KUKKAISTEN MYYJÄ.
Reading edition
Muistatko armaan Kielojen ajan, Mättähät varmaan Ruohaisat muistat? Ja muistat kun morsian toukokuu Jo helmihin, kukkihin kietoutuu.
Silloin piti jokaisella pojalla olla vuokko napinlävessä ja jokaisella tytöllä kielokimppu hatussa. Silloin oli kukkaisten markkinat, kaikki ostivat, kaikki olivat iloiset kun näkivät minun tulevan kori käsivarrella. Mutta onni on epätasainen, mieli muuttuu. Nyt, kun kesä on edistynyt, eivät kukkaseni ole enää uutuus. Nyt sanotaan minulle: Oletkos taas täällä? Rakas ystävä, tule jälleen ensi toukokuulla!
Ei ystävämme Sua tarvis aina! On mättähämme Nyt kukkaismaina! Me kuljemme kukkias tallaten vaan Läpi laaksot, vuoret ja koko maan.
Ah niin, tallaa vaan minun kukkais-raukkojani! Tulee päivä, jolloin kaikki lakastuu. Silloin poimit mielelläsi viheriän heinänkorren kellastuneitten lehtien seasta jäiseltä maalta. Silloin tahdot maksaa enempi sinikellosta, kuin nyt ihanimmasta ruususta. Mutta silloin ei minulla mitään ole! Puutarhuri, niin, mitäs ei hänellä olisi, joka luulee voivansa tehdä talven kevääksi? Usko häntä ja hänen paperireunaisia rautalankakimppujansa! Se on ainoastaan vapaan, terveen luonnon haamu, — sairaita, puolikuolleita, tukehtuneen ilman ja kummittelevan auringon lapsia. Osta mieluummin kedonkukkanen, kun se vielä tuoksuu, eli odota, odota, odota…
Taas kukkaisia On toukokuussa, Vaan talven lumet On ensin puussa. Jo kesä pian taas rientää mailta Kuin tuoksu kukilta armahailta.