LEIPURIPOIKA.
Reading edition
Vehnäisiä rinkuloita Persopekka mauskuttaa, Viiltää päälle paksuun voita, Voiss' on kakku kauttaaltaan; Ja kun Kaisa keittolassa Korppujaan on leipomassa, Leipomaan käy Pekkakin, Joutuakseen jauhoihin.
Mitä leipur'poika raiska Kärsii, sit'et arvaakaan. Mestar' ärjyy: Ylös laiska, Taikina on kuohullaan! — Nukuin hyvin turkin alla; Nyt saan seista arinalla, Jotta Pekka aikasin Kystä sais — no herraakin!
Kuumuuteensa liesi halkee, Ilma velloo hillona; Höyryhyn mun tappaa valkee, Ellen hikeen liukoa. Sällit unteloisna häärii, Paidanhihans' ylös käärii, Sotkee, kaulaa taikinan, Torkkuissaan saa tillikan.
Näin mä maireeks' pullan paistan Kellerrän ja voidellun; Haitaks' vaan niin tuoksun haistan, Että tää jo täyttää mun. Oi, jos Persopekka oisin, Leivän kanssa kermaa joisin, Lihoisinpa leivilläin, Oisin oikein mielissäin!
Miepä ruokin maan ja kansan. — Jos ei enää leivottais, Eipä mailma mahdillansa Mistään leipäpalaa sais. Kaiken muun voi laimin lyödä, Paitsi syödä, syödä, syödä Tahtoo köyhät, rikkahat. Leivän laittaa leipojat.
Näljissään kun mailma huokaa, Mull' on kaura kaunaton, Mit' on elo ilman ruokaa, Ruoka leivättä mit' on? Jos en leipää paistaa huoli, Kuninkaankin naukuu suoli; Ell'en leipää kypsentäis, Urho nälän uhriks' jäis.
Leipur hänpä raivaa rataa, Hän on mailman valtias. Mikä kaukalossa mataa? Hyi, tuo ruma turilas! Pekka, virkas anna mulle! Mailman vallan heitän sulle, Kun ma täysin vatsoin vaan Kello kuuteen maata saan.