KAIUTAR
Reading edition
Kaiutar, korea neito astui illalla ahoa, kaihoissansa kankahalla, huusi yksin huoliansa. Tullut ei suloinen sulho vaikka vannoi valallansa kihlaavansa kaunokaisen.
Ennen astuivat ahoa, kankahalla kuherrellen kilvan kyyhkyjen kisoissa kesäpäivän paistaessa, illan kuun kumottaessa. Meni sulho sanoinensa, impi jäi sydäminensä.
Etsii impi ihanainen kultaistansa kankahalta, huhuilevi, kuuntelevi, kirkuvi kimahutellen äänen pienoisen pilalle, jähmettyvi, jäykistyvi, kaatuissansa kauhistuvi mustan metsän pimeyttä.
Aamulla herättyänsä kulkee kuje mielessänsä, eksyttävi erämiehen matkien ja mairitellen, niinkuin ennen eksytteli sulho suurilla sanoilla, tuulen turhilla taruilla.