ALKULAUSE (continued 2)

"Enp' on tule, enkä huoli, Ei oo suotu, eikä luotu, Eikä koissa kasvatettu, Rautamiehen puolisoksi." Sep' on mies meni merehen.

Neitonen turulla istui, Turun kosken korvasella, Kirjavaisella kivellä, Kaunihilla kalliolla. Kesän istui, toisen itki, Vuotti miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Miestä mielen myötähistä.

Tinamies merestä nousi, Tina suuna, tina päänä, Tina kukkaro käessä, Tina kihlat kukkarossa. "Tules mulle neiti raukka Tinamiehen puolisoksi!"

"Enp' on tule, enkä huoli, Ei oo suotu, eikä luotu, Eikä koissa kasvateltu, Tinamiehen puolisoksi." Sep' on mies meni merehen,

Neitonen turulla istui, Turun kosken korvasella, Kirjavaisella kivellä, Kaunihilla kalliolla. Kesän istui, toisen itki, Vuotti miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Miestä mielen myötähistä.

Vaskimies merestä nousi, Vaski suuna, vaski päänä, Vaski kukkaro käessä, Vaski kihlat kukkarossa. "Tules mulle neiti raukka Vaskimiehen puolisoksi!"

"Enp' on tule, enkä huoli, Ei oo suotu, eikä luotu, Eikä koissa kasvateltu Vaskimiehen puolisoksi." Sep' on mies meni merehen.

Neitonen turulla istui, Turun kosken korvasella, Kirjavaisella kivellä, Kaunihilla kalliolla. Kesän istui, toisen itki, Vuotti miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Miestä mielen myötähistä.

Kultamies merestä nousi, Kulta suuna, kulta päänä, Kulta kukkaro käessä, Kulta kihlat kukkarossa. "Tules mulle neiti raukka Kultamiehen puolisoksi!"

"Enp' on tule, enkä huoli, Ei oo suotu, eikä luotu, Eikä koissa kasvateltu Kultamiehen puolisoksi!" Sep' on mies meni merehen.

Neitonen turulla istui, Turun kosken korvasella, Kirjavaisella kivellä, Kaunihilla kalliolla. Kesän istui, toisen itki, Vuotti miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Miestä mielen myötähistä.

Leipämies merestä nousi, Leipä suuna, leipä päänä, Leipä kukkaro käessä, Leipä kihlat kukkarossa. "Tules mulle neiti raukka Leipämiehen puolisoksi!"

"Tulenpa minä sinulle, Sek' on suotu, jotta luotu, Jotta koissa kasvateltu, Leipämiehen puolisoksi."

39. Aholla itkijä.

Immikkö aholla itki, Heinätiellä hellehteli, Kirjavaisella kivellä, Paistavalla paaterella.

Kyselimmä, lauselimma: "Mitä itket impi rukka, Impi rukka, neito nuori, Ken sua pahoin pitävi, Taattoko pahoin pitävi?" "Taattoni hyvin pitävi."

Immikkö aholla itki, Heinätiellä hellehteli, Kirjavaisella kivellä, Paistavalla paaterella.

Kyselimmä, lauselimma: "Mitä itket impi rukka, Impi rukka, neito nuori, Ken sua pahoin pitävi, Maammoko pahoin pitävi?" "Maammoni hyvin pitävi."

Immikkö aholla itki, Heinätiellä hellehteli, Kirjavaisella kivellä, Paistavalla paaterella.

Kyselimmä, lauselimma: "Mitä itket impi rukka, Impi rukka, neito nuori, Ken sua pahoin pitävi, Velikö pahoin pitävi?" "Veljeni hyvin pitävi."

Immikkö aholla itki, Heinätiellä hellehteli, Kirjavaisella kivellä, Paistavalla paaterella.

Kyselimmä, lauselimma: "Mitä itket impi rukka, Impi rukka, neito nuori, Ken sua pahoin pitävi, Siskoko pahoin pitävi?" "Siskoni hyvin pitävi."

Immikkö aholla itki, Heinätiellä hellehteli, Kirjavaisella kivellä, Paistavalla paaterella.

Kyselimmä, lauselimma: "Mitä itket impi rukka Impi rukka, neito nuori, Ken sua pahoin pitävi, Sulhoko pahoin pitävi?"

"Sulhoni hyvin pitävi, Eilen kihloi, eilen kuoli, Eilen kaiketi katosi, Äsken luotu maa majana, Musta multa kattehena."

40. Pahasulhollinen.

Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi iso kulemahan.

"Mitä itket piikaseni, Nuorempaiseni nurajat, Appikko pahoin pitävi."

"Niin appi hyvin pitävi Kun ennen iso kotona."

Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi emo kuulemahan.

"Mitä itket piikaseni, Nuorempaiseni nurajat, Anoppiko pahoin pitävi?"

"Niin anoppi hyvin pitävi Kun ennen emo kotona."

Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi veikko kuulemahan.

"Mitä itket siskoseni, Nuorempaiseni nurajat, Kytykö pahoin pitävi?"

"Niin kyty hyvin pitävi Kun ennen veli kotona."

Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi sisko kuulemahan.

"Mitä itket siskoseni, Nuorempaiseni nurajat, Natoko pahoin pitävi?"

"Niin nato hyvin pitävi Kun ennen sisar kotona."

Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi setä kuulemahan.

"Mitä itket veljen tyttö, Nuorempaiseni nurajat, Sulhoko pahoin pitävi?"

"Se se koira, koira onki, Sepä vasta koiran koira! Soisin mie mokoman sulhon, Vuoen tornissa toruvan, Hirsipuussa hirnakoivan! Soisin orressa olevan! Kun näkisin poltettavan, Tulta alla kiirettäisin; Kun näkisin leikattavan, Päätä pölkylle panisin; Kun näkisin hirtettävän, Hirsinuorasta vetäisin. Selin söi, selin makasi, Selin kaikki työt tekevi; Otti yöksi vierehensä, Antoi kyllä kyynysvartta, Kättä viljalta vihaista, Kopra hapsia harasi, Käsi tuiski tukkiani."

41. Sairastaja neiti.

Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Riutunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Taaton tanhuan ta'aksi! Vaan elkäte viekö'känä! Eipä saane neito maata, Piika pitkähän levätä, Ison ruoskan roiskehelta, Kapinalta karjan kynnen; Iso nousevi varahin Oritta opettamahan."

Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Rintunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Veikon venovalkamehen! Vaan elkäte viekökänä! Siell' ei saane neito maata, Piika pitkähän levätä, Sinne saapi Saksan laivat, Tervarinnat teutoavat."

Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Riutunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Emon kellarin etehen! Vaan elkäte viekökänä! Siin' ei saane neito maata, Piika pitkähän levätä; Emo nousevi varahin Hulikoita huuhtomahan, Kirnua kolistamahan."

Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Rintunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Siskon pellon pientarelle! Vaan elkäte viekökänä! Siell' ei saane neito maata, Piika pitkähän levätä, Siskon värttinän helyltä, Sekä pirran piukkehelta; Sisko nousevi varahin, Alottavi aikasehen Värttinöitä väännätellä, Piukahella pirtojansa."

Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Rintunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Kirkon kirjatun sivuun, Satalauan laitehesen, Vierehen vihannan viian, Lihavahan luumäkehen! Siellä saapi neito maata, Piika pitkähän levätä; Siell' on äiä äänetöntä, Paljo paksua väkeä, Lihavassa luumäessä, Kirkon kirjatun sivussa."

42. Marjatiellä kaonnut.

Marketta Materon neiti, Kylän kukka, koin koria, Läksi puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle. Päivän poimi puolukoita, Toisen muita mustikoita; Jo päivällä kolmannella, Ei tienyt kotihin tietä. Tiehyt metsähän vetäpi, Ura saattavi salohon.

Marketta Materon neiti Sekä istui, jotta itki, Itki päivän, itki toisen, Itki kohta kolmannenki, Metsän synkässä salossa, Alla vaaran varvikossa. Päivän kolmannen perästä, Viikon päästä viimeistäki, Kohetitihen kuolemahan, Heittihen katoamahan, Sanoi kerran kuollessansa, Sekä virkki viertessänsä: "Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle; Sinne mä kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun isoni, Elköhön iso kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Kirvesvartta kirjotelko, Kaskimetsiä katselko, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!"

"Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle, Sinne mie kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun veljeni, Elköhön veli kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Verkaviittoa vetäkö, Kussakkoihin kuuteleiko, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!"

"Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle, Sinne mie kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun emoni, Elköhön emo kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Silkkihuivia sitoko, Kaksin kerroin kaulahansa, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!"

"Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle; Sinne mie kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun siskoni, Elköhön sisar kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Sukkulaista suikutelko Sinikangasta kutoko, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!"

43. Hukkunut veli.

Impi itki sillan päässä, Laajan laiturin nenässä; Käänti silmänsä selälle, Loi silmänsä loitommaksi, Näki purren purjehtivan, Tervalaian laiehtivan, Toivoi veikkonsa tulevan, Emon lapsen laiehtivan; Ei tuo veikko tullutkana, Emon lapsi laiehtinna; Tuli ennen tuntematon, Vieras outo oppimaton.

"Näitkö vieras veikkoani Selällä meren sinisen?"

"Näinpä neiti veikkosesi Selällä meren sinisen Istuvan meren kivellä, Sukivan suruista päätä, Huolellista harjoavan; Suka kultainen pivossa, Hopiainen harja käessä; Sulkahti suka merehen, Haihtui harja lainehesen, Ojentihen ottamahan, Kallistihen katsomahan, Sulkahti suan jälessä, Haihtui harjan ottamissa. Sanoi kerran mennessänsä:

"Elköhön minun isoni Sinä ilmoissa ikänä Vetäkö veen kaloja, Tahi saako siikasia, Tältä suurelta selältä, Tahi laajalta lahelta!"

"Elköhön minun emoni Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Panko vettä taikinahan, Vettä vellihin kokeo Tältä laajalta lahelta, Leviältä lietteheltä!"

"Elköhön minun veikkoni, Elköhön veli kuluni Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Juottako sotaoritta Rannalta tämän merosen, Vaivaisilta valkamoilta!"

"Elköhön minun siskoni, Elköhön sisar kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana Peskö tästä silmiänsä Rannalla kotiperällä, Kotilahen laiturilla!"

"Mikäli meressä vettä, Sikäli minun vereni; Mikäli meren kaloja, Sikäli minun lihani; Mikä rannalla risuja, Ne on kurjan kylkiluita; Mikä rannan hiekkasia, Ne hivusta hierottua, Sekä luuta seuhottua, Veri tyystä vellottua."

44. Kankahan kutoja.

Neiti kangasta kutovi, Sukkulaista suikahutti, Kultakangasta kutovi, Hopiaista helkytteli, Kultarihmaset kulisi, Helisi hyvät hopiat. "Kellen tuota kankahaista?"

"Kullalleni kultapaian, Hopialleni hopian. Kohta kaupoiltaan tulevi, Turun maalta matkoavi, Kohta kolmen yön perästä, Viikon päästä viimeistäki."

"Jop' on kuoli kultasesi, Meni mielitiettysesi, Laiva poikki, toinen halki, Kolmas kuivalle karille, Itse haukien iloksi, Ahvenien armahaksi."

Neiti tuosta itkemähän, Kultakangas katkemahan.

"Elä itke neiti nuori, Tuolta sulhosi tulovi, Alta rannan airot souti, Päältä rannan pää näkyvi, Tuo sulle sinisen silkin, Sekä uuet ummiskengät."

45. Katrin kosijat.

Katrina kotikananen, Kotikukka, linnukkinen, Viikon viipyi, kauan kasvoi, Istuen ison majoilla, Peripenkin notkumilla; Kolmet renkaat kulutti Isänsä avaimilla, Hirren kynnystä kulutti Heliöillä helmoillansa, Toisen hirren päänsä päältä Siliöillä silkeillänsä.

Äiti tuota arvelevi: "Katri kaunis neitoiseni, Miksi ei sinuista naia, Suon kukaista, maan kanaista?"

Katri tuohon vastoavi, Sanoi Katri: "Ka en tieä, Miksi ei minua naia, Suon kukaista, maan kanaista."

Äiti tuohon arvelevi: "Miepä tieän, miks' ei naia, Miks' ei illat päätä pesty, Aamut päätä harjaeltu, Miks' ei myöhän maata menty, Nostu aamulla varahin."

Katri päähänsä panevi, Neiti neuot mielehensä, Alkoi illat päätä pestä, Aamut päätä harjaella; Teki liitot kuun keralla, Kuun keralla, päivän kanssa, Nousi aamun aikasehen, Istui illan myöhäsehen: Tuli kolmelta kosijat, Yhet tuolta Inkereltä, Toiset sai Perä-virosta, Kolmannet Kojon hovilta.

Iso käski Inkerelle, Inkerellä käyäksensä, Vehnäleivän syöäksensä, Olutjuoman juoaksensa. Eip' on mennyt Inkerelle, Illat pitkät Inkerellä, Illat pitkät ja ikävät, Päivät vieläki pitemmät.

Emo käski Perä-virolle, Perä-virolla käyäksensä, Viron leivän syöäksensä, Viron vettä juoaksensa. Ei mennyt Perä-virolle, Viron vettä soutamahan, Saarellista sauomahan, Aalloista ajelemahan.

Veikko käski Kojon kotihin, Kojolassa käyäksensä. Kojon leivän syöäksensä, Kojon vettä juoaksensa. Ei mennyt Kojon hoviin, Kojolass' on konsti tuhma, Ukot uunilla sokiat, Lapset laiskat lattialla.

Sisko käski mansikkahan, Mansikassa käyäksensä, Marjat määltä syöäksensä, Jokivettä juoaksensa. Meni mansikka'aholle, Siin' oli mansikat makiat, Vatut vaaran rintehellä, Mesimarjat muilla mailla.

46. Nimitettävä poika.

Neljä on neittä niemen päässä, Kolme mointa morsianta, Läksit hillan poimintahan. Noita päivä poimittihin, Ilta keolla istuttihin, Yö levättihin lehossa; Kuu kantoi kälyjä kolme, Kolmen neion vuotehelle, Syntyi poika nuorimmalle, Nuorimmalle, pienimmälle, Perehen parahimmalle. Ei tietä nimeä panna.

"Miksipä nimen panemma, Kuksipa kuvaelemma? Kuvatkame Kullikiksi. Ei oo kultia isolla, Eikä kultia emolla, Eikä kullan kantajoa."

"Miksipä nimen panemma, Kuksipa kuvaelemma? Ravatkamma Raunikiksi. Eipä oo rahaa isolla, Eikä oo rahaa emolla, Ei rahojen kantajoa."

"Miksipä nimen panemma, Kuksi kuitenki kuvaamma? Luokammapa Luorikiksi, Luorikki hyvä niminen."

47. Rangastava sulho.

Nouskame norolle nuoret, Kesäkempit kaltiolle, Leikatkame lehmus pitkä, Lehmus pitkä ja siliä, Kiskokame niini pitkä, Niini pitkä ja leviä, Punokame nuora pitkä, Nuora pitkä ja noria, Jolla ylkä hirtetähän, Vaimon poika vangitahan. "Mihen ylkä hirtetähän, Vaimon poika vangitahan?"

Tien suuhun, veräjän päähän, Pitkän portin pieleksehen, Kussa kulkevi kuningas, Vaeltavi linnan vanhin. Kuningas kovin kysyvi, Linnan vanhin vaikuttavi: "Mintähen tämä siottu, Vaimon poika vangittuna?"

"Sentähenp' on se siottu, Vaimon poika vangittuna, Kun makasi nuoren neion, Nuoren neion, morsiamen. Neito rukka tuomittihin Lohikäärmehen kitahan; Lohikäärme huokasihen, Huokasihen, henkäsihen: Ennen nielen nuoren miehen, Nuoren miehen miekkoinehen, Heposen satuloinehen, Papin kirkkokuntinehen, Kuninkaan kypärinehen, Ennen kun nielen nuoren neien, Nuoren neien, morsiamen: Neito poikia tekevi, Laivan lapsia latovi, Tuohon suurehen sotahan, Tasapäähän tappeluhun, Joss' on verta päälle polven, Joss' on päätä, kun mätästä."

48. Äkäinen sulho.

Lämmitin metoisen saunan Metoisilla halkosilla, Hautelin metoisen vastan Metisen kiven navalla, Läksin vettä kantamahan Alta linnan lähtehestä, Kaupungin kasarisella, Kuparilla kultaisella; Käskin taaton kylpemähän. Taatto kylpi kyllältehen, Valoi vettä vallaltehen: "Hyvin teit tyttäreni Kun kylyn isolle laitit!"

Lämmitin metoisen saunan Metoisilla halkosilla, Hautelin metoisen vastan Metisellä kiven navalla, Läksin vettä kantamahan Alta linnan lähtehestä, Kaupungin kasarisella, Kuparilla kultaisella; Käskin maammon kylpemähän. Maammo kylpi kyllältehen, Valoi vettä vallaltehen: "Hyvin teit tyttäreni Kun kylyn emolle laitit!"

Lämmitin metoisen saunan Metoisilla halkosilla, Hautelin metoisen vastan Metisen kiven navalla, Läksin vettä kantamahan Alta linnan lähtehestä, Kaupungin kasarisella, Kuparilla kultaisella; Käskin veikon kylpemähän. Veikko kylpi kyllältehen, Valoi vettä vallaltehen: "Hyvin teit sikkoseni, Laitit kylyn veikollesi!"

Lämmitin metoisen saunan Metoisilla halkosilla, Hautelin metoisen vastan Metisen kiven navalla, Läksin vettä kantamahan Alta linnan lähtehestä, Kaupungin kasarisella, Kuparilla kultaisella; Käskin siskon kylpemähän. Sisko kylpi kyllältehen, Valoi vettä vallaltehen: "Hyvin teit siskoseni, Laitit kylyn siskollesi!"

Lämmitin metoisen saunan Metoisilla halkosilla, Hautelin metoisen vastan Metisen kiven navalla, Läksin vettä lähteheltä, Alta linnan lähteheltä, Kaupungin kasarisella, Kuparilla kultaisella; Käskin sulhon kylpemähän. Sulho saattavi sanoa: "Pois portto vetesi kanssa; Etpä veillä ollutkana, Olit poikien poluilla, Katsannassa kengän kauon, Punapaklan paininnassa."

Otin koivuisen korennan Pihlajaisen piakan varren, Jolla hauvoin hartioita, Pehmitin perälihoja Äkäiseltä sulhaselta.

49. Sulhonsa kylvettäjä.

Katsos muita miekkoisia Ja onnen osallisia, Syövät kaunonsa kaloja, Sekä luotunsa lohia, Siikoja sivullisensa, Armahansa ahvenia. Mujeita mukahisensa, Kumppalinsa kuorrehia.

Olipa joulu joutumassa, Pesinpä mieki tupani, Lakaelin lattiani, Laitoin kaunoni kalahan, Armahani ahvenehen; Ei kauno kaloja saanut, Armahani ahvenia.

Otin verkkoni olalle, Kiviriipat rinnoilleni, Kalakontit kannoilleni, Läksin mie itse kalahan. Potkin saaren, potkin niemen, Potkin kohta kolmannenki; Sain kaloja kaikki saaret, Joka niemen nieriäitä. Yksi luoto loi lohia, Toinen antoi ahvenia, Kolmas niemi nieriäitä. Nousin maalle keittämähän, Ison pitkille pihoille, Veikon vestoslastusille. Keitin noista kunnon ruoan, Syötin, juotin vierahia, Söin itse kyllältäni, Säästin ruotoset kokohon, Pienimmistä kiiskilöistä, Suurimmista ahvenista, Menin illalla kotihin, Syötin noita kaunolleni. Kauno syöp' ja kiittelevi: "Hyväpä tämäki ruoka, Syöä miehen saamattoman, Ottoa olemattoman!"

Lämmitin metoisen saunan, Hautelin metoiset vastat, Kylvettelin vierahia; Kylvin itse kyllältäni, Käskin kaunon kylpemähän; Kävi kauno kylpemähän: Minkä kauno vettä puisti, Sen mä löylyä lisäsin, Minkä kauno usta huusi, Sen mä usta ummemmaksi, Minkä kauno maahan pyrki, Sen mä portaita alennin. Tuli sääli sällöäni, Sekä kaiho kaunoani, Tempasin tukasta maahan, Sihen sotkin sormillani, Pieksin peukaloisillani, Hautelin halolla päähän, Sekä vestin vempelellä. "Ole kiitetty Jumala, Päästit sulhosta pahasta! Ennen yksin yön makoan Kun kahen pahan keralla."

Isä kuitenki sanovi, Emo aina arvelevi: "Pahoin teit poloinen lapsi, Kun sa kaunosi kaotit; Pah' oli pahan keralla, Paha aivinki pahatta."

Oli yötä kaksi, kolme, Viisi kuusi vuorokautta. Äsken tuon toeksi tunsin, Öitä yksin maatessani: Pah' oli pahan keralla, Ei parempi yksinäni. Menin kohta katsomahan Kaonnutta kaunoani; Kauno kengän ompelossa, Punapaulojen punossa. "Kellen noita kenkäsiä?"

"Kellen muulle kun sinulle, Kun hyvälle konsanaki."

Vein mä kaunoni tupahan, Asettelin pöyän päähän, Syötin, juotin kylläseksi, Apatin alanenäksi, Otin kaunon selkähäni, Kannoin kaunoni pihalle, Vein tuota vesipolulle. Tuli sirkka, söi se silmän, Tuli torakka, toisen kaivoi, Sääski särpi kuivillehen, Vesilintu vei peräti. Loin tukasta selkähäni, Vein tuon peltojen perille, Takimmalle tanhualle, Sihen heitin herttaseni, Sekä kaunoni kaotin. Kävin tuota katsomahan Kahen, kolmen yön perästä; Jo tuolle korppi koulun kantoi, Ja harakka hanan kaivoi; Kävin vielä katsomassa Viien, kuuen viikon päästä; Jo oli kehnot kekri pietty Mustat linnut muistinpäivä.

Iskin kahta kämmentäni Kahen puolin kylkiäni: "Ole kiitetty Jumala! Pääsin kolmesta pahasta: Venehestä vuotavasta, Heposesta heittiöstä, Sulhosta pahatavasta. Venehen tulella poltin, Heposen hukille syötin, Sulhon surmalla tapatin."

50. Sulhon valitsija.

Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä. Kysyttelin, lausuttelin "Lähetkö neiti vellolleni, Kumpaliksi kullalleni?"

Neiti varsin vastaeli: "Minä miessä vellosesi?" "Paimenena velloseni."

"Enmä lähe paimenelle— Pah' on paita paimenella, Ei saata sivussa maata, Alla leuan lämmitellä, Alla kainalon asua."

Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä. Kysyttelin, lausuttelin "Lähetkö neiti vellolleni, Kumpaliksi kullalleni?"

Neiti varsin vastaeli: "Minä miessä vellosesi?" "Kyttämiessä velloseni."

"En lähe minä kytälle— Kyttä haisevi havulle, Ei saata sivussa maata, Alla leuan lämmitellä, Alla kainalon asua.-"

Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä. Kysyttelin, lausuttelin: "Lähetkö neiti vellolleni, Kumpaliksi kullalleni?"

Neiti varsin vastaeli: "Minä miessä vellosesi?" "Kalamiessä velloseni."

"En mene kalastajalle Se kalalle katkuavi, Ei saata sivussa maata, Alla leuan lämmitellä, Alla kainalon asua."

Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä. Kysyttelin, lausuttelin: "Lähetkö neiti vellolleni, Kumpaliksi kullalleni?"

Neiti varsin vastaeli: "Minä miessä vellosesi?" "Kyntäjänä velloseni."

"Jo lähenki kyntäjälle: Lämmin kylki kyntäjällä, Saattavi sivussa maata, Alla leuan lämmitellä, Alla kainalon asua."

51. Kukkien tarves.

Juoksevi jokea kolme Ympäri minun kotini, Kahen puolen kartanoni. Yksi joki mettä juoksi, Toinen simoa siretti, Kolmansi olon punaisen. Tuli veikko vierahaksi, Siskoni käviämeksi; Juotin mettä veikolleni, Siskolle simoa juotin, Itse join olon punaisen. Vein mä veikkoni hevosen Tarhapeltojen perille, Siltapeltojen sivulle. Hävisi veikkoni hevonen Lehmitarhani takoa, Sinipellon pientarelta. Laitin rengit etsimähän— Eipä rengit löytänynnä, Rengit etsi kirvesvartta. Laitin piiat etsimähän— Eipä piiat löytänynnä, Piiat etsi pirran puuta. Läksin itse etsimähän Kolmen koirani keralla, Viien, kuuen villahännän, Seitsemän sepelikaulan. Koirat sotki suota myöten, Mie itse mäkiä myöten; Löysin veikkoni hevosen Tarhapeltojen tasalta, Siltapeltojen sivulta; Tuolle selkähän kavahin— Ajoin rannat rapsutellen, Hiekkarannat herskutellen; Hiekat silmille sirisi, Mullat parskui parmoilleni. Tuli Kiesus vastahani, Vaskivarpoja sylissä, Kultakukkia käessä, Mie noita anelemahan: "Anna Kiesus kukkiasi!"

"Kellen kukkia anelet?" "Anopille ankaralle— En tohi kotihin mennä Ilman noita kukkasitta, Ilman vaskivarpasitta; Anoppi kova kotona, Appi vielä ankarampi, Paljo saisivat sanoja, Viikoksi vihan pitoa, Minun tyhjin tultuani, Viikon viivyteltyäni."

52. Neiti omegapuussa.

Astuin aamulla varahin, Läksin aivan aikasehen, Omenoita ottamahan, Pähkämiä poimimahan, Emoni omenamaasta, Tahi tarhasta isoni. Näin omenan oksasella, Punakuoren pääni päällä, Nousin puuhun nostamatta, Kohosin kohottamatta; Toipa surma sulhon nuoren, Sulhon nuoren, miehen kainun, Tuli tuo omenispuulle, Alle oksien osasi. Suitset seitset vyön takana, Takatarhilot käessä.

"Mitä suitsin seitsin laait, Kuta tarhiloin tavotat?"

"Ottaisin omenamarjan, Punakuoren oksaselta."

Annoin oksalta omenan, Puotin punaisen kuoren.

Sulho tuosta noin sanovi, Itse lausui ja pakisi: "En ole etsossa omenan, Punakuoren poiminnassa, Olen neion etsinnässä, Punaposken poiminnassa."

"Ei ole meiän neitojamme, Ei meiän kotikanoja, Suitsin seitsin ottaminen, Tarhiloin tavottaminen; Vielä näistä neitosista, Ja näistä kotikanoista, Äyrit äyhtien tulevat, Pienet rahat piehtaroien, Killingit kipoa lyöen, Tolpat toistansa ajaen."

"Vielä näistä neitosista Ja näistä kotikanoista Suku juopi suuret sarkat, Heimo hempiät pikarit, Kosija kokevi tuopit, Kaaso kannut kallistavi."

"Vielä näistä neitosista Ja näistä kotikanoista Isolleni ilvesturkki, Ruisleivän ruokkimasta, Emolleni näätälakki Nännillä imettämästä, Veikolleni verkaliivi Kantamistahan kaloista, Siskolle sininen kosto Kanssani kasuamasta."

53. Kaonnut poika.

Läksi poika puolukkahan, Toinen poika mustikkahan, Kolmansi jänön jälille, Koukkupolven polkumille. Tuli poika puolukasta, Poika toinen mustikasta, Ei tullut jänön jäliltä, Koukkupolven polkumilta.

Läksi iso etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella.

Etsi pientä poiuttansa, Kullaista omenuttansa; Eip' on löyä poiuttansa, Kullaista omenuttansa.

Läksi emo etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella.

Etsi pientä poiuttansa, Kullaista omenuttansa; Eip' on löyä poiuttansa, Kullaista omenuttansa.

Läksi veikko etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella.

Etsi pientä vellyttänsä, Kullaista omenuttansa; Eip' on löyä vellyttänsä, Kullaista omenuttansa.

Läksi sikko etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella.

Etsi pientä vellyttänsä, Kullaista omenuttansa. "Missäpä olet veikko rukka? Tule pois veikko rukka!"

"Enpä pääse sikko rukka: Pilvet päätäni pitävät, Hattarat hivuksiani, Vipu toista jalkoani; Päästä päätä Päivän poika, Silmiä hyvä sikiä, Silmät tähtiä lukevi, Sääret honkia hosuvi."

"Kuu kulta, Jumalan luoma, Lähes päätä päästämähän, Syötä Karjalan kaloja, Kuvetjärven kuorehia!"

54. Suen vivulla käynyt.

Kolm' on poikoa emolla, Kolme lasta vanhemmalla. Läksi poikanen kalahan, Toinen poika tuorehesen, Kolmansi suen vivuille. Tuli poikanen kalasta, Poika toinen tuorehesta, Ei tullut suen vivulta.

Kenen poikoa ikävä? Emon poikoa ikävä.

Läksi emo etsimähän Kaonnutta poikoansa. Juoksi korvet kontiona, Sutena salot samosi, Kohta kolmen yön perästä, Viikon päästä viimeistäki, Nousi suurelle mäelle, Korkialle kukkuralle, Huuti tuolta poikoansa: "Missä olet poikueni? Tule poikani kotihin!"

Poika tuolta vastoavi: "En minä emoni pääse Pilvet päätäni pitävät, Hattarat hakuliani, Kaaret kainaloisiani, Vipu toista jalkoani, Sääret honkia hosuvi, Silmät tähtiä lukevi, Eessäni pimiä pilvi, Takanani taivas kirkas."

55. Virossa posija.

Poikanen posi Virossa, Saksan maalla sairasteli Tautia nimettömiä, Nimen tietämättömiä.

"Missä saapi sairas maata, Tuskahinen tunnin olla? Tokkos voit tuvassa maata, Tokkos penkillä levätä?"

"Enmä voi tuvassa maata, Enkä penkillä levätä, Isännän ilopiolta, Renkipoikien remulta."

Poikanen posi Virossa, Saksan maalla sairasteli Tautia nimettömiä, Nimen tietämättömiä.

"Missä saapi sairas maata, Tuskahinen tunnin olla? Tokkos voit merellä maata, Tokkos luovolla levätä?"

"Makoaisin maavesillä, Vaan ei voi Viron vesillä, Maat' en lokkien lojulta, Kalalintujen kajulta."

Poikanen posi Virossa, Saksan maalla sairasteli.

"Missä saapi sairas maata, Tuskahinen tunnin olla? Tokkos voit manalla maata, Maata Tuonelan tuvilla?"

"Viekäte minua maata, Tupatkate tuutumahan Tuonne Tuonelan tuville, Manalan ikimajoille; Siellä saapi sairas maata, Tuskahinen tunnin olla, Ikuisilla vuotehilla, Polvuisilla pääaloilla."

56. Kosissa käynyt.

Ajoi kaksi kaupanmiestä Jäletysten jäätä myöten; Orit konsti kummallaki, Hiirenkarvainen hevonen. Isoni orihin osti, Hiirenkarvaisen hevosen; Osti sormukset soriat, Sekä kihlat kirkkahimmat Minun nallin naiakseni, Kenstin kestaellakseni, Ja konstin kosissa käyä.

Läksin konsti kulkemahan, Kensti käymähän kosissa; Nousin rannalta mäkehen. Talopa oli mäellä, Ei saata sivutse mennä, Ei ylätse, ei alatse; Ajoin talon tanhualle, Talon pienille pihoille. Neito kukkana kujassa, Kalittuna kartanossa: Kysyttelin, lausuttelin: "Onko sinussa miehen naista, Molotselle morsianta? Joko tieät tikkaella, Joko ommella osoat."

Neiti varsin vastaeli: "Jos en tieä tikkaella, Enkä ommella osoa, Tikatkahan tietävämmät, Osaavammat ommelkohot. Eikä arvellut emoni, Ei luvannut vanhempani, Neittä myötävän turulla, Tarittavan tanterella: Turull' on tupakan kauppa, Tamman kauppa tanterella, Neito myöähän tuvassa, Katon alla kaupitahan."

Tuli tuo kukkapää tupahan, Kassapää katoksen alle; Mie tuota ihoamahan, Silmät oli pesty silloin tällöin, Poskipäät ei polvenahan, Korvia ei kuuna päänä.

57. Konnan tytär.

Eilen meillä lehmä poiki, Teki valkian vasikan: Vaskisarvi, kultakynsi, Hopia otsassa hohti. Isoseni, ainoseni, Vie'pä tuota Wiipurihin, Saata kaupunnin kaulle: Tuo tuolta orihevonen, Tahi pieni tammasälkö, Jonk' on lampi lautasilla, Lähe länkien sialla, Josta velhot vettä juovat, Katehet kaloja syövät! Osta kahet kankisuitset, Vaskikannukset keralla! Itse mä satulan saisin Kovan koivun kuoren alta. Orihilla otrat kynnän, Tammalla talon asetan. Lähen kullalla kosihin, Hopialla liehumahan Mokomata morsianta, Konnun kuulua tytärtä Ankaran anopin luota, Apen ankaran talosta.

Isoseni ainoseni Vei vasikan Wiipurihin. Osti mulle mustan ruunan, Vaihtoi pienen tamman varsan. Ajoin varsani vaolle, Mullokselle mustan ruunan, Kynnin kymmenen vakoa, Kynnin kaiketi kaheksan. Varsa haukki varvunpäitä, Musta ruuna ruohonpäitä. Heitin varsani vaolle, Mustan ruunan mullokselle, Itse lehtohon letustin, Hopiaisehen salohon, Vaskisehen varvikkohon, Kultaisehen koivikkohon, Leikkasin lehosta virven, Vesan tammisen tapasin, Kultaisesta koivikolta, Hopiaisesta salosta. Toi surma susia paljon, Kantoi metsä karvasuita, Söivät varsan vaolta, Mustan ruunan mullokselta.

Menin itkien kotihin, Kallotellen kartanolle. Iso portilla kysyvi: "Mitä itket poikaseni?"

"Sitä itken taattoseni, Vanhempaiseni valitan Ajoin varsani vaolle, Mustan ruunan mullokselle, Kynnin kymmenen vakoa Kynnin kaiketi kaheksan. Varsa hankki varvunpäitä, Ruuna katsoi ruohonpäitä. Heitin varsani vaolle, Mustan ruunan mullokselle, Minä lehtohon letustin, Kultaisehen koivikkohon, Vaskisehen varvikkohon, Hopiaisehen salohon. Leikkasin lehosta virven, Vesan tammisen tapasin, Kultaisesta koivikosta, Hopiaisesta salosta. Toi surma susia paljon, Metsä kantoi karvasuita, Söivät varsani vaolta, Mustan ruunan mullokselta."

Tuon iso sanoiksi virkki: "Elä itke poikaseni! Läksinpä minäi muinen, Läksin mie kauas kalahan: Tuuli voitti, airo taittui, Vene haapainen hajosi. Panin sormet soutimeksi, Peukalon perämelaksi; Souin sormin saaroselle, Kämmenin käpysalolle, Niin veistin venon paremman, Laitin purren pulskahamman. Sie osta ori parempi, Varsa kahta kaunihimpi."

Ostin mie orihin uuen, Varsan kahta kaunihimman. Orihilla otrat kynnin, Tammalla talon asetin, Läksin kullassa kosihin, Hopiassa liehumahan Mokomata morsianta, Konnun kuulua tytärtä.

Anoppi koria muori Oli aittahan menevä. Puhuttelin, lausuttelin: "Onko teillä neittä myöä, Tahi kaupita kanaista?"

Anoppi koria muori Hänpä varsin vastaeli: "Kanan kauppa orren alla, Neien nelisnurkkasessa."

Meninpä minä tupahan, Puhuttelin, lausuttelin: "Onko teillä neittä myöä, Tahi kaupita kanaista?"

Tuotihinp' olutta tuoppi, Tuoppi olutta, toinen mettä.

"Enpä huoli syömisistä, Enkä varsin juomisista, Saisin nähä neitoseni— Tuokate tupahan neittä!"

Tuotihin tupahan neittä Sisaresten siiven alla, Veljen akan verhon alla, Kälysten käsivaralla. Ei ole tuossa miehen naista, Eikä miehen morsianta: Paha raiska paita päällä, Jatketut sukat jalassa, Silmät pesty silloin tällöin, Silmäkulmat milloin kulloin, Suut' ei siivottu ikänä, Poskipäit' ei polvenahan.* Enpä tainnut tuota naia, Kun oli musta kun torakka; En tainnut vihille vieä, Panna en papin etehen.

58. Vaimon saanut.

"Annas minulle Anniasi, Liitä lempilintuasi!"

"Enpä anna Anniani, Liitä lempilintuani. Ei Anni ko'ista joua: Anni tarkoin tarvitahan Pesemässä pyöräpöyät, Lattiat lakasemassa; Tästä kulkevi kuningas, Vaeltavi linnan vanhin."

"Anna mulle Anniasi, Liitä lempilintuasi!"

"Enpä anna Anniani, Liitä lempilintuani; Enpä anna ollenkana, Kuulematta kullenkana, Pahoille rekipajuille, Likaisille liistehille, Kaskikannoille koville, Nokisille nuotioille."

"Enpä ota Anniasi, Enkä taho tyttöäsi Pahoille rekipajuille, Likaisille liistehille, Kaskikannoille koville, Nokisille nuotioille; Otanpa oluttupihin, Tahon vehnätahtahille."

Tuosta Anni annettihin, Perä paksu paiskattihin. Päivän söi, makasi toisen, Kohta kolmannen toruvi; Tuli riski riitelijä, Aivan tarkka tappelija, Taitava tukan vetäjä, Hapsien haraelija, Ei tullut tuvan pesijä, Saanut ei saunan lämmittäjä.

59. Viisastunut.

Isä neuoi poikoansa, Vanhin vaivansa näköä, Kun kuki sukimojansa, Itse ilmöin luomiansa: "Poikueni, nuorempani, Lapseni, vakavampani, Kun sulle halu tulevi, Naia mielesi tekevi, Tuoa minneä talohon, Emäntätä etsiellä, Nouse aamulla varahin, Aivan aika huomenessa, Katsele kyliä myöten, Katsele talo talolta, Kust' on savu ensimmäinen, Siitä naios poikueni."

Pani poikanen opiksi. Nousi aivan aikasehen, Aivan aika huomenessa, Käveli kyliä myöten, Katseli talo talolta; Savun saarelta näkevi, Tulen niemen tutkamelta.

Kävi tietä, astelevi Saaren kuuluhun kotihin, Ilman koiran kuulematta, Harakan hatsattamatta.

Sitte tultua tupahan Itse tuossa arvelevi: "Oisiko tytärtä täällä, Tämän pojan puolisoa?"

Päätyi neiti leipomassa, Tyttönen taputtamassa; Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mikä lietki miehiäsi, Ku kylän kävijöitäsi, Tavatta tupahan tullut, Neion etsohon nenättä; Ellös konsana Jumala Luo kotia koiratonta, Kasitonta karsinoa, Pihoa harakatonta, Lapsitonta ikkunoa!"

Niin poika sanoiksi virkki: "Miss' on taattosi sinulta, Minne mennyt maammosesi, Kanssa kaikki muut imeiset?"

Tyttö saattavi sanoa, Neiti varsin vastaella: "Taattoni talon pihalla Eestakaisin astelevi; Maammo parka paimentavi Mennehen kesän kisoja; Veikkoni ve'en varassa Vähäll' äiän ottelevi."

Läksi poikanen kotihin. "Jo mie kävin, taattoseni, Kävelin kyliä myöten, Katselin talo talolta, Varahaisinta savua: Näin mä saarella savusen, Tulen niemen tutkamessa, Menin mie sihen talohon, Eikä mua koirat kuultu, Eikä haukkujat havattu: Kysyin tyttöä talosta."

"Oli tyttö leipomassa Noin se varsin vastaeli: Ellös konsana Jumala, Luo kotia koiratonta, Pihoa harakatonta, Lapsitonta ikkunoa; Mikä lietki miehiäsi, Ku kylän kävijöitäsi, Tavatta tupahan tullut, Neien etsohon nenättä!"

"Kun sitte kysyin tytöltä Missä taatto, missä maammo, Missä kaikki muut talosta? Noin se saatteli sanoa, Noin varsin vastaella:" "Taattoni talon pihalla Eestakaisin astumassa, Maammo parka paimenessa Kesän mennehen kisoja, Veikkoni ve'en varassa Vähäll' äiän ottamassa." "Niinp' on niin sanoi mokomin, Niinpä mieletön pakisi."

Tuon iso sanoiksi virkki: "Itse siulla poikaseni Ei ollut älyä äiä, Eikä paljo mieltä päässä, Sentähen sanoi sinua Tullehen tavattomasti, Kun ei koira kaukkununna, Harakka hatsahtanunna, Lapsi eellä ilmottanna, Kasi pyyhkint kasvojansa; Tahi kun oisit sintsissäki Eellä niistänyt nenäsi, Siit' oisi tyttö ennättänyt Panna päällensä jotai, Ei oisi nähty leipomassa Paljahalla paiallahan. Kun sitte sanoi olevan Taattonsa talon pihalla Eestakaisin astumassa: Taatto pellon kynnännässä; Maammosensa paimenessa Kesän mennehen kisoissa, Silloin maammonsa makasi Lapsisaunassa samassa; Veljensä ve'en varassa Vähäll' äiän ottamassa: Veli veellä onkimassa. Jo tuon näen kyselemättäi, Arvelen anelematta, Saat siitä valitun vaimon, Sekä mielevän miniän; Mene sie sihen talohon, Tuo minulle minnä siitä!"

Meni toiste, toi miniän, Sai tarkan talosen vaimon. Sitte ensi-iltasella Virkkoi nainut naisellehen, Kuiskutteli kullallehen: "Mi lie tullut taatolleni, Kuka kummanen isolle? Kahen tietä käyessämme, Palatessamme palolta, Oli kun mennyt mieleltänsä, Äsken puuttunut älyltä. Noin sanoi iso minulle, Noinpa lausui laittomia: Jo oisit jaloki poika, Kun mulle jalan hakisit; Jo oisit jaloki poika, Kun tekisit tien lyhemmän; Jo oisit jaloki poika, Kun käteni katkoaisit; Jo oisit jaloki poika, Kun panisit pääni poikki."

Nainen arvasi asian, Kysyi kohta mieheltänsä: "Tokko teit mitä aneli, Mitä käski ja kehotti?"

"Kuin nyt kummia kyselet, Kuinka taisin kumminkana Saaha jalkoa isolle, Tehä tietä lyhemmäksi, Taisinko katkasta kätensä, Eli panna päänsä poikki."

"Oisit tainnut, oisit tiennyt, Kun oisit oikein älynnyt. Saua jatkoa jalompi, Tarinoiten tie lyhempi, Kinnas jatkona käessä, Korkona kypäri päässä. Sanan voimaton pitävi, Tarinoivat tienkävijät, Vaikia kesällä kinnas, Läyli lakki lämpimällä. Leikkoa ukolle saua, Se hänelle jalka kolmas; Tarinoitse tietä käyen, Se hänestä tie lyhempi; Ota kintahat ukolta, Sillä katkaset kätensä; Ota lakki päälaelta, Sillä lasket päänsä poikki."

Jopa päivällä jälestä Taasen tietä käyessänsä. Poika paljoki pakisi, Leikkasi kepin lehosta, Otti kintahat ukolta, Päästä lakkia kyseli.

Se kaikki hyvä ukosta. Itse lausui lapsellensa, Pojallensa noin puheli: "Jo tuon näen kyselemättäi, Jo on yön yhen levännyt Viisahampi vieressäsi."

60. Hiihtäjä surma.

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko ukon talosta?"

"Jos tapan ukon talosta, Katoisi kalat merehen, Ei oisi tuojoa pihalle, Nuotat tukkuhun tulisi, Verkot muunne vierrähtäisi. En tapa ukkoa talosta!"

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko akan talosta?"

"Jos tapan akan talosta, Uni uunilta katoisi, Penkiltä perä leviä, Toruja talon tuvasta, Kalkuttaja karsinasta. En tapa akkoa talosta!"

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko talon isännän?"

"Jos tapan talon isännän, Taitaisi talo hävitä, Pian mennä pieni maani; Missäpä vierahat viruisi, Majoaisi matkamiehet. En tapa isänteäni!"

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko talon emännän?"

"Jos tapan talon emännän, Kapeneisi karjamaani, Lyheneisi lehmän lypsi, Maitokupit kuivettuisi, Ravistuisi voirasiat. En tapa emänteäni!"

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko pojan talosta?"

"Jos tapan pojan talosta, Kaskikirvehet katoisi, Jyvälaarit laukiaisi, Aatra vaipuisi vaolle, Kyykistyisi kynnökselle. En tapa poikoa talosta!"

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko tytön talosta?"

"Jos tapan tytön talosta, Katoisi hiiri hinkalosta, Rotta ruokahuonehesta, Jäisi sulhoset surulle, Poikaset pahoille mielin. En tapa tyttöä talosta!"

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko talosta minnän?"

"Jos tapan talosta minnän, Ei tuosta talo hävinne, Naimoiksi nainen katovi, Ori toisen ostamoiksi; Nainen toinen naitanehe, Emäntä etsittänehe, Eleä emännän kanssa, Polvet poikoa piellä, Käsi lasta käännytellä, Niinkun muillaki emoilla."

Tappoipa talosta minnän, Pojan naisen pois panetti. Mies se naipi uuen naisen, Etsivi emännän toisen, Saapi naisen naimisella, Etsimällähän emännän; Saa ei lapselle emoa, Huonoiselle hoitajoa, Nännin suuhun survojoa, Rinnan suuhun rientäjeä; Lapset jäivät itkemähän, Pienoiset pisartamahan.