KEÄNNOKSIÄ VIRON KIELESTÄ.

Se joka tahtoo oppia tuntemaan Suomen kieltä, hänen täytyy myöskin joksi kuksi tuntea hänen siskon-kielet, tahi ne kielet jotka ovat siitä syntyneet, eli jotka ovat puolestansa synnyttäneet meijän. Ainoastaan sillä tavoin, että harjoitammo näitäkin tunteaksemme, niin soahaan selvempi tieto meijän omastamme; sillä suuri joukko meijän sanoistamme ovat heistä siirtyneet, niin että heijän muka juuret ja emä-sanat (stam-ord) ovat niissä haettavat. Tälläisiä siskon-kieliä ovat erinomattain Viron-kieli, Vatjalaisten-kieli, Aunulaisten-kieli, Iskhorilaisten-kieli, Niihen Venäjässä löytyvien Karjalaisten-kieli, ja niiten Ruotin ja Norin rajoilla asuvien Suomalaisten-kieli; jotka kaikki ovat varsin suomalaisia, ja suurin osa ainoastaan luettavia erinäisinnä puheen-murrena meijän kielestämme. Vaan ilman näitä löytyy vielä muitakin kieliä, jotka ovat kaukaisempana meijän kanssa sukuisin. Nämät ovat Lapin ja Ungerin-kielet, ynnä ne Venäjässä asuvien Syrjäläisten, Permiläisten, Votjalaisten, Vogulilaisten, Tscheremissiläisten, Tschuvassilaisten, Ostiakilaisten, Morduinilaisten ja Tepterilaisten kielet, ja ehkä monen muihen, näihen kaukaisemmihin kansoin.

Siinä toivossa, että minun moamieheini mielellään soisivat soahaksensa jonkun tieon näistä heijän siskon-kielistään, olemme aikonut että jollon kullon antoa näistä kansoista ja heijän kielisiä niitä tietoja, joita olemme heistä soaneet; luulessamme tämän paraiten sillä syntyvän että myö ynnä keännöksemme liitämme perustus-hielenkin.

Mitä Viron kielestä erittäin tuloo sanottavaksi,[176] niin se on muista tarpeellisin meijän tuntea, erinomattain koska ovat Virossa nyt äsköttäinkin ruvenneet ylös-harjoittamaan omoo kieltänsä ja oppimustansa.[177] Mitä heijän oppineet siellä harjoittaavat heijän kielen kunniaksi, niin se on luettu meillekin voitoksi, ja mitä myö toas työskentelemme, niin se on heillenkin hyväksi. Sillä tavalla taijamme kiitettävällä ahkeruuella ja kilvoituksella kehoittaa ja oijasta toisiamme, ja ylösauttoo tätä meijän yhteistä kieltä siihen kuntoon, johon jokainen kunnollinen ja valaistu kansa on vaativa, ja johon jo muut Europan kansat ovat joutuneet.

I.

MEHTÄ-MIES.[178]

Oli minä muista nuorra miessä, Oli mulla kolmet koirukasta; Yks oli Irvi, toinen Ervi, Kolmas Murri, musta narttu. Ne sotki mulle suota-moata, Ite mä marsin mehtä-maata; Ne toi mull' tuhat tuuva lintuu, Sata pient' jänisten poikoo. Ma panin lihat kuivamaani, Ma panin mahat hautomaani, Vanha Kass' oil kiimas-silmä, Vanha Kass' oli loaja-kämmän; Söi minun lihat kuivamasta, Söi minun mahat hautumasta. Ma löin Kassii käpälän peälle; Kassipa karkais kaivohoni. Läksin ma kyläst miehii ajamaan, Mies ja köys joka talosta; Saaren-vallast' sata miestä; Viron-vallast' viisi miestä. Mitäs siit' sain Kasin jälestä? Nenän peält' sain neijon-kenkät, Peänpä peält' sain sulhais-saappaat, Kaulan peält' sain Kaisall' pieksut, Käpälän päält' sain Kertull' pieksut, Selän päält' sain sota-soappaat, Kohun alt' sain kovat rahkeet, Hännän päält' sain härjen juhtit.

(Viron kielellä).

PYSSI-MEES.

Oli minä muista nuoru mieste, Oli mull kolmu koirukeste; Yks oli Irvi, teno Erve, Kolmas Muru musta litsi. Niet söitset mole suota-maata, Ma isse marsi sen määtä-maata; Ne töi mull tuhat tui lintu, Sata santti jäneksä-poika. Ma pani lihat kuijemaa, Ma pani maut mantlemaa: Vanna kass oli kiimas silmä, Vanna kass oli laija kämmä, Söi minun lihat kuijemast, Söi minun maut mautlemast. Ma löin kassi käppä pihta; Kass läks karates kaivosn. Mina läksi kyläst mehhi ajamaa, Eka peräst mees ja köis, Saare-vallast sata meest, Viro-vallast viis meest. Missiis kassist jälest sai? Nina päält sain neijo-kingat, Pää päält sain peiju-saapat, Kaula päält sain Kajulle vanukat, Käppä päält sain Kertulle vanukat, Seljan päält sain söitu-saapat, Köhu alt sain kövast röhmat, Ennä päält sain ärja jöttaat.

II.

SOTA-MIEHEN LAULU.[179]

Läksin minä kiikkuun kiikkumahan, Tammen latvaan laulamahan; Tuli mulle soasta sanomat: Kuka meist' tänäin sotaan lähtee? Lähtee meist' äit', vai lähtee meist' toat', Vai lähtee meist' kaikkiin nuoriin veikko? Sota-leivät sotkematak, Vaino-kakut kastamatak. Elä ala sotia soan eissä, Elä ala sotia soan takoo! Eissä on miekka-kolinat, Taakana on pyssy-parinat; Keskimmäiset kotiin tuleevat. — — Hyppää Halli, karkaa Körvi, Hyppää yli isän pihan; Hyppää Halli, karkaa Körvi, Hyppää yli Emon pihan. Emo tuli ulos; ei tunnek poikoo, Hyppää Halli, karkaa Körvi, Hyppää yli veikon pihan; Veiko tulee, ulos — ei tunnek veikkoa. Hyppää. Halli, karkaa Körvi, Hyppää yli siskon pihan. Sisko tuli ulos, ja tunsi veikon. Kuinka, sa minua veikko tunsit? "Verkain on sun nutun reunois', Ompelus sun vaatteis eäres'. Onkos spassa nainen armas?" Eip' ole soassa nainen armas. "Onkos soassa koaso kallis?" Eip' ole soassa koaso kallis. Kankia henki, ja kankiapeä hevoinen! Soass' on niin paljon miesten ruummiit, Kuin on metsäss' puita paljon; Soass' on niin paljon miesten päitä, Kuin on suossa mättäit' paljon; Soass' on niin paljo miesten neniä; Kuin on kaivoss' koukun neniä; Soass' on niin paljo miesten silmii, Kuin on tähtiä taivaas' paljon; Soass' on niin paljo miesten korvii, Kuin on krouviss' kannun kurvii; Soass' on niin paljon miesten käsii, Niin kuin pinossa puita paljon; Soass' on niin paljo miesten sormii, Kuin on räystäss' ruokoi paljon; Soass' on niin paljo miesten jalkoi, Kuin on aijass' seipäät paljon; Soass' on niin paljon miesten varpait', Kuin on vanhan variksen varpait'; Soass' on niin paljon miesten ty… Kuin on karhiss' piitä paljon; Soass' on niin paljo miesten verta, Kuin on meressä vettä paljon.

(Viron kielellä).

SÖA-MEHHE LAUL.

Läksi minä kiike kiikelema, Tamme latto laulama; Tulli mulle söast sanomit: Kes meilt tänä sötta lähhep? Lähep mei eit, vei lähep mei taat, Vei lähep mei kiiken nuoremp vent? Söa leivät sötkumatta, Vanui kakkut kastamatta. Ärra akka söita söa ees, Ärra akka söita söa taka! Ees on mööka kölinät, Taka on pyssy-parinat; Keskmest kuju tulevat, Hyppä Halli, karka Körvi, Hyppä yle isa öuve; Hyppä Halli, karka Körvi, Hyppä yle emo öuve. Emo tule välje, — ei tunne poika. Hyppä Halli, karka Körvi, Hyppä yle venna öuve. Vent tule välje, — ei tunne venta. Hyppä Halli, karka Körvi, Hyppä yle höö öuve. Höta tule välja — tuntes venna. Kaitas sa meut wenta tuntsit? Ultus on su kuue eeres, Palistus sa rättiku eeres. Kas on söas naene armas? Ei pole söas naene armas. Kas on söas kaasa kallis? Eip ole söas kaasa kallis. Kanke hink, ja kanke-peaka hopunen! Söas on niin paljo meeste kehaset, Kui on metsas puita paljo; Söas on niin paljo meeste päitä, Kuin on suos eest mettut paljo; Söas on niin paljo meesten nenaset, Kui on kaivu kouku-nenaset; Söas on niin paljo meeste silmi, Kui on tähtä taivas paljo; Söas on niin paljo meeste körvi, Kui on körtsu kannu-körvi; Söas on niin paljo meeste kassi, Niin kui pinnss puita paljo; Söas on niin paljo meeste sormi, Kui on reestas ruoku paljo; Söas on niin paljo meeste jalku, Kui on aitas teiput paljo; Söas on niin paljo mieste varput, Kui on vana varesen varpu; Söas on niin paljo mieste… aset, Kui on äkeisies piitä paljo; Söas on niin paljo meeste verta, Kui on meres vettä paljo.

III.

YHEN ARMOTTOMAN NEIJON SURKUTTELEMISTA.[180]

Minä yksi niin kuin Tetri! Viel' on teurill' toinen puoli; Minä yksi niin kuin Piäsky! Viel' on Piäskyll' peävanhinta; Minä yksi kuin tuo Kurki! Viel' on Kurell' kuuenneksi; Minä yksi niin kuin Sorsa! Viel' on Sorsall' miesparinsa, Minä, aina aivanyksi! Mull' ei ouk oma Isäini, Mull' ei ouk oma Emäini; Susi on mun souvattanut, Karhu on mun kasvattanut, Mehtäsika suositellut. Kaik' Kullat lahtöövät kotiinsa; Kuhun lähen minä Isätä! Kuhun lähen minä Emätä! Kuhun vieryn veljetöinnä! Kuhun astun auttajata! Kiven juureen, kannon juureen, Puun juureen, petäjän juureen, Lepän lenkohon sylihin, Koivun kalliin käsihin, Hoavan harmaan helman alle! Kellen raikkaan kurjat mielet Kellen vaivaani valitan! Kellen viskonma vihaini? Kivellenko kirkkotiellä? Paellen Papin pellon peällä? Kivi korkia — ei puhukkaan! Poasi paksu, ei pajata. Kivi ei muista Neijon kieltä, Poas' ei Neijon palvellusta! Kujerran kulta-kukillen, Ankerheinillen valitan; Itken nuorellen ruohollen. Kulta-kukat kellaistuuvat, Anker'-heinät hualistuuvat, Ruoho nuori notkistuupi Minun kultain kujerressain. Minun hanhein valitessain. Myöpä kaksi orpo-lasta, Lähhemme pyhänä kirkkoon! Valkeet rievut piässä, Valkeet rievut käissä, Itku-kirjat riepuhussa. Lähkem' Emän hauvan peälle, Lähkem' Isän hauvan peälle, — Äiti hauvasta puhuupi: "Kuka liikkuu hiekan piällä? Kuka astuu hauvan piällä?" — Minä kuulin; vastais'n vastaan: Tytär liikkuu hiekan piällä Tytär astuu hauvan peällä, Nouse ylös Emoseini! Nouse ylös Isoiseeni! Nouse mun piätä sukmaan, Jalan alle harjamaani, Anto-vakkaa valmistamaan, Kirstun kanta kiinittämään! Emä hanuasta puhuupi: "Ei voi nousta Tytär rukka Ei voi nousta, ei havaihta! Murto kasvaa mullan peällä, Heinä harva hauan päällä; Silmill' on sininen metsä, Kulmill' on kulo punainen, Jaloill' on jalava metsä, Piä-lailla on niini mehtä. Jumala sun piäs sukekoon, Moaria vakkais valmistakoon, Kirstun kannet kiinittäköön, Jalan alla hariatkohon." Minä aloin itkemääni: Nouse kuitenk äitiseini! "Ei voi nousta, Tytär rukka! Syötä murtoo mullikalle, Heinä harva härillen! Murrosta mullikat väkevät, Harva-heinilt' härjät suuret." Olisko hiekasta lunastamista. Hauasta eroittamista; Toisin linnast' hieka-seulan, Hakulista harva seulan, Torilta tuli-punaisen; Millä seulaisin somerot, Millä hiekan liikuttaisin, Kiven-mujut kerittäisin, Viskos'n mullat muillen maillen, Kivi-murut kirkko-tielle, Suattais'n hiekat linnan puollen, Mutt' ei ou hiekasta lunastamista, Eikä hauasta eroittamista, Kuopasta ei kaivamista! Kuitenk' mullass' äitiseini! —

(Viron kielellä).

VAENE NEITSI MURRETAMINNE.

Minna üksi kui se teddre Weel on teddrel teine pool. Minna üksi kui se päso, Weel on päsul peawannem. Minna üksi kui se kurg Weel on kurred kuekeste. Minna üksi kui se part, Weel on partil parimeesi. Minna ikka ainoüksi! Mul polle omma issada, Mul polle omma emmada; Sussi on mind suisutanud, Karro on mind kusvatanud, Metsa mära mängitanud. Keik kullad lähwad kojo — Kuhho lähhen minna issata! Kuhho lähhen minna emmata! Kuhho weren wennatagi, Kuhho astun audujatta! Kiwwi jure, känno jure, Pu jure, peddaka jure, Leppa sirgee sülleje, Kasse kalli kaendelaie, Hawa halli ölma alla! — Kellel kurdan kurwad meled, Kellel haigeed hallatsen! Kellel wihhad weretan! Kiwwile kirrikotele, Paele pappi wälja peälä? Kiwwi körki ei könnele, Paas on paksa ei pajata! Kiwwi ei moista neio keelta, Paas ei neio palweeida! — Kurdan kullerkuppudele Hallan angervaksadele Nuttan norele rohhole? Kullerkuppud kolletawad, Angerwaksad hallitavad, Rohhi nori nörgastelleb, Minno kullu kurgtedessa, Minno hanne halladessa! — Meie kaksi waeste lasta Läh'me pühhapä kirriko, Walgeed rättikud peassa, Walgeed rättikud käessa, Nutto kirjad rättikussa. Lähme emma haua peäle, Lähme issa haua peäle! — Eita hauasta könneles: Kes se ligub peäle liwa? Kes se astub peäle haua? — Minna moistan, kostan wasta: Tüttar ligub peäle liwa, Tüttar astub peäle haua! Touse ülles emmakenne! Touse ülles issakenne! Touse mo pead suggema, Jalla ailaje harrima, Ande wakka walmistama, Kirsto kaanta kinnitama! — Emma hauasta könneles: Ei woi tousta tüttar waene! Ei woi tousta, ei ärrata. Murro kaswand peäle mulla Arro heina peäle haua Silmil on sinnine metsa, Kulmul on kullo punna, Jallul on jallaka metsa, Pea lael on perna metsa. Jummal so pea suggego, Maria wakka walmistago, Kirsto kane kinnitago, Jalla allaje harrigo! — Minna hakkan nuttemaie: Touse ikka eidekenne! — Ei woi tousta tüttar waene! Söda murro mullikale Arro heinä härjadele. Murrul mullikad wäggewad Arro heinal härjad sured. — Olleks liwast liteminne, Hauasta arrotaminne, Tooksin linnast liwa sööla, Allewista arwa sööla, Turrulta tullipunnase, Misga sööluksin sömmera, Misga liwa ligutaksin, Kiwwi krusi keritaksin, Wiskaks' mulla muile maile. Krusige kirriko tele, Sadaks liwa linna pole! — Agga ei olle liwast liteminne Ei hauasta arrotominne, Kabbelist ei kaebaminne! — Ikka mullas eidekenne!

IV.

KIIKKU-LAULU.[181]

Yksi laulaa: Lähkem' kiikkua katsomaan!

Yhteisesti: Kiikuta.

Yksi laulaa: Tokko se kiikku kantaa meitä?

Yhteisesti: Kiikuta.

Yksi laulaa: Kuin se kiikku meit' ei kanaa.

Yhteisesti: Kiikuta.

Yksi laulaa: Ota kirves ja raivo kiikku!

Yhteisesti: Kiikuta.

Yksi laulaa: Ota tuli ja polttele kiikku!

Yhteisesti: Kiikuta.

G—nd.

(Viron kielellä).

KIIK-LAUL.

Yks laulab: Lähme kike katsuma!

Yhte-laulminne: Kikele.

Yks laulab: Kas se kiik ka kannab meid:'

Yhte-laulminne: Kikele.

Yks laulab; Kui se kiik meid ei kanna.

Yhte-laulminne: Kikele.

Yks laulab: Wotta kirves, raiu kiik;

Yhte-laulminne: Kikele.

Yks laulab: Wotta tulli ja pölleta kiik.

Yhte-laulminne: Kikele!