TOINEN KIRJA. (continued 2)

Voipa mieltä miekkoseni! Ajatusta ainoseni, Suuta suuren sulhoseni, Muotoa mukahiseni— Varikselt' on varren saanut, Korpilta nenän kopannut, Muovon mustalta sialta, Suun kun syövältä suelta.

199. Pyyä sulhoa sulo11a.

Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: "Elä vainen neito nuori, Elä kasvava kananen, Pyyä sulhoa sukilla, Miestä kirjokintahilla, Paioilla kylän parasta, Helmuksilla hempeintä; Pyyä sulhoa sulolla, Miestä mielisiivollasi, Tavoilla tasaista miestä, Ku'onnalla kunnollista!"

En minä piloinen piika, En kuullut emon sanoa, Pyysin sulhoa sukilla, Miestä kirjokintahilla, Paioilla kylän parasta, Helmuksilla hempeintä; Sain ma suuttoman sukilla, Kielettömän kintahilla, Paioilla kylän pahimman, Kylän herjan helmuksilla— Sain miehen savilapion, Korpilta nokan korian, Perän pieneltä siviltä, Sääret rannan raukujalta.

200. Kosto kaunistelemisesta.

Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Pi'in piikakunniata, Kannatin pohatan puolta.

Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Kokosin tätä kokoa, Tätä vartta valmistelin, Näille ouoille oville, Veräjille vierahille.

Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Kannoin kaunihit hivukset Sian villojen sekahan, Sorahutin suorat sääret Sian säärien sivulle.

201. Kuka tiesi, kenpä luuli.

Kuka tiesi, kenpä luuli, Sokiahan suostuvani, Rampahan rakastuvani, Niinkun mie sokiaan suostuin, Sekä rampahan rakastuin? Nukuin untelon sivuhun, Miehen kainun kainalohon, Ku ei kutkuta kuvetta, Eikä kaiva kainaloita.

Luulin viinoin vietäväksi, Olosin otettavaksi; Vietihin vesipikarin, Vesikannun kaimottihin, Pirttiporsahan povehen, Karstamuksen kainalohon.

202. Viikon vuotin virkiäistä.

Noin minäki lassa lauloin: "Elköhön sinä ikänä, Vasten vaivaista minua, Ja kohti kovaosaista, Vesat viiassa yletkö, Ja pajut pahalla maalla, Koivut korpinotkelmoilla, Kankahaisilla karahkat!"

Kasvoin siitä suuremmaksi, Korkiammaksi kohosin, Vuotin viikon vihkiäistä, Kauan kaunista valitsin; Sain viimein vihaisen miehen, Lihan syöjän, luun purijan, Tukan tuulille jakajan, Hapsien hajottelijan.

Piti vitsan vieressänsä, Nahkaruoskan naulallansa, Karsitun karangon käässä, Käätyn kartun kainalossa, Jolla lyöä lykkäjävi, Kohti päätä kolkkajavi.

203. Tunnen sulhoni.

Tunnen mie hyvän tulosta, Astunnasta arvaelen— Tukk' on tyyni tuulessaki, Hivus ei visko viimallaki. Tulosta pahanki tunnen, Astunnasta arvaelen— Tukka tuiski tuulettaki, Hivus viskoi viimattaki.

Vielä tunnen muien sulhot, Muitterammat muien sulhot; Kun tulevat muorin luoksi, Muhotellen muorin luona; Kun tulevat naisen luoksi, Nauratellen naisen luona. Katso'pas minun katalan, Mun katalan kaunoistani, Ei tuo muorille muhota, Eikä naura naisen luona!

On kun karhu kaunoseni, Sulhoni suelle verta, Ikenet on irvellähän, Silmät kiljan kaljallahan. Nurin tungeksen tupahan, Väärin veäksen huonehesen, Väätty pihlaja pivossa, Käätty karttu kainalossa, Seiväs säätty olkapäällä, Karsittu karahka käässä— Ei ketänä muuta vasten, Vasten vaivaista minua, Kohtipa kovaosaista Kohti koitopäivällistä.

204. Itken pois ihanat silmät.

Laulu työksi lankiavi Hevosen hyvän re'essä, Itku silmähän tulevi Pahan miehen vuotehella. Jo olen joutunut johonki, Kurja kunne'ki osannut, Vierelle viholliseni, Sanojani saapuville; Jo on minulla riivi rinnus, Riivi rinnuksen vetäjä, Jo on minulla konsti korja, Konsti korjan kanneltava.

Aina aikahan tulisin, Aikahan tulettelisin, Kun ei tuojani toruisi, Saajani pahoin sanoisi, Vetäjäni vierastuisi. Vaan kun tuojan toruvi, Saajani pahoin sanovi, Vetäjäni vierastuvi, Siit' itken iäni kaiken, Ja kaiken elinajani. Itken pois ihanat silmät, Vieretän verevän kasvon, Puotan poskeni punaiset, Kasvon kaunihin kaotan. Itken kujat kuurullani, Läävät länkämäisilläni, Itken saavit, itken saunat, Itken salvomet saloa. Jo tuosta joki tulevi, Meri selvä selkiävi, Itkemistäni vesistä, Läpi pääni laskemista, Läpi kulman kulkemista, Poskilta putoamista. Kylpisi kyläni naiset, Sekä naiset naapurini, Kolmasti kotini naiset, Kylpisin minä itseki, Sekä valta vanhempani, Sekä saamani emoni, Itkemilläni vesillä, Läpi pääni laskemilla, Läpi kulman kulkemilla, Poskilta putoamilla.

205. Miesi minulle annettihin.

Tuota toivoin tuon ikäni, Katsoin kaiken kasvinaian, Suojakseni suurta miestä, Lajikseni laaullista; Ei iso suannutkana, Eikä äitini luvannut Suojakseni suurta miestä, Lajikseni laaullista.

Miesi minulle annettihin, Uros uusi laivattihin; Miehen mitta, miehen varsi, Ei ole miehen mieltä päässä Miel' on viety,—pää jätetty, Aivot otsasta otettu.

206. Sain minä savisen saksan.

Voi minä piloinen piika, Kunne kuitenki osasin, Polin puulle pyörivälle, Varvulle varattomalle!

Oisipa minuksi ollut Paikkoja parempiaki, Puita pyörimättömiä, Varpuja varallisia; Vaan ma hullu hukkasime, Mielimennyt mättäsime, Tieten tervan keittimehen, Silmin valkian sisähän. Luulin saksan saaneheni, Pajarin valinneheni;

Sain minä savisen saksan, Pahanpäiväisen pajarin— Multatakka myötävänä, Savitakka saatavana, Kukon kullat kukkarossa, Taskussa kanan hopiat. Sain ma untelon urohon, Miehen tuulenmielellisen, Vielä villin viinanjuojan, Hurjan ostajan oluen;

Kun tuon kaupalle lähetän, Kaikki juopi kaupukseni— Saan saapi, tuhannen viepi, Vielä velkoa tekevi, Alttinoin kylän akoille, Polttinoin kylän pojille. Kun tulevi kaupoiltahan, Tuo ei tenkoa tinaista; Tuopi kyllä kyynäsvartta, Viljalta vihaista kättä, Jolla tukkani repivi, Hapseni hajottelevi, Tukat tuulelle jakavi, Ahavalle anneksivi.

207. Jo johonki saatettu.

Jo mun saatti saarehinen, Juohatti joentakainen, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vuotehelle, Vasten tahtoa emoni, Varotusta vanhempani.

Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: "Ellös vainon neito nuori, Ellös kasvava kanarva, Hurjan hurstille ruvetko, Lakanoille juomalallin, Oksentajan olkiloille, Tuville tupakanjuojan! Usein humalahurjan, Useimmin viinavillin, Kopra tukkihin tulevi, Hapsihin hahattelevi; Usein humalahurjan, Useimmin viinavillin, Oksennus olille jääpi, Vaahti vaipalle valuvi, Korjata vihaisen vaimon, Sekä tyynen työnnytellä."

Mikä kuitenki minulta, Kuka kurjalta tytöltä, Mikä otti mielen multa, Kuka haikian hajotti, Mukomalta mielevältä, Kylän kaiken viisahalta; Kun menin miehelle pahalle, Viinarattihin rakastuin, Laskin hurjan hurstilleni, Viinavillin viereheni; Otin yöksi vuotehelle, Laskin kyynysvarrelleni, Kuusen oksalta kuvetta, Käsivartta karrukselta.

208. Tein kaupan kallallisen.

Olisi minun pitännä, Piteä pitempi mieli, Vielä vuosi, vielä toinen, Vielä vuotta viisi, kuusi, Kaiketi kaheksan vuotta, Ympäri yheksän vuotta,

Kahen puoleni katsella, Yli pääni ymmärrellä, Ei tehä katuva kauppa, Ikuhinen itkettävä

Tein kaupan kallallisen, Syrjällisen synnyttelin; Otin hurjalta hopiat, Kullat mieron kulkijalta, Tengat tien kävelijältä, Rahat rannan juoksijalta. Nukuin nurjuksen nutulle, Väsyin värjyn vuotehelle, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vaattehille; Hullu lyöpi hurstiltansa, Viinavilli vierestänsä, Poies potki uutimesta, Ulos sängystä uhitti.

209. Hyv' on olla hympyrällä.

Minä jauhan vanha vaimo, Home'korva houhattelen; Ei mulle miniä jauha, Pojan nainen pyörittele.

Eikä jauha Jaakkoseni, Uros lynkä lykkiele, Väännättele vääräsääri, Hympyräiseni hykerrä; Itse jauhan Jaakolleni, Väännän vääräsäärelleni, Lykkielen lyngälleni, Hympyrälleni hykerrän.

Hyv' on olla hympyrällä, Kaunis kampurajalalla— Hympyrä hyvällä syötti, Kampura veen kaloilla; Pyhät syötti pyynlihoilla, Aret ampulintusilla. Pyhä ei kiellä pyytämästä, Sapatti samoamasta; Aina antoi armoluoja, Lupasi hyvä Jumala, Pyhänäki pyytäjälle, Arkena anelijalle.

Hyv' on olla hympyrällä, Lysti lyngällä eleä— Kyllä lynkä linnun saapi, Kampura kalan vetävi; Ei sitä sotahan vieä, Ei tahota tappeluhun.

210. Minun lauloa pitäisi.

Kukko lauloi kullallensa, Kananlapsi kaunollensa, Varis lauloi vaahtokuulla, Kevätkuulla keikutteli; Minun lauloa pitäisi, Reiän olla laulamatta. Reiän on kultansa kotona, Turvansa tutuilla mailla; Minun on kulta kulkehella, Minun turva tuul'ajolla, Leivänsaaja lentehessä, Kyntäjä kylän kululla, Rannalla rahan hakija, Kapelulla karhitsija.

Eipä kuulu kullaistani, Ei kuulu kujassa käyvän, Alla ikkunan asuvan, Veräjillä veistelevän, Pilkkovan pihalla puita, Koan eessä kolkkoavan; Sill' on illoilla ikävä, Äsken yöllä äitelämpi, Aamusilla aatkelampi, Havatessa haikiampi.

Useinpa leinon lesken, Usein minun utuisen, Puolet pään-alaisiani, Toinen puoli vuoettani, Kirppujen kisattavana, Lutikkojen maattavana. Useinpa leinon lesken, Usein minun utuisen, Keskiöisissä unissa, Kopra tyhjeä kokovi, Käsi vaalivi valetta, Kupehelta kummaltaki.

Useinpa leino leski, Usein minä utuinen, Yksin työlle työnteleme, Yksin ruoalle rupean, Yksin liitäme levolle, Käyn ukotta uutimehen. Vielä aikahan tulisin, Aikahan tulettelisin, Yksin työllä ollessani, Yksin käyessä vaille; Sepä vasta vaikiampi, Yksin lähteä levolle— Ei kutana kumppalina, Kuka suuta suikkajaisi, Syyhyttelisi sivuja, Kupehia kutkuttaisi.

d) Muissa tiloissa.

211. Ilo ilmahan katosi.

Lauloin ennen lapsempana, Muistin muita pienempänä; Laulelin jokaisen lakson, Joka kummun kukkuelin, Joka rannan rallattelin, Lehot leikkiä pitelin, Ilman lintujen iloksi, Rastahaisien ratoksi, Suosioksi sorsasien, Allien ajan kuluksi. Sillä voitin viisi vuotta, Vuotta kuutosen kulutin, Armahan isoni luona, Emon kannon kartanoilla, Veikkoni venon kokassa, Siskon marjapoimennilla. Allit mulle palkan maksoi, Sorsat soittoni sovitti; Antoi allit armautta, Suloutta sorsat antoi, Rastahaiset rattoutta, Ilman lintuset iloa.

Tuli sitte aika toinen, Aika entinen aleni, Vei sorsa suloutensa, Alli armahan elonsa, Rastahaiset rattouuen, Ilman lintuset ilonsa, Jäivät leikkini leholle, Ajat armahat aholle, Ilot kaikki kankahalle, Laulut laksohin katosi.

Niin en nyt enempi laula, Enkä oikein osaja, Hopiatt' en ensinkänä, Vaskett' en vähäistäkänä; Laulajan laki palavi, Runon kulkku kuivettuvi, Vaan ei korvat kuulijoitten, Naurut ilman istujitten, Naurut naisten, mielet miesten, Arvelot kylän urosten.

Vielä laulaisin rahalta, Kullalta kukahtelisin, Hopialta huolisime, Varustaisime vas'elta; Enkä äijiä anoisi, Kovin paljo pakkoaisi: Alttinan kylän akoilta, Polttinan kylän pojilta, Neljä tenkoa tytöiltä, Ruplan ukko ruhtinoilta.

212. Laulu laiskana pitävvi.

Minä neuon neitosia, Sanelen sanan tytöille: Elä neito liioin laula, Liioin laula, paljo naura; Laulu laiskana pitävi, Virret työtä viivyttävi. Ei kolka kosijan kengät, Kirjakorjat kiiättele, Tytön työttömän tykönä, Lapsen laiskan kartanolla; Konnat kolkkavat pihalla, Pahat kalkki kartanolla, Vievät lapsen lauluiltansa, Viettelevät virsiltänsä, Iäksensä itkemähän, Kuuksensa kujertamahan, Miehen tuhmasen tulilla, Varattoman valkioilla.

Äiän mieki hullu huusin, Äiän raukka rallattelin; Ei ollut hullun kieltäjäistä, Ankaran asettajaista, Jok' oisi opettanunna, Sanonut sanan minulle: "Elä huua hullu tyttö, Elä mieletön melua; Saat sa hullun hurstillesi, Mielipuolen puolellesi, Joka itkettää ikäsi, Ajan kaiken kaihottavi."

213. Ei oo huolta neitosena.

Elkäte tytön typykät, Elkäte emosen lapset, Kovin konstia kysykö, Ja valitko valkiata; Konstill' on kova kulakka, Naastilla navakka ruoska, Käsi vahva valkialla, Käsi vahva, syän suuri— Lihan syöpi, luun purevi, Veren uuelta vetävi, Tukat tuulelle jakavi, Ahavalle anneksivi.

Mitä te tytöt suretta, Mikä teiän neitosien, Jospa vielä viikommanki Kasvatta emon ko'issa?— Ei oo huolta neitosena, Tyttönä pahoa mieltä; Äsken huolta hoivatahan, Pannahan pahoa mieltä, Kun on liina liitetähän, Lakki päähän laitetahan.

Mipä liina liitetähän, Sepä saaha'an sanoja; Mikä lakki laitetahan, Se pannaan pahoa mieltä; Housut huolella pitävi, Miehen vaattehet varulla, Paitaset pahoilla mielin, Sukat suurella suvulla.

214. Vanhan lahjat nuorelle.

Ei pitäisi neien nuoren Miestä vannoa valita— Vilu käsi, jäinen jalka, Kylmät kylkensä molemmat; Ei älyä nuori neito Vanhan miehen miettehiä, Vanha ei se varsinkana Tunne nuoren tarpehia.

Na'i vanha nuoren neien, Otti vanhan nuori neito. Kävi vanha kaupunkikin. Osti sieltä rätsinäisen, Antoi nuorelle kätehen. Nuori sylki ja pakisi: "Voi sinua lemmon vanha, Harma'an havukan silmä, Mustan koiran karvan kutri!"

Na'i vanha nuoren neien, Otti vanhan nuori neito. Kävi vanha kaupunkihin, Osti sieltä sussunaisen, Antoi nuorelle kätehen. Nuori sylki ja pakisi: "Voi sinua lemmon vanha, Harma'an havukan silmä, Mustan koiran karvan kutri!"

Na'i vanha nuoren neien, Otti vanhan nuori neito. Kävi vanha kankahalle, Toi karahkan kankahalta, Alkoi nuorta peipotella. Nuori hyppi ja rukoili: "Voi mun kultakutriseni, Sinisilmä sirkkuseni, Minun armas ainoseni, Kukankarva kaunoseni!"

215. Vanhan eukon valitus.

Kuulin ennen eukon vanhan, Valittavan vanhan eukon, Pojastansa noin puhuvan, Lapsestansa laulelevan: "Niin minäi äiti raukka, Kun on muutki äiti raukat, Tuuvin lapsesta tukia, Vanhan päiväni varoa, Pyssykäistä pyörittelin, Jousikäistä jouvuttelin. Ei tullut emon tukia, Ei varoa vanhan päivän Tulipa tuska kantajalle, Vahvistui emolle vaiva, Tuli tukkani repijä, Kasvoi kallon kolkuttaja."

"Toivoin miestä lapsestani, Urosta ukon pojasta; Eipä miestä tullutkana, Urosta utaununna— Tuli tuppelo sukuni, Epatto emän-alani; Tuli tuhmin kansahani, Laiskin lapsi joukkiohon; Tuli villi viinanjuoja, Raivo ostaja oluen."

"Josp' on söisi siivollansa, Joisi taitavan tavalla; Vaan on syöpi syrjillänsä, Juopi juomarin tavalla."

216. Mitäpä kylä kyselet.

Kylä kyllinki sanovi, Miero mieltä jatkoavi, Ihmiset imehtelevi, Ajan kaiken kalkuttavi, Sonnassa minun elävän, Kakaroissa kasvavani.

Vaan mitä kylä kyselet, Kuta miero kuikuttelet, Näistä pienistä pihoista, Kapehista karjateistä?— Suokohon sula Jumala,

Antakohon armoluoja, Tätä sontaista pihoa, Kakaraista kaivotietä; Kyllin sontoa pihalle, Kakaroita kaivotielle, Kyllin sonnan säätäjätä, Kakaran karistajata, Näillä pienillä pihoilla, Kapehilla karjateillä!

Suokohon sula Jumala, Antakohon armoluoja, Oluessa tuopit olla, Maljat maiossa märätä; Jotta saisi saamatonki, Ottaisi olematonki; Jott' oisi antoa kylälle, Kyllin itsellä eleä!

217. Lempoko lennätti tänne.

Lempoko lennätti minua, Paha henki tänne painoi, Saattoi puolelta pokostan, Kantoi koista korkiasta, Korville Kostamuksen, Puolehen puropohjan, Vierehen ve'en mustan, Uroille umpilammin, Alliksi Akimaisen, Sorsaksi Sohjan poian! Parempi minun olisi Olla puolella pokostan, Marjana isoni mailla, Emon mailla mansikkana, Lapukassa lassa piennä Peipona kotipihoilla.

218. Rajan taaksi raapattihin.

Mikä lie minusta nähty, Kuka kummanen katsottu, Kun ei naitu naapurihin Kopattu kotirikoille; Eikä Ouluhun otettu, Kuletettu Kuopiohon, Liperihin liikutettu, Saatettu Savon rajoille. Vietihin Wenäehelle, Rajan taaksi raapattihin, Joss' ei äiti ääntä kuule, Iso ei itkua tajua, Itikoissa itkeväni, Paarmoissa parahtavani.

Oisin naitu naapurihin, Otettu omille maille, Kotihin koti näkyisi, Ison pelto ikkunoihin; Kuuluisi kukonki ääni, Oman pihan rikkasilta, Koiran haukunta kujilta, Käin kukunta kuusikolta.

219. Viety on maille vierahille.

Mikä lie minusta nähty, Mikä nähty, kuka kuultu, Kuka kumminki havattu, Kun ei naitu naapurihin Otettu omille maille, Oman pellon pientarelle; Lie'kö nähty äiä syövän, Äiä syövän, äiä juovan, Vai viikon viruneheni, Ei varahin nousevani?—

Jo olen johonki saatu, Ylen loitos luovutettu, Viety maille vierahille, Maille ouoille otettu, Ikävissä itkemähän, Kovin päivin kuolemahan. Paremp' ois omalla maalla Juoa vettä tuohisesta, Kun on maalla vierahalla Juoa tuopista olutta.

220. Emon kanaset.

Kasvatti minun emoni, Kasvatti kanoja parven, Toisen parven joutsenia, Nuot on aialle asetti, Seisotteli seipähälle; Tuli kokko, niin kohotti, Tuli haukka, niin hajotti, Tuli lempo, niin levitti, Yhen vei Wenäjän maalle, Toisen saatteli Savohon, Kolmannen kotihin heitti.

Jonka vei Wenäjän maalle, Se soassa surmattihin; Jonka saatteli Savohon, Sen Savossa tauti tappoi; Kolmannen kotirikoilla Tappavi ikuinen itku, Mielalat menettelevi, Kovat päivät kuolettavi.

221. Tullut muoto mustemmaksi.

Olinpa minäi ennen, Olin kun omenakukka, Olin marja maatessani, Lehti liikkuellessani, Istuessani ihana, Armas astuellessani; Moni katsoi muotohoni, Varteheni valkotteli. Nyt on muoto muunne saanut, Kasvo kaunis vanhentunut, Tullut muoto mustemmaksi, Kasvo kaiaksi ruvennut. Mure tuonut mustan muovon, Huoli kasvon kaientanna; Hoikk' on huoleva hevonen, Murehtiva vaimo musta.

222. Luulin käyväni käkenä.

Toisin tiesin, toisin luulin, Toisin toivotin ikäni; Toisin tiesi suuri luoja, Toisin toivotti Jumala.

Käkesin käkenä käyä, Kukahella kukkuroilla, En käkenä käynytkänä, Kukahellut kukkuroilla; Toisin otteli osani, Toisin käv' käkeykseni, Toisin väänti väärä lykky, Toisin onni ohjaeli— Väänti väärälle lykylle, Onnelle osattomalle. Täytyi ruupuhun ruveta, Käsin käyä tähteliille, Piti lenteä leholle, Havupuille haihatella.

En nyt tuota tuhma tunne, Äkki outonen älyä, Kunne luome luotu lapsi, Kunne kaivame katala, Tien kunka otan etehen, Juonen kunka juostakseni; Lähenkö revon rekehen, Vai lähen jänön jälille.

Jos lähen revon rekehen, Revoll' on reki matala; Kiskoisi joka kivonen, Joka kanto kaapaseisi.

Jos lähen jänön jälille, Koukkupolven polkumille; Jänö peittäisi jälensä, Koukkupolvi polkumensa.

En lähe jänön jälille, En rekehen repo raukan; Istun ilveksen rekehen, Ilves vie ison kotihin, Reen käymättä kivihin, Kantoloihin koskematta.

223. Jouvuin puulle pyörivälle.

Voi minä poloinen lapsi, Poloisella Pohjan maalla! Jo minä johonki jouvuin, Jouvuin puulle pyörivälle, Varvalle vapisevalle, Sain lehelle liekkuvalle.

Kunne puuhut pyörrähtävi, Sinne pyörrähän jälestä; Kunne varpa vaapahtavi Sinne vaapahan jälestä; Kunne lehti liekahtavi, Sinne liekahan jälestä.

Oisipa minuksi ollut, Ollut puita pyörimättä, Varpoja vapisematta, Lehtilöitä liekkumatta; Itse hullu hukkasime, Mieletön menettelime, Itse mie isosta luovuin, Itse äitistä erosin, Itse vierin veikoistani, Siirrime sisaristani, Sorsan suojille sioille, Allien asuntamaille, Sisareksi siikasille, Lohen poian puolisoksi. Siellä sorsa suojelevi, Tavi laitto laajelevi, Siika silmäni pesevi, Hauki pääni harjoavi, Ahven suuta anneksivi, Veen kalaset kauloavi.

Jopa vaan minun poloisen, Jo kohta poloisen lapsen, Sisar saapi siikasina, Veikko haukina vetävi, Emo appo ahvenina, Iso kaikkina kaloina.

224. Itken kurja kulkuani.

En itke ison hyvyyttä, Enkä äitin armautta, Vaan itken isoni maita, Maita maammoni murajan; Itken veikon valkamia, Siskon siltoja paheksin.

Tuota itken tuon ikäni, Kun olen kurja kulkusassa, Raukka rannan juoksennassa, Vaivainen vaeltamassa. Sain ma kurja kulkemahan, Raukka rannat kiertämähän, Vaivainen vaeltamahan; Jouvuin kylmähän kylähän, Rautaisehen rahva'asen— Lapset raukan rannikolla, Keion mieron kierrännässä, Vaivaisen kylävarassa.

Tuulet kurjalla tupana, Saunana vesisatehet; Mont' on tuulta tuulevata, Monta saapoa saetta, Päälle lapsen armottoman, Vaattoman vaimon päälle, Näillä ouoilla ovilla, Kyläsillä kynnyksillä.

225. Kun oisin kuollut kuusiöisnä.

Syäntäni syytelevi, Päätäni pahoin panevi; Viekäte minua maata, Tupatkate tuutumahan, Ikuisille vuotehille, Polvuisille pääaloille, Näiltä päiviltä pahoilta, Ilmoilta ilottomilta!

Kun en oisi kurja raukka Luotu tänne luonnankana, Näille päiville pahoille, Ilmoille ilottomille.— Parempi minun olisi, Parempi olettelisi, Syntymättä, kasvamatta, Suureksi sukeumatta, Tämän ilman tuntematta, Näkemättä näätki päivät.

Eikä surma suorin tehnyt, Tauti oikein osannut, Kun ei tappanut minua, Kun mie liekuin kätkyessä, Karjuin eukon kainalossa.

Kun oisin kuollut kuusiöisnä, Katonut kaheksan-öisnä, En oisi paljoa pitänyt— Pikkaraisen pientaretta, Kyynärän pyheä maata, Eroon itkua vähäsen, Ison ei väheäkänä.

Tahi kun karjassa kävelin, Lassa lammasten keralla, Kun oisi karhu kaatanunna, Susi surmannut minunki, Niinkun kaatoi lammaskarjan, Lehmät kaunoiset kaotti! Parempi minun olisi, Parempi olisi ollut, Olla karhun kainalossa, Suussa juoksevan sutosen, Kun reessä repokypärän, Korjassa korian sulhon.

226. Minä pyy pesätön lintu.

Ajattelen aikojani, Muistan muita päiviäni, Entistä elantoani; Niin oli entinen elanto, Kun kesäinen päivän nousu, Aamu armas aurinkoinen. Niin on nyt minun eloni, Kun pimiä pilven ranta, Tahi laaka lammin ranta; On kun syksy-yö suruinen, Pimiä kun talven päivä.

Olin ennen kun olinki, Olin kun omenakukka, Tahi tuores tuomenkukka; Olin mansikka mäellä, Punapuola kankahalla, Koppelo eroon ko'issa, Tavi taaton kartanolla, Sirkkunen sisaren luona, Vesilintu veikon luona— Missä nyt minun kotini, Kussa kurjan kartanoni?

Koti on koppelon pojilla, Kartano kylän kanoilla, Pesä pyillä pienoisilla; Minä koppelo koiton, Minä kana kartanoton, Minä pyy pesätön lintu. Korvess' on minun kotini; Kalliolla kartanoni, Maantiellä minun majani, Turpehessa muut tupani, Aian soppi on suojanani, Joka tuuli turvanani, Meren aallot armonani, Meren vaahet varjonani.

227. Sinnes nyt pihani pitkät.

Olin mieki neito muinen, Olin kasvava kananen, Pitkillä ison pihoilla, Oman taaton tanhuilla; Kävin kukkana kujilla, Kajavana kartanoilla.

Toisin nyt minun poloisen, Toisinpa tätä nykyä: Sinnes on pihani pitkät, Kunnes pitkät pilven rannat; Sinnes kaiat kaivotieni, Kunnes kaiat kaaren rannat; Sinnes laajat lattiani, Kunnes laajat lammin rannat; Sinnes oikein oveni, Kunnes oikein otavat.

228. Kului kultainen ikäni.

Kului kultainen ikäni Kului koiran kunnialla; Väsyi herttainen väkeni, Väsyi väärällä tavalla. Ei kulunut kutsuloissa, Ei väsynyt välttilöissä; Kului kuivissa sanoissa, Väsyi silmävääntelöissä, Hautui hammasten välissä, Kiehui kielikattilassa.

Monipa minulla onpi, Usia olettelevi, Virkkaja vihaisen äänen, Äänen tuiman tuikuttaja; Ei ole minulla monta, Tieä en raukka yhtäkänä, Sanan armon antajata, Suin sulin puhelijata, Kiukahalle käskijätä, Uunille uhittajata, Tuppurista tultuani, Satehesta saatuani, Kylmästä kyhättyäni— Turkin helmat tuppurissa, Viitan helmat viehkurissa, Hallassa hamehen helmat.

229. Väki herttainen väheni.

Kului kultainen ikäni, Valui armas vartaloni, Väki herttainen väheni; Ei kulunut kunnialla, Ison ikkunan aloilla, Kului kunniattomilla, Kylän kynnyspolkimilla, Meni mieron juoksennassa, Väheni kylävälillä, Valui vaivoissa pahoissa.

Kesät kontuja keräsin, Talvet väännin taikon vartta, Piti käyä piilosassa, Metsän korvessa kovassa; Pässit päätäni puneli, Oinas otsakierojani, Minun päätäni piloisen, Otsoani onnettoman.

230. Pah' oli orjana eleä.

Pah' on orjana eleä, Käyä toisen käskyläisnä Olin orja mieki muinen, Palkanpiika pappilassa; Pah' oli olla pappilassa, Kehno kellon soittajassa, Paljo pantihin olutta, Meille hiivat heitettihin.

Pah' oli olla orjuuessa, Ei parempi emantuuessa: Unta täynnä uunin korvat, Paljo pankolla makuuta, Ei emännän vuotehella, Talon vanhimman varalla.

231. Olut vieri kun vetehen.

Olinpa minäi ennen Kirkon kippa, linnan lippa, Sulhasten syämen syttö, Nuorten miesten mielitietty; Moni katsoi muotoani, Vartaloa valvatteli. Kesät kengässä kepasin, Talvet saksan talluksessa, Turun uuessa tuvassa, Kauppamiehen kartanossa. Join ma kahvia kahesti, Kolmasti koin oluet; Saksa kullaksi saneli, Kanaksensa kauppamiehet, Pienet herrat hertaksensa, Sorsaksensa suuret herrat.

Tulin vanhaksi varahin, Epatoksi ennen muita; Nurin katsoi nurkkaherrat, Väärin katsoi väärttimiehet, Katsoi kaltoin vierahatki, Ei oikein omat isännät.

Olut vieri, kun vetehen, Kaatui kahvet, kun jokehen; Jo olen hyljätty hyvänen, Olen heikko heitettynä, Omin sormin soutamahan, Omin väin vetelemähän, Omin kengin kenkimähän, Syömähän omin lusikoin.

232. Ei nyt paista palmikkoni.

Kun olin ennen nuorra neinnä, Nuorra neinnä kasvavana, Niin mun keikkui keträpuuni, Kun veikon venehen kokka; Niin mun verkani vihotti, Kun isoni nurminiittu; Niin mun paisti palmikkoni, Kun kaunis kasarivaski; Niin mun huohti kaulahuivit, Kun on kullattu hopia, Tahi kukat kultalatvat, Keskellä kesäsyäntä; Helmukseni hempiämmät, Kaunihimmat karvaltansa, Kun on armas aamurusko, Kaunihimmat taivon kaarta, Sa'an karvan kantavata. Kenkäni käkenä kukkui, Kesälintuna lipasi, Käyessäni kirkkotietä, Toisten tyttöjen keralla.

Nyt on tullut aika toinen, Elo entinen kaonnut; Ei nyt keiku keträpuuni, Eikä verkani vihota, Paista ei palmikot isosti, Eikä huoha kaulahuivit, Helmukseni ei helota, Eikä kengät kukkuele.

233. Nyt on tullut turmiolle.

Olin armas aikoinani, Kaunis kasvinpäivinäni, Lakla emoni lattioilla, Tavi taattoni pihoilla, Vesilintu veikon luona, Sirkkunen sisaren luona.

Kun ma läksin astumahan, Kirkkotietä teppomahan, Astuin allin askelilla, Taputin tavin jaloilla; Monen miehen mieli vieri, Monen sulhon suu muhahti, Tämän allin astuessa, Vesilinnun viertessäni.

Nyt on aika toisin tullut, Päivä tuhmempi tavannut; Olen tullut turmiolle, Tammanna tavattomaksi, Joka sammakon sanella, Joka hallin haukkuella, Joka korpin koikkuella, Mustan linnun muihkaella.

Vaan elä korppi koiku'kana, Elä muihka musta lintu! Et very minun verellä, Et liho minun lihalla; Se on vettä, mi on verta, Sepä luuta, mi lihoa.

234. Olin ennen otramaana.

Olin ennen otramaana, Otramaana, kakramaana, Kaalimaana kaunihina, Papupeltona parasna; Jo jouvuin sekalimaaksi, Kehnon heinän kasvajaksi, Tulin nurmiturpeheksi, Sain sammalmättähäksi.

Olin ennen, kun olinki, Armahampi aikoinani, Olin kukka kuuskesoisna, Vilkka viisivuotisena; Kun ma istuin, maat ilotsi, Kun ma seisoin, seinät kuulti, Kun ma tanssin, taivas kiehui, Kun kävin, kämärät läikkyi.

Olin mansikka mäellä, Puolakukka kumparella, Maksoin markat maatessani, Tengat tietä käyessäni; Jos nyt en mitänä maksa, Maksa en maallista matoa, Toukan syömeä tomua, Riihen eellistä rikaista.

III. Poikien lauluja.

235. Jos ma lauluille las'eme.

Jos ma lauluille las'eme, Virrentöille työnteleme; Laulan ma meret mesiksi, Meren hiekat hernehiksi, Meren kivet kirstuloiksi, Meren kaislat kaupungiksi. Laulan neien kaupunkihin, Liitän linnani sisähän, Joka piioista pitävi, Neitosista niekuttavi. Se ei suostu sormuksihin, Mielly miehiin hyvihin; Ennenkun kosissa käynen, Itse käynen katsomassa.

Nain ma tuosta nuoren neien, Otan linnasta lihavan, Jonka kanssa yöt lepeän, Kahen päivät kallottelen. Tuosta kasvan kaunihiksi, Ylenen ylen hyväksi, Paisun linnan paimeneksi, Vahvan linnan vartiaksi. Suorin poikaset sotahan, Nuoret miehet miekka vyölle; Itse linnassa lihoan. Sekä kasvan kaupungissa, Juon olutta, minkä jaksan, Apan kaupungin kanoja. Sure en sitte Suomen maita, Enkä Suomen neitosia— Suomess' on soriat neiot, Kaunokaiset Karjalassa; Lihavammat linnassani, Kaunihimmat kaupungissa.

236. Käynti roualassa.

Lähen tästä roualahan, Hyvän rouan kartanohon, Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Jost' on sillat silkin pantu, Veralla vetelät paikat.

Jo joutui joki etehen, Häilähti hätä kätehen; Hypätenkö, harpatenko? Hypätkäme, harpatkame.

"Hyvä huomen roualan, Onni uutehen tupahan! Täältä leikari tulevi, Keikari keritteleksen: Joko on viikon viinat pantu, Kauan otraiset oluet; Onko lautaiset laottu, Lusikkaiset lautaisilla; Onko pirtti pyyhittynä, Sekä sintsi siivottuna; Onko pesty pitkät penkit, Lattiat vesin valettu, Sillat silkillä katettu, Veran lestolla ve'etty, Tulla Turun poikasien, Saaha Saksan sulhosien?"

"Onpa viikon viinat pantu, Kauan ollehet oluet; Onpa lautaiset laottu, Lusikkaiset lautaisilla; Viel' on pirtti pyyhittynä, Sekä sintsi siistittynä,— Pesty pitkät seinäpenkit, Lattiat ve'en valettu, Sillat silkillä katettu, Veran lestolla ve'etty, Tulla Turun poikasien, Saaha Saksan sulhosien."

"Hyvä kiitos, hyvä laitos, Hyvän rouan huonehessa! Saako leikar leikin lyöä, Piipari ilon piteä, Hyvän muorin moisiolla, Hyvän vaarin vainiolla, Tämän talon tanterella, Talon rikkahan rikoilla?"

"Saapi leikar leikin lyöä, Leikin lyöä ja kisata, Hyvän muorin moisiolla, Hyvän vaarin vainiolla, Tämän talon tanterella, Talon rikkahan rikoilla."

"Hyvä kiitos, hyvä laitos, Saamasta hyvän sanoman! Ken nyt leikkihin tulevi, Ken kisahan kerkiävi; Tokko roua koista jouti?"

"Ei roua kotoa joua, Tekemist' on työtä paljo: Vehnäleivät leipomista, Talkkunat taputtamista, Mesikannut kantamista; Tästä kulkevi kuningas, Vaeltavi linnan vanhin.

Ennen pistän piikojani, Panen palkkalaisiani, Annan kokkini koasta, Tallipojan tanhuasta."

"Hyvä kiitos, hyvä laitos, Saamasta hyvän sanoman; Nyt se leikar leikin lyöpi, Piipari ilon pitävi."

"Millä teiän palkan maksan, Kullallako, vai hopeella?"

"Et kullalla, et hopeella; Kyll' on kultia ko'issa, Vaikka kiukoat tekisi, Rauniot rakentelisi, Tekis rastit rauniolle, Ristit riihen ikkunoihin; Anna mulle nuori neito, Sillä roua palkan maksat."

"Annan sulle nuoren neion, Panen piioista parahan; Annan riskin riihen puijan, Konstin kankahan kutojan."

"Hyvä kiitos, hyvä laitos, Hyvän annin antamasta, Paremman lupoamasta. Hyvin roua palkan maksoi, Nuori neito saatiin, Neito nuori ja soria."

237. Täytyykö tätä tupoa.

Kuules kultainen isäntä, Pienoinen perehen miesi; Keltä mä kysyn lupoa, Keltä lausun lattiata, Minun leikin lyöäkseni, Taiten tanssaellakseni?

Hoi isännät, hoi emännät! Kell' on kellarin avaimet; Täytyykö tätä tupoa, Lainataanko lattiata, Tanssia tasaisten miesten, Miesten nuorten notkustella?

Kun ei täytyne tupoa, Lainattane lattiata, Mie ulos ovia myöten Siirten, saarten seinäviertä, Kierten, kaarten kartanolle; Sitte tanssin tanterella, Keikun keskellä pihoa, Liipottelen liinamaalla, Joss' ei pää lakehen koske, Otsa ei ortehen kolaha, Jalat sillan liitoksehen.

"Täytyypä tätä tupoa, Lainatahan lattiata, Tanssia tasaisten miesten, Miesten nuorten notkustella; Tarvis ei tanssia pihalla, Liipotella liinamaalla— Harakat pihalla tanssi, Pienet linnut liinamaalla."

238. Soita'pas soria likka.

Soita'pas soria likka, Rannin likka rallattele, Sorialla soitollasi, Kumialla kulkullasi, Heliällä hengelläsi, Kaunihilla kaulallasi! Anna suuta, Suomen likka, Tälle Suomen sulhoselle; Suu ei kulu suuellessa, Käsi kättä antaessa.

239. Täm' on iltoja iloisin.

Ilona käki metsässä, Lammas laihohalmehessa, Neito nuori nuotehessa, Pieni lapsi lattialla; Iloiset on muutki illat, Remusat on muutki retket, Täm' on iltoja iloisin, Tämä retkiä remusin.

Laulaisinpa, taitaisinpa, Kun olutta tuota'isin, Tuoppikana, toinenkana, Kannukana, kaksikana. Kun ei tuotane olutta, Kannettane kannun täyttä, Kerin virteni kerälle, Sykkyrälle syyättelen, Kerän pistän kelkkahani, Sykkyrän rekoseheni. Silloin laulan, konsa jouan, Kun en konsa joua'kana, Niin en silloin laula'kana; Enkä laula ensinkänä, Ei ole kulta kuulemassa, Oma armas oppimassa, On mua kuuset kuulemassa, Oppimassa hongan oksat.

240. Miksi juot joesta vettä.

Näkyi nännit neitoselta, Pystyt rinnat piikaselta, Juoessa joesta vettä, Lakuttaissa lammikosta; Mie tuota ihoamahan, Ja kohta kyselemähän "Miksi juot joesta vettä, Lakit vettä lammikosta?"

"Siksi juon joesta vettä, Lakin vettä lammikosta, Ei anna iso olutta, Ei emoni ensinkänä; Iso juotti aisanpäällä, Emoni avainperillä."

241. Rikas kosija.

Tullos neitonen minulle, Minulle miehelle hyvälle, Tälle Suomen sulhaselle, Sorialle sorkalelle; Ei minulta tyhjä puutu, Pahat päivät polvenahan. Kolm' on aittoa minulla: Yks' on aitta vehkasuolla, Toinen parkkikankahalla, Kolmansi kotoinen aitta.

Jok' on aitta vehkasuolla, Sihen on vehkoja ve'etty; Jok' on parkkikankahalla, Sihen on pantu parkkiloita; Se kolmas kotoinen aitta, Sihen on tyhjeä typitty— Eikä aivan tyhjäkänä, Eikä aivan täysikänä: Kanan pää, karitsan kaula, Kolme hauin kylkiluuta.

Tule neitonen minulle, Minulle miehelle hyvälle, Korialle kumpalille, Pohatalle puolisolle; Kolm' on lehmeä minulla, Yks' on suolla muurikkinen, Toinen määllä mansikkinen, Kolmas puolukka palolla. Yks' on maiolta mahoton, Toinen voilla vuolovampi, Kolmas vallaton vasoilta; Ei ole illoin kytkemistä, Eikä aamuin laskemista, Suolan, suuruksen surua.

242. Keltä mä kysyn tytärtä.

Kuules kultainen isäntä, Pienoinen perehen miesi! Keltä mä kysyn tytärtä, Keltä anon ainoistasi: Kiviltäkö, kannoiltako, Vaiko pitkiltä pihoilta; Kysynkö kylän akoilta, Vai isolta, vai emolta, Vai veikolta vanhimmalta, Vaiko itseltä tytöltä?

Kuules kultainen isäntä, Pienoinen perehen miesi! En minä sinua kiitä Kiviltäsi, kannoiltasi, Enkä pitkiltä pihoilta, Avaroilta aitoiltasi, Kun et antane minulle Pihan pitkän juoksijaista, Aitavieren astujaista, Kujavieren kulkijaista, Tanteren taputtajaista.

243. Monimorsiamellinen.

Mont' on mulla morsianta, Neljä neittä tieossani Vielä viieski varalla, Kanssa kuues kuuluvissa.

Yks' on tuolla Toivolassa, Niemelässä neiti toinen, Kolmansi Kotalahella, Neljäs Neitolan kylällä. En taia sitä epäillä, Eri pelänne ensinkänä, Ettei ota onkeheni, Kala viiestä ve'estä, Osaavasti onkiessa, Koukun konstin laskiessa; Vaan sitä epäelenki Sitä pelkeän pahasti, Etten saa ma ensimäistä Tuolta Toivolan kylästä.

244. Potra on poikana eleä.

Ei ole herjalla hevoista, Emäntät' ei ensinkänä; Tulisko ostoa oronen, Sekä naimahan ruveta?

Naisin naisen neitosista, Ottaisin omilta mailta; Vaan onko nämät nykyiset, Nämät tyttäret nykyiset! Ne on lyhyen lylleröiset Maantasaiset talleroiset, Kuvettaskujen tasaiset, Vyökusakan korkeuiset, Rinnat rikki riivatuilla, Hamet halki halvatuilla.

Nainen linnasta lihavan, Kaupungista kaunokaisen, Joll' on kallis kampa päässä, Kohtapää, kotat jalassa.

Tahi jos tietäisin vähäsen, Arvoaisin aikanani, Niin en naisi ensinkänä, Nykyisiä tyttölöitä; Ne on neitona soriat, Koriat ison kotona, Äsken akkana äkäiset, Vihaiset vihittyänsä.

Mikäs on poikana eleä, Mikäs olla naimatonna?— Potra on poikana eleä, Naasti olla naimatonna; Ei oo naista naukumassa, Eikä lasta itkemässä, Akka ei arttia vetäne, Laps' ei leipeä anone. Huoleton hevoton poika, Aivan huoleton akaton: Piä ei piiskasta muretta, Kanna ei huolta kannuksesta.

245. Oisi mulla vallan miekka.

Oisi mulla vallan miekka, Vallan miekka, vallan valta, Vallan valkia hevonen; Ajaisin ma neitimaalle, Naisin sieltä neittä kolme: Yhen nuoren, toisen vanhan, Kolmannen kasatun piian. Kasatulla työt tekisin, Vanhan neuona pitäisin, Itse nuorta naurattaisin.

246. Kun saisin Savosta naia.

Kun saisin Savosta naia, Joroisista juohatella; Minä naisin kolme naista, Yhen naisin nuoren naisen, Toisen naisin vanhan naisen, Kolmannen kasatun naisen. Nuoren nuotalle panisin, Vanhan vaattehen tekohon, Kasatun kiven etehen; Nuor' oisi nuotalla parempi, Vanha vaattehen teossa, Kasattu kiven e'essä.

247. Katumoiksi nainen kaunis.

Oisko mulla, kun on muilla, Rekiviitta viien louvun, Sa'an maksava satula, Heponen hyvännäköinen; Naisin naisen neitosista; Ottaisin oman emännän, Vaimon muita valkiamman, Akan muita armahamman. Aiä äyriä pitävi, Paljo pieniä rahoja, Saaha uuesta taloa, Naia naista neitosista, Ostoa orihevoista.

Enkä tieä mie poloinen, En tunne poloinen poika, Tällä inhalla iällä, Katovalla kannikalla, Nainko naisen nuoremmaisen, Eli vanhemman valitsen. Elköhön poloinen poika Puuttuvalla polvellansa, Naiko naista nuoremmaista, Naista kaunista katselko! Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Vanhan nuorta ottamasta, Kaunista käkeämästä: "Katumoiksi nainen kaunis Kainun miehen kainalossa, Huoleksi hyvä heponen Huonon miehen seimen päässä."

248. Lempo leskelle menevi.

Mik' otti isolta mielen, Kuka kummanen emolta, Leskelle minun lupasi, Tahtoi toisen tähtehille.

Lempo leskelle menevi, Tuoni toisen tähtehille; Parempi pajuilla maata, Lepän oksilla levätä, Kun on lesken vuotehella, Pieluksilla pietyn naisen— Armahampi aitovieri, Kun on lesken kylkipuoli; Leppiämpi lehtovieri, Kun on lesken vuoetvieri.

Lempo leskelle menevi, Kalma naijalle kahesti; Leskell' on kovempi kopra, Kun on kuiva kuusen oksa, Jolla lyöpi leikkilöistä, Nappajavi nauruloista— Leski on leikkinsä pitänyt, Viettänyt iloisen illan, Entisen eläjän kanssa, Miehen mennehen keralla.

Lempo leskelle menevi, Tauti taljan maannehelle; Levitetty on lesken vuoe, Lesken talja tallaeltu. Saan minä kiveltä kielen, Kuulen paaelta pakinan— Kivi kerran kirkasevi, Paasi toisen parkasevi, Lesken on leukansa lukossa, Koko suunsa sulkehessa.

249. Mie valitsen varrellani.

Oisin mieki miehen verta, Kun oisin pohatan poika, Kun ois pelto pienoinenki, Keko kellon suuruinenki. Oisin miesi täyelläni, Sulho suotuinen soria, Kun on muutki Saaren saksat, Nuo Saaren pojat pohatat.

Vaan moniki Saaren saksa, Ja moni pohatan poika, Onpi koiltahan koria, Suvultansa aivan suuri; Käyvät kullassa kosihin, Hopiassa heilumahan. Mie en oo koiltani koria, Suvultani aivan suuri; Mie valitsen varrellani, Otan muilla muovoillani, Kuiskutellen, kaiskutellen, Tyttöjä tykö puhellen: "Tule tyttönen minulle, Tälle miehelle hyvälle, Tälle sulho suikalelle, Mokomalle muikalelle! Elä tuusi tullessasi; Hyv' oppi minulla olla— Suot on täynnä suuruksia, Männyt mämmiä mäellä, Olutpuolikot purolla, Juomista joka joella."

250. Mikä kumma kummitseksen.

Mipä tässä millitseksen, Kuka kumma kummitseksen, Tämän kunnahan kukuilla, Tämän harjun hartehilla, Kun ei kanna suo varista, Suo varista, maa jänistä, Nurmi nuorta morsianta, Pelto pieniä kanoja, Joen korvat joutsenia, Lammin laiat laklasia!

Mikä kumma kummitseksen, Ime ilmi anteleksen, Kun täss' ei siat sikiä, Kasva lampahan karitsat; Maito ei lähe mahosta, Piimä pitkähäntäsestä!

Jo olen orrelle osattu, Palasetta partahalle; Harvoin näiss' on harrit nähty, Siiat ei sinä ikänä, Harvoin on hauki vierahana, Lohen poik' ei polvenahan.

251. Köyhä kyntöpoika.

Minä köyhä kyntöpoika, Kyntöpoika, kyytipoika, Kylän kyntöjen kysyjä, Mieron töien tieustaja; Minä kynnän kyiset pellot, Vakoelen maat matoiset, Ilman rautarukkasitta, Vaskisitta vanttuhitta. Kylvän kaurat Karjalahan, Ohrat viskoan Wirohon, Rukeheni Ruotsin maalle, Hernehet Hämehen maalle.

Vaan mitä köyhän kynnännästä, Vaivaisen vakoamasta; Minkä kynnän, minkä kylvän, Sen kynnän kylän akoille, Kylän vaimoille vakoan, Työnnän mieron tyttärille.

252. Elettihin meillä ennen.

En tieä poloinen poika Poloisiksi päivikseni, Elettihin meillä ennen, Asuttihin aikoinani, Kuultihin kalat kutevan, Lohen purstot loiskuttavan; Vaanpa nyt tätä nykyä Ei kuulu kuettajia, Pois on kaonneet kalatki, Lohen purstot loiskahtanna.

Illalla isäni kuoli, Aamulla talo hävisi, Jäini kun jäniksen poika Jäälle jääkellehtämähän; Parahiks' on paita pantu Lapselle isottomalle, Emon tietämättömälle, Varsin vanhemmattomalle.

En tieä poloinen poika Poloisiksi päivikseni, Kunne luome luotu lapsi, Kunne aiottu ajame; Joutaisi joki'i sulata, Saisin verkkoni vesille— Kyll' on verkkoni vesillä, Vaan on vierahan panema.

En tieä poloinen poika Poloisiksi päivikseni, Ei ole niitun niittäjätä, Eikä pellon kyntäjätä. Muut niitti isoni niitun, Muut kynti isoni pellon, Mie kynnän kyläväliä, Ahoviertä astuvoitsen, Kangasviertä karhielen, Lehtoviertä lennättelen.

Niin minua niitutonta, Lasta pientä pellotonta; Kylvän ohrat Suomen maalle, Hernehet Hämehen maalle, Vehnät viskoan Wirohon, Kaurat Karjalan ahoille, Josta vilja virtoavi, Vilja vierahan kätehen.

253. Rahansa menettänyt.

Kävin kauppoa Wirossa, Katsoin tiellä kauppojani, Luin tiellä tenkojani, Rannalla rahasiani. Jäivät tielle tenkaseni, Rannalle rahani vieri; Annoin ainoat rahani, Heitin hentuet hopiat, Wiron piikojen pivohon, Narvan naisten kukkarohon.

254. Pahasti maannut.

Olin poika pikkarainen, Koko kolmonen kesoinen, Kahen vuoen vanhukkainen; Koin kerta kesässä maata, Senki saunassa saloa, Piilten pikkuhuonehessa, Pikkaraisen piian kanssa, Matalan Marin keralla. Mari itkien tupahan: "Voi minä piloinen piika, Mitk' on vaivat vatsassani, Ponnistus poveni alla!"

Vatsa kasvoi, vyö lyheni, Navan kohta korkenevi, Vei paha papille viestin; Tuo pakanan pallinaama Otti lehmän leikkilöistä, Kiskalti härän kisoista.

255. Neittä tavotteleva.

Niin minäi pieni poika, Kun on muutki suuremmaiset, Äiän leskiä lepytin, Tyyvyttelin tyttölöitä.

Kävin mie lehossa kerran, Löysin neitosen lehosta, Sinisilmän haavikosta, Mustakulman koivikosta, Sormet kullan sormuksissa, Käet kullan kätinehissä.

Mie tuota tapoamahan, Piika eestä juoksemahan; Piika juoksi pitkin suota, Minä juoksin poikki suota, Piika pitkin mättähälle, Minä pitkin piian päälle, Näpit sattui nännin päälle, Käet vatsalle valahti. Siitä mulla onni siirtyi, Elo entinen hävisi, Tulin tuhmaksi varahin, Nuorra naisten nauruloiksi.

256. Pahasti öitsinyt.

Pahoin tein minä poloinen, Pahoin tein poloinen poika, Kävin öillä öitsilöissä, Päivät pyörin päivätsissä, Illat iltaistunnoissa; Tuot' emo pani pahaksi, Iso katsoi ilkiäksi.

Kun on kukko kerran lauloi, Iso istui kiukoalla, Emo laapoi lattialla, Panetteli poikoansa: "Taas on hurja huilamassa, Joka yöhyt öitsimissä; Tuuvin tuhmaisen pojasen, Tuuvin huorien hyväksi, Joka huoran huikutella, Joka kurvan kuihutella. Tytöt huorat huikuttavat, Joka kurva kuihuttavi, Mun poloisen poikoani; Saattelevat saunahansa, Viettelevät vierehensä, Liiaksi likistämähän."

257. Akat sanovat.

Akat saatanat sanovat, Pakanat panettelevat, Syömäriksi, juomariksi Kylän kaiken koipuriksi.

Kun ma syömäri olisin; Söisin mä kylältä koiran, Kissan lapset kiukoalta, Kasin lapset karsinasta.

Kun ma juomari olisin; Joisin ma joka kapakan, Joka kannun kallistaisin, Putelitki pulputtaisin.

Kun ma koipuri olisin; Ei oisi kuuessa kylässä, Pitäjässä seitsemässä, Piikoa pitämätöntä, Akkoa ajamatonta, Leskeä likentämättä. Ajaisin joka akalla, Pitäisin jokahi piian, Joka naisen naurattaisin, Ja lesken likenteleisin.

258. Pahin omalla maalla.

Kävin Suomet, kävin Saaret, Kävin puolen Pohjanmaata, Sakaran Savon rajoa, Kahen puolen Karjaloa, Kaikki kaupungit katsellen, Turun linnat tunnustellen; Ei ollut pääni polkejaista, Aivoni alentajaista. Kun tulin omille maille, Yksi portto pääni polki, Toinen aivoni alenti, Kolmas rikkoi rinnukseni.

259. Koti toivoi kuolleheksi.

Kaikki saan kokea koito, Kaikki tuntea katala; Noit' en tulle tuntemahan Konstia kotoisen vaimon, Ehtoja oman emännän, Talon tyttären tapoja.

Koti minun toivoi kuolleheksi, Piha pitkin maanneheksi, Maja maan myöneheksi, Kartano kaonneheksi. Soisit mun kylänki naiset, Soisit naiset naapurini, Sorkkihin sotahevosten, Miesten vaino varpahisin, Sortuvan minun sotahan Alla vainon vaipuvani.

Vaan et suo sula Jumala, Et salli vakainen luoja, Poikoa ison poluilta, Lasta vanhemman la'ulta. Itse tieät suuri luoja, Arvoat jalo Jumala: Et silloin sikoa luonut, Kalttokorvoa kohannut, Kun loit miehen, loit luonnon, Loit onnen luomallisen.

260. Usiassa yötä ollut.

Moness' oon minäki maannut, Usiass' oon yötä ollut, Monen huoran huimenessa, Monen lautan lattialla, Monen porton polstarilla, Monen keukosen keralla.

Jopa vaan minua vasten. Vasten vaivaista minua, Huorat hurstia kutoivat, Lakanoita laittelivat, Saunassa savun seassa, Kylän kylpihuonehissa.

Jopa vaan minua vasten, Vasten vaivaista minua, Nuo huorat huhuelivat, Luoskut luikerrettelivat; Järäeli järven rannat, Vavahteli vaaran rinnat, Kun huorat huhuelivat, Luoskut luikerroittelivat.

261. Jo on maattu marjaseni.

Oioi, oioi onneani; Jo on maattu marjaseni, Jo levätty lintuseni! Tietäisinkö, ken makasi, Lempilintuni lepäsi; Sen pitäis matona maata, Kulkia kulon-alaisna, Käyä käärmehen jytyisnä, Sisiliskona sivata. Tietäisinkö, ken makasi, Lempilintuni lepäsi; Parempi hänen olisi, Kun olisi maassa maannut, Maassa mustina matoina, Kirjavina käärmehinä, Ilman maasta nousematta, Pystyhyn kykenemättä.

262. Anastettu armahani.

Enpä luullut luopuvani, Uskonut eroavani, Tuosta linkistä likasta, Kaunokaisesta kanasta, Punaisesta puolukasta, Maalatusta mansikasta, Jota vuotin vuotta kaksi, Kohta kolmisen keseä.

Tuli tuo vieras ventolainen, Kyyssyselkä kylkeläinen, Jok' otti minun omani, Ja anasti armahani, Maanitteli marjaseni, Vaapukkaiseni varasti.

263. Pois tulee pojalle lähtö.

Pois tulee pojalle lähtö, Pois pojan, ulos urohon, Tästä kylmästä kylästä, Katalasta Karjalasta, Kun ei anna naiset naia, Piiat leikkiä piteä, Muorit voita syöäkseni, Emännät sianlihoa.

Voi tätä voitonta kyleä, Pitäjätä piimätöntä; Miten voivat voitta olla, Kuten piimättä pysyä, Tässä kylmässä kylässä, Katalassa Karjalassa!

264. Kuu tämä kave katovi.

En tieä poloinen poika, En poika polon-alainen, Tällä inhalla iällä, Puuttuvalla polveksella, Minne vieähän minua, Ja kunne kuletetahan, Näiltä pieniltä pihoilta, Ison luomilta eloilta.

Kun tämä kave katovi, Emon tuoma erkanevi, Ilo ilmalta katovi, Laulu maalta lankiavi, Jääpi emoni itkemähän, Ikävöimähän isoni, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.

Kun tämä kave katovi, Emon tuoma erkanevi, Tok ei naura kaikki naiset, Eikä muoriset muhaja, Ei ne neitoset ilotse, Kassapäät ei kalkettele, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.

Kun tämä kave katovi, Emon tuoma erkanevi, Saapi lintuset levätä, Pyyhyiset pyhän piteä, Oravaiset olla jouten, Jouten kärppäset kävellä, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.

Kun tämä kave katovi, Emon tuoma erkanevi, Jääpi maat matojen syöä, Lehot ilvesten levätä, Pellot peurain piehtaroia, Ahot hanhien asua, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.

265. Soria sotainen tauti.

Suku suuresti surevi, Laji kaikki kaihoavi, Heimokunta hellehtivi, Saavani minun sotahan, Tykin suuren suun etehen, Rautakirnujen kitahan; Sortuvan sotatiloilla, Vainoteillä vaipuvani.

Vaan elä sure sukuni, Kaihoa lajini kaunis; Enmä silloin suohon sorru, Enkä kaau kankahalle, Kun minä sotahan kuolen, Kaaun miekan kalskehesen. Soria on sotainen tauti, Soria sotahan kuolla, Hemme miekan helskehesen: Äkin poika pois tulevi, Potematta pois menevi, Laihtumatta lankiavi.

266. Tietämätön kuolo.

Ei tieä tekijä vaimo, Ei katala kantajani, Missä liikkuvi lihansa, Vierevi oma verensä: Maallako tahi merellä, Meren suurella selällä, Ruotsin ruokorantasilla, Saksan salmien perillä; Polttiko turulla tulta, Alla vallin valkiata, Vai kävi käpymäkeä, Vaelsi varvikkosaloa.

Kaikki kuoli mun sukuni, Kaikki kuoli kunnialla; Mie vaan kuolen ouoin surmin, Ouoin surmin, liioin tauin. Miepä vierrähän vetehen, Putoan punajokehen, Vai kuolen kylän kujille, Koirien kotisioille, Variksien vainioille.

Sitte kurjan kuoltuani, Katalan kaottuani, Linnut syöpi mun lihani, Varikset varin vereni, Luuni luovat rauniolle, Kantavat meren karille; Noita tuuli turjuttavi, Ahavainen liekuttavi, Saapi saaren rantaselle, Kivikolle kirjavalle.

267. Ikävä tuletteleksen.

Voi minä poloinen poika, Voi poika polon-alainen; Voipa kurja kulkuani, Vaivainen vaellustani, Näillä mailla vierahilla, Äkki ouoilla ovilla!

Ikävä minun tulevi, Ikävä tuletteleksen, Oman maani mansikoita, Oman vaaran vaapukoita, Oman Suomen sorsasia, Oman linnan lintusia, Oman niemen neitosia, Oman kaupungin kanoja.

Ouoksi olen katsottu, Outopa minä olenki, Outo ouoilla tiloilla, Vieras mailla vierahilla. Outona olen tuvissa, Outona ovissa astun; Ei kuka sanan sanoisi, Antais' armahan sanasen, Näillä mailla vierahilla, Äkki ouoilla ovilla.

268. Liuoin soita, liuoin maita.

Kuinkas muilla miekkoisilla, Kuinkas kurjalla minulla?— Kohalten on muilla korjat, Minun väärälten vähäsen.

Oisi mulla, kun on muilla, Kun oisin ison kotona; Oispa korjani kohalten, Reki tervainen teloilla, Aisat koivuiset kolottu, Väätty vemmel vaahterinen.

Enkä tieä mie poloinen, Mikä vei minulta mielen, Kun läksin ison ko'ista, Vierin veikkoni pihoilta. Sukset voijin voitimella, Liukomet sian lihalla, Liuoin soita, liuoin maita, Liuoin synkkiä saloja, Heitin suuret maat maoille, Isot nurmet ilveksille, Oravaisten aiat juosta Pihat kärppien kävellä.

IV. Miesten lauluja.

269. Kulle työlle tempoamma.

Me yhen emosen lapset, Yhen kantamat kaposen, Yhen sotkan suorittamat, Yhen peiposen pesemät, Yhen hanhen hautelemat, Yhen varpusen valamat, Kulle nyt työlle tempoamma, Kulle viitsimmä viralle?— Lyöme'kö remun rekehen, Virsivänkärän väkehen, Sovitellen sormiamme, Kanteleitamme katsellen, Laskien käen kätehen, Ha'an toisehen haka'an, Lauloaksemma hyviä, Parahia pannaksemma, Kuulla noien kultasien, Tietä mielitehtosien, Nuorisossa nousevassa, Kansassa kasuavassa.

270. Joko laululle lähemmä.

Hoi velinen veitoseni, Suullinen sanalliseni, Kieli-kasvin-kumpalini, Kuulestamma, kun sanelen: Harvoin on hanhet suutasuksen, Sisarukset silmätysten, Harvoin veiot vieretysten, Emon lapset laiatusten, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla. Niin joko laululle lähemmä, Töille virtten työntelemmä, Yhtehen yhyttyämme, Kahta'alta käytyämme; Laulaen sanat paremmat, Virret soittaen somemmat.

Lähtiessä laulamahan, Saahessa sanelemahan, Istumma ilokivelle, Laulupaaelle panemma, Kiven kirjavan selälle, Paaen paksun pallialle. Suitamme sovittelemma, Säveltämme säätelemmä, Keritämmä pään kerältä, Saamma solmun sommelolta, Iskemmä käen kätehen, Sormet sormien lomahan, Lauloaksemma hyviä, Parahia pannaksemma, Hyvän iltamme iloksi, Päivän kuulun kunniaksi, Tahi aamun armahaksi, Huomenkuuromme kuluksi.

271. Mitä laulamma lajia.

Vieläpä veljekset elämmä, Veikot virsiä veämmä, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.

Oi veio sulosanainen, Sulosuinen äitin poika, Kuules kuin sanon sinulle, Kuin nyt kuitenki puhelen: Läkkämästä laulamahan, Saakama sanelemahan,— Suu sinulla, suu minulla, Kieli kemppi kummallaki!

Oi veio sulosanainen, Sulosuinen äitin poika, Tuota nyt kysyn sinulta, Tuota unnalta utelen: Mitä laulamma lajia, Kuta syytä syyätämmä— Tuotako vuotta voimatonta, Pahoa palokesyttä, Joka poltti paljo maita, Paljo maita, paljo soita?—

Noita laulan, joita tieän, Joita tieän ja tajuan, Joita ennen eukko neuoi, Oma vanhempi opetti, Maitopartana pahaisna, Piimäsuuna pikkaraisna.

272. Laula, laula veitoseni.

Laula, laula veitoseni, Kuku, kuku kultaseni; Anna aikasi ilohon, Ääni laske laulamahan! Ota kaunis kantelesi Soitto kultainen kuleta, Kielet soppehen sovita, Käännä sormet soittamahan, Jotta kuuluisi kujilla, Kajahtaisi kankahilla, Sekä soitto, jotta laulu, Jotta ainoinen ilosi— Kuuluisi kyliä myöten, Kajahtaisi kaikin paikoin, Savossa soria soitto, Ilo kaunis Karjalassa!

273. En joua laulamahan.

Lauloin ennen, lauloin eilen, Laulaisin tänäki päänä Viel' on virttä tieossani, Saatavillani sanoja; Virttä toista tuulet toisi, Meren aaltoset ajaisi, Linnut liittäisi sanoja, Puien latvat lausehia. Vaan en joua laulamahan Kesäisiltä kiirehiltä, Heliältä hein'ajalta, Kalakuulta kaunihilta; Lohi kultainen kutevi, Kala kaunis karkajavi, Minun lapsen laulellessa, Päivät suotta soitellessa.

274. Soisin päivät soitettavan.

Soisin päivät soitettavan, Illat tehtävän iloa; Soitteleisin mieki kurja, Itseki ilotteleisin, Vaan ei soita suuni kurjan, Eikä ääneni ilotse.

Miks' ei soita suuni kurjan, Eikä ääneni ilotse?— Siks' ei soita suuni kurjan, Siks' ei ääneni ilotse, Kun olen vaimalan valama, Kurjalan kuvaelema; En oo laulajan lajia, Enkä tietäjän terästä.

Enkä tuota tunne'kana, Tieä'känä, tunne'kana, Mistä laulun laitteleisin, Kusta keksisin runosen— Akanko vanhan vakkasesta, Ukon uuen lippahasta. Laulaisin minä vakoista, Lippahista liirettäisin, Kun oisi vakoissa voita, Lippahaisissa lihoja.

Saisin laulun lampahista, Kiinnittäisin kirvehistä, Vaan on laihat lampahani, Tuiki tylsät kirveheni.

Miks' on laihat lampahani, Sekä tylsät kirveheni?— Siks' on laihat lampahani, Kun on noiat naapurissa; Siksi tylsät kirveheni, Kun on seppäni sokia— Sinnespä sepät sokiat, Kunnes viinoa vähäsen.

Tuo pulli puhasta vettä, Kuppi kullan karvallista; Ehkä suu toen sanoisi, Eli leuat leikin löisi, Hampahat lujan puhuisi, Kieli keito kelpottaisi.

275. Suu ei laula suuruksitta.

Elä miestä jouten juota, Laita miestä laulamahan; Harvoin yhtehen yhymmä, Harvoin toinen toisihimme, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.

Tuo sarkka sanansepälle, Laita tuoppi laulajalle; Suu ei laula suuruksitta, Rinta ei rasvatta rimaja.

Kunpa tuoppini tulisi, Kannuni karetteleisi, Lauleleisin, taiteleisin, Heläjäisin, heitteleisin; Kun ei tuoppi tulle'kana, Pikarini pistäyne, Vien on virteni viluhun, Tatehesen tanhualle, Josta tunkio tulevi, Pellon höystö hömmöttävi.

276. Kunpa palkka pantaisi.

Lauloa minä lupasin, Lauloa iloista virttä, Virttä veisata suloista, Kaunistaki kaikotella.

Laulaisinki, taitaisinki, Kun olutta tuota'isi, Pikarin pieltä'isi, Sarkoin saatatelta'isi, Kun tuotais' olutta tuoppi, Toinen taaria parasta, Voita, leipeä lisäksi, Kanssa tuoresta kaloa; Tahi kun palkka pantaisi, Talari taritta'isi, Talari joka sanalta, Tolppa toiselta sanalta, Loutu kielen käännynnältä, Kaksi kaikelta peliltä— Laki laulun lankiavi, Runon kulkku kuivettuvi, Rahatonta laulamista, Kullatonta kukkumista.

277. Siitä sinne tie menevi.

Laulun tieän, ehk' en laula, Oksat karsin, tien osotin, Nuorisolle nousevalle, Kansalle kasuavalle. Siitä sinne tie menevi, Rata uusi urkenevi, Paremmille laulajille, Taitavammille runoille, Nuorisossa nousevassa, Kansassa kasuavassa.

278. Noita laulan, joita talan.

Minä mies vähäväkinen, Uros heikkohengellinen, En ole iso iältä, Vahva varren kasvannolta; Vaan kuitenki, kaikitenki, Jos ei muut lihavat laula, Verevämmät vierettele, Niin mä laulan laiha poika, Kuiva poika kuikuttelen, Laulan laihoilta lihoilta, Kupehilta kuuttomilta, Tämän iltasen iloksi, Tämän päivän päätteheksi.

Noita laulan, joita taian, Ennen kuultuja kujerran, Ennen saatuja sanoja, Opituita ongelmoita, Taaton saamia sanoja, Vanhemman varustamia. Niit' ennen isoni neuoi, Oma vanhempi opetti, Kahen tietä käyessämme, Kolmin kolkutellessamme. Ei sanat salahan joua, Eikä luottehet lovehen, Mahti ei mene maan rakohon, Vaikka mahtajat menevät.

Tuo oli laulaja ikuinen, Virren porras polvuhinen, Tuop' on vanha Wäinämöinen, Toinen seppo Ilmarinen, Kolmas lieto Lemminkäinen, Seki kaunis Kaukomieli, Pohjan neiti neljäntenä, Pohjan neiti, Pohjan akka, Viies Antero Wipunen, Se kuues Kaleva vanha. Viel' oli nuori Joukahainen, Vielä muitaki monia, Joit' ennen isoni lauloi, Oma vanhempi opetti.

Onko niin elikkä toisin, Eli muite jomminkummin?— Sampo ei puuttunut sanoja, Eikä Louhi luottehia; Sampo vanhani sanoilla, Lahoi Louhi luottehilla, Virsillä Wipunen kuoli, Leikin lyöen Lemminkäinen.

279. Lapset tässä laulelevat.

Ei ole tässä ennen ollut, Eikä varsin vasta liene, Laaullista laulajata, Kunnollista kukkujata; Ei ole kuultu, eikä nähty, Sinä ilmoissa ikänä, Parempata laulajata, Tarkempata taitajata.

Lapset tässä laulelavat, Suukurjat kujertelevat, Suusta kun sulan kynästä, Päästä kun pärehen päästä. Lapset tässä laulelevat, Suitansa sovittelevat, Niinkun kahta kannikkoa, Kolmia kovasimia. Lapset tässä laulelevat, Säveltänsä säätelevät, Oven suussa, pankon päässä, Kolmen koukun kääntimellä.

Ei ole lasten laululoista, Kurjien kujertamista; Valehia lasten laulut, Tyhjiä tytärten virret. Itse lähtenen runoille, Laikahtanen laulamahan, Aukasen sanaisen arkun, Virsilippahan viritän, Poikkipuolin polvilleni; Enkä viitsi viisastella, Sanon tarkkoja tosia, Joit' ei laula kaikki lapset, Ymmärrä yhet urohot, Eikä pojat puolinkana, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana.

Kun aika tosin tulevi, Päivä liitolle lipuvi, Käännän väärin vaatteheni, Murrin turkkini muserran, Laulelen Lapin sanoja, Wiron virsiä vetelen; Mie olen uinut umpilammit, Koirankieliset kokenut, Viipynyt Lapin livuilla, Kotapoikien poluilla.

280. Omat on virret oppimani.

Ei ole seppä sen parempi, Eikä tarkempi takoja, Jos syntyi sysikeolla, Kasvoi hiilikankahalla.

En ole opissa ollut, Käynyt mailla mahtavien, Samonnut Lapin saloja, Souellut Wiron vesiä; Omat on virret oppimani, Omat saamani sanaset, Tiepuolista tempomani, Risukoista riipomani, Pajukoista poimimani, Vesoista vetelemäni, Kanarvoista katkomani, Päästä heinän hieromani. Kun olin piennä paimenessa, Lassa karjan kaitsijana, Metisillä mättähillä, Kultaisilla kunnahilla, Kirjavaisilla kivillä, Paistavilla paateroilla; Tuuli toi sata sanoa, Tuhat ilma tuuvitteli, Virret aaltona ajeli, Laulut läikkyi lainehina. Ne minä kerälle käärin, Sykkyrälle syylättelin, Panin aitan parven päähän, Kukkarohon kultaisehen, Rasiahan rautaisehen, Vaskisehen vakkasehen.

281. Tuonko virteni vilusta.

Pohjolainen pitkä poika, Lappalainen lieto poika, Veti virsiä reellä, Saanilla sanoja saatti. Kilahti jalas kivehen, Saani meiän salvomehen, Siitä sain sanoja äiän, Koko kuorman lausehia; Toisin ne tähän tupahan, Kantaisin katoksen alle, Rautaisen rahin nenähän, Petäjäisen pienan päähän, Kunp' on täytyisi tupoa, Lainattaisi lattiata. Kun ei täytyne tupoa, Lainattane lattiata, Puran saanini salolle, Virret viehkoille jakelen.

"Täytyvi tätä tupoa, Lainatahan lattiata, Tuoa virtesi vilusta, Saaha laulut pakkasesta."

Suuri kiitos, kostjumala, Hyvän luvan saatuani! Tokko pääsen pöyän päähän, Kelpoan väen kes'elle, Otetaan oluen luoksi, Viinan luoksi lasketahan? Kun en päässe pöyän päähän, Kelvanne väen kes'elle, Otettane olven luoksi, Luoksi viinan laskettane, Orsi juokohon oluen, Lakehinen lappakohon, Leppäisestä lekkeristä, Tapin tammisen takoa!

"Miks' et pääse pöyän päähän, Kelpoa väen kes'elle, Oteta oluen luoksi, Luoksi viinan laskettaisi; Tuoppi tuoahan olutta, Kaksi mettä kannetahan, Voita pannahan varalle, Voita viisi leiviskätä, Voita viisi, kuuta kuusi, Seitsemän sianlihoa."

Suuri kiitos, kostjumala, Saatua lupasanoman! Joko nyt ryhtyisin runoille, Laikahtaisin laulamahan? Piä pihti valkiata, Jotta lauloa näkisin; Lauloa luku tulevi, Suuni soia tahtelevi. Lauloa laki lupasi, Hyvät herrat heikotella, Lauloa hyvätki virret, Virret kelpo keikutella. Ruo'ilta rukehisilta, Oluilta otraisilta.

282. Kaksi laulajata.

1. Läkkän langot laulamahan, Heimokset heläjämähän, Sukuvirttä suoltamahan, Lajivirttä laulamahan, Tämän iltamme iloksi, Päivän kuulun kunniaksi!

2. En ole runon sukua, Enkä laulajan lajia, En ole tietäjän tekemä, Enkä lapsi Lappalaisen; Vaan kuitenki, kaikitenki, Jos lähenki laulamahan, Hyvän toiseni keralla, Parempaisen kumpalini.

Laulaisinki, taitaisinki, Vaan en tunne eellä käyä, Ennen käymätön e'ellä, Ennen maan matelematon; Sinä synnyit yötä ennen, Minä päiveä jälestä, Sinä kengässä kepasit, Minä virsussa vitelin.

Laulaisinki, taitaisinki, Hyvän toiseni keralla, Laulaisin minä kotona, Vaan en kehtoa kylässä; Kylän naiset nauranevat, Piiat pilkan pistänevät, Vienevät Wiron vioiksi, Savon suuriksi sanoiksi.

1. Mitä huolit huntupäistä, Piät piioista lukua; Josp' on naiset nauranevat, Piiat pilkan pistänevät, Kyllä kostan naisten naurut, Soppityrskyt tyttärien— Navan all' on naisten nauru, Helmoissa tytärten herja.

2. Laulaisinpa, taitaisinpa, Kellittäisin, kehtoaisin, Kun emännät voita toisi, Isännät sianlihoa, Pojat tuoresta kaloa, Piiat pikkuisen olutta; Sill' ei suu sulotta soita, Kulkku kuitta kukkuele, Kieli keitinpiirasitta, Mieli mustitta mesittä. Saisin kuuta kulkulleni, Mettä kieleni nenähän, Sitte laulanta kävisi, Ilonteentä kelpoaisi, Sanat suussani sulaisi, Ikenilläni itäisi, Puhe'et putoeleisi, Kielelleni kerkiäisi, Hampahilleni hajoisi, Leviäisi leuoilleni, Niinkun hiilet hinkalossa, Kekälehet kiukoassa.

283. Kilvan laulajat.

1. Kuuntele tätä runoa, Tähystele laulajata; Se on kumma kuulijanki, Ime ilmanki olijan! Kun mä laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan rauniot rahoiksi, Kivet pienet penningiksi, Suuret vuoret voipytyiksi, Kalliot kananmuniksi.

2. Kun ma laululle las'eme Virrentyölle työnteleme, Lehot laulan leipämaiksi, Ahovieret vehnämaiksi, Mäet mämmikakkoroiksi, Pienet vaarat piirasiksi.

1. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan suoloiksi someret, Meren mullat maltahiksi, Meren ruovot ruokapuiksi, Ve'en kaislat kaalimaiksi.

2. Kun ma laululle las'eme, Virren työlle työnteleme, Laulan mä meret mesiksi, Meren hiekat hernehiksi, Meren kivet kiiltäviksi, Meren kaislat kaunihiksi.

1. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan tyrskyt tyyntymähän, Meren vaahet vaipumahan; Tyrskyt laulan tyynysiksi, Meren vaahet vaippasiksi.

2. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan aallot ahveniksi, Vaahtipäät valaskaloiksi, Siioiksi meren siveret, Meren luotoset lohiksi.

1. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan tuopit tuolta maalta, Kannut mailta kaukaisilta, Puolehen punaisen pöyän, Päähän pitkän pintalauan.

2. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan tuoppihin olutta, Kaikki kannut mettä täynnä, Kupit kukkurakuvulle, Va'it varpalaitehille.

1. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan ma tytölle tyynyn, Isännälle ilvesturkin, Emännälle verkaviitan, Pojalle punaisen liivin.

2. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan lammit lattialle, Lampihin siniset sotkat, Kulmat kulta, päät hopia, Kaikki varpahat vas'esta.

1. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan lammit lattialta, Sorsat soille, telkät teille, Joutsenet jokien suille, Allit aian seipähille.

2. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Kivet laikkui lainehilla, Someret vesillä souti, Paaet paukkui kankahilla, Kalliot kaheksi lenti.

1. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Hiietki hikoelevat, Jumalatki lämpiävät, Tämän lapsen laulaessa, Kurjan kukkuellessani. Kut' en kuulle laulajaksi, Enkä tienne tietäjäksi, Sen minä siaksi laulan, Muutan mullan tuhnijaksi.

2. Mitä sä sanelet raukka, Kuta untelo utelet! Jos tahon tasoille panna, Viitsin verroille veteä, Tyvin laulan tyhvän kuusen, Latvoin laikkapään petäjän, Sinun kurja kulkkuhusi, Herja henkireikähäsi, Ettei kulkkusi kumaja, Henkireikäsi heläjä. Laulan laulajat parahat Pahimmiksi laulajoksi, Kivet suuhun syrjin syöstän, Paaet lappehin lapelen, Parahille laulajille, Taitavimmille runoille; Kivikintahat kätehen, Kiviharkko hartioille, Kivilakki päälaelle, Jalkahan kiviset kengät.

284. Ml meiät ko'olle saattoi.

Kaikki kannettu näkevi, Syntynyt sylin pitävi, Emontuoma tunnustavi, Kuoleva koettelevi; Mi se nyt meiätki lähetti, Kuletteli kuulut miehet, Mi meiät ko'olle saattoi, Ku on tuonunna tukulle, Juomahan yhen pikarin, Yhen kannun kaatamahan, Yhet laulut laulamahan, Sanat kielin kertomahan.

285. Mist' on viina synnytetty.

Mist' on viina synnytetty, Juoma kaunis kasvatettu, Jok' on joukossa ilona, Ravintona rahva'assa; Joka miehet miellyttävi, Ihmiset ilahuttavi, Saapi naiset naurusuulle, Miekkoiset hyville mielin?

Tuost' on viina synnytetty, Juoma kaunis kasvatettu, Okahista nuoren otran, Ripsistä vihannan viljan.

Juokse viina, jouvu viina, Rallata rahan-alainen, Kulkkuhuni kurjan miehen, Suuhun untelon urohon; Jott' oisin joukossa iloinen, Rahva'assa rattohinen, Aina seuroissa suloinen, Miesluvussa mieluhinen!

286. Miks' et pysty miehen päähän.

Lauloa minä lupasin, Humalahan tultuani, Olvehen osattuani, Ilopäähän päästyäni.

Humala Remusen poika, Miks' et pysty miehen päähän, Miehen kulmille kahoa, Miestä raivohon rakenna! Etkö muista muinaistasi, Entistä elämätäsi?— Suun kautta menit maha'an, Kautta kielen kulkkuhuni, Tuosta korvihin kohosit, Sekä otsahan osasit, Pääsit siitä päälakehen, Nostit kullat kulmilleni, Hopiaiset helmoilleni, Vasket varpahaisilleni.

287. Hoi on, hoi on huolta paljo.

Hoi on, hoi on huolta paljo, Tekemätt' on työtä paljo, Paljo juomatta olutta, Paljo saamatta rahoa!

Anna luoja, suo Jumala, Anna rauniot rahaksi, Kivet pienet penningiksi; Oluessa tuopin olla, Maljan maiossa mahia, Juoani joka oluen, Joka kannun kallistella!

Vaan en tieä tihmallani, Tunne tuota tuhmallani, Tällä inhalla iällä, Katovalla kannikalla, Raha on Kurstin kukkarossa, Olut Kirstin kellarissa; Ei ole niinkun muuna päänä, Parempana päivänäni, Meit' oli miehiä jaloja, Moni poika ja pohatta, Me joimma joka kapakan, Joka kannun kallistimma, Joka pullon pullistimma, Lekkerinki leilatimma, Saimma kuhmut kulmillemme, Sinimarjat silmillemme.

288. Nyt on kaikki kallistunna.

Kun olin miessä nuorempana, Hersyin heinänkarvaisena, Silloin kelpasi kestin käyä, Kestin käyä ja kisata; Lysti oli syöä, lysti juoa, Lysti leikkiä piteä, Markan maksoi mallaskappa, Killingin humalanaula. Nyt ne on kaikki kallistunna, Elo entinen hävinnä, Nyt on kukkaro kulunna, Rahat saaut rauennunna.

289. Laulan taskuni tavoilta.

Kesän vuotin kekriäni, Talven talkkunaisiani, Sykysyn olosiani; Toivoin vuoeksi tulevan, Se tuli yheksi yöksi, Vielä puoleksi sitäi.

En laula talon tavoilta, Kuku pöyän kunnialta, Laulan taskuni tavoilta, Kukkaroni kunnialta. Laulan ma lyhyen virren, Tihiämmin tilkutamma; Ryyppeän vajoisen ryypyn, Pitemmältä piisoavi.

Kunp' ei kukkaro kuluisi, Rahataskut taas menisi; Joisin ma joka oluen, Joka viinan vierettäisin, Pitäisin joka pikarin, Joka kannun kaateleisin.

290. Sikuna minun seotti.

Tuuvitti emo minua, Vaapotteli vanhempani, Tuuvitteli turviksensa, Varoiksensa vaapotteli. Hyv' oli minun eleä, Hyvän vanhemman varassa; Oisi mulla onni ollut, Etu muutenki eleä, Vaan ma jouvuin juomariksi, Ratkesin kyläratiksi, Sikuna minun seotti, Savuviina siksi saattoi.

Voi minä poloinen poika, Voi poika polon-alainen, Kun ma jouvuin juomariksi, Ratkesin kyläratiksi, Joka pullon puistajaksi, Joka kannun kaatajaksi, Joka särkän saattajaksi, Pikarin pitelijäksi! Ei pullot kylältä puutu, Juomakannut ei kapene; Paljo on pulloja kylässä, Täynnä kannuja kapakat, Sarkkoja satalukusin, Pinosin pikariloita.

Vaan enmä suruinen liene, Enkä huolella eläne; Olkohon susi suruinen, Metsän hukka huolellinen— Vieläkö viinoa viruisi, Putelista pulputinta, Lekkeristä lerkutinta, Tuoppikana, toinenkana, Kannukana, kaksikana; Lauleleisin kaikki päivät, Kaiken yötä huikkajaisin,

291. Selväksi tekeyminen.

Jopa tunsin tullessani, Tiesin tiepotellessani, Tämän koitosen kotihin, Tämän talon tanhuille— Tunsin saavani hyvihin, Ja jaloihin joutuvani: Kolm' oli aittoa mäellä: Ison aitta kultaharja, Pojan aitta hopiaharja, Veljenpojan vaskiharja. Tunsin saavani tupihin, Joutuvani juominkihin, Kun tuli oluen tuohku, Viinan karsu kartanolle.

Hyv' on sain tähän salihin, Jouvuin näihin juominkihin; Juon mä päivän, juon mä kaksi, Pääsen kohta kohmelohon, Selviän mä siitä jälle. Niin olen sitte selvä miesi.

292. Oluetta ei ollenkana.

Tanssin ennen, taisin ennen, Keikuin ennen, kestin ennen; Tanssisin tänäki päänä, Ilotsisin kaiken illan, Vaan ei jaksa jalka nosta, Perä penkistä yletä, Oluetta ei ollenkana, Viinatta väheäkänä.

Kunp' olutta tuotahisi, Viinoa ve'ettähisi, Ehkä jalka jaksaisiki, Saisin penkiltä peräni.

293. Enmä lurjus liene'känä.

Elä luule lurjukseksi, Katso karjan paimeneksi, Enmä lurjus liene'känä, En katala karjan paimen; Mie olen opissa ollut, Seisonut sepon pajassa; Sepän pihtiä piellyt, Sepän vartta valkotellut, Syönyt tynnyrin sysiä, Nelikön terästä niellyt, Syli syttä hartioilla, Vaaksa vaahtia otsassa.

Arveli akat minua, Naiset tuhmat tunnusteli, Silloiksi likasioilla, Soilla sotkuportahiksi; Vaan vielä tätä nykyä, Kun tämä porras ponnistaksen, Vanha kanto karmistaksen, Likasilta likahaksen, Niin on kumma kuulijanki, Ime ilmanki olijan.

294. Sanotahan, soimatahan.

Sanotahan, soimatahan, Syömäriksi, juomariksi; Sanotaan minun poloisen Syöväni kylän sikoja Tallukoita tappavani, Vasikoita vainovani, Karitsoita kaatavani. Syököhön susi sikoja, Tallukoita tappakohon, Vasikoita vainokohon, Karitsoita kaatakohon; Minä leipeä letustan, Juon olutta oivallista, Konsa pistän piirahaita, Konsa kaalia kaverran.

295. En minä kysy kylästä.

Jos kylä jotain puhuvi, Naapuri naputtelevi, Varahaisin valvomilla, Aikasin alottamilla; En minä kysy kylästä, Tee tiliä naapurista. Soisit mun kyläni naiset, Soisit naiset naapurini, Silloiksi likasioille, Paikoiksi pahoille maille; Vaan ei luonunna Jumala, Isän lasta luomatonta, Poikoa isän periltä, Lasta vanhemman jäleltä.

296. Laulan ilman lainehilta.

Kuka kuuli laulavan, Luul' olutta juoneheni, Taaria tavanneheni, Humalassa huutavani, Viinassa viheltäväni.

En huua humalan kautta, Kautta viinan vierettele, Huuan mie humalattaki, Ja vihellän viinattaki; Laulan ilman lainehilta, Vetoselta vierettelen, Jott' on iltani kuluisi, Aamuni ali menisi, Huopeneisi huomeneni.

297. Laulan hoikka huolissani.

Kuuluvi kylä sanovan, Kyläkunta kuunteleva, Minun laihan laulavani, Minun hoikan huutavani, Laulavan iloista virttä, Remullista riehkoavan. Ja moni minun sanovi, Usia ajattelevi, Laulavan olven halulla, Tahi taarin tarpehella.

En laula iloista virttä, Remullista riehkaele, Enkä myös olven himossa, Enkä taarin tarpehessa; Laulan hoikka huolissani, Ikävissäni ilotsen, Murajan murehissani, Panen pakkopäivissäni.

Luotu on lintu lentämähän, Humalainen huutamahan, Viinainen viheltämän, Huolellinen laulamahan.

298. Muut ja minä.

Muut istui ilotsemahan, Painuvat pajahtamahan; Minä istun itkemähän, Ja painun pahalle mielen.

Ilossahan muut elävät, Leikkissähän leikamoivat; Minä hoikka huolissani, Palo pakkopäivissäni.

Muill' on tässä mustat kengät, Saappahat somannäköiset; Minä virsussa vitistän, Tuohikengässä kitistän.

Muill' on kauhtanat komiat, Sinertävät silkkiviitat; Mull' on nuttu nukkavieru, Takki tappurannäköinen.

Muill' on pitkät piipunvarret, Kopat kopran täytehiset; Minä tynkyllä typytän, Nahkavarrella naputan.

Muut syövät murukaloja, Ja juovat olutpunaista; Minä kiiskiä kitustan, Vesilientä lippielen.

299. Tiirin, liirin, tengan löysin.

Tiirin, liirin, tengan löysin, Löysin uuen, löysin vanhan, Vanhan annoin vaimostani, Uuella orihin ostin, Orihilla tamman vaihoin, Tammalla talon asetin.

Kynnin kymmenen vakoa, Kylvin kymmenen jyveä, Sain siitä sata kekoa, Tuhat riihtä tungettelin.

Pu'in riihen ripsuttelin, Sain otria ololta, Otrista oluen keitin; Join ma jouluna olutta, Sillä lauloin laskiaisna, Viel' oli päässä pääsiäisnä.

Panin tamman valjahisin, Ajoin kyytillä kylässä; Reki hiettona helisi, Kapla koivuinen kalisi.

Tuli siitä päivä toinen, Päivä toinen ja pahempi: Tuli hiiri, joi oluen, Tuli tauti, vaimon tappoi, Tuli susi, söi hevosen, Tuli poltti kartanoni; Jätti minun yksinäni, Niinkun poltetun petäjän, Tahi kun kuivan kuusen oksan, Tahi karsitun katajan.

300. Sepä vasta kullan kulta.

Isä kulta, äiti kulta, Mies kulta, heponen kulta— Korpin kulta kumpanenki.

Olut kulta, otra kulta, Liha kulta, leipä kulta, Ei ne vielä kullan kullat.

Se oli vasta kullan kulta, Jok' oli kulta kumpalini, Armas vaippani alainen, Riski rintataarissani.

Vaan nyt kuoli kumpalini, Vaipui vaippani alainen, Riutui rintataarissani. Sill' en nyt eneä tieä, Miten olla, kuin eleä, Miten olla mielevänä, Kuinka kuuluna asua; Jos lähen Lapin lauille, Kotapoikien poluille, Eli vierrähän Wirohon, Häilähän Hämehen maalle.

Jo vainen iällä tällä, Jo minusta mies menevi, Kullan keittäjä kuluvi, Rahan saaja raukenevi.

301. Hepo huono, akka tiine.

Vieläkö veljekset elävät, Veikot verkkoa kutovat, Käpyjänsä kääntelevät, Kalpimia katselevat!

Hoi on armas vaariseni! Anna armas vaariseni, Anna viinoa velaksi, Viinoa pikarin verta, Tähän suurehen suruhun, Apioihin mielaloihin!

"Mikä suurena suruna, Apioina mielaloina?"

"Sepä suurena suruna, Apioina mielaloina: Hepo huono, akka tiine, Itse mies vähäväkinen."

302. Jo nousen nokinen poika.

Kauan malkio makasin, Viikon utra uinaelin, Nokisilla nuotioilla, Hiilisillä hiertimillä. Jo nousen nokinen poika, Nousen pois nokisioilta, Syli syttä hartioilla, Vaaksa varrella nokea; Vaan en tuota tunne'kana, Enkä arvoa esinnä, Tien kunka otan etehen, Juonen kunka juostakseni: Oisko seppä seinän alla, Takoja tuvan takana, Antaisin pajalle palkan, Hinnan hiilihuonehelle, Taottaisin uuen miekan, Terän pitkän, pään lyhyen, Lähteäkseni sotahan, Kera tauin tappelohon, Kun ei surma suorin tehnyt, Tauti oikein osannut.

303. Luulin lumpehen pitävän.

Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen! Luulin lumpehen pitävän, Meren kaislan kannattavan; Ei lumme pitänytkänä, Meren kaisla ei kannattanna.

Loime raukka lumpehelle, Lumme lumpsahti merehen; Minä kaislalle kavahin, Kaisla katkesi jälestä.

Jo nyt kohta koitoisella, Kohta koitopäiväisellä, Yks' on tiehyt tietyssäni, Yksi matka mielessäni: Mennä pohjahan poloisen, Alle aaltojen osata, Alle selvien vesien, Päälle mustien murien, Sisareksi siikasille, Veikoksi ve'en kaloille.

304. Lähin Pietarin pihoille.

En tieä poloinen poika, Poloisiksi päivikseni, Mitäpä minäki mietin; Kuta kurja toivottelin, Kun läksin kotoa koito, Raukka rannoilta omilta, Näille Pietarin pihoille, Ulitsoille uuen linnan; Naisparan pahoille heitin, Oman vaimon ostopaksi, Heitin lapset itkemähän, Pienoset pisartamahan.

Linnun lentävän näkevät, Kokkolinnun liitelevän, Näiltä tuulilta tulevan, Näiltä ilmoin ennättävän, Niin kyselevät kokolta: "Oi sie kulta kokkoseni! Etkö tietäisi sanoa, Mitenkä iso elävi, Siellä Pietarin pihoilla, Ulitsoilla uuen linnan?"

Ei kokko mitänä tieä, Ei se tunne tuhma lintu; Kokko tiesi kuolleheksi, Lintu liioin maanneheksi, Ikävihin kuolleheksi, Itkuihin kaonneheksi.

305. Joko minua noiat noitui.

Ohoh milmani poloista, Poloisella pohjanmaalla! Joko minua noiat noitui, Noiat noitui, näit näkijät, Koki kolme Lappalaista, Kolmella kotaporolla, Kehuit keittovalkioilla, Tuikutit tulisioilla, Tällä tiellä kuolevaksi, Matkalla masenevaksi, Nuorena nukahtavaksi, Verevänä viereväksi, Aivan apposen alasti, Ilman vyöttä, vaattehitta! Enkä tuota tuhma tunne, Äkkioutonen älyä, Kussa kuoleman pitävi, Kussa kerran kellistellä; Josp' on kuolen korven päähän, Kaaun kankahan nenähän, Kuolen korppien kotihin, Variksien vainiolle.

Kunpa kuolisin kotihin, Rikoilleni riukeneisin, Vaimot päätäni pesisi, Lakanoihin laitteleisi, Sitte kerran kellot soisi, Kirkon vasket vankahuisi; Suku ei suuresti surisi, Heimokunta hellehtisi.

Vaan kun kuolen korven päähän, Kaaun kankahan nenähän, Saavat korpit kohtaloa, Varikset varia verta, Minun raukan raaoistani, Kurjan kuolemaisistani, Luuni luovat rauniolle, Kantavat kivikarille; Siinä siskot katselevat, Veikot vierahat sanovat:

Korppipa tuolle koulun kantoi, Harakkaiset hauan kaivoi.

306. Kuolema kovinta työtä.

Kurell' on kumia kulkku, Kajavalla pitkä kaula; Saisinko kurelta kulkun, Kajavalta pitkän kaulan, Ruvetessani runoille, Saahessa sanelemahan. Laulanta runolla työtä, Kukunta kesäkäellä, Painanta Sinettärillä, Kuonta Kankahattarilla. Nainta nuorella iällä, Kuolema ikälopulla. Kuolema kovinta työtä, Majanmuutto surkeinta; Suru on juoa surman viina, Katkera manalan kannu, Katkera kahesti naia, Kolmasti kosissa käyä— Kalkinen kahesti naipi, Kolmasti kovaosainen.

307. Kun kolotin koivun latvan.

Nuoret miehet naimattomat, Vielä viinan juomattomat, Ja kosissa käymättömät! Elkäte sinä ikänä Nouatelko naisen mieltä, Naisen mieltä, kiurun kieltä, Niinkun mie poloinen poika, Nouattelin naisen mieltä— Lihat ostin, leivät ostin, Kalat laitoin kaikenlaiset, Ostin viljat Wiipurista, Suolat Saksan kaupungista.

En sillä hyveä saanut, En hyveä puolinkana, Ulos potki uutimesta, Sääret sängystä särähti. Kun kolotin koivun latvan, Jo likisti linnuksehen; Kun kärsin katajan latvan, Jo kumarsi kullaksehen; Kun vielä panin pajuilla, Jo kapusi kaunoksehen.

308. Kolm' on miehellä pahoa.

Koim' on miehellä pahoa, Kolme miehen kuolemata: Yks' on vuotava venonen, Toinen heittiö heponen, Kolmansi äkäinen akka.

Kyllä mies pahasta pääsi Wenehestä vuotavasta, Ilman armotta Jumalan, Turvatta totisen luojan: Wenehen tulessa poltti.

Vielä mies pahasta pääsi Heposesta heittiöstä, Ilman armotta Jumalan, Turvatta totisen luojan: Heposen susille syötti.

Mutta kaitse kaunis Herra, Varjele vakainen luoja, Akasta äkisevästä, Vaimosta pahatavasta! Ei pääse pahasta siitä Ilman armotta Jumalan, Turvatta totisen luojan; Ei taia tulehen luoa, Saata ei syötteä susille, Kun ei surma suorin tehne, Tappane Jumalan tauti.

309. Emon torat.

Ei ennen emo torunna, Kantajani kalkuttanna, Vaikka maion maahan kaasin, Lehmät metsähän levitin.

Ei ennen emo torunna, Kantajani kalkuttanna, Kun särin pari patoa, Poltin paitani pahaksi.

Ei ennen emo torunna, Kantajani kalkuttanna, Kun tein kieron kehrävarren, Väärän värttinän rapasin.

Ei vielä emo torusi, Kantajani kalkuttaisi, Jos ma viikomman viruisin, Kauan työttä kalkehtisin.

Ei vielä emo toruisi, Kantajani kalkuttaisi, Jos joisin hevosen varsan, Kellokaulan kenkkeäisin.

Vaan tuosta emo toruvi, Kantajani kalkuttavi, Toin tuhman tulen puhujan, Pahan paian ompelijan.

Pahan paian ompelevi, Päälle päärmehet tekevi; Kehnon rihman ketreävi, Päiksi pellavat panevi.

310. Täytyi runpuhun ruveta.

Viikon viivyin Wiipurissa, Kauan suolakaupungissa; Kun tulin omille maille, Jo oli vietynä omani, Naituna parahat piiat, Valittuna valkeimmat, Kirkkahimmat kihlattuna, Soreimmat suorittuna, Minulle herjat heitettynä, Aivan kehnot annettuna, Kierosilmät kenkättynä, Vihaisimmat viskattuna.

Mitäs mun poloisen poian— Täytyi runpuhun ruveta, Käsin käyä tähtehille; Saaha suolta suopetäjä, Leppäpökkelö lehosta, Tervaskanto kankahalta, Kun en tammea tavannut, Osannut omenapuuta.

311. Nain vihaisen, toin toraisen.

Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen, Kun ma nain vihaisen vaimon, Nain vihaisen, toin toraisen, Valitsin veräjän vörstin, Aisan taitelman tapasin, Saunan lautojen lamojan, Penkin päihen piehtaroijan; Vihoissahan työn tekevi, Ahmissähän äiän syöpi.

Noin kuulin emon sanovan, Vaimon vanhan lausuvaksi: "Miniä on minulle tuotu, Koan kokka, saunan salpa, Sylttysukka, kalttokenkä, Penkin pestyn hierelijä, Lattian ripottelija, Tuvan uuen turmelija; Toi toran pereheseni, Surun saattoi leipähäni."

"Parempi olisi ollut, Parempi ori polosen, Tuoa Tuonetar tupahan, Manatar tähän majahan, Kun tuoa toruja vaimo, Saaha riski riitelijä."

"Ei ollut orihin syytä, Ei vikoa liinaharjan; Sen ori kotihin tuopi, Liinaharja liuvuttavi, Mi on pannahan pajuille, Liitetähän liistehille."

312. Ei ole puuru ruunan syytä.

Voi mun puuru ruunaistani, Kun ve'it vihaisen vaimon, Toit tuhman tulen puhujan! Mahoit silloin ruuna rukka, Tahi vielä tamma parka, Tuoa puita puiroasta, Havuja havumetsästä, Vettä rannalta veteä, Kun sa toit torujan vaimon, Toit torujan, sait sanojan, Ve'it riskin riitelijän, Ja varskin valehtelijan.— Ei ole puuru ruunan syytä, Ei vikoa tamma raiskan; Sen ruuna kotihin tuopi, Taluttavi tamma raiska, Mi rekehen reuotahan Korjahan kohotetahan.

313. Syrjin söi, selin makasi.

Ka'pas muien morsioita, Kun on suuret ja soriat; Minun on pieni pikkarainen, Lakoharja hakkurainen. Tuo tapana naisellani. Omallani vaimollani: Syrjin söi, selin makasi, Selin kaikki työt tekevi. Kun tuli ulkoa tupahan, Tuhmasti tuli tupahan, Muotoansa mullistellen, Silmiänsä väännitellen, Kopra hapsia harasi, Käsi tuiski tukkiani.

Jos ma vasta vaimon saisin, Saisin vaimon, ja paremman, Käsissäni kanteleisin, Sylissäni syötteleisin, Vieressäni istuttaisin, Suuta suinki suikkajaisin.

314. Hauki syöpi sammakonki.

Oisi aikoa iässä Valitenki vaimo naia, Tuten neiti tunnustella; Mielellänsä mies tekevi, Tahallansa naisen naipi, Tuopi luoksensa torujan, Rinnallensa riitelijän, Tasallensa tappelijan.

Hauki syöpi sammakonki, Selän suuren uituansa; Mies naipi pahanki naisen, Viikon ilman oltuansa.

315. Vanha sai valitun piian.

Voi minua mieskulua, Kun en nainut naiskuluista, Nainut nuorella iällä, Ottanut elon ajalla, Ennen elon puuttumista, Väkeni vähenemistä!— Kaikkiahan mies katuvi, Vaan ei nuorra naimistansa, Lassa lapsen saamistansa, Pienenä perehtimistä.

Nain ma vasta vanhoillani, Otin onneni lopulla; Vanha sai valitun piian, Ilkiän ikä kulunut.

316. Kun oisi vaimo vaihtamoina.

Minull' on nainen miekkoisella, Toinen Vaaran Tuomahalla, Kolmas Korpelan Matilla, Neljäs vielä neityenä. Kun oisi vaimo vaihtamoina, Mustakulma muuttamoina, Mie oisin miessä ensimmäissä, Vaimoloita vaihtamassa, Mustapäitä muuttamassa; Parin härkiä panisin, Hiirenkarvaisen hevosen, Vaimoloita vaihtaessa, Mustapäitä muuttaessa.

Eikä kuole kuppelohäntä, Kaau vanha kampelmanni; Saisin vasta naisen naia, Vaimon valkian valita, Ukon uuen tyttäristä, Akan nuoren neitosista.

317. Tulin turkka naineheksi.

Pahoin on tehnyt linnan pappi, Maan pappi sitäi pahemmin, Kun vihki Wirottarihin, Tunki Turmiottarihin.

Kun olin ennen nuorra miessä, Miessä nuorra, naimatonna, Vielä viinan juomatonna, Ja kosissa käymätönnä; Aian kolkat voita lypsi, Kivoset muni munia, Piti piikaset hyvänä, Vaimot pääni valkiana. Tulin narri naineheksi, Konna käyneeksi kosissa, Kälkä kättä lyöneheksi, Kaltto kaupan tehneheksi, En tullut eläneheksi; Nurin katsoi nurkkamuorit, Väärin väärtimorsiamet, Ei oikein omat emännät.

318. Sivu käyvät, kanta välkkyi.

Olin poika ollessani, Paimenessa käyessäni, Osasin oluen juoa, Tanssin käyä ja kisata, Laskent ei piiat pilkan alle, Eikä naiset naurun alle, Moni katsoi muotohoni, Varteheni valkotteli. Nyt olen vanhannut varahin, Tullut muita tuhmemmaksi; Sill' ei katso neiet nuoret, Neiet nuoret ja soriat— Sivu käv'vät, kanta välkkyi, Sivu astuit, maat aleni, Selin seisoi, seinät paistoi, Selin istui, maat ilotsi.

319. Tulin vanhaksi varahin.

Olin mieki miessä ennen Mieslukuja tehtäessä, Miehiä miteltäessä, Arvaeltaissa uroja; Kiskoin ma kivestä tuohta, Vestin jäästä tervaksia, Pakanoilta kirkon poltin, Kiiskiltä kivisen linnan. Miekkani käessä kääntyi, Kun kevyisin haavan lehti, Eli leppäinen palikka; Sylin syöksin keihäsvartta Peltohon alaperähän, Maahan mättähättömähän; Piti piikaset hyvänä, Vaimot pääni valkiana.

Nyt on kaikki toisin tullut, Aika kehnompi kerinnyt, Kun tulin vanhaksi varahin, Epakoksi ennen muita. Aamut nousin aikasehen, Illat istuin myöhäsehen, Väännin päivät väin nojassa, En pitänyt ehtonetta, Sepä vei väkeni multa, Varren vaivutti varahin, Saatti naisten naurun alle, Soppityrskyksi tytärten; Niin nyt naiset naurun lyövät, Piiat pilkkana pitävät.

320. Ajoin konstisti kotihin.

Olin orjana Wirossa, Paimenna pahalla maalla, Tuollai lepytin lemmot, Pehmitin pakanan mielen, Tuomahan tupahan viinat, Joka aamu antamahan.

Mitäpä palkaksi minulle Vuoen orjana ololta? Oinas minulle annettihin, Tuonki pukkihin vajehin. Tuo pukki pahan-tapainen, Ei piätä pienet aiat; Otin hengen heinänpäällä, Kulkun ruoholla kuristin. Sain verta venehen täyen, Kuuta kuusi kauhallista, Neki kaupitsin Wirohon, Sain rahoja viisi, kuusi. Niillä mä orihin ostin, Kultakukka lautasilla, Lähet länkien siassa; Siitä noiat vettä nouti, Siitä joivat juomaritki, Sekä lappoi Lappalaiset.

Panin oron oikomahan, Harjan liina liukomahan Ajoin konstisti kotihin, Isosti ison pihoille, Rikki riihe'en rekeni, Aisat poikki portahasen. Alkoi äiti arvaella, Isoseni surkotella: "Kun tulit kummasti kotihin, Pahasti ison pihalle— Suottapa rikoit rekesi, Tahallasi aisan taitoit."

321. Pah' oli Wirossa orjan.

Olin orjana Wirossa, Palvelin pakanan maalla; Sain orihin orjuuella, Pitkäjouhen juoksennalla, Harjan liina liikkumalla, Villovarsan valvomalla.

Mieleni teki kotia, Tulla maille tuttaville, Kuss' olin ennenki elänyt, Aina muinenki asunut.

Kysyin passia papilta: "Annas passi pappiseni; Pääsisin omille maille, Noille maille muinoisille, Kuss' olen ennenki elänyt, Aina muinenki asunut!"

Pappi paljoa kysyvi, Kirkkoherra kiinnittävi, Mie vielä enemmän annoin, Annoin ainoan orihin; Sen sai pappi passistansa, Kirjastansa kirkkoherra.

Ole kiitetty Jumala, Ylistetty luoja yksin, Kun vielä kotihin saatit, Päästit viimenki Wirosta! Pah' oli Wirossa olla: Leip' ei parkista parannut, Juominen jokivesistä, Vaate vaipan kirjavasta; Yöt seisoin sepän pajassa,

Päivät pitkät piinan alla, Pyhät päivät pyssy käässä, Aret atrasarvikossa.

322. Pakolaisen matka.

Oluest' on juoen kelpo Syöen herkkuruokasista, Unesta makoamalla, Pakenemalla pahasta. Niin minäi mies mokoma Paeten pahasta pääsin; Orjana olin Wirossa, Palkalla pakanan maalla, Surma kasvoi suun e'essä, Paha päivä parran päällä, Yks' oli päivä miehen päätä, Tunti tukkoa urohon.

Läksin päätäni pakohon, Kaulanvartta varjelohon, Kulin maita kuuttomia, Päivättömiä periä; Enkä tiennyt tietä käyä, Outo matkata osannut, Tievieret tipoja täynnä, Norot nokkeloneniä, Arot aisan taittumia, Korvet kuusen kaatumia.

Kun päivyt ylentelihen, Joka kaislanen kahahti, Joka korttehut kuhahti, Minun vatsani varahti; Kun kuuhut ylentelihen, Silloin matka mairisampi, Silloin kulku kukkarampi, Astuntani armahampi.

323. Varjele Jumala soasta.

Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Kavioista vainovarsain, Sorkista sotahevosten!

Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Rauan valkian varasta, Terän tuiman tutkamesta, Tykin suuren suun e'estä, Rautakirnujen kiasta!

Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Suurilta sotakeoilta, Uron tappotanterilta, Jossa lyiy miestä lyöpi, Tinapalli paiskoavi; Jossa pää pahoin menevi, Sekä kaula katkiavi, Hivus hieno lankiavi, Tukka turhi'in tulevi!

324. On nyt miestä miekan alla.

Sykysyllä seikka syntyi, Talven tullen työ tapahtui, Kesällä etehen kierti, Vasten meitä vaivaisia, Kohti koitopäiväisiä; Saivat miehet miekan alle, Terän kirkkahan kisahan, Rauan valkian varahan. Saivat miehet miekan teille, Sulhoset sotakeoille, Varsat vainovaljahisin, Surman suitsihin hevoset.

Voi sinäki ruuna rukka, Kasvinvarsani valittu, Siksikö sinäki syimyit, Tähän ilmahan ylenit, Sotiteillä sortumahan, Vainoteillä vaipumahan! Siksikö suin sinua, Siksi syötin ja apatin, Surman suurille ajoille, Manan matkan juoksemille!

On nyt meitä miekan alla, Poikia sotapoluilla; Yöt porumma pakkasessa, Luskomma lumen seassa, Päivät päätämmä kululla, Eli koiran kunnialla, Isännät ikisiassa, Miehet melkiarvosessa. Vaan emme pojat poloiset, Emme itke itsiämme, Emmekä vaivoja valita, Jos immet hyvin eläisi, Päät on kassa kalkettaisi, Impyet ilolla mielin, Mesimielin morsiamet, Naiset kaikki naurusuulla, Lesket leikkiä pitäen, Muoriset murehtimatta.

325. Koti luuli kuolleheksi.

Eipä naura kaikki naiset, Kaikki muoriset muhaja, Poloisia poikiansa; Koti luuli kuolleheksi, Kartano kaonneheksi, Kylä kyllin maanneheksi.

Itkevi iso minua, Emoni sitäi enemmin, Vettä veioni sulavi, Lainetta emoni lapsi. Itki vanhat, itki nuoret, Itki kerran kesk'ikäiset, Vanhat vaimot poikiansa, Naiset nuoret miehiänsä, Sulhojansa Suomen neiet, Tytöt kainut kauppojansa.

Noin se saajani sanovi, Valittavi vanhempani: "Tuoll' on poikani poloinen, Tuolla laiton lapsueni, Tuonen toukojen panossa, Kalman maien karhinnassa. Saapi nyt minun poloisen, Minun laiton lapseltani, Saapi pyyt pyhän piteä, Saapi lintuset lihota, Oravaiset jouten juosta, Jouten kärppäset kävellä."

Vaan elä isoni itke, Elä'kä emo valita, Viere vettä veion silmä, Sisaren sinä ikänä; Vielä päästän pääramuni, Heikon henkeni pelastan, Suurilta sotakeoilta, Miesten tappotanterilta, Sorkista sotihevosten, Varpahista vainovarsan, Tykin suuren suun e'estä, Rautakirnujen kiasta.

Sentähen minä poloinen, Sentähen poloinen poika, Teräksestä kengät tietin, Varret vaskesta valatin, Jotta seison nlinkun seinä, Asun niinkun pystyaita; Sentähen minun poloisen, Sentähen poloisen poian, Rinta rautahan rakettu, Teräksehen tienaeltu, Jott' ei lyiy miestä löisi, Rautapalli paiskoaisi, Jott' ei nuoli nouattaisi, Terä tuima turmeleisi.

326. Yks' on päivä miehen päätä.

Jo minä johonki jouvuin, Ruunun rautoihin rumihin, Sorkkihin sotihevosten, Miesten vaino varpahisin. Jo nyt miehellä minulla, Kohta koitopäiväisellä, Yks' on tunti tukkoani, Päivä päätäni poloisen.

Millä päästän pääramuni Ruunun rauoista rumista, Sorkista sotihevosten, Miesten vaino varpahista? Tuolla päästän pääramuni, Heikon henkeni vapahan, Kun ma luome luojahani, Heitäme Jumalahani. Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Varjele vahingon teiltä, Kaitse kaikista pahoista, Ettei pää pahoin menisi,

Eli kaula katkiaisi, Hivus hieno lankiaisi, Tukka turhi'in tulisi!

327. Tuo kerta rajalle rauha.

Oi Ukko ylinen herra, Taivahallinen Jumala, Tuo kerta rajalle rauha, Suomehen sula sovinto, Rauha raukoille rajoille, Sana kaunis Karjalahan!

Kun toisit rajalle rauhan, Suomehen hyvän sovinnon, Viel' ois miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Kyntäjäksi, kylväjäksi, Siemenen sirottajaksi; Itku ei kuuluisi kujilla, Valitus vajojen päissä, Lehot ei nurmelle leveisi, Pellolle petjän taimet.

328. Kiitos rauhasta.

Ole kiitetty Jumala, Ylistetty luoja yksin, Kun annoit rajalle rauhan, Suomehen hyvän sovinnon; Raja jo rauhassa elävi, Suomi kaikki suosiossa!

Ole kiitetty Jumala, Ylistetty luoja yksin, Kun päästit omille maille, Poies mailta vierahilta; Päästit siitä pälkähästä, Siitä keinosta keritit!

Kauan me pojat poloiset Alla miekan melskasimma; Joka mies, joka hevonen, Tulen tuskoa piteli, Panun vaivoa vaelti. Jalot juomat kaivettihin, Puhki vaaroista puhettiin, Sillat suuret siivottihin Poikitse joka joesta, Miehet ankarat ajeli. Hevoset hikoi veessä, Varsat vaahessa samosi, Vesi tippui vempeleestä, Rasva rahkehen nenästä, Postia kulettaessa, Lerpottia lennättäissä. Laihtui tammat lautaselta, Vertyi vempelen kohasta, Vetäessä vaikiata, Raskahia raataessa.

Yön tullen, pimeten päivän, Aletessa aurinkoisen, Piti matkoilla majata Tervatynnyrin tykönä, Tahi luskata lumessa, Pauhaella pakkasessa. Vaaroilla valantehillä, Korkehilla kompakoilla, Tomueli tervastorvet, Olkikoppolit kohosi, Josta vaaria varoimma, Viholaista vartioimma.

Tuota toivoimma poloiset, Tuot' aina ajattelimma, Kun kohoisi koiliskoinen, Huomenvarjo valkeneisi, Ehkä toisi toinen päivä Rauhan rakkahan sanoman; Yön mennen, valeten päivän, Yletessä aurinkoisen, Yks' oli entinen e'essä, Vaiva vanha vieressämme.

Suven tullen, suon sulaten, Lätäköien lämmitessä, Muut vuotti hyveä vuotta, Katsoi kaunista keseä, Meili' oli vilu vilulta, Nälkä toiselta nälältä, Tunturia tullessamme, Vaaroja vaeltaessa; Markan maksoi leivän kanta, Muru mullisen vasikan, Kaakku kaksivuotehisen, Sa'an pyy, tuhannen tetri.

329. Ota metsä miehiksesi.

Satoi ukko uutta lunta, Herra hienoista vitiä, Sykysyisen uuhen verran, Verran talvisen jäniksen; Lähen miehistä metsälle, Urohista ulkotöille, Ukon uuelle lumelle, Palvoisen panemaviille, Jäniksen jälettömälle, Hiiren hiihtamattomalle. Ota metsä miehiksesi, Urohiksesi Tapio, Korpi kolkkipoiaksesi, Kumpu kumpalivaraksi; Ota miestä oppimahan, Taivon kaarta katsomahan Otavaista oppimahan, Tähtiä tähystämähän!

Kun kuulet minun tulevan, Miehen aimo astuvaksi, Lähe tietä neuomahan,

Rastia rakentamahan, Tienvieriä viittomahan, Siltoja siventämähän; Vestä pilkat pitkin maita, Rastit vaaroihin rapaja, Jotta tunnen tuhma käyä, Äkki outo tien osoan!

Hiihata hiasta miestä, Takin helmasta taluta, Lykkeä lylyn lävestä, Saata sauan suoverosta Saata sille saarekselle, Sille kummulle kuleta, Josta saalis saataisi, Erän toimi tuota'isi, Osin päitä pantai'si, Jakoja jaettai'si; Kuss' on kuuset kultavöissä, Hopiassa hongan oksat, Koivut kaikki koltuskoissa, Haavat haljakkaveroissa!

330. Mieli mennä metsolahan.

Mieleni minun tekevi, Aivoni ajattelevi, Mieli mennä metsolahan, Metsän tyttöjen tyköhön, Salon piikojen pihoille, Havulinnan liepehille, Juomahan salon simoa, Metsän mettä maistamahan, Heitän poies heinäkengät, Kaskivirsuni karistan, Panen talvitallukseni, Sykysyiset syylinkini. Sitte raatoni rakennan, Varustelen vartaloni, Hamehella harmajalla, Nukkavierulla nutulla, Sukset voian voitimella, Liukomet sianlihalla, Hiihan tuosta hiljallehen, Veteleme verkallehen, Hiljallehen huono käypi, Sanan voimaton pitävi. Hiihan kohti korven rannan, Salon siritävän sisälle, Yöllä auringottomalla, Ehtoyönä ensimmäissä; Oksat otsani sukivi, Havut pääni harjoavi, Mieliksi metsän tytärten, Salon impien iloksi.

331. Mielly metsä miehi'ini.

Lepy lehto, kostu korpi, Taivu ainoinen Tapio; Lepy metsä miehillemme, Kostu korpi koirillemme! Metsä haiskosi me'elle, Simalle salo sininen, Suovieret sulalle voille, Ahovieret viertehelle! Soita metsä kanteletta, Kukuta salo käkeä, Jotta kulta kuuntelisi, Hopia tilin tekisi, Alla kuusen kukkalatvan, Alla kaunoisen katajan!

Mielly metsä miehi'ini, Kostu korpi koirihini; Meill' on miehet lapsimiehet, Meillä koirat pentukoirat, Ampujat alakätiset, Päretjouset, puuvasamat, Ei ne kauas kannattane, Ampuvärkit ei yletä.

332. Rakenteleminen.

Millä raatoni rakennan Metsolahan mennessäni? Raaon raualla rakennan, Teräksillä telkittelen; Rautapaitoihin paneme, Teräsvöihin tietteleme.

Sitte pyyhin pyssyäni Mustan käärmehen mujulla, Jouvuttelen jousiani, Kehottelen keihästäni, Suksiani suin puhelen: Suksi on jalkoa sukua, Keihäs kirvestä lajia, Jousi kättä joukkioa; Jalo on suksi suunnallinen, Siivo päällinen sivakka, Jalo jousi janhuksinen, Kylkehinen keihäsvarsi.

333. Metsän kuninkaalle.

Metsän ukko halliparta, Metsän kultainen kuningas, Ava nyt aittasi avara, Luinen lukko lonkahuta! Laske juoni juoksemahan, Virka vippelehtämähän, Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Jost' on sillat silkin pantu, Sillat silkin, suot sametin, Veralla vetelät paikat, Pahat paikat palttinalla!

Ukko kultainen kuningas, Hopiainen hallitsija, Anna mulle ainojasi, Kanna mulle kaunojasi, Kullassa kulisevia, Hopiassa helkkäviä! Aja vilja vieremille, Aukeimmille ahoille, Minun metsipäivinäni, Erän etsiaikoinani!

334. Mielikki ja Kuurikki.

Mielikki metsän emäntä, Metsän muori muoto kaunis, Lyöte lykkyvaattehisin, Antipaitoihin panete, Sormet kullan sormuksihin, Käet kullan käärehisin, Pää kullan vipalehisin, Tukat kullan suortuvihin, Korvat kullan koltuskoihin, Kaula helmihin hyvihin!

Usein hyvän emännän, Mielikin ehon emännän, Sormet kullan sormuksissa, Käet kullan käärehissä, Pää kullan vipalehissa, Tukat kullan suortuvissa, Korvat kullan koltuskoissa, Kaula helmissä hyvissä; Silloin on hyvä emäntä, Mielikki metsän emäntä, Aina altis annillansa, Armas auttamaisillansa.

Usein pahan emännän, Kuurikin kovan emännän, Sormet vitsasormuksissa, Käet vitsakäärehissä, Pää vitsavipalehissa, Tukat vitsasuortuvissa, Korvat vitsakoltuskoissa, Kaula helmissä pahoissa; Silloin on paha emäntä, Kuurikki kova emäntä, Ei ole altis annillansa, Armas auttamaisillansa.—

335. Mielikki metsän emäntä.

Mielikki metsän emäntä, Muori puhasmuovollinen, Varustellos mun varani, Kohotellos kohtaloni! Aukase metinen arkku, Mesilipas liikahuta, Sisässä salon sinisen, Kummun kultaisen navalla! Pane kulta kulkemahan, Hopia vaeltamahan, Vasten miestä valkiata, Kovin koivun karvallista!

Kun ei täyvy täällä maalla, Tuovos maalta tuonnempoa, Ylitse salon yheksän, Kautta kankahan kaheksan! Veä vettenki takoa, Jouvuta jokien poikki, Viien Wiipurin väliltä, Kuuen kirkon kuuluvilta, Lapin laajoilta saloilta, Pohjan pitkältä perältä, Muotoa monennäöistä, Kynttä kasken karvallista, Metsästä metsän hyviä, Maalta maan parahimmia, Havon alta hallipäitä, Kiven alta kirjapäitä, Mättähän makoajia, Nurmen nukkerehtijoita, Veen viljan soutajia, Jokien melastajia.

336. Metsän tyttö, mieli neito.

Metsän tyttö, mieli neito, Yön tyttö, hämärän neito, Pitkän puhtehen pitäjä, Rievän rihman ketreäjä, Laita kulta kuontaloihin, Pane vaski vartaloihin, Ketreä punainen lanka, Sinilanka siuahuta, Kultaisesta kuontalosta, Vaskisesta vartalosta! Veä se jokien poikki, Läpitse salon sinisen, Veä lännestä itähän, Luotehesta lounahasen, Juosta viljan joutusasti, Vikevästi viiletellä, Ilman tieltä eksymättä, Poikkeamatta polulta, Juosta kullaisna keränä, Hopiaisna sykkyränä, Läpi viian vilmeikön, Kangasten kapeikkojen, Läpi soien, läpi maien, Läpi korpien kovien!

337. Pohjan tyttö, viljaneiti.

Pohjan tyttö, viljaneiti, Maan tyttö, manulan neiti, Tuovos vilja tuonnempoa, Etsiös etempeäki, Saata tälle saarekselle, Tälle kummulle kuleta, Ilman haaralta sa'alta, Tuhat ilman tutkamelta; Saata poikki salmistaki, Vetele vesien poikki, Ylitse katehen mielen, Pahan miehen luonnon päitse, Poikki Pohjolan joesta, Yli kosken kuohuloista!

Ota vitsa viiakosta, Koivu korven notkelmosta, Jolla arkoja ajelet, Nuorisia nouattelet! Jok' on jäykkä juoksullahan, Eli laiska laukullahan, Sitä siimalla sivalla, Rautaruoskalla ravauta, Heitä helmipaattehella, Kaiota kariperällä!

338. Tellervo Tapion neiti.

Tellervo Tapion neiti, Metsän piika pikkarainen, Ota piiska pihlajainen, Katajainen karjaruoska, Takoa Tapiovaaran, Tuomivaaran tuolta puolen, Jolla vitsot viljoasi, Karkottelet karjoasi!

Jok' on jäykkä juoksullahan, Laiska laskemaisillahan, Sitä virkuta vitsalla, Kaiota kariperällä, Jotta vitsa vinkasevi, Pajun latva parkasevi; Sivalla sivua kohti, Eli laske lautaselle, Elä otsahan osota, Päälakehen paukahuta!

Kun tunnet uran tulevan, Tupita uroa myöten; Pane kaksi kämmentäsi Kahenpuolin kaiteheksi, Jott' ei vilja vieprahtaisi, Metsän karja kaaprahtaisi!

Aita vastahan tulevi, Rieho aitoa repäse, Kaaha aita kallellehen, Viieltä vitsasväliltä; Havu tiellä poikkipuolin, Havu syrjähän syseä; Joki joutuvi etehen, Silkki sillaksi sivalla, Punalanka portahaksi, Polullehen poikkeutta.

339. Ukko kultainen kuningas.

Ukko kultainen kuningas, Hopiainen hallitsija, Ota kultainen kurikka, Eli vaskinen vasara, Jolla korvet kolkuttelet, Salot synkät sylkyttelet, Yhtenä kesäisnä yönä, Ehtoyönä ensimäisnä! Käyös korvet kolkutellen, Syrjävieret sylkytellen; Aja vilja vieremille, Aukeimmille ahoille, Minun metsipäivinäni, Erän etsiaikoinani!

340. Penu pieni koiraseni.

Penu pieni koiraseni, Aina harras haukkWjani, Tule minun turvikseni, Metsolahan mennessäni, Ettei naiset naurahtaisi, Piiat pilkkana pitäisi, Ukotki urahtelisi, Partasuut pahoin puhuisi!

Koirani keränä vieri, Kylän kukka kuulusana; Itse mie kulen kuvana, Sukset mustina matoina.

Sinä koirani komehin, Juoksuttele, jouvuttele, Ahomaita aukehia; Juokse tuonne toisa'alle, Mielusahan metsolahan, Tarkkahan Tapiolahan!

Minun on koirani komiat, Otukseni oivalliset; Niin on silmät koirallani, Kun on suuri suitsirengas; Niin on korvat koirallani, Kun on lumme lammin päällä; Niin on hammas koirallani, Kun on viikate Virossa; Niin on häntä koirallani, Kun komehin korpikuusi.

Mielikki metsän emäntä, Tapiolan tarkka vaimo, Kukuta nyt koiroani, Haukuta hakijätani, Sisällä salon sinisen, Korven kultaisen kuvussa! Elä haukuta havuja, Kuusen-oksia kukuta; Haukuta havunalaista, Kuusen-oksan istujaista! Luo löyly etempätäki, Kanna vainu kaukempata, Vilullaki, vihmoillaki, Tuiskullaki, tuulillaki, Jotta koiran kohti juosta, Penun julki julkotella, Mielusassa metsolassa, Tarkassa Tapiolassa!

341. Ku on koirani kokenut.

Mi on haitta haukullani, Kuka kumma koirallani, Kun ei koira kohti hauku, Penu oikein osoa; Mi on hallin haittaellut, Kuka koirani kokenut, Ku on tukki koiran turvan, Vainukullan salpaeli? Kovako ilma koskenevi, Rakkihini rapsunnevi, Vaiko on katsottu katehin, Silmin kieroin keksittynä?

Penitar valio vaimo, Louhi Pohjolan emäntä, Tule lastas päästämähän, Poikoas kerittämähän; Ota sulku koiran suusta, Haitta haukun hampahista, Kapu kielen kantimesta, Sieni koiran sieramista! Päästä poikasi pahoista, Haitasta rahanhakija, Jotta koiran kohti juosta, Penun oikein osata, Koiran juosta korven pohjat, Sapakon salot samota.

342. Koira haukkuvi havuja.

Mi on kumma koirallani, Haire haukkujaisellani, Kun tuo haukkuvi havuja, Lehviä lekuttelevi!

Pohjan ukko, Pohjan akka, Pohjan entinen emäntä, Sukin suuta sulkemahan, Penun kieltä peittämähän, Ettei koirani erehy, Hairaha rahanhakija, Ei hauku joka havua, Joka lehveä lekuta; En minä elä havuilla, Enkä lehvillä lihoa, Elän lehvän lekkujoilla, Havun alla astujoilla.

343. Etsittelen eukkoani.

Etsittelen eukkoani, Luo'uttelen luojoani, Entistä emänteäni, Muinohista muoriani. Toisin entinen emäntä,— Entinen metsän emäntä Aina antoi antimia, Viisi viljan nyppylältä, Kuusi kummun mättähältä, Seitsemän selänneheltä; Mut tämä nykyinen muori, Nykyinen metsän emäntä, Kerran kuussa koukkoavi, Ei sitänä siivollahan. Hiihan päivän, hiihan toisen, Hiihan kohta kolmannenki, Viikon hiihan Hiien maita, Maita Lemmon löyhyttelen, Etsiessäni ereä, Antia anellessani.

Miss' on entinen emäntä Entinen elättäjäni; Missä antajat asuvat, Elävät emantovaimot?— Tuoll' on entinen emäntä, Entinen elättäjäni; Tuolla antajat asuvat, Elävät emantovaimot, Metsän linnan liepehillä, Puhtahilla puuhoavat. Kolm' on linnalla ovea, Kynnys kullaki ovella, Yks' on kynnys puinen kynnys, Kynnys toinen luinen kynnys, Kolmansi lihainen kynnys.

344. Tule kullan muuttelohon.

Metsän kultainen kuningas, Metsän armas antimuori, Tule jo kullan muuttelohon, Hopian vajehtelohon; Kullan annan kynsillesi, Kämmenillesi hopian!

Minun on kullat kuunikuiset, Päivän polviset hopiat, Isäni soasta saamat, Vanhemman varustelemat; Ne kuluvat kukkarossa, Tummentuvat tuhniossa, Kun ei ole kullan muuttajoa, Hopian vajehtajoa.

345. Mikä mieli, mikä muutos.

Mikä mieli, mikä muutos, Mielusassa metsolassa; Viikon on vihoissa metsä, Kauan korpi karsahana, Ei huoli hopehistani, Eikä kysy kullastani!

Mistä suuttui suuri luoja, Viljan antaja vihastui, Kun ei anna aioinkana, Harvoinkana hoivauta;

Ellös suuttuko Jumala, Maanpitäjä pillastuko; Toki anna aiallani, Iälläni ilmauta, Nähä näillä silmilläni, Kämmenilläni kätellä!

346. Itken osattomuutta.

Kalatuutta Kauko itki, Veli toinen verkotuutta, Kolmansi osan vähyyttä; Mie itken syvintä syytä, Mie pahinta paipattelen, Kun itken osattomuutta. Miks' et anna antiluoja, Lupoa luja Jumala, Kun mä ainosin anelen, Kielen kullan kuikuttelen!

Ei ne muutkana paremmat, Eikä pyytäjät pyhemmät; Muut ne vievät viekkahuulla, Ottelevat ounahuulla, Mie en veisi viekkahuulla, En ottaisi ounahuulla, Veisin vaivani näöstä, Otsan hiellä otteleisin.

347. Matala on mahti mulla.

Matala on mulla mahti, Lyhykkäinen onnen lykky; Muilla onni työn tekevi, Haltija rahan hakevi. Muill' on murkinat paremmat, Iltaruoat runsahammat, Leviämmät leipälaukut, Raviammat voirasiat. Muut on pyytäjät pyhemmät, Muut on miehet mieluisemmat, Käyvät kullassa kulaten, Hopiassa heilakoien, Ei niinkun minä poloinen, Nukkavierulla nutulla, Paikkalaialla lakilla, Karvavieru kauhtanalla. Muut sanovat saamiansa, Tuomiansa tunnustavat; Mie sanelen saamatuutta, Tuomatuutta torkuttelen.

348. Ikävä erätön ilta.

Siit' on mieleni apia, Syämeni sangen sairas, Kun ei mielly metsä mulle, Taivu ei ainoinen Tapio; Kun ei anna aioinkana, Harvoinkana hoivauta. Ikävä minun tulevi Ikävä tulettelevi, Tätä tyhjeä eloa, Annitonta aikoani; Ikävä erätön ilta, Päivä pitkä saalihiton.

Harvoin on nähty näillä mailla, Harvoin nähty ja havattu, Osia jaeltavaksi, Arveltavaksi eriä; Imeheks' on saalis saatu, Virsiksi Jumalan vilja, Näillä tuhmilla tulilla, Vaivaisilla valkioilla.

Anna ainoinen Jumala Miehelle anelevalle, Anna kynttä kymmenistä, Karvoa monennäöistä; En sua kiviltä kiitä, Enkä kannoilta kumarra, Tok en palvele pajuilta, Havun oksilta halaja— Kynsiä minä kysyisin, Aina jalkoja anoisin, Kysyn kynnen kantajata, Jalan jalon juoksijata, En parasta, en pahinta, Kysyn keskikertahista.

349. Anna ainoinen Jumala.

Mistä suuttui suuri luoja, Viljan antaja vihastui, Kun ei anna aioinkana, Tee tiliä milloinkana!

Suvun syötti, synnyn syötti, Esivanhemman elätti; Niin miks' ei minua syötä, Kuks' ei kurjoa elätä, Suvun suurilla paloilla, Heimon herkkuruokasilla!

Jos on minulla muoto musta, Muoto musta, kaiat kasvot, Syöen kaunoinen tulisi, Hyvä muoto nunnostellen.

Anna ainoinen Jumala, Anna miehelle minulle, Anna kun esi-isille, Sekä suurelle suvulle, Kyllin syöä, kyllin juoa, Kyllin antoa kylälle! Päästä lasta päivän työstä, Laita illalla lepohon, Karjan käyessä kotihin, Havumetsän harmatessa!

350. Ellös panko pahaksi.

Luulin käen kukkuvaksi, Lempilinnun laulavaksi, Ei käkönen ollutkana; Oli koirani omani, Ohtosen tuvan ovella, Kainun pojan kartanolla.

Ohtoseni, ainoseni, Mesikämmen kaunoseni, Ellös nyt pahaksi panko, Jos meille johi' tulevi— Luien luske, päien pauke, Hammasten hajotusvuoro! Päästä nyt tänne pääripasi, Pueta purasimesi, Heitä harvat hampahasi, Liitä leukasi lipiät!

351. Suostu metsä suoloihini.

Suostu metsä suolohini, Taivu talkkunaisihini, Syötä miestä mämmilläsi, Talkkunallasi taputa!

Kuippana metsän kuningas, Havuhippa, halliparta, Metsän ehtoinen emäntä, Metsän armas antimuori, Pane kulta kulkemahan, Hopia vaeltamahan, Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Kultaisehen kuppisehen, Hopeisehen hohtimehen!

Aja vilja vikkelästi, Metsän karja kapperasti, Rakettuihin rautoihini, Tiettyihin teräksihini! Sitte luoksi tultuansa, Paikalle osattuansa, Ramauta rautojani, Tempoa teräsneniä!

Sa'a ukko uutta lunta, Visko'os vähän vitiä, Jäälle aivan iljanelle, Kankahalle kaljamelle; Ettei tunnu miehen jälki, Eikä haise miehen henki! Jospa jälkiä näkyisi, Se jälki jäniksen jälki; Jospa henki haisahtaisi, Se haju metsän havuilta.

352. Jäniksen vivulla.

Hakkoan metisen haavan Metisellä kirvehellä, Metiseltä mättähältä, Kultaiselta kunnahalta; Tyven työnnän taivosehen, Latvan taivutan lumehen.

Ukko kultainen kuningas, Hopiainen hallitsija, Sa'a nyt mettä taivosesta, Sa'a mettä latvaselle, Siitä kuorelle simoa, Mesi syämehen sula'a!

Elina metsän emäntä, Vaimo puhasvarrellinen, Tuo nyt vilja tuonnempata, Metsän linnan liepehiltä, Sivulta simasalojen, Vaskivaarojen takoa! Anna juosta vääräsäären, Kierosilmän keikistellä, Käyä suuren, käyä pienen, Käyä kerran keskisenki, Kohti minun pyytöäni, Vasten näitä varpujani, Muien siimoista sivute, Muien ansoista alate!

Jänis jäppä, juppaniska, Juokse nyt kohti lankojani; Ellös tuonne menkö'känä Toisten varpujen tyköhön, Siellä surma suin pitäisi, Kova kuolo kohtajaisi— Muut kaikki vihaiset varvut, Täm' yksi metinen varpu, Tyvin on työtty taivosehen, Latvoin laskettu vitihin. Juokse nyt vinttura vipuhun, Kanttura tähän kaha'an, Jouvu riiviö ritahan, Pyöräsilmä pyyvyksehen, Ennen päivän paistamista, Ennen kuun kehittämistä, Auringon ylenemistä, Koi Jumalan koittamista!

353. Oravan pyytäjä.

Mielikki metsän emäntä, Komauta kumpuroita, Oravat orolle nosta, Rahat rannoille ajele, Jotta saisin sauan lyöä, Käsin koprin kuopotella!

Missäpä olet orava, Kussa käyt kävynpurija?— Saa nyt tälle saarekselle, Kule tälle kunnarelle, Miehen etsivän etehen, Uottelevan ympärille!

Oravainen kummun kukka, Kummun kultainen omena, Oksalla ojentelete, Lehvällä levättelete, Kunnes jouvun jousissani, Vasamoissani varahun!

Oravainen väästäjäni, Kaunis kasvinkumpalini, Ellös kaartani kamotko, Varatko vasamiani!— Päre'jouset, puikkonuolet, Ei ne kauas kannattane.

354. Linnustaja.

Lennä, lennä lintu parka, Lennä tänne näille maille, Pienoisille puuhuisille, Mataloille maahuisille; Ojennate oksaselle, Levitäte lehväselle, Kusta nuoli noppajaisi, Tinapalli paiskoaisi!

Vuota, vuota lintuseni, Vuota oksan juuruella, Kunnes jousen jouvuttaisin, Käsikaaren käännyttäisin! Jos sa lentohon leviät, Ennen kun perille pääsen, Siivet siimoilla sitelen, Varpahat vahalla käärin.

Utu tyttö, neito terhen, Luonnotar tytär Tapion, Seulo seulalla utua, Terhenistä tepsuttele; Utu silmille sivalla, Terhen korville karista, Ettei kuule kulkevaksi, Ei näe vaeltavaksi!