäen Seurakunnalta. — 3) Rungabyin talo, Piikiän pitäjässä, jonka hään oli ostanut Peä-Rovastilta Uolovilta ja hänen Siskoiltansa (Elliltä ja Birgittalta) 200:lla Markalla. — 4) Nuolimaan tila Lieron pitäjästä, jonka hään oli ostanut varsin autiona, Lieron kirkolta, 30:nellä Markalla puhtaassa hopeassa. — 5) Gripalan tila ja Kulhun torppa, Pöytyen pitäjästä, jotka hään niin ikään oli ostanut autioina 2:lla Markalla ja 30:nellä valmiilla rahoilla (paihti 4 Markkoo, jotka hään oli erittäin maksanut niitystä) — 6) Koti-talonsa Alasjoki, jonka hään oli tilan-vaihtolla soanut veljeltänsä Jöns Ollinpojalta, ja jonka hään nyt antoi Kammiollen, sillä eholla, että hänen veljensä Lassi Ollinpoika ynnä hänen perillisiänsä piti soaha asua siinä; josta heijän piti vuosittain maksaman tällen Kammiollen, 1:n leiviskän vaksia, piispan elinaikana; mutta 2 läiviskee, hänen kuoltuaan; ja erittäin Papillen 1:n Tynnörin oltta, ynnä muonoa ja kauhnoa (med kost och foder) lue p. 507.

[694] Näistä hänen seätös-kirjoista, joita luetaan Porth, Chr. p. 431. j.s. löyämme että hään samana kertana (sinä 9 p. Heinäk. v. 1439) lahjoitteli sukulaisillensa, niin kuin tässä seuraa: — 1) Hänen veljensä (sen äsken mainitun Niki Ollinpojan) pojallen Olli Niileksenpojallen 400 Markkoo, Porkkalan hovin lunastukseksi. — 2) Veljensä tyttärellen Elina Niileksentyttärellen (joka oli naitu Niiles Stjernkorsin kanssa) 100 Nobloo. (Yksi Nobla oli yksi Englannilainen raha, joka kulki silloin 4 1/2 Markkana; Porth. Chr. p. 389). — 3) Sen sisärellen Lusi Niileksentyttärellen 200 Markkoo, ja hänen tyttärellen Metallen 50 Markkoo. — 4) Veljen toisellen tyttärellen Kajsa Niileksentyttärellen Porkkalaan (joka oli nainut vanhan Göd. Finkin) 200 Markkoo tilan ostoksi. — 5) Veljellensä Jönsi Ollinpojallen antoi hään yhen tilan Väsilän kylässä, Halikon pitämästä; ja vielä siittenik anto hään hänellen ja hänen vaimollensa Martha Lydikintyttärellen puoleksi kumpaisellenkin, yhen tilan Quidjassa, Parasten pitäjästä, jonka hään oli ostanut Peder van Lindeniltä ja hänen vaimoltansa, 400:lla Markalla. — 6) Sisaren-pojallensa Matti Martinpojalle… 7) Ingeborg Hokanintyttärellen yhen tilan Väntiälän kylässä Lieron pitäjästä. — 8) Marketta Twásintyttärellen, yhen tilan Vehmaan pitäjästä. Nämät mahto olla hänen sisaren-lapsia. — 9) Sisarensa (?) Birgittan miehelle 100 Markkoo, tilan-ostoksi. — 10) Sisarellensa (?) Marketallen 100 Markkoo, jolla hänen miehensä Buk piti ostaman tiloo — ja hänen pojallensa Olli Bukille anto hään 200:'an Markan eistä tiloo Nappaassa. — 11) Sisarellensa Katarína Ollintyttärellen 200 Markkoo, joka hänen kautta annettiin hänen miehillensä Heikki Mörthille ja Olli Syltalle — 12) Sisarellensa (?) Kirstille, yhen talon Hästabergin kylässä, Paimion pitäjästä, josta oli annettu Niiles Skyttille Paimiosta 300 Markkoo. Piispa kuhtuu neitä kaikkia tässä kirjassansa Siskoiksensa, ja saattaa ehkä niin olla; mutta on muistettava, että tapa oli niinnä aikoina kuhtua muitakin vaimollisia omaisia siskoiksi, liioitenkin jos olivat saman-ikuisia eli nuorempia.