PYHÄIN MIESTEN TULET
Reading edition
Pyhäin miesten päivä paistaa, paistaa puuta, paistaa multaa, niinkuin veri haapa hohtaa, lehto loistaa keltaa, kultaa.
On kuin sänget silvottuina itkis sirkkain siritystä, on kuin metsä ikävöisi laululintuin liverrystä.
Rannan riitteet riuskahdellen kylmin, kirkkain kitein kiiltää, kätkee laineen joutsenlaulu, aamuviima vettä viiltää.
Kuolonkamppauksen lepo on jo tullut saveen, soraan, mutta elinvoiman valo väikkyy yli nuoren oraan.
Niin hän käy kuin ylipappi luoden loiston luonnon huoleen, uuras uhriliekki nousee niinkuin lahja Luojan puoleen.
Yli notkon, kummun, kunnaan kiertää pellon pehkusauhu. Maamies möyrii mullassansa, huumaa oman veren pauhu.
Katsoo suoraan silmiin hallaa, joka luhdan takaa uhkaa, risut räiskyy, pehkut palaa antain maalle voiman tuhkaa.
Antaa uskon uuteen aikaan, joka suuret enteet salaa; korkeemmalle kohoo päivä, korkeemmalla tuli palaa.