TOINEN NÄYTÖS.

Salme ja Lucifer nauravat ja ilakoivat sohva pöydän ääressä. Petäjä lähestyy synkkänä heitä, tarttuu lasiinsa ja juo sen pohjaan sanaakaan sanomatta. Kumpikin katsovat häneen kummastuneina.

PETÄJÄ: Salme! Sinä olet sairas.

SALME: Minä? — (Nauraa vallattomasti.) En ole koskaan vielä tuntenut terveemmäksi itseäni.

PETÄJÄ: Sinä olet sairas. Sen kuulee sinun äänestäsi, sen näkee sinun silmistäsi. — (Tarttuu hänen käteensä.) Sinähän vapiset aivan.

SALME: Mitä vielä! Vapisen vain sisällisestä jännityksestä odottaessani tuota tulikoetta.

PETÄJÄ: Ja sinun sormesi ovat jääkylmät. — Salme, minä pyydän: mene nukkumaan!

SALME (vetäen kätensä pois): Ethän sinä ole mikään sairaanhoitaja. — (Kohottaa lasinsa Luciferille.) Te kuulette: hän tahtoo ajaa minut pois.

LUCIFER: Minä kuulen. Mutta me annamme anteeksi hänelle. (Kilistävät.) Eikö totta, herra taiteilija? Ettehän te tahdo ryöstää meiltä tätä iloa?

PETÄJÄ: Kyllä, minä tahdon. — Salme: minä käsken, että menet nukkumaan.

SALME (katsoo häneen): Sinä käsket?

PETÄJÄ: Niin, minä teen sen, ellet ymmärrä sitä itsestäsi.

SALME: Ja ellen tottele sinua?

PETÄJÄ: Tottelet ainakin lääkäriä. Sillä nyt minä soitan hänelle. Hänen täytyy heti tulla tänne. (Menee nopeasti vasemmalle. Vaitiolo.)

SALME (arasti): Mahtaako hän tehdä sen todellakin?

LUCIFER: Luulen, että se on helpommin sanottu kuin tehty. — Elleivät minun laskuni aivan petä…

SALME: Kuinka niin? Tuo kuulostaa kovin salaperäiseltä.

LUCIFER: Ehkä minulla onkin syytä olla salaperäinen. Maljanne! (Katsoo merkitsevästi häneen. Vaitiolo. Petäjä palajaa vasemmalta.)

PETÄJÄ: Puhelinjohto lienee rikki. Minä en saa mitään vastausta keskusasemalta. — (Painaa sähkökellon nappulaa.) Viinuri voi mennä…

LUCIFER: Anteeksi, lähetin hänet juuri eräälle asialle.

PETÄJÄ (kärsimättömästi): Tottahan täällä lienee muuta palvelusväkeä. — Taikka: minä menen itse…

SALME: Sinä menet?

PETÄJÄ: Lääkäri asuu vain muutaman kivenheiton päässä tästä.

LUCIFER: On jo myöhäistä.

PETÄJÄ (häntä kuulematta): Minä tunnen hänet, hän nousee kyllä ylös, jos hän jo olisi ehtinyt mennä nukkumaankin. — (Aikoo perälle, palajaa.) Salme: vielä viimeisen kerran…

SALME: Jätä rauhaan minut!

PETÄJÄ: Kuten tahdot. (Pois nopeasti perälle. Vaitiolo. Lucifer nousee, istuu Salmen vierelle ja ottaa hänen kätensä. Salme välttää hänen katsettaan.)

LUCIFER: Katso minuun! — (Salme tottelee ehdottomasti.) Eihän sinua mikään vaivaa?

SALME: Ei.

LUCIFER: Hyvä. — (Kiertää hänet käsivarrellaan.) Siitä on kauan kuin me kaksi olemme näin tuttavallisesti jutelleet.

SALME (soinnuttomasti): On.

LUCIFER: Muistatko niitä aikoja vielä?

SALME: Muistan.

LUCIFER: Muistatko, kuinka poltit isäsi verstaan, eikä kenelläkään muulla kuin minulla ollut vihiä siitä?

SALME: Niin. Minä poltin.

LUCIFER: Oletko senjälkeen murhapolttanut mitään?

SALME (päätään pudistaen): En.

LUCIFER: Eikö sinun ole tehnyt mielikään?

SALME: Kyllä. Joskus.

LUCIFER: Hän ei tiedä mitään sinun salaisesta intohimostasi?

SALME: Hän?

LUCIFER: Tuo toinen, tarkoitan. — Sinä et ole puhunut siitä hänelle mitään? Hän ei ole arvannut sitä?

SALME (hitaasti): Ei.

LUCIFER: Siis hän ei tunne sinua ollenkaan? Hän pitää sinua aivan tavallisena, arkipäiväisenä ihmisenä?

SALME: Minä luulen niin.

LUCIFER (ylenkatseellisesti): Ja hän luulee muka olevansa taiteilija! — Valtiatar sinä olet, hävittävän ja kuluttavan tulen ikuinen jumaluus…

SALME: Niin.

LUCIFER: Luotu kypeniä kylvämään, veripunaisia liekkejä puhaltamaan…

SALME (vilkkaasti): Niin, niin.

LUCIFER: Ja hän tahtoo tehdä takkavalkean sinusta! — Mikä typeryys!

SALME: Takkavalkean?

LUCIFER: Hän tahtoo sinut vain kotiliedellä himmeästi helottamaan. — Onhan se rikos! Onhan se synti!

SALME (yksinkertaisesti): Hän sanoo, että on synti hävittää.

LUCIFER: Se poroporvari! — Niinkuin ei juuri tuhlaus, turmeleminen, hävittäminen olisi ihmisen suurin ilo!

SALME: Minulle se on ilo.

LUCIFER: Myöskin minulle. — Luonto hävittää joka hetki kokonaisia maailmoita. Miksi emme me ihmiset sitten?

SALME: Hän sanoo, että ihmisten tehtävä ei ole repiä, vaan rakentaa.

LUCIFER: Niinkuin voisi luoda hävittämättä, niinkuin voisi repiä rakentamatta! — Se arkiaivoinen, se sunnuntai-siveellinen pässinpää!

SALME (hiukan levottomasti): Hän on kuitenkin sangen hyvä minulle.

LUCIFER: Hahhah, ja hän luulee sillä sinut itseensä kiinnittävänsä! — (Äkkiä, tullen totiseksi.) Ja sinä: oletko sinäkin hyvä hänelle?

SALME: En. En kyllin hyvä.

LUCIFER: Siinäpä se! Olet oikein paha hänelle. Kiusaat häntä, teet hänen elämänsä sietämättömäksi.

SALME (katsoo hämmästyneenä häneen): Luuletko? Onko hän sanonut sinulle jotakin?

LUCIFER: Ei. Ja kuitenkin on asia niin.

SALME: Voi olla.

LUCIFER: Katsopas! — Ja kuitenkin minä tiedän, kuinka hyvä sinä, ja juuri sinä yksin voit olla.

SALME: Hyvä sinulle, niin.

LUCIFER: Vaikka minä en ole koskaan sinulle mitään erikoista hyvyyttä osoittanut! Eikö se ole kovin ihmeellistä?

SALME (koruttomasti): En minä puolestani ole nähnyt mitään ihmeellistä siinä.

LUCIFER: Et, yhtä vähän kuin siinäkään, että olet paha hänelle. Tiedätkö, mitä se todistaa?

SALME: En tiedä, olenko paha hänelle. Minulla on vain aina hänen suhteensa paha omatunto.

LUCIFER: Häh? Paha omatunto? — Se todistaa vielä selvemmin kuin kaikki muu pahuutesi häntä kohtaan, ettet rakasta häntä.

SALME: Niinkö?

LUCIFER: Oikeilla rakastavaisilla on aina hyvä omatunto. — Sinä katsot minuun? Sinä et usko sitä?

SALME (eteensä tuijottaen): Minulla on lapsuudesta saakka ollut paha omatunto.

LUCIFER: Siksi, että sinä aina olet tahtonut peittää jotakin. Siksi, että sinä aina olet tahtonut esiintyä jonakin muuna.

SALME: Voi olla niin.

LUCIFER: Nyt sinulla ei ole paha omatunto?

SALME: Ei.

LUCIFER: Eikä ole ollut milloinkaan minun seurassani?

SALME (painaen päänsä hänen povelleen): Ei. Sinä olet ainoa, jonka luona minulla aina on ollut tyyntä ja turvallista.

LUCIFER: Tiedätkö, mistä se johtuu? Siitä, että minä olen ainoa, joka ymmärrän sinua, joka otan sinut sellaisena kuin olet, kaikkine, alastomimpinekin ominaisuuksinesi.

SALME (keimaillen): Millainen olen siis mielestäsi?

LUCIFER: Suloinen, hurmaava, päätä-pyörryttävä olento, joka voit tehdä tuokiosta ijäisyyden. — (Suutelee otsalle häntä.) Mutta sinun täytyy saada hävittää, paljon hävittää…

SALME: Niin, niin.

LUCIFER: Polttaa kokonaisia maailmoita. — Elämä on sairas, parantumattomasti sairas, Salme. On turhaa sitä paikata ja tohtoroida.

SALME: Eikö totta?

LUCIFER (nousee juhlallisesti): Minun tunnuslauseeni on: mitä ei lääke paranna, rauta parantaa, mitä ei rauta paranna, tuli parantaa.

SALME: Mikä suuri, mikä ihana tunnuslause! (Taputtaa käsiään.)

LUCIFER: Hyvä. Siispä tiedä, että aion sitä kohta toteuttaa, tuolla, joen toisella puolen.

SALME: Siellähän piti pian alkaa sinun ilotulituksesi.

LUCIFER (ylenkatseellisesti): Ilotulituksen? Kuka puhuu ilotulituksesta? — (Voimakkaasti.) Lakko alkaa siellä, suurlakko, vallankumous…

SALME: Vallankumous? Mitä kumotaan?

LUCIFER: Vanha maailma! Hänen maailmansa, jota Iisakin ja Jaakopin jumalaksi sanotaan. — Jo tällä hetkellä kiertävät sähköiset sanat kautta maan, salaiset kokoukset istuvat kaikkialla…

SALME: Kuinka jännittävää!

LUCIFER: Huomenna on suurlakko valmis. — Tiedätkö, mitä se merkitsee? Junaliike pysähtyy, laivaliike pysähtyy, sähkö sammuu…

SALME (huudahtaen): Se sammuu jo! Näetkö? Näetkö? (Sähkölamput himmenevät huoneessa ja sammuvat vihdoin kokonaan.)

LUCIFER: Liian varhain! Tämä voi tärvellä koko suunnitelman. — (Yrittää rientää vasemmalle, pysähtyy.) Unohdin, että puhelinjohdot ovat jo monesta kohden katkaistut.

SALME: Me jäämme pimeään! (Aikoo rientää perälle.)

LUCIFER: Kuunvalo riittää meille. — (Häntä pidättäen.) Sinä näet kädessäni tämän kynttilän. Se on sovittu merkki.

SALME: Kuinka?

LUCIFER (sytyttää kynttilän): Katso! — (Heiluttaa hitaasti kolmeen kertaan suuressa ympyrässä sitä.) Se on merkki siitä, että kaikki on hyvin ja ilotulitus voi alkaa…

SALME: Anna, anna siis merkki heille!

LUCIFER (hymyillen salaperäisesti): Minä en itse tee mitään. Minulla täytyy olla aina palvelijoita: käsiä, joita käytän, jalkoja, joita juoksutan.

SALME: Tahdot, että minä tekisin sen?

LUCIFER: Juuri niin, minun oikea, minun suuri, minun viisas tyttäreni! — (Kuiskien.) Samalla hetkellä leimahtaa tehtaan varastohuone tuleen…

SALME (katsoo jäykästi häneen): Entäpä minä en tottele sinua?

LUCIFER: Et tottele silloin omaa tahtoasi. — (Tarjoo kynttilää hänelle.) Ota kynttilä! Astu kynnykselle! Tuollainen pieni taikatemppu vaan…

PUNAINEN MIES: Kirje herra tirehtöörille. (Outo mies, punainen naamari kasvoillaan ilmestyy eteisen ovelle.)

LUCIFER: Odota! (Kiinnittää kynttilän pullon kaulaan ja vilkaisee nopeasti kirjeeseen.)

SALME: Jotakin tärkeää?

LUCIFER: Lue! (Ojentaa kirjeen hänelle.)

SALME: En ymmärrä. Se on salakirjoitusta.

LUCIFER: Ah! se on totta! — Me käytämme sitä keskenämme.

SALME: Ketkä me?

LUCIFER: Me punaiset. — (Repäisee lehden muistikirjastaan ja ojentaa sen sanansaattajalle.) Vie!

PUNAINEN MIES: Minne?

LUCIFER: Sille, jolta sait kirjeen. — Hyvästi. (Punainen mies poistuu syvään kumartaen.)

SALME: Kuka hän oli?

LUCIFER: Minun käskyläisiäni.

SALME: Mitä seisoi kirjeessä?

LUCIFER (lukee): "Me olemme ilmiannetut. Sotaväkeä marssii tänne. Mitä on tehtävä?"

SALME: Ja sinä vastasit? — (Ylenkatseellisesti.) Sinä vastasit tietysti, että kaikki on toistaiseksi jätettävä?

LUCIFER (viekkaasti): Ja sinä? Miten olisit sinä menetellyt minun sijassani?

SALME: Minä olisin antanut kapinan leimahtaa! Minä olisin vastannut, että sotaväki marssikoon! Minä olisin…

LUCIFER: No niin: minä olen vastannut valtiattareni mielen mukaan. (Laskee kätensä ivallisella kohteliaisuudella sydämelleen.)

SALME (vilpittömällä ihailulla): Minun herrani ja mestarini!

LUCIFER: Oletko nyt tyytyväinen minuun?

SALME: Suuri sinä olet, suuri pahassa, tarkoitan.

LUCIFER: Mikä on hyvä ja mikä on paha? Eikö ole parempi asettua niiden kummankin ulkopuolelle?

SALME: Alapuolelle, tarkoitat sinä? — (Nojaa raukeasti häneen.) Voit olla oikeassa. Jos ei kerran voi nousta niiden yläpuolelle…

LUCIFER: Vain jumalilla on voimaa siihen.

SALME (kuin unessa): … silloin on paras painua pohjavesiin.

LUCIFER: Niin. Ei kukaan tahdo jäädä ijäkseen aaltojen ajeltavaksi.

SALME: Ei. — (Aukaisee äkkiä silmänsä, irtautuu hänestä ja katsoo terävästi häneen.) Nyt menen minä ja ilmiannan sinut.

LUCIFER: Kenelle? Mistä?

SALME: Työväelle: siitä, että olet pettänyt heidät. Sitten sotaväelle, jonka sinä myös olet pettänyt.

LUCIFER (nyökäyytäen olkapäitään): Sinä olet hullu!

SALME: En, vaan viisaampi kuin luuletkaan. (Tuijottaa eteensä. Kuin itsekseen.) He ovat hulluja. Niin, nyt näen päivänselvästi sen… Nehän kaksi kuuluvat yhteen.

LUCIFER: Ketkä kaksi?

SALME: Työväki ja sotaväki. Sinä yksin erotat heidät. Sinä yksin estät heitä yhtymästä.

LUCIFER (välinpitämättömästi): Paras, että he toisensa tuhoavat.

SALME: Miksi tekevät he sen? — (Kääntää hitaasti silmänsä Luciferiin.) Siksi, että sinä yllytät heitä!

LUCIFER: He itse tahtovat niin.

SALME: Mutta sehän on mielipuolisuutta. — Miksi he tahtovat? Miksi he eivät tee liittoa keskenään ja nouse sinua vastaan?

LUCIFER (hymyillen): Juuri siksi on paras pitää heidät erillään.

SALME: Mutta jos he yhtyisivät? Mitä silloin tapahtuisi?

LUCIFER: Silloin alkaisi maan päällä tuhatvuotinen valtakunta.

SALME (päätään nyykähyttäen): Ja siksi petät sinä heitä molempia. — (Jälleen itseensä vajoten.) Sen minä ymmärrän. Mutta että he antavat pettää itsensä…

LUCIFER: Jätä jo tuo!

SALME: Sinä ajattelet: Jos kapina onnistuu, asetun minä työväen puolelle. Jos se taas epäonnistuu…

LUCIFER (viekkaasti): Tämä kapina ainakin oli jo ennen syntymäänsä epäonnistunut.

SALME: … silloin olet sinä jälleen esivallan uskollisin alammainen. — (Kääntää katseensa hitaasti häneen.) Tiedän, kuka olet. Olet molempien palveluksessa, kuulut kumpaankin järjestöön.

LUCIFER: Kenen palveluksessa? Mihin järjestöön? — Sinä hourit.

SALME (katsoo kiinteästi häneen): Sekä heihin, jotka toimeenpanevat salaliittoja, että heihin, joiden asia on tukahduttaa ja ilmiantaa niitä.

LUCIFER: Pah! Ponnistat suotta aivojasi. (Tekee torjuvan liikkeen kädellään.)

SALME: Tunnusta, että puhun totta. Tunnusta…

LUCIFER: Ei ole aikaa enää. — (Katsoo kelloaan.) Sekunnit rientävät, meidän on nyt merkki annettava.

SALME (hitaasti): Voin antaa merkin, jos sanot ensin täyden totuuden minulle. — Sinä ilmiannoit heidät?

LUCIFER: Esivalta on koko ajan tiennyt heidän hankkeistaan.

SALME: Sinun kauttasi?

LUCIFER (hymyillen): Kuulun vallankumouksellisten pääkomiteaan.

SALME: Mutta sinä olet myös valtiollisen salapoliisin palveluksessa?

LUCIFER: Teen palveluksia jokaiselle, joka vaan pyytää apuani.

SALME (päätään nyykähyttäen): Sen ymmärrän. — Mitä nyt aiot?

LUCIFER: Odotan asioiden kehittymistä.

SALME: Siellä vuotaa verta tänä yönä?

LUCIFER: Mikään ei ole sen uskottavampaa.

SALME: Itse et aio ottaa osaa taisteluun?

LUCIFER (hymyillen): En. Täytyy olla myös syrjästä-katsojia.

SALME: Vaikka olet asian alkuunpanija?

LUCIFER: Sota ei yhtä kaipaa. Ja sodassa kuulun minä aina pääesikuntaan.

SALME (päätään nyykähyttäen): Senkin ymmärrän. — Olet sangen avomielinen minua kohtaan.

LUCIFER: Koska vaadit sitä. — (Katsoo kelloaan.) Mutta nyt on sinun merkki annettava.

SALME: Teen sen, koska en voi jättää sitä tekemättä. (Menee verannan ovelle. Kello seinällä lyö kaksitoista. Salme piirtää koneellisesti kolme ympyrää ilmassa kynttilällä. Joukko outoja miehiä, mustat naamarit silmillään, on ilmestynyt eteisen ovelle. Lucifer menee, vaihtaa pari sanaa kuiskaten heidän kanssaan ja osoittaa Salmea.)

LUCIFER: Siinä rikollinen! (Mustat miehet nyykäyttävät päätään hyväksyvästi.)

SALME (käännähtäen): En! (Pudottaa kynttilän kädestään, Pakenee oikealle etualalle, ilotulitus syttyy oikealla.)

LUCIFER: Hän on meidän!

SALME: Ei, ei!

MUSTAT MIEHET (hyväksyvästi mutisten): Meidän.

LUCIFER: Meitä tarvitaan nyt toisaalla. Tulemme ennen aamunkoittoa ja otamme sinut.

SALME (kirkaisten): Ah! (Vaipuu maahan.)

Esirippu.