NEBOLLA
Reading edition
Ken Nebolla kerran seissyt on ja nähnyt Luvatun Maan, siit alkaen on kulkiain ja vieras päällä maan.
Ken Nebolla kerran seissyt on, hän on nähnyt kohtalon, joka suuri on, joka kaunein on ja — saavuttamaton.
RUKOUS
Suutele minua, Aurinko!
Olen ihmisten rakentamissa kaupungeissa unohtanut sinut, isäni. Olen kääntänyt selkäni sisar Vedelle, veljeni Tuuli on minua peloittanut rajuudellaan, sisartani Ilmaa olen epäillyt, ja kauan sitten jo halveksin emoani Maata.
Suutele minua, Aurinko! Pakoita veri, viileä, sairas veri suonissani virtaamaan lämpimänä ja nopeasti. Opeta minut tuntemaan sisareni ja veljeni, ja ah, isä Aurinko, saata minut jälleen rakastamaan maata, joka helmastaan on minut kutsunut esiin, joka myös on minut takaisin omakseen ottava.
Olen ihmisten rakentamissa kaupungeissa unohtanut omani, siksi suutele minua kauan, Aurinko!