PROLOGI
Reading edition
Sen tunnen kyllä: oon outo uneksija päällä maan, jok' kuuntelee vain omaa kaipuutaan ja näkee ikitähdet päänsä yllä.
Sen tiedän kyllä: mun lauluni on tähdenlento vaan, mi sammuu kohta leimahdettuaan, pien' valoviiru öisen aavan yllä.
Se tunto mulle on tuska sammumaton, pohjaton: kuin tähdet korkea, ah, kaipuu on, ja onni mainen tyydyttää ei saata.
Se tieto mulle on riemu suurin, lohtu tuskassain: valona hetken välkähtää ma sain ja sitten — kohti Kaipuun pyhää maata.