ALKULAUSE

Jo 1:mäisen kirjan alussa olemma lausuneet, mitä luulimma näihin Kantelettaren lauluihin ja virsihin yhteisesti koskevan. Nyt erittäin muutamia sanoja näistä 3:mannen kirjan virsistä. Virret 5, 7, 8, 9, 32 ovat Hämeen ja Satakunnan puolesta; Wenäjänpuolisesta Karjalasta (erittäinki Wuokkiniemen, Paanajärven ja Repolan pitäjistä) ovat virret 2, 3, 6, 10, 12, 19-23, 25, 27, 28, 39, 52, 53, 59; Suomenpuolisesta Karjalasta 1, 4, 11, 13-18, 29, 34, 36, 37, 40-45, 47-50, 54-58; virsiä 24, 26, 30, 31, 33, 35, 38, 46, 51, 60 lauletaan niin Suomen, kun Wenäjänki puolella Karjalassa. Tämä erottaminen näiden virsien kotipaikoista on sitä myöten toimitettu, kun niitä meille on kussaki paikassa laulettu; mahdollisesti saatettaisi eräitä muitaki virsiä yhteisesti laulaa, kun mitä sillä nimellä erittäin osottaneet olemma, jonka ohessa myös tulee nimittää muutamia, Suomen Karjalasta saatuja, Savossaki laulettavan. Myös tulee meidän tässä oikasta, mitä 1:mäisen kirjan alkulauseessa, sivulla IV, mainitsimma, "näitä virsiä enemmin Wenäjän, kun Suomen Karjalassa laulettavan", koska vasta osotettu niiden erottaminen kotipaikkoihinsa näyttää toisin. Se erehdyttävä lauseemme tuli siitä, ettemme silloin oikein tulleet ajatuksessamme erottamaan näitä virsiä vanhoista runoista, joita kyllä enemmin Wenäjän puolella lauletaan.

Virret 5, 9, 32 ovat Ritualan Helkavirsiä. Rituala on eräs iso kylä Sääksmäen pitäjässä Hämeessä, ja näistä Helkavirsistä, kun myöski itsestä Helkajuhlasta, jota tytöt siellä alkupuolella kesää sunnuntai-iltapuolina viettävät, on Herra Akademian Lehtori C. A. Gottlundi, Otava-nimisen kirjansa 2:sessa osassa taitavasti kirjottanut.

Pispa Henrikki, jonka surmasta 7:männessä virressä kerrotaan, oli Englandista syntysin ja tuli v. 1156 eli 1157 (kumpanako vuonna, siitä ei ole vielä tarkkaa tietoa saatu) Ruotsin kuninkaan Eerikki IX:sännen, liialta nimeltä Pyhän, kanssa Suomeen. Hän oli ensimäinen Kristin uskon saarnaja Suomessa, ja tuli muitaki tietoja myöten Suomen pakanoilta (Köyliöjärven seuduilla) surmatuksi. Hänen poikkioin peukalonsa on vieläki Turun Tuomio-kapitulin sinetissä kuvattuna, ja Henrikin päivä Annakoissa on hänen muistoksensa säädetty.

Elinan surma, josta 8:ksannessa virressä kerrotaan, kuuluu myös olevan tosi, tapahtunut asia. Klaus Kurki, niinkuin hänen esi-isänsä ja jälkeisensäki olivat Laukon kartanon ja muiden laajoin tilusten hallitsijoita Wesilahdessa ja rajapitäjissä. Usiampi Kurkeista olivat Laamanneja, joiden alle sihen aikaan kuuluivat isot piirit Suomessa, ja niin näyttää olleen Klaus Kurkiki, sillä hänen keräjäinatkansa Pohjanmaalle lienee sillä mielellä ymmärrettävä. Suomela, Elina neitsyen entinen asuntopaikka, on eräs kylä Wesilahdessa, neljä Wenäjän virstaa Laukosta.

Tämän kirjan 6:dennetta virttä lauletaan Wenäjän Karjalassa, ja eikö lieneki pian paras tieto, mitä heillä Kristin uskosta siellä tienoin on. Sillä vaikka armollinen esivalta heille lähettää opettajia sinne, kun muuallenki alakuuluvaan maahansa, niin riippuvat he uppiniskaisesti vanhoissa taioissaan, eli siinä niin kutsutussa vanhassa vierossa (uskossa), eivätkä huoli opettajista mitänä. Kuinka surkiaan pimeyteen he tämän uppiniskasuutensa ja opettajiensa ylenkatseen kautta ovat joutuneet, sen asian mahtaa nykyinenki Neitsy Maarian virsi osottaa. Melkein koko virsi on tyhjää juorua, jolla Raamatussa ei ole pienintäkään perää. Neitsy Maaria ei siinnyt puolukasta eli muusta marjasta, vaan Pyhästä Hengestä; tähdestä, jonka Ruotuksen (Herodeksen) tallirenki Tahvanus, eli repo, eli paimen, olisivat havanneet, ei virketä Raamatussa, vaan kyllä siitä tähdestä, joka johdatti viisaat miehet itäiseltä maalta; Vapahtajan heräjäminen haudasta tapahtui peräti toiseen laatuun; hänen virressä mainittu viekkautensa eli kavalnutensa Juutasta kohti on koko hänen Jumaluuttansa vastaan pitävä asia, niinkuin se myös muutenki on valet, muuta nimittämättä. Mutta niin tuhma ja perätön kun tämä virsi yhdeltä puolelta on, niin on se toiselta puolelta sanarakentonsa suhteen soma ja kaunis; josta on nähtävä, että asia itse ja sanarakento ovat eriasioita, vaikka yksinkertaiset niitä aina ei erota toisestaan. Vielä on tästä virrestä muistuteltava, että Tahvanuksen seikkoja värsystä 256 värsyyn 449 asti lauletaan myös Hämeessä ja Savonki maalla.

Wiipurin linnan hävityksestä ja Kaarlon sodasta, virsissä 10 ja 12, olemma jo ennen, mitä tarvinnee, maininneet 1836 vuosikerran Mehiläisessä Tammi- ja Kesäkuulta. Jaakko Puntus, virressä 11, Suomessa oleva sotaväen senaikuinen päällysmies, muuten tavallisesti Laiska-Jaakoksi kutsuttu, syntyi v. 1583, kuoli v. 1655, ja oli hänen oikia nimensä Jacob De la Gardie.

Mitä historiallisia perustuksia muihin tässä kirjassa löytyvihin virsiin saattaisi olla ja mitä osviittoja niistä olisi saatava muinaisten aikain tietohon, sen nyt heitämmä silleen.

Syy siteen, että Hämeen puolesta saaduissa virsissä d, l, eli r, kuin kussaki paikassa sanavarren muuttuvata keraketta t äännetään, on tullut peräti pois jätetyksi, on se, että emme ole niiden harvalukuisten, sieltä kotoisten virsien tähden luulleet sopivan, tässä kokouksessa muuten yletiensä seurattavata kirjotuslaatua muuttaa. Se joka ylen siitä meille pahastuu, pitäköön kun muinaki kirjotus- eli pränttivirheinä ne poisjääneet kerakkeet ja oikaskoon sanat mieltänsä myöten.

Mitä 1:mäisen kirjan alkulauseessa toivoimma, ja tämän kirjan lopulla saattavamme toimittaa jonkunlaisen selvityksen oudommista sanoista, se nyt on jäänyt keskoseksi, ja täytyy niin jäädä, ellemme tahdo ylen kauan tämän viimeisen kirjan präntistä uloskäyntiä viivytellä. Mutta mainittu sanaselvitys kyllä sopii erittäinki jälkeenpäin toimitettaa, ja sillä toivolla, että kuitenki niin saada lupauksemme täytetyksi, otamma tällä kertaa lukialta jäähyväset.

Matkalla Sotkamon pitäjässä 9 päivä Lokakuuta 1840.

Elias Lönnrot

Virsi-Lauluja.

1. Suomettaren kosijat.

Oli ennen neiti nuori, Läksi lehmien ajohon, Ajoi lehmät suota myöten, Löysi suolta sorsalinnun, Tavin rannalta tapasi.

Kantoi sorsansa kotihin, Syötti, juotti sorsaistansa, Sorsa suorivi pesäsen, Muni kultaisen munasen.

Hierelevi, hautelevi, Muna muuttui neitoseksi, Mikä neielle nimeksi— Sorsatarko, Suometarko? Ei ole Sorsatar soria, Suometar nimi soria.

Oli aikoa vähäsen, Kului kuuta viisi, kuusi, Neiti kasvoi kaunihiksi, Yleni ylen hyväksi, Kolmet sulhaset käkesi, Yheksiset ylkämiehet: Kulki Kuu, ajeli Päivä, Kulki kolmas Pohjantähti.

Tuli ensin Kuu kosija, Tuli kullassa kulisten. Hopiassa helkkäellen: "Tule'pas minulle neiti, Lähe pois talosta tästä, Hopiaisihin tupihin, Kultaisihin kammioihin!"

Eipä neiti mennytkänä, Tuon neiti sanoiksi virkki: "Tok' en Kuulle mennetkänä, Kuuli' on kumma katsantonsa, Muotonsa monennäköinen: Milloin kaita kasvoiltansa, Milloin liiaksi leviä; Öill' on kurja kulkemassa, Päivällä lepeämässä, Ei taia taloa tulla."

Tuli toinen Päivä poika, Tuli kullassa kulisten, Hopiassa helkkäellen: "Tule'pas minulle neiti, Lähe'päs talosta tästä, Hopiaisihin tupihin, Kultaisihin kammioihin!"

Eipä neiti mennytkänä, Tuon neiti sanoiksi virkki: "Enmä Päivälle menisi, Päivä se pahantapainen Kesän vaivavi varilla, Talven paahtoi pakkasella; Heliälla hein'ajalla Antoi ainoiset satehet, Kallihilla kaur'ajalla Teki pouat ponnettomat."

Tuli poika Pohjantähti Kullassa kulisematta, Hopiassa helkkimättä: "Tule'pas minulle neiti, Lähe pois talosta tästä, Kultaisihin kammioihin, Hopiaisihin tupihin!"

Neiti vasten vastaeli: "Taianpa Tähelle mennä, Tähti se hyväntapainen, Talossansa aina tarkka, Koissahan ylen koria, Otavaisten olkapäillä, Seitsentähtisen selällä."

Vieähän Tähen hevonen, Tallihin talutetahan, Hienot heinät heitetähän, Kauravakka kannetahan; Tähti tuoahan tupahan, Päähän pöyän laitetahan; Tuoppi tuoahan olutta, Mettä kannu kannetahan: "Syö'pä, juo'pa Tähti kulta!"

"En taho syöä, enkä juoa, Kun en nähne neitoani; Missäp' on minun omani, Kussa Suometar soria?" Suometar soria neiti Itse aitasta sanovi: "Sulhoseni suotuseni, Ylkäni ylimäiseni! Anna aikoa vähäsen, Aikoa isottomalle, Emottomalle enempi; Ei mua emoni auta, Oma vanhin valmistele, Auttavat kyläiset eukot, Kylän vaimot vaatehtivat, Kylmä on kyläinen toimi, Valju mieron vaatehtima."

2. Lyylikin hiihanta.

Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Vuoen vuoli uutta susta, Talven kalhua kaverti, Sai lylyn lykittäväksi, Kalhun kannan lyötäväksi, Sauan varren vuolleheksi, Sompansa sovitetuksi, Saukon maksoi sauanvarsi, Sompa ruskian reposen.

Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Läksi rangan karsintahan, Puun sorian sorrantahan, Lykkäsi lylyn lumelle, Olaspohjan ottamahan, Sanovi sanalla tuolla, Lausui tuolla lausehella: "Ei sitä salossa liene Jalan neljän juoksevata, Tahi siivin siukovata, Kut' en taitaisi tavata, Näill' yksillä yötulilla, Myöhäisillä valkioilla."

Päätyi Hiiet kuulemassa, Juuttahat tähystämässä; Hiiet hirviä rakenti, Juuttahat poroja laati, Noin he neuoi hirviänsä, Porojansa suin puheli: "Nyt sie juokse Hiitten hirvi, Jalkoa jalo tevanki, Poron poikima sioilla, Lapin lastutanterilla, Itketä Lapista immet, Haukuta Lapista koirat!"

Siitä juoksi Hiitten hirvi, Jalkasi jaloton vilja, Lapin lastutanteritse, Poropeltojen peritse, Potkasi koasta korvon, Kaatoi kattilat tulelta, Keitot tuhkahan tuherti; Kalat lietehen levitti; Silloin siellä haukkui koirat, Silloin siellä itki immet, Silloin siellä nauroi naiset.

Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Kuuli melkoisen metelin, Kuuli koirat haukkuvaksi, Lapin immet itkeväksi, Lapin naiset nauravaksi.

Heitti rangan karsintansa, Puun sorian sorrantansa, Itse seisottui lylylle, Lapin lastutanterilla: "Mitä täällä immet itki, Kuta täällä koirat haukkui?"

"Juoksi tästä Hiitten hirvi, Jalkasi jaloton vilja, Potkasi koasta korvan, Kaatoi kattilat tulelta, Keitot tuhkahan tuherti, Kalat lietehen levitti."

Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Tuosta suuttui, sekä syäntyi, Kovin suuttui ja vihastui, Lykkäsi lylyn lumelle, Kuni kyyn kulonalaisen, Solahutti suopetäjän, Kuni käärmehen elävän. Niinkun kerran potkasihen, Silmän siitämättömähän, Kerran toisen kuopasihen, Korvan kuulemattomahan, Kolmannen kohenteleksen, Lautasille Hiitten hirven, Poropetran potsasille.

Jop' on taljoa taputti, Sivua silittelevi: "Oispa tuossa ollakseni, Saispa tuossa maatakseni, Sopisi elelläkseni, Nuoren neitosen keralla, Kanssa kasvavan kanasen, Impyen yleneväisen."

Otti vaajan vaahterisen, Raksin koivuisen rakenti, Hirveänsä kytkemähän. Katselevi, kääntelevi: Pää oli pantu mättähästä, Silmät lammin pulpukoista, Korvat lammin lumpehista, Sarvet raian haarukasta, Suonet kuivista kuloista, Sääret aian seipähistä, Selkä aian aiaksista, Muu runko lahosta puusta, Talja kuusen koskuesta.

Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Jo kohti kotia lähti, Potkasevi ensikerran, Lyly lenti pälkähästä, Lenti poikki pälkähästä, Kaihu kantapään takoa, Saua sompasen siasta.

Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Alla päin, pahoilla mielin, Kaiken kallella kypärin, Värkkiähän katselevi, Sompia sovittelevi, Itse tuon sanoiksi virkki: "En tieä poloinen poika, Poloisina päivinäni, Miten olla, kuin eleä; Palaneeko, paistuneeko, Lappalaisen ruokokenkä, Luikkaneeko, laikkaneeko Lappalaisen kalhunpohja? Elköhön sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Menkö toinen miehiämme Hiitten hirveä ajohon, Sai palan lahoa puuta, Senki suurella surulla."

3. Katrin parannus.

Katri kangasta kutovi, Helma hieno helkytteli; Niin sen sulkki sukkulainen, Kun kärppä kiven kolossa, Niin sen piukki pirran ääni, Kun kivisen kirkon kello.

Katri kangasta kutovi, Helma hieno helkytteli; Ei suku sikein makoa, Kylä kyllin uinaele, Katrin kankahan kuulta, Helman hienon helkkeheltä.

Tuli mies merentakainen, Uros umpilausehinen, Pilkkoi puita pikkaraisen, Halkoi halkoja vähäsen, Kolmekymmentä rekiä, Ne kaikki tulehen työnti, Kai kantoi Katrin tulehen, Helman hienon heltehesen. Katri laski äänen kaihun, Parkasi pahan sävelen; Ääni kuului kuusialle, Kajahti kaheksa'alle.

Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Pian juoksi matkat pitkät, Vähelen välit samosi, Koprin helmansa kokosi, Käsin kääri vaattehensa, Rotkot nousi, vaarat vaipui, Kaikki sai matkat tasaiset. Tempasi tulesta Katrin, Helman hienon heltehestä, Kantoi Katrisen kylyhyn, Itse loi parahan löylyn, Hyvän löylyn löyhäytti, Hyvän lämpösen lähetti, Läpi kiukoan kivisen; Teki Katrin terveheksi, Paransi paranneheksi.

4. Wiron orja ja Isäntä.

Minä laulan kaksi virttä, Kun parasta seinähirttä, Isännille, emännille, Orjille osattomille,

Oli ennen Virossa orja, Pajarissa karjapaimen, Pahoin palkka maksettihin, Pahoin palkka, väärin vaivat, Lyhimmällä kyynärällä, Saralla märännehellä, Pienimmällä kappasella, Ruumenisilla jyvillä. Lupa orjan annettihin,

Lupa orjan, valta vangin, Juosta jouluna kotihin, Pääpyhille päästäksensä; Orja suistuvi suvehen, Suin suvehen, päin savehen, Koprin ilmahan kovahan, Perin pälvehen paha'an. Sihen uupui orja rukka, Kuoli kurja käskyläinen, Paljahilla paioillahan, Aivan aivinattomilla.

Tuli kolme Tuonen neittä, Kerättihin kuollehia, Löyettihin orjan sielu, Otettihin orjan sielu, Taluttihin taivahasen, Saatettiin ilosalihin.

Avettiin hopia-uksi, Kultaportti päästettihin, Orjan saahessa sisälle. Tuotihin hopiatuoli, Kultakammi kannettihin: "Istu tuolle orja raukka! Kyll' oot saanut, orja raukka, Istua pahemmallaki, Orjuuessa ollessasi, Käyessäsi käskyläisnä— Istua kovalla puulla, Sekä muuten seisoa'ki."

Tuotihin hopiatuoppi, Kultakannu kannttihin, Mettä, hunnaa sisässä, Olutta hyvännäöstä: "Juo'pas tästä orja rukka! Kyll' oot saanut, orja rukkai Juoa vettäki joesta, Orjuuessa ollessasi, Käskyläisnä käyessäsi Juoa suolta suovesiä, Taetvettä tanhuista."

Oli aikoa vähäsen, Kuoli tuo iso isäntä, Tuli kolme Tuonen neittä, Kerättihin kuollehia; Löyettiin isännän sielu, Otettiin isännän sielu, Vietihin surutupahan, Heitettihin helvettihin, Piinapaikkahan paha'an.

Avettiin tulinen uksi, Tervaportti temmastihin: "Seiso siin' iso isäntä! Kyll' oot saanut istua'ki, Isäntänä ollessasi, Käskijänä käyessäsi— Istua salituvissa, Kaunehissa kammarissa."

Tuotihin tulinen tuoppi, Tervatuoppi temmastihin, Tulta, tervoa sisässä, Sisiliskoja, matoja: "Juo'pa täst' iso isäntä! Jo oot juonut parempiaki, Isäntänä ollessasi, Käskijänä käyessäsi— Juonut kyllä oluttaki Päässä pöyän pöyhkeänä."

"Mintähen tämä minulle, Kun on kurjalle pojalle?" "Sentähenpä se sinulle: Pahoin maksoit orjan palkan, Veralla virannehella, Saralla epäpäöllä, Lyhyillä kyynärillä, Kaitaisilla pietimillä, Pienimmillä kappasilla, Ruumenisilla jyvillä."

Käveli isännän sielu, Käveli kivikatua, Kivitietä telläjävi, Pitkä arsina käessä, Sarkatorvi kainalossa, Hopia piosta piukki, Kulta tuikki kukkarosta: "Tule tänne orja raukka! Maksan palkkasi paraite; Ota tästä orja raukka!" "En ota isäntä raukka."

"Ota, ota orja raukka, Verkoa saran tilasta, Kymmeniä kyynärästä!" "En ota isäntä raukka."

"Ota, ota orja raukka, Vehniä rukehisista, Karpio kapan verosta!" "En ota isäntä raukka."

Ota, ota orja raukka, Paras lehmä läävästäni, Katso paras karjastani!"

"En ota isäntä raukka, Kun et anta't aikoinasi. Mahoit maksella mailla, Kostella ison kotona; Mahoit silloin palkan panna, Kun ma juotin lehmäjuonen, Katsoin lammaskatrastasi; Kun ma sotkin sotkujasi, Räiskytin räpähiäsi; Kun mä riihessä rimusin, Alla parsien pamusin, Olin olkihuonehessa, Pyyhin hiemalla hikiä.

Luulit riihen ripsavaksi, Kun mun ripsi rintaluuni; Luulit orren ohkavaksi, Kun mun ohki olkapääni; Luulit parren paukkavaksi, Kun mun paukkoi pallioni; Pinon pitkän viereväksi, Kun minun vereni vieri, Orjuuessa ollessani, Käskyläissä käyessäni."

5. Mataleenan vesimatka.

Mataleena neito nuori Kauan se kotona kasvoi, Kauan kasvoi, kauas kuului, Tykönä hyvän isänsä, Kanssa armahan emonsa. Palkin polki permannosta Hänen korkokengillänsä, Hirren kynnystä kulutti Hänen hienohelmallansa, Toisen hirren päänsä päältä Hänen kultaruunullansa; Rautaisen rahin kulutti Astioita pestessänsä, Kulman pöyästä kulutti Hopiapäällä veitsellänsä.

Mataleena neito nuori Meni vettä lähteheltä, Kultakiulunen käessä, Kultakorva kiulusessa. Katseli kuvan sioa: "Ohoh minua neito parka! Pois on muoto muuttununna, Kaunis karvani katonut; Eipä kiillä rintakisko, Eikä hohta päähopia, Niinkun kiilti toiskesänä, Vielä hohti mennä vuonna."

Kiesus paimenna pajussa, Karjalaissa kaskimaissa, Anoi vettä juoaksensa: "Annas vettä juoakseni!"

"Ei oo mulla astiata, Eik' oo kannuni kotona; Pikarit pinona vieri, Kannut halkona kalisi."

"Pistäspä pivosi täysi, Kahmalossa kanniksella!"

"Mitäs puhut Suomen sulha, Suomen sulha, maiten orja, Isäni ikuinen paimen, Ruotiruovoilla elänyt; Kalanpäillä kasvaellut, Karjalaissa kaskismaissa!"

"Sis mä lienen Suomen sulha, Suomen sulha, maiten orja. Isäsi ikuinen paimen, Ruotiruovoilla elänyt, Kalanpäillä kasvaellut, Karjalaissa kaskismaissa; Ellen elkesi sanelen." "Sano kaikki, minkä tieät!"

"Kussas kolme poikalastas?— Yhen tuiskasit tulehen, Toisen vetkasit vetehen, Kolmannen kaivoit karkeeseen. Sen kun tuiskasit tulehen, Siit' olis Ruotsissa ritari; Sen kun vetkasit vetehen, Siit' olis herra täällä maalla; Sen kun kaivoit karkeesehen, Siit' olis pappi paras tullut."

Mataleena neito nuori Rupes vasta itkemähän, Itki vettä kiulun täysi, Kiesuksen jalat pesevi, Hiuksillansa kuivoavi: "Itsepä lienet Herra Kiesus, Kun mun elkeni sanelit! Pane minua Herra Kiesus, Pane minua, minnes tahot, Soihin, maihin portahiksi, Porttojen polettavaksi, Jaloin päällä käytäväksi!

Pane minua Herra Kiesus, Pane minua, minnes tahot, Silloiksi meren selälle Lahopuiksi lainehille, Joka tuulen turjotella, Laajan lainehen laella!

Pane minua Herra Kiesus, Pane minua, minnes tahot, Tunge hiiliksi tulehen, Kekäleiksi valkiahan, Joka tulen tuikutella, Valkiaisen vaikutella!"

6. Neitsy Maarian virsi.

Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Viitiseksen, vaatiseksen, Pääsomille suori'iksen, Vaskipauloihin paneksen, Tinavöihin telkitäksen, Läksi pirtistä pihalle, Kaapsahellen kartanolle.

Katselevi kartanolla, Kuunteli kujan perällä, Jopa marja maalta huuti, Puolukainen kankahalta: "Tule neiti noppimahan, Punaposki poimimahan, Tinarinta riipimähän, Vyövaski valitsemahan, Ennenkun etona syöpi, Mato musta muikkoavi! Sat' on saanut katsomahan, Tuhat ilman istumahan, Sata neittä, tuhat naista, Lapsia epalukusin; Ei ken koskisi minuhun, Poimisi minun poloisen."

Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Läksi marjan katsantahan, Punapuolan poimintahan, Hyppisillähän hyvillä, Kätösillä kaunehilla.

Meni mäen, meni toisen, Niin mäellä kolmannella, Keksi marjasen mäeltä, Punapuolan kankahalta.

Niin meni mäen niskalle, Itse tuon sanoiksi virkki: "On marja näkemiähän, Puola ilmon luomiahan, Ylähähkö maasta syöä, Alahahko puuhun nosta."

Tempoi kxaun kankahalta, Mäeltä rasakan männyn, Sillä marjan maahan sortoi, Marja maahan seisataksen.

Niinpä marja maasta nousi Kaunoisilte kautoloille, Kaunoisilta kautoloilta, Puhtahilte polviloille, Puhtahilta polviloilta, Heleville helmoillehen.

Nousi siitä vyörivoille, Vyörivoilta ryntähille, Ryntähiltä leuoillehen, Leuoiltahan hnulillehen. Huulilla hypertelihen, Siitä suuhun pyörähytti, Keikahutti kielellehen, Kieleltä keruksihinsa, Siitä vatsahan valahti.

Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Siitä tyytyi, siitä täytyi, Siitä paksuksi panihen.

Kantoi kohtua kovoa, Vatsan täyttä vaikiata, Kuuta seitsemän kaheksan, Ympäri yheksän kuuta, Vaimon vanha'an lukuun, Kuuta puolen kymmenettä.

Emo tuosta arvelevi: "Mi on meiän Marjatalla, Ku meiän kotikanalla, Kun se pauloitta asuvi, Aina vyöttä völlehtivi, Hamehetta höllehtivi!"

Niin kuulla kymmenennellä, Impi tuskalle tulevi, Kohtu kääntyvi kovaksi, Vatsantäysi vaikiaksi.

Kysyi kylpyä emolta: "Anna kylpyä emoni, Jossa huono hoivan saisin, Avun ange tarvitseisin!"

Emo varsin vastoavi "On kyly kytömäellä, Johon portto pojat saapi, Tulen lautta lapset luopi, Tuonne pentujen pesähän, Sorajouhen soimen päähän."

Jo on piika pintehissä Minne mennä, kunne käyä, Kusta kylpyä kysellä, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Piltti pienin piikojani, Paras palkkalaisiani! Käy'pä kylpyä kylästä, Saunoa Sarajalasta, Jossa huono hoivan saisin, Avun ange tarvitseisin— Käy pian, välehen jouvu, Välehemmin tarvitahan."

Piltti pienin piikojahan, Sanan virkkoi, noin nimesi "Keltäpä kysyn kylyä, Keltä aihelen apua?"

"Kysy Ruotuksen kylyä, Saunoa Sarajansuista!"

Piltti pienin piikojahan, Paras palkkalaisiahan, Hyvä kiekas käskemättä, Kehumattaki kepiä, Koprin helmansa kokosi, Käsin kääri vaattehensa, Sekä juoksi, jotta joutui, Juoksi Ruotuksen kotihin. Mäet mätkyi mennessähän, Vaarat notkui noustessahan, Kävyt hyppi kankahalla, Someret hajosi suolla, Tuli Ruotuksen tupahan, Sai sisähän salvoksehen.

Ruma Ruotus Paitulainen Syöpi, juopi, kestoavi, Päässä pöyän paioillahan, Aivan aivinaisillahan, Syöpi, juopi suurten lailla, Elävi hyvän tavalla.

Lausui Ruotus ruoaltansa, Tiuskoi tiskinsä nojalta: "Mitä sie sanot katala, Kuta kurja juoksentelet?"

Piltti pienin piikasia, Sanan virkkoi, noin nimesi "Läksin kylpyä kylästä, Saunoa Sarajalasta, Jossa huono hoivan saisi, Avun ange tarvitseisi."

Ruma Ruotuksen emäntä Liehoi sillan liitoksella, Laahoi keskilattialla, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kellen kylpyä kyselet, Kellen aihelet apua?"

Sanoi Piltti, pieni piika: "Kysyn meiän Marjatalle."

Ruma Ruotuksen emäntä Käet puuskahan panevi, Kupehelle kummallenki, Itse virkk, noin nimesi: "Ei kylyt kylähän joua, Ei saunat Sarajan suulta; On talli Tapiomäellä, Hepohuone hongikossa, Johon lautta lapset luopi, Tuliportto poiat saapi— Kun heponen hengännevi, Niinp' on siinä kylpeöte!"

Piltti pienin piikasia Sekä juoksi, jotta joutui, Ruman Ruotuksen ko'ista, Sanoi taatse tultuansa: "Eule kylpyä kylässä, Saunoa Sarajalassa. Ruma Ruotus Paitulainen Söip' on, joip' on pöyän päässä, Pääsä pöyän paioillahan, Aivan aivinaisillahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: Mitä sie sanot katala, Kuta kurja juoksentelet?"

Mie sanoin sanalla tuolla: "Läksin kylpyä kylästä, Saunoa Sarajalasta, Jossa huono hoivan saisi, Avun ange tarvitseisi."

Ruma Ruotuksen emäntä Liehoi sillan liitoksella, Laahoi keskilattialla, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kellenpä kysyt kylyä, Kellen aihelet apua?"

Mie sanoin sanalla tuolla: "Kysyn meiän Marjatalle."

Ruma Ruotuksen emäntä Pani puuskahan kätensä, Kupehelle kummallenki, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei kylyt kylähän joua, Ei saunat Sarajan suulta; On talli Tapiomäellä, Hepohuone hongikossa, Johon lautta lapset luopi, Tuliportto poiat saapi— Kun heponen hengännevi, Niinp' on siinä kylpeöte!"

Niinp' on, niin sanoi mokomin, Niinpä vainen vastaeli.

Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Aina tuskansa tulessa, Vatsan vaivoissa kovissa, Itse tuon sanoiksi virkki: "Lähteä minun tulevi, Niinkun muinenki kasakan, Eli orjan palkkalaisen, Lähteä Tapiomäelle, Käyä hongikkokeolle!"

Otti vastan varjoksensa, Astua alottelevi, Nousevi kipumäkeä, Kipuvuorta kiipueli, Huonehesen hongikolle, Tallihin Tapiomäelle.

Sitte sinne saatuansa, Toki päästyä perille, Sanovi sanalla tuolla: "Henkeäs hyvä heponen, Huokoas vetäjä varsa, Vatsan kautta vaivaloisen! Kylylöyly löyhäytä, Sauna lämpöinen lähetä, Jossa huono hoivan saisin Avun ange tarvitseisin."

Henkäsi hyvä heponen, Huokasi vetäjä varsa, Vatsan kautta vaivaloisen. Min heponen hengähtävi, Se on luotu saunanlöyly, Vesi viskattu viaton; On kun löyly lyötäessä, Viskattaessa vetonen.

Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Kylpi kylyn kyllältänsä, Vatsan löylyn vallaltansa; Saip' on tuonne poikuensa Heinille kesäteoille— Syntyi poika polvillehen, Lapsi lantehuisillehen.

Jouluna Jumala syntyi, Paras poika pakkasella, Revon heinihuonehesen, Sorajouhen soimen päähän. Härkä olkia levitti, Sika penkoi pehkuloita, Poian pienen peitteheksi, Katteheksi kaikkivallan.

Jouluna Jumala syntyi, Paras poika pakkasella; Nousi kuu, yleni päivä, Armas aurinko havatsi, Tähet taivon tanssaeli, Otavat piti iloa, Syntyessä suuren luojan, Yli armon auetessa.

Tahvanus on tallirenki Ruman Ruotuksen talossa, Ruokki Ruotuksen hevoista, Kaitsi tallikonkaria. Vei hän juomalle hevosen, Kaivolle katetun ruunan, Loimiselän lähtehelle; Lähe läikkyi, hepo kuorsui.

Tahvanus on tallirenki Läksi maahan ratsahilta, Katsoi maasta maan vikoja, Katsoi veestä veen vikoja; Nähnyt ei maassa maan vikoja, Eikä veessä veen vikoja. "Mitä kuorsut korpin ruoka, Hirnut Hiisien heponen! Ei ole maassa maan vikoja, Eikä veessä veen vikoja."

"Sitä kuorsun korpin ruoka, Hirnun Hiisien heponen: Uus' on tähti taivahalla, Pilkku pilvien raossa."

Tahvanus on tallirenki Iski silmänsä itähän, Katsoi päin luotehesen, Katsoi kaiken ilman rannan; Näki tähen taivahalla, Pilkun pilvien lomassa.

Niin repo etehen juoksi: "Repo rukka, raukka poika! Sie olet kengältä kepiä, Sekä liukas liikunnalta; Käy nyt tuota katsomahan Vaaran vaskisen takoa, Mistä meille tähti syntyi, Kusta uusi kuu kumotti!"

Repo juoksi. jotta joutui, Pian juoksi matkat pitkät, Välehen välit samosi, Vaaran vaskisen ta'aksi.

Paimen vastahan tulevi, Niin repo sanoiksi virkki: "Oi sie rukka paimoseni! Tokko tietäisit sanoa, Mistä meille tähti syntyi, Uusi tähti taivahalle."

Tuon paimo sanoiksi virkki: "Jopa tieän, jotta tunnen; Siitä meille tähti syntyi, Uusi tähti taivahalle, Kun on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna."

"Miss' on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna?"

"Tuoll' on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna, Veitlihimassa [42] vähässä; Syntynyt Jumalan poika Hevon heinähuonehesen, Sorajouhen soimen päähän, Vihviläisille saroille, Kakaroille kylmenneille. Sinne synnytti Jumala, Pani luoja poikuensa; Ei vaihtaisi poiuttansa Vaskihin valettavihin, Hopioihin hohtavihin, Kultihin kumottavihin, Eikä kuuhun, päivyehen, Aurinkoisehen hyvähän."

Repo rukka, raukka poika, Jo tuli takaisin tuolta, Vaaran vaskisen takoa, Toi sanoman tullessansa: "Siitä meille tähti nousi, Uusi tähti taivahalle, Kun syntyi Jumalan poika, Aukesi ylinen armo. Pannut on luoja poikuensa Heinille hevosten luoksi, Vihviläisille saroille, Kakaroille kylmenneille; Ei vaihtaisi poiuttansa Vaskihin valettavihin, Hopioihin hohtavihin, Kultihin kumottavihin, Eikä kuuhun, päivyehen, Aurinkoisehen hyvähän."

Tahvanus on tallirenki Veip' on tallihin hevosen, Heitti heiniä etehen, Levitteli verkalointa, Siotteli silkkivöitä.

Meni Ruotuksen tupahan, Seisatteli oven suussa, Pysähteli partten päässä.

Ruma Ruotus Paitulainen Syöpi, juopi, kestoavi, Päässä pöyyn paioillahan, Aivan aivinaisillahan.

Lausui Ruotus ruoaltansa, Tiuskoi tiskinsä nojasta: "Pese kättä, käy ruoalle, Ruoki Ruotuksen hevoista!"

Tahvanus on tallirenki, Hänpä tuon sanoiksi virkki: "En sinä pitkänä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Ruoki Ruotuksen hevoista, Kaitse kiivan konkaria; Itse Ruotus ruokkikohon Tämän päivyen perästä— Jo syntyi parempi synty, Kasvoi valta kaunihimpi. Jopa on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna, Näin mä tähen taivahalla, Pilkun pilvien lomassa."

Lausui Ruotus ruoaltansa, Tiuskoi tiskinsä nojasta: "Äsken on toet totesi, Valehettomat valasi, Kun tuo härkä ammonevi, Pääpönttä pölöttänevi, Jok' on luina lattialla, Liha syöty, luu kaluttu, Kesi kenkinä pietty, Talvikausi tallaeltu."

Nousipa härkä ammomahan, Pääpönttä pölöttämähän, Nousi hännin häilymähän, Sorkin maata sotkemahan.

Tahvanus on tallirenki, Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Onko jo toet toteni, Valehettomat valani? Joko on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna?— Nousipa härkä ammomahan, Pääpönttä pölöttämähän."

Lausui Ruotus ruoaltansa, Tiuskoi tiskinsä nojasta: "Äsken on toet totesi, Valehettomat valasi, Kun tuo kukko laulanevi, Kananpoika kaikkunevi, Jok' on paistina vaissa, Liha voilla voieltuna, Höyhenillä höykenneillä, Jäsenillä jäykenneillä."

Nousipa kukko laulamahan, Kananpoika kaikkumahan, Luillansa luhisemahan, Höyhenillä höykkimähän.

Tahvanus on tallirenki, Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Onko jo toet toteni, Valehettomat valani? Joko on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna?— Nousipa kukko laulamahan, Kananpoika kaikkumahan."

Ruma Ruotus Paitulainen Viskoi veitsen lattiahan, Sanovi sanalla tuolla, Tiuskoi tuolla tiuskehella: "Äsken on toet totesi, Valehettomat valasi, Kun veitsi vesottunevi, Jonka siltahan sivalsin, Jot' on vuosi vuoliskeltu, Kaksi kannettu tupessa Veitsenpää vesottunevi, Ja vesat lehittynevi."

Alkoipa veitsenpää vesota, Vesat lehtiä lykätä; Vesosi vesoa kuusi, Kultalehen kunki päähän.

Tahvanus on tallirenki, Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Onko jo toet toteni, Valehettomat valani? Joko on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna?— Jopa on veitsenpää vesonna, Jonka siltahan sivallit, Sekä kukko laulanunna, Jok' oli paistina vaissa. Viel' on härkä ammonunna, Jok' oli luina lattialla. Jo nyt luovun Ruotuksesta, Pakenen pakanan väistä, Otan uskon Kiesuksesta, Kastin kaikkivaltiasta."

Tuosta suuttui suuri miesi, Ruotus julmaksi rupesi, Suoritti soan tulisen, Päälle kaulan kaikkivallan; Sata miestä miekallista, Tuhat rauaista urosta, Luojan surmaksi sukesi, Katomaksi kaikkivallan.

Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Piiletteli poiuttansa, Kasvatteli kaunoistansa, Alla jauhavan kivosen, Alla juoksevan jalaksen, Alla seulan seulottavan, Alla korvon kannettavan, Sylissähän syöttelevi, Käsissähän kääntelevi.

Laski poian polvillensa, Lapsen lannehuisillensa, Alkoi päätänsä sukia, Hapsiansa harjaella, Hopiaisella sualla, Kultavarsi harjasella; Suastansa pii pirahti, Taimen taittui harjastansa.

Rapasihen etsimähän, Taimenta tavottamahan, Katoi poika polviltahan, Lapsi lanne'puoliltahan.

Tuossa hirnui Hiitten ruuna, Päräsi pahan heponen.

"Mitä hirnut Hiitten ruuna, Päräjät pahan heponen?"—

"Sitä hirnun Hiitten ruuna, Päräjän pahan heponen, Viety on poika polviltasi, Lapsi lanne'puoliltasi."

Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Tuosta tuskille tulevi, Itkeä kujertelevi.

Rapasihen etsimähän, Etsi pientä poiuttansa, Kullaista omenuttansa, Hopiaista sauoansa, Alta jauhavan kivosen, Alta juoksevan jalaksen, Alta seulan seulottavan, Alta korvon kannettavan, Puiten puut, jaellen ruohot, Hajotellen hienot heinät.

Etsi pientä poiuttansa, Eipä löyä poiuttansa, Kullaista omenuttansa, Hopiaista sauoansa.

Etsi mäiltä, männiköiltä, Kannoilta, kanarvikoilta, Katsovi joka katajan, Joka varvikon vatovi, Katsovi kanarvajuuret, Ojenteli puien oksat.

Astua ajattelevi, Käyä kääpäröittelevi: Tiehyt vastahan tulevi, Niin tielle kumarteleksen: "Oi tiehyt Jumalan luoma! Etkö nähnyt poiuttani, Kullaista omenuttani, Hopiaista sauoani?"

Noin se tiehyt lausueli: "Oisin nähnyt, en sanoisi; Poikasipa loi minunki, Loi pahoille, ei hyville, Kovan kengän käytäväksi, Kannan karskuteltavaksi, Joka koiran juostavaksi, Ratsahan ajeltavaksi."

Astua ajattelevi, Käyä kääpäröittelevi; Tähti vastahan tulevi, Tähelle kumarteleksen: "Oi tähyt Jumalan luoma! Etkö nähnyt poiuttani, Kullaista omenuttani, Hopiaista sauoani?"

Noin se tähti lausueli: "Oisin nähnyt, en sanoisi; Poikasipa loi minunki, Loi pahoille, ei hyville, Kesäksi katoamahan, Sykysyllä syntymähän, Kylmillä kimaltamahan, Pimehillä pilkkumahan."

Astua ajattelevi, Käyä kääpäröittelevi; Kuuhut vastahan tulevi, Niin kuulle kumarteleksen: "Oi kuuhut Jumalan luoma! Etkö nähnyt poiuttani, Kullaista omenuttani, Hopiaista sauoani?"

Noin se kuuhut lausueli: "Oisin nähnyt, en sanoisi; Poikasipa loi minunki, Loi pahoille, ei hyville, Aaamulla alenemahan, Illalla ylenemähän, Yksin öillä kulkemahan, Pakkasella paistamahan."

Astua ajattelevi, Käyä kääpäröittelevi; Päivä vastahan tulevi, Päivälle kumarteleksen: "Oi päivyt Jumalan luoma! Etkö nähnyt poiuttani, Kullaista omenuttani, Hopiaista sauoani?"

Päivä taiten vastaeli: "Sekä näin, jotta kuulin; Poikasipa loi minunki, Loi hyville, ei pahoille, Aamulla ylenemähän, Illalla alenemahan, Yön aian lepeämähän, Päivän aian paistamahan.

Jopa näinki poikuesi, Voi poloinen poiuttasi! Jo on poikasi poloinen Kaotettu, kuoletettu, Pantu luoja painon alle, Herra hautahan hakattu."—

Niinpä me pojat poloiset Aina muita muistelemma, Jouvittelemma jotaki, Tuot emme tokahi'kana, Suuren surmoa Jumalan, Katomusta kaikkivallan, Kuin on luoja kuoletettu, Kaotettu kaikkivalta, Kun on hautahan hakattu, Pantu luoja painon alle.

Pirulaiset piinattihin [43], Paha valta vaivattihin [44], Saan keihään kärellä, Tuhannen terällä miekan. Luoja puuhun puntattihin, Ristihin ripustettihin, Siinä häntä surmattihin, Kuollut puusta laskettihin, Hakattihin, hauattihin, Kahen kallion lomahan. Vuoret päälle vaaittihin, Kivet päälle kiusattihin; Sata miestä miekallista, Tuhat rauaista urosta, Ne veti veressä silmin, Luojan hauan partahalle; Sata miestä miekallista, Tuhat kilvenkantajoa, Luojan hauan paimenena, Vartiana kaikkivallan.

Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Itkeä kujertelevi, Valitella vaikertavi, Käypi tietä astelevi Luojan hauan partahalle: "Nouses luoja kuolemasta, Herkeä uneksimasta; Nouse nuorra kuolemasta, Kaunisna katoamasta! Kun et nouse, et heränne, Jo kohta tulen minäki, Kerallasi kuolemahan, Kanssasi katoamahan."

Herra hauasta havatsi, Lausui luoja, noin nimesi: "Ei ole täältä nouseminen, Kun siellä käkeäminen; Kivet alla, paaet päällä, Kupehilla kummallaki, Someret syäntä vasten, Vasten hieta hartioita."

Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Päivälle kumarteleksen: "Oi päivyt Jumalan luoma, Luoma luojan valkiamme! Paista hetki heltehesti, Toinen himmesti hiosta, Kolmansi koko terältä, Paaet paista pehmiäksi, Kivet suolaksi sulata, Someret veä ve'eksi, Hieta vaaheksi valuta, Päästä luoja kuolemasta, Herra hauasta herätä!"

Tuo päivyt Jumalan luoma, Päivyt armas aurinkoinen, Lenti päätönnä kanana, Siipipuonna siuotteli, Luojan hauan partahalle, Kammiolle kaikkivallan.

Sat' on miestä miekallista, Tuhat kilvenkantajoa, Pantu luojan paimeneksi, Kaikkivallan vartiaksi; Nuopa päivältä kysyvät, Anelevat auringolta: "Päivä armas aurinkoinen, Mitäpä sie tänne läksit?"

Päivä taiten vastaeli, Armas aurinko saneli: "Läksin luota katsomahan, Likeltä tähystämähän, Kuin on luoja kuoletettu, Herra hautahan hakattu."

Niin päivyt Jumalan luoma, Luoma luojan valkiamme, Paistoi hetken heltehesti, Toisen himmesti hiosti, Kolmannen koko terältä, Nukutteli nuivan kansan, Paineli väen pakanan, Nuoret miekkojen nojahan, Vanhat vasten sauojansa, Keski-iän keihäille. Paistoi paaet pehmiäksi, Kivet suolaksi sulatti, Someret veti ve'eksi, Hiejan vaaheksi valutti, Päästi luojan kuolemasta, Katomasta kaikkivallan.

Luoja hauasta havatsi, Herra herkesi unesta, Pääsi hauan partahalle, Ylös kuopasta kohosi. Kivet silloin kielin lauloi, Paateret sanoin pakasi, Joet joikui, järvet järkkyi, Vuoret vaskiset vavahti, Tullessa Jumalan tunnin, Herran armon auetessa.

Nousi luoja kuolemasta, Herkesi uneksimasta, Vetihen vesikivelle Vatsallehen vaivoaksen, Veriään viruttamahan, Hurmehia huuhtomahan.

Niin päivyt Jumalan luoma, Luoma luojan valkiamme, Lenti taiten taivahalle, Siallensa entiselle, Päästi miehet nukkumasta, Pahat unta ottamasta.

Pahat kahletta takovat, Nauloja varustelevat, Lyöä luoja kahleisin, Rautalukkoihin lukita, Ettei pääsisi pakohon, Kulkemahan kunne'kana, Hakatusta hauastansa, Kuopastansa kaivetusta.

Luoja käypi, astelevi, Kulki matkoa vähäsen, Kuuli paukkinan pajasta, Meni köyhänä pajahan, Kysyjänä kynnykselle; Täällä rautiot takovat, Sepät Hiitten hilkkasevat. Meni seppojen pajahan: "Mitäs rautiot takovat, Sepät Hiitten hilkuttavat?"

Se on julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja, Sanan virkkoi, noin nimesi "Taon luojalle kytyttä, Jumalalle kahlisköyttä; Vaan en muistanut mitellä, Kuin on paksu luojan kaula, Kuin on paksu, kuin on pitkä, Kuin on poikelta leviä."

Niin kuulu Jumalan poika Itse tuon sanoiksi virkki: "Sen on paksu luojan kaula, Sen on paksu, senpä pitkä, Senki poikelta leviä, Kun on kaulasi omasi."

Sanoi julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja: "Mistäs tieät luojan kaulan, Kuin on paksu, kuin on pitkä, Kuin on poikelta leviä?"

Niin kuulu Jumalan poika Sanan virkkoi, noin nimesi "Siinäpä olin minäki, Luojan hauan partahalla, Katsoin kantosen takana, Vesakosta vierettelin."—

Sanoi julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja: "Niinpä sinun on leuka laaja, Leuka laaja, silmät suuret, Niin on pitkät silmäripset, Kun on eilisen Jumalan, Jonka maahan hakkasimma, Hakkasimma, hautasimma."

Niin kuulu Jumalan poika Itse tuon sanoiksi virkki: "Sill' on miulla leuka laaja, Leuka laaja, silmät suuret, Sillä pitkät silmäripset, Kauan kasvoin kankahalla, Kasvoin kantosen takana, Kiven suuren suojasessa."

Se on julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi kun oot kovin osaava, Yli muien ymmärtävä!"

Niin kuulu Jumalan poika Itse tuon sanoiksi virkki: "Sillä oon kovin osaava, Yli muien ymmärtävä; Kauan katsoin syöjän suuhun, Partahan palanpurijan."

Sanoi julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja: "Nyt oisi kahlis valmihina, Vaan en mie mitellä saata Tuota kauloa omoa, Kuin on pitkä, kuin on paksu, Kuinka poikelta leviä; Ei minun käteni käänny, Eikä sormeni sopine."

Niin kuulu Jumalan poika Itse tuon sanoiksi virkki: "Kun annat minun mitata, Saattaisin minä mitellä, Kääntyisi minun käteni, Sekä sormeni sopisi."

Se on julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jos annan sinun mitellä, Ellös lukkohon lukitko, Elä paina palkimehen Elä pihtihin pihistä; Vast' on lukko laajittuna, Ei vielä avainta saatu, Ei lukot käsin lutise, Loirat sormin sorkuele."

Antoi luojansa mitellä Tuota kauloa omoa, Kuin oli pitkä, kuinka paksu, Kuinka poikelta leviä.

Siitä meiän suuri luoja, Meiän julkinen Jumala, Mittaeli, määräeli, Jopa lukkohon lukitsi, Siitä painoi palkimehen, Sekä pihtihin pihisti.

Iski kannan kalliohon; Perän potkasi kivehen, Yheksän sylen syvähän, Kyynäräisen kymmenettä: "Pysy nyt siinä pintahainen, Paru siinä pantahainen, Tekemässäsi pahassa, Luomassasi kytkyessä!"

Se on julma Juuttahainen Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja, Jo näki tuhon tulevan, Hätäpäivän päälle saavan; Kerran kiljasi pahasti, Toisen karjui kauhiasti, Kolmannen ylen kovasti.

Sanoi meiän suuri luoja, Meiän julkinen Jumala: "Kilju nyt kivi kovaksi, Karju rauta karkiaksi! Pysy siinä sen ikäsi, Asu siinä aikuesi, Kun ei kuuta aurinkoa, Päiveä hyvännäöstä, Kun ei maata, eikä puuta, Ilmassa inehmisiä.— Tämän päivyen perästä, Olkohon kivi kovana, Rauta kaikki karkiana, Tuuli taivahan viluna!"

Siitä meiän suuri luoja, Meiän julkinen Jumala, Ylös ilmahan kohosi, Päälle kuuen kirjokannen, Päälle taivaisen kaheksan, Ilmalle yheksännelle, Sialle isän Jumalan, Kamarihin kaikkivallan. Siellä suutua pitävi, Kansan kaiken tuomitsevi, Pahat paiskavi syvähän, Hirviähän helvettihin, Hyvät sinne siirtelevi, Taluttavi taivahasen.

7. Piispa Heinrikin surma.

Kasvoi ennen kaksi lasta, Toinen kasvoi kaalimaassa, Toinen Ruotsissa yleni. Se kun kasvoi kaalimaassa, Se Häme'en Heinrikki; Se kun Ruotsissa yleni, Se on Eirikki kuningas.

Sanoi Hämeen Heinrikki Eirikille veljellensä: "Läkkäs maita ristimähän, Mailla ristimättömillä, Paikoilla papittomilla!"

Sanoi Eirikki kuningas Heinrikille veljellensä: "Ent' on järvet jäätämättä, Sulana joki kovera."

Sanoi Hämeen Heinrikki Eirikille veljellensä: "Kyllä kierrän Kiulon järven, Ympäri joki koveran."

Pani varsat valjahisin, Suvikunnat suitsi suuhun, Pani korjat kohallensa, Saatti lastat sarjallensa, Anturoillensa avarat, Perällensä pienet kirjat. Niin kohta ajohon lähti, Ajoi tietä, matkaeli, Kaksi päiveä keväistä, Kaksi yötä järjestänsä.

Sanoi Eirikki kuningas Heinrikille veljellensä: "Jo tässä tulevi nälkä, Eikä syöä, eikä juoa, Eikä purtua pietä."

"On Lalli lahen takana, Hyvä neuo niemen päässä, Siinä syömmä, siinä juomma, Siinä purtua piämmä."

Sitte sinne saatuansa Kerttu kelvoton emäntä, Suitsi suuta kunnotonta, Keitti kieltä kelvotonta.

Sitte Hämeen Heinrikki Otti heiniä hevosen, Heitti penningit sialle, Otti leivän uunin päältä, Heitti penningit sialle, Otti olutta kellarista, Vieritti rahat siallen. Siinä söivät, siinä joivat, Siinä purtua pitivät; Sitte lähtivät ajhon.

Tuli Lalli kotiansa— Tuo Lallin paha emäntä Suitsi suuta kunnotonta, Keitti kieltä kelvotonta: "Jo tässä kävi ihmisiä, Täss' on syöty, täss' on juotu, Tässä purtua pietty, Viety heiniä hevosen, Heitty hietoja siahan, Syöty leivät uunin päältä, Heitty hietoja siahan, Juotu oluet kellarista, Saatu santoa siahan."

Lausui paimen patsahalta: "Jo vainen valehtelitki, Elä vainen usko'kahan!"

Lalli se pahatapainen, Sekä mies pahasukuinen, Otti Lalli laukkarinsa, Piru pitkän keihäänsä, Ajoi Herroja taka'an.

Sanoi orja uskollinen, Lausui parka palvelija: "Jo kuuluu kumu takana, Ajanko tätä hevoista?"

Sanoi Hämeen Heinrikki: "Jos kuuluu kumu takana, Elä aja tätä hevoista, Karkottele konkaria."

"Entä jos tavotetahan, Taikkapa tapetahanki?"

"Käy sinä kiven taaksi, Kuultele kiven takana, Jos mua tavotetahan, Taikka myös tapetahanki; Poimi mun luuni lumesta, Ne pane härän rekehen Härän Suomehen veteä. Kussa härkä uupunevi, Sihen kirkko tehtäköhön, Kappeli rakettakohon, Papin saarnoja sanella, Kansan kaiken kuultavaksi."

Palasi paha kotia, Lausui paimen patsahalta: "Kusta Lalli lakin saanut, Mies paha hyvän hytyrän, Pispan hiipan hirtehinen?"

Niinpä mies murehissansa, Lakin päästänsä tavotti, Hivukset himahtelivat, Veti sormuksen sormesta, Lihat ne liukahtelivat.

Niin tämän pahantapaisen Pispan raukan raatelijan Tuli kosto korkialta, Makso mailman valtialta.

8. Elinan surma.

Elinainen neiti nuori Meni aittahan mäelle, Vaskivakka kainalossa, Vaskiavain vakkasessa. Tuoltapa tulee Klaus Kurki. "Mistäs tunnet Klaus Kurjen?" "Tulennasta tuiman tunnen, Jalon jalan heitännästä." "Eikös muita ylpiöitä, Kun on Laukon Klaus Kurki?"—

Klaus tuo tuli pihalle, Sa'an hevoismiehen kanssa, Sa'an satulaurohon, Miehet kulta miekoissansa, Hevoset hopiapäissä.

Viisi veljestä Elinan Istuit kaikki pöyän päässä, Nousit kaikki seisoalle, Läksit vastahan Klaulle.

"Onkos teillä neittä myyä, Piika pietty minulle?"

"Ei neittä mäellä myyä, Panna kaupan kartanolla; Hevot myyähän mäellä, Luukaviat kartanolla. Kyll' on meillä tupiaki: Tupa meill' on yljän tulla, Tupa tulla, toinen mennä. Talli meill' on hevot panna, Vaja varsat valjutella, Naula laskea satulat."

Klaus tuo tuli tupahan Miekalla oven avasi, Tupellansa kiini tunki. "Onkos teillä neittä myyä, Piika pietty minulle?"—

Äitinsä Elina neien Klaus Kurjelle kumarsi: "Ei ole meillä neittä myyä, Eikä piika'a piolla. Piiat meill on piskusia, Kaikki kesken kasvavia."

"Onpa tuo vähä Elina, Anna'pa vähä Elina!"

"Oh mun äiti kultaseni, Elä anna minua Klaulle!"

"Ei taia vähä Elina Panna työhön palkollista, Ruokkia perehiäsi, Kaita tarhakarjojasi."

"Eikä tarvitse Elinan; Onpa siellä Kirstipiika.— Minä annan Kirstipiian Panna työhön palkollisen, Ruokkia talon perettä, Kaita kanssa tarhakarjan."

"Kyll' on sulla Kirstipiika, Laukon entinen emäntä, Se mun polttaisi tulessa, Kovin päivin kuolettaisi."

"Ei ole Kirsti ennenkähän Ketän polttanut tulessa, Kovin päivin kuolettanut, Ei ole ennen, eikä vasta."

Kukas kuitenki on hullu,— Kukas muu, kun piika raukka? Jos ei hullu, niin on himmi, Otti kihlat, antoi kättä; Käsi on Klaun käessä, Kävi Klaun kartanolle.

Kirsti katseli lasissa, Välkytteli västäröillä. "Oh, jos sitäki olisi, Tuon välin pahentajata! Ennenkun avaimet annan, Toisen käskyllä kävelen."

Lähti hän Klaun puheille: "Ohoh, Klaus kultaseni! Vähän kyllä sinä tieät— Uolevi emännän makasi."

"Oh mun Kirsti piikaseni! Jospas tuottelet toeksi Minkä sattelit sanoiksi, Vielä sun verassa käytän; Elinan tulessa poltan— Viisi verkaista hametta Annan sinun käyäksesi, Ennenkun Elina rouan; Annan kätehes avaimet Ennenkun Elina rouan."

"Ohoh, Klaus kultaseni! Aja Aumasten laolle, Pikkunniittuisten nimelle. Sano kauas meneväsi, Monet viikot viipyväsi, Keräjissä Pohjanmaalla. Niinpän tuottelen toeksi Minkä saattelin sanoiksi."

Klaus lähteä lupasi.— "Oh mun vähä Elinani! Viillä voita vakkasehen, Sääli säkkihin evästä, Liikkiö sianlihoa, Karpio kananmunia, Minun kauas mennäkseni, Keräjihin Pohjanmaalle.-

"Oh mun Klaus kultaseni! Elä viivy kauan siellä: Viikot on viimeiset minulla, Vielä päivät viimeisimmät; Astu puoli saappahassa, Anna toisten toinen puoli, Puhu puolilla sanoilla, Anna toisten toinen puoli; Juo vaan puoli siemenystä, Anna toisten toinen puoli— Niin sinä pikemmin pääset Pohjan noitain seasta."

Elina vähä emäntä Säälei säkkihin evästä, Viilti voita vakkasehen, Liikkiön sianlihoa, Karpion kananmunia. Klaus lähtepi ajohon

Ajoi Aumasten laolle,— Pikkuniittuisten nimelle.

Kirsti pyykille menevi, Pienten vaatetten pesolle, Paitain Elina rouan. Kuului kolkkina koasta; Kävi roua katsomahan "Oh mun Kirsti piikaseni! Mitä kolkitset koassa, Paukutat patoin luona?"

"Huoran huopia virutan, Pahan vaimon vaattehia."

"Elä Kirsti piikaseni! Kolki niitä niin kovasti."

Kirstipä tähän mutkan muisti, Kolkki vieläki kovemmin.

"Elä kolki Kirsti huora! Paitojani niin pahasti. Ei ole niitä täällä tehty, Vaan on äitini kotona."

"Huoratpa hyvätki piiat, Vaan ei portot puoletkana— Eik' ole minun lukua, Vaikka parka palkollinen Haukuttaisi huoraksiki; Itseki isot emännät Ovat Uolevin ohessa, Pitkäparran parmahissa."

Itkusilmässä Elina Tuli rannalta tupahan. Kirsti kiiruhti perässä: "Oh mun roua kultaseni! Ottakasme orjat työstä, Häiyt härkäen perästä; Pietään pitoset pienet, Kanssa kempit kestijuhlat— Niinkun ennenki on tehty, Kun oli matkoilla isäntä."

"Ohoh Kirsti piikaseni! Tehe itse, kuinkas tahot, Niinkun teit minua ennen; Iske kaikki muut tynnörit, Yksi jätä iskemättä, Jok' on pantu minua varten."

Kirstipä tähän mutkan muisti, Iski ensin sen tynnörin.

"Ohoh Kirsti piikaseni! Toisa tehit, toisa käskin."

"Oh mun roua kultaseni! Minne teen mä sian teille, Teenkö uutehen tupahan, Ylimmäisen portin päälle?"

"Elä tee uutehen tupahan, Ylimmäisen portin päälle; Tee sia Klaun tupahan, Niinkun ennenki olet tehnyt!"

"Siell' on pyssyt paukkavaiset, Siellä miekat välkkyväiset, Siellä rauat raatelevat, Terävät teräasehet."

"Pyssyt on surmana soassa, Miekat miehillä käsissä; Tuttuna ovat tuvassa, Kammarissa kaunihina. Tee vaan sinne yösiani, Pane kaksin villavaipat, Pane kaksin korvatyynyt, Kaksin liinaiset lakanat."

Kirstipä tähän mutkan muisti: Pani viiet villavaipat, Pani viiet korvatyynyt, Viiet liinaiset lakanat.

Elina levolle lähti "Ohoh Kirsti piikaseni, Etpäs tehnyt, niinkun käskin! Panit viiet villavaipat, Panit viiet korvatyynyt, Viiet liinaiset lakanat."

Läksi Kirsti kammarista, Meni Uolevin tupahan: "Uolevi ylimystrenki, Tulkate Klaun tupahan! Siellä teitä tarvittaisi, Kiiruhusti kutsuttihin."— "Mitästä mä siellä tehnen?"

Meni hän sinne arvollansa; Kirsti kiiruhti perässä, Yheksät lukut lukitsi, Takateljen kymmenennen; Juoks sitte Aumasten laolle, Pikkuniittuisten nimelle: "Ohoh Klaus kultaseni! Jo nyt tuottelin toeksi, Minkä saattelin sanoiksi; Onpa Uolevi nytki siellä, Rouan kanssa kammarissa." Klaus kohta kotio riensi, Alla päin, pahoilla mielin; Otti tulta tervaksehen, Tulta tuoheen viritti, Pisti tulen nurkan alle, Valoi alle valkiata.

Elinainen nuori roua Pisti sormensa lasista, Vihkisormus sormessansa: "Ohoh Klaus kultaseni, Elä sormustas kaota, Jossas kantajan kaotat!"

Klaus Kurki kurja miesi Veti miekkansa tupesta, Raappas rauan kiiltäväisen, Laski oitis sormen poikki.

Elinainen nuori roua Piti lastansa lasista, ltkeväistä ikkunasta: "Ohoh kulta Klaus kulta! Elä polta poikalastas, Jossas poltat poiantuojan."

"Pala portto poikinesi, Tulen lautta lapsinesi! Ei se ole minun poika, Se onpi Uolevin poika:"

Elinainen nuori roua Herra Kiesusta rukoili: "Ohoh Herra Kiesus kulta, Anna armas Herra Kiesus, Vielä äitini näkisin! Palakohon kaikki paikat, Tämä vettä vuotakohon, Siks' ett' äitini näkisin! Ohoh Uoti veikkoseni, Juokse, jouvu Suomelahan, Käske häntä tänne tulla, Puhu paremmin kun onkaan!"

Otti Uoti mennäksensä, Sekä juoksi, jotta joutui, Pian juoksi järven poikki, Tuli tuonne Suomelahan: "Ohoh muori kultaseni! Roua teitä sinne kutsui."

Nousi hän pian vuotehelta, Puki päälle vaattehia— "Voi, voi minua, vaimo valju, Kuinka hamehin hametta, Hame aina eestakaisin, Kuinka lie'kään tyttäreni!"

"Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin!"

"Voi, voi minua, vaimo valju, Kuinka sukin sukkiani, Sukin aina eestakaisin, Kuinka lie'kään tyttäreni!"

"Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin!"

"Voi, voi minua, vaimo valju, Kuinka kengin kenkiäni, Kengin aina eestakaisin, Kuinka lie'kään tyttäreni!"

"Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin!"

"Voi, voi minua, vaimo valju, Kuinka levin liinojani, Levin aina eestakaisin, Kuinka lie'kään tyttäreni!"

"Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin!"

Tulit Suomelan lahelle— "Voi, voi minua, vaimo valju, Savu Laukosta näkypi, Savu Klaun kartanosta, Mitä tuolla tehtäneeki, Noin sakian savun kanssa!"

"Kukot siellä kultatahan, Kanan pojat kaltatahan, Lampaita lahtatahan, Sianpäitä korvetahan, Pienen rinsin ristimiksi, Pienen poikasen pioiksi."

Tuli Klaun kartanolle, Laski maahan polvillensa, Oman vävynsä etehen: "Oh mun Klaus kultaseni, Ota pois tulesta poika, Vaka vaimo valkiasta!"

"Poltan porton poikinensa, Kansan lautan lapsinensa."

"Elä polta Klaus kulta, Anna mennä muille maille, Elkiänsä piilemähän, Töitänsä häpeämähän!"

Tuli Kirsti kiiruhusti: "Elä vainen Klaus kulta! Pane jauhoja pahoja Tervatynnörin lisäksi; Ne heitä tulen sekahan, Että paremmin palaisi."

"Oh mun vähä Elinani! Ohoh lapsi parkaseni! Mahoit olla mielin kielin, Mielin kielin porton kanssa."

"Ohoh äiti kultaseni! Ei ole syytä pientäkähän, Vikoa vähäistäkähän, Verta neulan silmättömän— Tein kaikki minkä taisin, Vielä päällenki vähäsen— Pala nyt tämäki paikka, Koskan vielä viimeiseksi, Kovan kuolloni e'ellä, Sain nähä äitini silmät."

Viel' olis ottanut hyvästi, Sanonut pari sanoa, Itkevälle äitillensä. Raukka raukesi samasa, Lenti liekkien sisähän, Vaipui ilmivalkiahan.

Se oli meno nuoren rouan, Nuoren Elina emännän, Jok' oli kaunis kasvoiltansa, Kaunis kaikella tavalla— Kauan sinua kaivatahan, Iän kaiken itketähän; Itku ei Laukosta laka'a Valitus Vesilahesta!

Se oli loppu nuoren vaimon, Kanssa pienen poikalapsen; Kului tuskin puoli kuuta, Taikka kaksi viilkokautta, Hevosia tallin täysi, Nautoja naveton täysi, Kuoli kaikki korsi suuhun, Kaatui kaurain nojalle.

Klaus kurki kurja miesi, Miesi kurja ja kamala, Istui aitan kynnyksellä, Sekä istui että itki.

Kiesus äiänä käveli: "Mitä itket Klaus Kurki?"

"Kyll' on syytä itkemistä, Vaivoja valittamista: Poltin oman puolisoni, Sytytin syleni täyen, Poltin pienen poikaseni, Vastakannetun kaotin."

"Kyllä tieän Elina rouan—" "Missäs on Elina roua?"

"Tuollapa on Elina roua, Tuolla taivahan talossa, Ylisessä ymmärkissä, Jalan juuressa Jumalan, Kuuen kynttilän e'essä, Kultakirjanen käessä, Pikku poikanen sylissä, Uolevi oven e'essä. Tieän myöski Klaus Kurjen—" Kussast' onpi Klaus Kurki?"

"Tuoll' on, tuolla Klaus Kurki, Alaisessa helvetissä, Kannukset vähän näkyvät, Jalat alta kiilustavat.—

Vielä tieän Kirstihuoran Tuoll' on, tuolla Kirstihuora, Alisessa helvetissä, Alimmaisen portin alla, Palmikot vähän näkyvät, Kultarihmat kuumottavat."

Klaus tuo ajohon lähti, Pisti pillit säkkihinsä, Soitti suolla mennessänsä, Kajahutti kankahalla, Järähytti järven päässä; Ajoi päin sula'a merta, Alle aaltojen syvinten.—

Se oli meno nuoren miehen, Kanssa nainehen urohon; Kirsti rakkina perässä.

9. Inkerin sulhot.

Inkeri ihana neito, Varasi vakuun naia, Lalmanti iso ritari Antoi kättä kätkyelle, Isoin kimpuin kihlaeli, Suurin sormuksin lunasti. "Kokotteles vuotta viisi, Vuotta viisi, vuotta kuusi, Sekä seitsemän kevättä, Kanssa kaheksan keseä, Ynnä syksyä yheksän, Talvikausi kymmenettä; Kunsa kuulet kuolleheni, Kaiketi katoneheni, Otiakos uros parempi, Elkösä pahempatani, Elkösä parempatani; Ota muutoin muotohittes."

Eirikki vähä ritari Valhekirjat kannatteli, Valhekirjat kiiruhulta: "Lalmanti on soissa voitu, Pantu maahan paineluissa."

Inkeri ihana neito Väen vietiin vihintupahan, Väen kihlat annettihin, Väen ei vihille saatu, Eikä miehin, eikä miekoin, Eikä uljasten urosten, Eikä vaimoin valittuin, Eikä neittenn kaunokaisten.

Inkeri ihana neito Istui se lutin solassa, Sekä istui, että itki, Katsoi iän, katsoi lännen, Katsoi poikki pohjasehen, Näki kykkärän merellä: "Jossa lienet lintuparvi, Niin sä lähe lentämähän, Jossa lienet kalaparvi, Niin sä vaipunet vetehen, Jossa lienet Lalmantini, Laske purtes valkamahan."

"Mistä tunnen Lalmantini? Tulennasta tunnen purren, Tulennasta, laskennasta, Toisen puolen purjehesta, Uusi on toinen purjepuoli, Toinen silkkiä sinistä, Silkki Inkerin kutoma, Kauan neion kaiehtima."

"Minun nuori veljyeni, Ota ohrilta orisi, I'ulta ikälihasi, Maatajalka maltahilta, Aja vasta Lalmantia!"

"Terve nuori näätämiehein, Kuinka Inkeri elävi?"

"Hyvin Inkeri elävi: Viikkokaus' on häitä juotu, Toinen lahjoja laelta, Kolmasi on kuoletettu."

10. Wiipurin linnan hävitys.

Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Sukivi sotaoritta, Sorajouhta suorittavi, Sanovi sanalla tuolla, Lausui tuolla lausehella: "Et sie itkisi emoni, Välittäisi vaimo rukka! Jos mä jonne'ki menisin, Ruotsin rohkian tiloille, Suurille sotakeoille, Miehen tappotanterille."

Emo estellä käkesi, Varotella vaimo rukka: "Ellös menkö niille maille, Ruotsin rohkian tiloille, Suurille sotakeoille, Miesten tappotanterille!"

Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Toki mietti mennäksensä, Lähtiäksensä lupasi.

Jalan kenki kiukahalla, Toisen lautsan partahalla, Pihalla kävysteleksen, Veräjillä vyötteleksen.

Latoi laivoja lähelle, Suoritti sotavenoja. Niin on laivoja lähellä, Kuni suuret suorsaparvet.

Miekotsi tuhannen miestä, Satuloitsi saan urosta, Latoi miehet laivoihinsa, Suoritti sotaurohot, Kuni sotka poikiansa, Tavi lapsensa latovi.

Kohenteli purjepuita, Vaate'varpoja varasi, Nosti puuhun purjehia, Vaattehia varpapuihin. Niin on puussa purjehia, Vaattehia varpapuissa, Kuni kummun kuusosia, Tahi mäntyjä mäellä. Läksi siitä laskemahan, Laski päivän maavesiä, Päivän toisen suovesiä, Kolmannen merivesiä.

Niin päivällä kolmannella, Loi silmänsä luotehelle, Näki suuren Suomen linnan, Keksi Wiipurin vihannan.

Veäksen vesiä myöten, Halki aaltojen ajaksen, Lankes' alle Suomen linnan, Alle Wiipurin vihannan.

Sai hän linnahan sanoja, Pani työntäen paperin: "Onko linnassa olutta, Taaria talossa linnan, Ilman oluen panematta, Mallasten imeltämättä, Tulialle vierahalle, Saavalle käkeävälle?"

Lausui Matti Laurin poika, Virkki Wiipurin isäntä: "Onpa linnassa olutta, Taaria talossa linnan, Ilman olven panematta, Mallasten imeltämättä: Tynnyri tulikiveä, Panni jauhoja pahoja, Lyiyn luomia tinoja, Kahmalo kananmunia, Tulialle vierahalle, Saavalle käkeävälle."

Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa, Työnti kirjan kiirehesti, Paperin pakon perästä: "Onko linnassa lihoa, Onko voita volmarissa, Ilman härän iskemättä, Suuren sonnin sortamatta, Iivanalle iltaiseksi, Venäläiselle veroksi?"

Lausui Matti Laurin poika, Virkki Wiipurin isäntä: "Onpa linnassa lihoa, Onpa voita volmarissa, Ilman härän iskemättä, Suuren sonnin sortumatta: Uupui muinen musta ruuna, Vaipui valkia hevonen, Tuoll' on raato rauniolla, Luukontti koan perässä, Miehen suuren suupalaksi, Miehen murhan murkinaksi."

Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Siitä suuttui, siitä syäntyi, Kovin suuttui ja vihastui, Pani pyssyt pyykämähän, Umpiputket ulvomahan, Avokurkut ammomahan, Jalot jouset joikumahan, Alla Wiipurin vihannan, Alla suuren Suomen linnan.

Ampui kerran, ampui toisen, Ampui kerran, noin alatse, Ampui toisen, noin ylitse, Ampui kolmannen kohalle; Jopa liikkui linnan tornit, Räystähät rämähtelivät, Patsahat pamahtelivat, Kivet linnan kiikahteli, Tornit maahan torkahteli.

Ampui vielä kerran, toisen, Meni räystähät rämynä, Tuohet lenteli levyinä, Linnan seinät liistehinä.

Siitä Matti Laurin poika, Viisas Wiipurin isäntä, Pani Wiipurin avaimet Kultaiselle luotaselle: "Venäläinen veikkoseni, Karjalainen kaunoseni! Jätä vielä heikko henki, Elä murhalla murenna, Ammuit taaton, ammuit maammon, Ammuit viisi veljiäni; Ota kultia kupilla, Hopehia puolikolla, Oman pääni päästimeksi, Henkeni lunastimeksi."

Sanoi Iivana isäntä, Meiän kuulu kullan solki: "Jo on ruostui Ruotsin kullat, Saastui Saksan maan hopiat, En huoli hopehistasi, Kysy konna kultiasi, Kun kauan minua vainoit, Aivot päästäni alensit!"

Siitä Matti Laurin poika, Viisas Wiipurin isäntä Jo itse pakohon pääsi, Rienti luoksi laivosensa, Astuvi aluksehensa, Läksi merta laskemahan, Sinistä sirottamahan, Melan vaivaisen varassa, Kokan koukkupään nojassa.

Itse Iivana isäntä, Meiän kuulu kullan solki Kettukenkäset jalassa, Kut' ei pauka pakkasella, Ei kolka kovalla säällä, Likennäksen linnan luoksi, Kivet on kirkkoa jälellä, Torit linnan torniloita, Patsahat papin tupoa, Itse pappi paiatonna, Ruotsin kaunis kaatiotta.

11. Puntuksen sota.

Viholainen, vainolainen, Uhkasi ikänsä kaiken, Maata Ruotsin ruoskivansa, Tappavansa kaikki tyyni Kuninkahat kansoinensa, Papit kirkkokuntinensa, Rustingit hevosinensa, Pitäjät perehinensä.

Jalo herra Jaakko Puntus, Itse Wiipurin isäntä, Latoi laivoja lahelle, Kun kana munasiansa, Veti päälle purjehia, Kun on kummun kuusiloita; Veipä tuuli Turjuksehen, Ahavainen Aunuksehen, Purje Puolahan osasi, Ajoi riskin Riian alle.

Jalo herra Jaakko Puntus Työnti linnahan sanoja; Paperit pakon perästä: "Onko pantuna olutta, Mettä meiän miehillemme?"

"Onpa pantua olutta, Mettä miehille hyville, Tallissa hevon kusia, Lehmän läävän lattialla."

Jalo herra Jaakko Puntus Alkoi lyiyllä lykätä, Tinapallin paiskiloia.— Viholainen, vainolainen Kohta itkien tulevi, Sanoi suurella surulla: "Jalo herra Jaakko Puntus! Tule siivolla sisähän, Kaunihisti kaupunkihin, On olutta juoaksesi, Sekä mettä syöäksesi, Ei mesi merestä puutu, Olut Riian kaupunnista."

12. Kaarlon sota.

Läksi Kaarlo kaupunnille, Verolle verikäpälä, Ruotsin murha murkinalle, Pillomus on Piiterille, Läksi veikaten vesille, Uhotellen ulkomaille, Päälle päien päästäksensä, Valloille ruvetaksensa.

Venähen väki väkevä, Kuninkahan miehet kuulut, Maaliman valitut miehet, Alinomaiset kasakat Illoin aamuin vuotetahan, Kerta keskipäivälläki Katsellahan, käännellähän, Selvälle meren selälle, Ulapalle aukialle. Kaarlo kaukoa näkyvi, Sinisorkka sinnempätä, Kahen luotosen lomatse, Päällitse satamasaaren.

Venähen väki väkevä, Meiän korkia komanto, Komantierat korkiammat, Ne leipoi kivisen leivän, Kakun paistoi kallioisen, Kakun rautaisen rakenti Tulevalle vierahalle, Saavalle käkeävälle.

Kului aikoa vähäsen, Pikkaraisen piirahteli, Kaarlo ei oo kaukana enämpi, Kovan loittona koroli: "Venäläinen veikkoseni, Saa lihoa syöäkseni, Tuo olutta juoakseni!"

Venähen väki väkevä, Kuninkahan miehet kuulut, Ei ne anna ampumatta, Eikä syötä syöksemättä; Ampumalla antelevi, Syöksemällä syöttelevi— Saipa jouset joikumahan, Jäntehet järäjämähän, Kivileivät lentämähän, Rautaharkot raastamahan Kohti Kaarlon karpasoa, Punaparran purtta myöten.

Jo tiirut tipahtelevi, Purjepuut tomahtelevi, Puraksihen purjenuorat, Mastot maiskahti merehen, Purjehet putoelevi, Hajoeli hattaroiksi; Noiksi tuulen vietäviksi, Ahavan ajeltaviksi.

Kaarlo, kuulusa kuningas, Jo tunsi tuhon tulevan, Hätäpäivän päälle saavan; Jopa lässä lämmittävi, Jopa riipi rinnuksia, Nousun nappia hosuvi, Tullessa tulisen nuolen, Teräsnuolen tellätessä.

Kaarlon kulkku kuivettuvi, Kero käypi keltaiseksi, Parta vaahessa valuvi: "Venäläinen, veikko rukka! Anna vettä juoakseni, Ostoa veroksi vettä, Venäläiseltä veroksi."

Venäläinen vet sanovi, Kovarinta kolkkasevi: "On vettä venosi alla, Alla laivan lakkimista, Juoa kulkun kuivanehen, Apata halunalaisen, Vettä viljalta veroksi, Kaarluelle kaunihille."

Kaarlo varsin vastoavi, Mies paha pakaelevi: "Verell' on vesi meressä, Rannat Ruotsin raatoloita!"

Jo on Kaarlo kahlehessa, Sinisorkka silmuksessa: "Venäläinen, veikko kulta! Jätä vielä heikko henki; Enmä toiste tulle'kana, Vasta saane'kaan verolle."

Karku Kaarlolle tulevi, Lähtö Ruotsin rohkialle, Tullessa tulisen nuolen, Kivileivän lentäessä, Rautaharkon rastaessa; Läksi maalle marsimahan, Ruotsin maalle rohkialle, Vannoi vaikian valansa: "Ennen kieli kirvotkohon, Silmä päästä siirtyöhön, Kun ma tänne toiste tullen!"

13. Turusen neiti.

Annikki Turusen neiti Istuvi Turun korolla, Luopi silmänsä selälle, Käänti päätä päivän alle,

Näki purren purjehtivan: "Se on pursi Kestin pursi."

Jopa Kesti kerkiävi, Itse purresta puhuvi: "Tule poies neiti lapsi!"

"En tule minä sinulle, En sinulle, enkä muille, Vasten kieltoa emoni, Varotusta vanhempani.— Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: Ellös vainen neito nuori, Ellös kasvaja kananen, Rengin reistoihin ruvetko, Kauppoihin kasakkamiesten, Kesti poikien poluille, Joutolaisten juoniloihin!— Kerran Kesti pettänevi, Renki lyöpi reistastansa, Kaupoistaan kasakkapoika, Joutomiesi juonistaan."

Kesti kerkesi sanoa, Kesti purresta puhuvi: "Tule poies, elä huoli, Tule minun turvihini, Käy käsivarrelleni, Pohatalle puolisoksi, Kauppamiehelle kanaksi!"

Annikki Turusen neiti Jo meni Kestin keralle, Kesti taisi talven syöä, Sekä syöä, jotta juoa Paljo pantua olutta, Ruokia rakennetuita,

Kesti toivovi keseä, Tuota toivoi Kestin laiva, Kestin laiva, Kestin lapset, Kestin entinen emäntä; Muut kaikki keseä toivoi, Yksi pelkäsi petäjä, Kuorensa kolottavaksi, Varaeli vastakoivu Oksansa otettavaksi.

Kesti vuotteli keseä.— Kun tiesi kesän tulevan, Kantoi rannalle kalunsa, Venehesen vei elonsa; Itse istuihen sisähän, Soutamahan suorittihen, Heitti raukan rannikolle, Verevän vesikivelle, Kultansa kujertamahan, Kaunosensa katsomahan.

Raukka huusi rannikolla, Verevä vesikivellä, Itki äänellä isolla, Ukkoa rukoelevi:

"Ukkoseni, ainoseni! Nosta pilvi luotehelta, Nosta suuri säien voima, Aalto ankara kohota Hurjoa hukuttamahan, Mielipuolta painamahan."

Tuo ukko ylinen herra Nosti pilven luotehelta, Nosti suuren säien voiman, Aallon ankaran kohotti Hurjoa hukuttamahan, Mielipuolta painamahan.

"Kutti, kutti, keito Kesti, Keito Kesti, leino leski! Ainako sull' on Annin tyynyt, Ainako Annin päänalaset, Aina Kirstin kirjovaipat? Meren tyrsky tyynynäsi, Meren vaahti vaippanasi, Aalto päänalasinasi."

14. Anterun surma.

Kaisa sääti sänkyänsä Luisten lukkojen takana. Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika Oli teiensä kävijä, Matkojensa mittelijä; Seisattihen seinän alla, Lausuvi lasin takoa: "Laske tuttusi tupakan, Kamarihin kaunosesi!"

Kaisa saattavi sanoa: "Et ole oma uroni, Olet huorien hosuja, Väärtivaimojen väjyjä.— Laitoin kaunoni kalahan, Luotuni lohen perähän, Ainoseni ahvenehen, Kesän tuopi suuret hauit, Talven ruskiat reposet, Syksyllä oravirihmat."

Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika, Itse ikkunan avavi, Itse tungeksen tupahan.

Kaisa sängystä kavahti, Miekan seinältä sivalti, Tempasi tupesta tuiman, Syöksi miestä syänalahan, Läpi lämmöisten lihojen, Kautta kainalon vasemen.

Virkkoi Antti Annillehen: "Mene Anni katsomahan, Karhuko huuti karjassani, Metsän lieho lehmissäni."

Anni arka päivälläki, Yölläpä sitäi arempi, Turkkihinsa turveleksen, Vaippoihinsa varjeleksen.

Meni itse katsomahan.— Kaisa seisoi seinän alla, Alla ikkunan asuvi, Käessä verinen veitsi, Tupetonna tuima rauta, Päässä huntu hurmehinen.

"Voi sinua vaimo raukka, Jo tapoit oman urosi!"

Kaisa saattavi sanoa: "Ei ollut oma uroni, Oli huorien hosuja, Väärtivaimojen väjyjä. Jos tuo syyksi pantanehe, Vioiksi ve'ettänehe, Otan pankon palttinoa, Toisen verkoa vetäsen, Jolla tuomarit totutan, Jolla lahjon lautamiehet, Puhumahan puoleltani, Viereltäni virkkamahan; Vaan jos syyksi syyetähän, Vielä veetähän vioiksi, Kyll' on suurta Suomen maata, Laajoa Lapin rajoa, Piiltä suuren pilloniekan, Paeta pahan tekijän."

15. Riion poika.

Katri kaunis, neito nuori, Sekä lievin tyttäristä, Kovin kaunis kauoittaki, Paras ilman pauloittaki, Lakittaki muihenlainen, Veroittaki muihen verta, Myöhän myllylle menevi, Päivän nostessa norolle.

Teki liiton kuun keralla, Kuun keralla, päivän kanssa, Yhen aian nostaksensa, Katri ennen ennätteli, Viisi villoa keritsi, Teki kuusi kuontaloa, Ne kaikki saraksi saattoi, Vaattehiksi valmisteli, Ennen päivän nousemista, Auringon ylenemistä.

Pesi suuret pyöräpöyät, Laajat lattiat lakasi, Vei pihalle rikkojansa, Rikoillansa seisatteli: Kuuluvi kumu kylästä, Tomu toisesta talosta, Rikkahasta Riikolasta, Paksusta Pajarilasta; Kuului kattilan kamina, Sekä riehtilän reminä, Suolta suuri suitsen helke, Avannolta aisan kolke.

Juoksi Katri katsomahan: Siell' on riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika, Hevoistahan valjastavi, Kalujahan kaunistavi, Lähtiäksensä kosihin.

Sanoi riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika: "Eläpä muille kaunis Katri, Kun minulle Katri kaunis, Pane päätä palmikolle, Sio silkillä hivusta!"

Tunki kihlat kukkarohon, Taskuhun tali hopiat.

Katri itkien kotihin, Kallotellen kartanolle, Ennätti emä kysyä: "Mitä itket piika pieni, Nuorra saamani nureksit?— Mene aittahan mäelle, Pane paita palttinainen, Liitä liinan aivinainen, Veä'pä verkainen hamonen, Päälle paian palttinaisen!"

Katri kaunis, neito nuori, Meni aittahan mäelle, Löyti rihman rippumasta, Langanpään lapattamasta, Sihen surmansa sukesi, Kuolemansa kohtaeli.

Kukas sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan, Rikkahasen Riikolahan, Paksuhun Pajarilahan?

Karhu sanan saatantahan; Kielikerran kerrantahan; Ei saanut karhulla sanaksi, Lehmikarjahan katosi.

Kukas sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan, Rikkahasen Riikolahan, Paksuhun Pajarilahan?

Susi sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan; Ei saanut suella sanaksi, Lammaskarjahan katosi.

Kukas sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan, Rikkahasen Riikolahan, Paksuhun Pajarilahan?

Repo sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan; Ei saanut revolla sanaksi, Hanhikarjahan katosi.

Kukas sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan, Rikkahasen Riikolahan, Paksuhun Pajarilahan?

Jänis sanan saatantahan, Kieli kerran kerrantahan; Jänis varman vastaeli: "Sana ei miehe'en katoa."

Läksi jänis juoksemahan, Pitkäkorva piippomahan, Vääräsääri vääntämähän, Ristisuu ripittämähän; Jänis juoksi, pää järisi, Perä pyöri, pelto liikkui, Meni riskin Riion luoksi, Ja paksun Pajarin luoksi, Juoksi saunan kynnykselle, Sauna täynnä neitosia; Juoksi riihen kynnykselle, Kyykistihen kynnykselle.

Riihess' onpi Riion poika, Se paksu Pajarin poika; Sanoi riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika: "Pankate jänis tulelle, Kierosilmä kiehumahan!"

Jänis saattavi sanoa, Jänis varman vastaeli: "Lie'pä lempo lähtenynnä Kattiloihin kiehumahan; Läksin sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan."

Sanoi riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika: "Mip' on sana saatavana, Kieli kerrateltavana?"

Jänis saattavi sanoa, Jänis varman vastaella: "Se on sana saatavana, Kieli kerrateltavana: Jo on Katri kaatununna, Tinarinta riutununna, Sortunna hopiasolki, Vyövaski valahtanunna."

Tuopa riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika, Tempasi isänsä miekan, Hioi päivän, hioi toisen, Päivän kolmannen lopulla.

Kyselevi, lauselevi: "Syötkö syytöntä lihoa, Juotko verta viatonta?"

Miekka mietti miehen kielen, Arvasi uron pakinan: "Syönpä kun syötettänehe, Juonpa kun juotettanehe."

Se on riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika, Meni peltonsa perille, Perin peltohon sysäsi, Kärin käänti taivosehen, Itse kääntyvi käressä, Kun on kuiva kuusen oksa, Karsittu katajan latva.

Sihen surmansa sukesi, Kuolemansa kohtaeli, Sanoi kerran mennessänsä: "Elkäte etiset sulhot Tahtoko tytärtä toisen Vasten mieltä mieholahan!"

16. Hannus Pannus.

Hannus Pannus, mies koria, Läksi Koskelta kosihin Virran nuorinta tytärtä, Pajarin parasta lasta.

Sanoi sinne tultuansa, Pajarihin päästyänsä: "Paras minulle, ei pahinta, Pisin minulle, ei lyhintä."

Sanoi Virran nuorin tyttö, Pajarin parahin lapsi: "Ei parasta, ei pahinta, Ei pisintä, ei lyhintä. Sinull' on ennen naitu nainen, Koissa entinen emäntä.— Tapa nainen ennen naitu, Murra entinen emäntä!"

Hannus Pannus, mies koria, Uskoi huoran houkutukset, Pahan vaimon vaavitukset, Hyppäsi sälön säkähän, Nousi laikon lautasille. Niin kohta kotia läksi, Tappoi naisen ennen naiun, Murti entisen emännän.

Meni Koskelle kosihin Virran nuorinta tytärtä, Pajarin parasta lasta. Sanoi sinne mentyänsä: "Paras minulle, ei pahinta Pisin minulle, ei lyhintä."

Sanoi Virran nuorin tyttö, Pajarin parahin lapsi: "Ei parasta, ei pahinta, Ei pisintä, ei lyhintä. Tapoit naisen ennen naiun, Murrit entisen emännän, Taiat tappoa minunki, Surmata hyväsukuisen, Mennä uutta ostamahan, Kohta kolmatta kosihin."

17. Marketta ja Anterus.

Marketta koria neito Keträeli joutessansa, Lauloi keträellessänsä: "Ei neiti minun näköinen Aja sen hevosen reissä, Joka lie ollunna orilla, Kun ei varsaset vetäne, Kuletelle kuutiaiset."

Marketta koria neiti Keträeli joutessansa, Lauloi keträellessänsä: "Ei neiti minun näköinen Koske sen lehmän nisähän, Joka lie häilynnä härille, Kun ei hiehoista heryne, Vasikkaisista valune."

Marketta koria neiti Keträeli joutessansa, Lauloi keträellessänsä: "Ei neiti minun näköinen Käy uuhta keritsemähän, Jok' on ollut oinahilla Kun ei karkko kasvatelle, Tahi kantane karitsa."

Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika Oli teihensä kävijä, Matkojensa mittelijä; Kauan soitti kanteletta, Vingutti isänsä virttä, Paljahilla paioillahan, Aivan aivinaisillahan.

Marketta koria neiti Tuolla sääti sänkyänsä, Yheksän ylisen päällä, Kaheksan katon rajassa.

Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika Otti sarvehen olutta, Tuolla voiteli ovia, Ovet viskoi viertehellä, Kaljalla saranat kasti— Meni hän ylitupahan, Kaheksan katon rajalle; Tuolla Marketan makasi, Alla uutimen utuisen, Alla vaipan vaskikirjan, Alla tellan tehterisen, Yheksän ylisen päällä, Kaheksan katon rajassa.

Marketta koria neiti, Alkoi saunassa asua, Alkoi vyöttä vyörehtiä, Hamehetta hyörehtiä.

Alina hyvä emäntä Tuop' on tuosta arvelevi: "Mikä meiän Marketalla, Kuka Kurketta rukalla, Aina saunassa asuvi, Aina saunan karsinassa?"

Lapsi saattavi sanoa, Lapsi pieni lausuella: "Se on meiän Marketalla, Sepä Kurketta rukalla, Söi äiän kutukaloa, Sären lientä liiemmäksi."

Alina hyvä emäntä Ain' on aamulla varahin, Kävi kuunnellen kujoa, Seisatellen seinän viertä, Löysi lapsen itkemässä, Vakaisen vankumassa.

Hänpä lapsen helmahansa Kääri kääre'liinahansa, Meni sulhosten tupahan,

Poikasien mynstärihin: "Kukas teistä poikasista Tehnyt näitä työkkösiä? Joka lapsen lapseksehen, Se olutta juoaksehen."

Vannoi yksi, vannoi toinen, Se kohta kovasti vannoi, Joka tiesi tehnehensä, Varoi vaivan nähnehensä.

Meni neitosten tupahan, Morsianten mynstärihin: "Kukas teistä neitosista Tehnyt näitä työkkösiä? Joka lapsen lapseksehen, Se olutta juoaksehen."

Vannoi yksi, vannoi toinen, Se kohta kovasti vannoi, Joka tiesi tehnehensä, Varoi vaivan nähnehensä. Lapsi tuomitaan tulehen, Lapsi suolle vietäväksi, Korennalla päähän lyöä, Hongan oksalla hotasta.

Kiesus kielen, Maaria mielen Lapselle vakaiselle, Yksöiselle, äskeiselle— Lausui lapsi yksiöinen: "Anterun tulinen turkki, Marketan panuinen paita Turvakseni tuotaohon, Päälleni puettaohon, Palamattani tulessa, Vetehenki vaipumatta."

18. Kiikan lapset.

Tyyn' on sää, ihana ilma, Kuu paistoi Kutumäeltä, Päivä Pätsivuoren päältä. Jo on aika nosta nuorten, Kun on vanhat valvehella, Ikäpuolet istumassa.

"Nouse pois nokinen poika! Vaivaiselta vuotehelta, Poloisilta pääaloilta, Nokiselta nuotiolta, Kylän kynnöt kyntämättä, Kylän vaot vakoamatta.

Nouse pois makoamasta, Ulos unta lappamasta; Lokki verkkosi vetävi, Kajava kalasi syöpi, Lohet koskessa kutevi, Siiat Kiikasillan alla."

"Mistä tunnet Kiikakosken, Kiikakosken, Kiikasillan?"

"Tok' ma tunnen Kiikakosken, Kiikakosken, Kiikasillan; Siinä synnyin, siinä kasvoin; Siinä lauloin lapsipäivän; Siinä Kiikasillan päässä— Mie olen Kiikan Yrjön tyttö."

"Siinäpä minäi synnyin, Sekä synnyin, jotta kasvoin, Siinä Kiikasillan päässä— Mie olen Kiikan Yrjön poika, Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen! Makasin sisarueni, Ainoan emoni lapsen, Alla uutimen utuisen, Alla vaipan vaskikirjan. Missä nyt piiltä pillojani?— Tuolla piilen pillojani, Kuss' ennen isoni piili, Miehen murhan tehtyänsä, Karhun kiljuvan kiassa, Vatsassa valaskalojen, Vein uivan untuvassa."

19. Tuiretuisen lapset.

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Läksi viemähän vetoja, Maarahoja maksamahan.

Rekehensä reutoaksen, Kohennaksen korjahansa, Ajoa karettelevi, Matkojansa mittelevi, Noilla Pohjan kankahilla, Lapin synkillä saloilla.

Neiti vastahan tulevi, Hivus kulta hiihtelevi, Noilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla saloilla.

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Jo tuossa piättelevi, Suutahan sovittelevi: "Tule korjahan koria, Hyvä lahja laitohoni!"

Neiti suksilta sanovi, Hiihtimiltä hiioavi: "Surma siulle korjahasi, Manala rekyehesi."

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo keiretyisen Iski virkkua vitsalla, Helähytti helmivyöllä; Virkku juoksi, matka joutui, Tie vieri, reki ratsasi. Ajavi karettelevi, Matkojansa mittelevi, Selvällä meren selällä, Ulapalla aukialla.

Neiti vastahan tulevi, Tinarinta riioavi, Selvällä meren selällä, Ulapalla aukialla.

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Matkoaan piättelevi, Suutahan sovittelevi: "Tules neiti korjahani Maan valio matkoihini!"

Neiti vastahan sanovi, Tinarinta riitelevi: "Tuoni siulle korjahasi, Manalainen matkoihisi."

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Iski virkkua vitsalla, Helähytti helmivyöllä; Virkku juoksi, matka joutui, Reki vieri, tie lyheni. Ajavi karettelevi, Matkojansa mittelevi, Noilla Väinön kankahilla, Ammoin raatuilla ahoilla.

Neiti vastahan tulevi, Kautokenkä kaalelevi, Noilla Wäinön kankahilla, Ammoin raatuilla ahoilla.

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Hevoistaan piättelevi, Suutahan sovittelevi: "Tule neiti korjahani, Armas alle vilttiseni!"

Neiti vastahan sanovi, Kautokenkä kantelevi: "Vilu on olla viltin alla, Kolkko korjassa eleä."

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Avasi parahan arkun, Kimmahutti kirjakannen, Nostelevi, näyttelevi, Katselevi, kääntelevi Kultasuita sukkasia, Vöitänsä hopiapäitä.

Niin tuli rekehen neiti, Korjahan kohenteleksen, Itse laitohon las'eksen, Alle viltin vieretäksen.

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Kieretyisen Jo tuossa lepäelevi, Nuoren neitosen keralla, Käs' orosen ohjaksessa, Toinen neitosen nisoissa.

Siinä neitosen kisaili, Tinarinnan riskaeli, Noilla Wäinön kankahilla, Ammoin raatuilla ahoilla.

Niin neiti sanoiksi virkki, Sekä lausui ja kyseli: "Lienetkö sukua suurta, Isoa isän aloa?"

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Itse tuon sanoiksi virkki: "En ole sukua suurta, Enkä suurta, enkä pientä, Olen kerran keskimäistä, Poika tyhjä Tuiretuisen, Lapsi köyhä Keiretyisen; Vaan mipä sinun sukusi? Sano'pa sinun sukusi, Jos olet sukua suurta, Isoa isän aloa."

Neiti tuon sanoiksi virkki: "En ole sukua suurta, Enkä suurta, enkä pientä— Olen kerran keskimäistä, Tytär tyhjä Tuiretuisen, Lapsi köyhä Keiretyisen."

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Korjasta kohotteleksen: "Voi poloinen päiviäni, Kun pi'in sisarueni, Lannutin emoni lapsen, Noilla Wäinön kankahilla, Ammoin raatuilla ahoilla!"

Veitsin länkensä levitti, Rauoin rahnoi rahkehensa, Hyppäsi hyvän selälle, Hyvän laukin lautasille; Ajoi päin sinistä merta, Kohti kuohuja kovia, Alle aaltojen syvien, Päälle mustien murien.

20. Vienan neiet.

Olipa ennen neljä neittä, Viisi Vienan morsianta, Kaheksan merikanoa, Vienan niemyen nenässä, Sininurmen niitännässä, Kastekorren katkonnassa. Löyettihin lemmen lehti, Lemmen lehti, tammen lastu; Veivät maalle kasvavalle, Orolle ylenevälle. Siitä kasvoi kaunis tammi, Yleni vihanta virpi: Oksat ilmoille olotti, Latva täytti taivahalle, Piätti pilvet juoksemasta, Hattarat hajoamasta. Yksi pääsi pitkä pilvi, Pitkä pilvi, kaita pilvi, Pilvessä vesi-pisara, Pisarassa pikku lampi, Lammissa veno punainen, Venosessa nuoret sulhot, Nuoret sulhot, naimattomat, Vielä viinan juomattomat; Punoivat punaista köyttä, Köyttä rauta rahnikoivat, Sitoa meren sivua, Lahta Kannan kaakistoa, Meren tyynenä pysyä, Lahen Kannan kaunihina, Vieä Vienan neitosia; Kaupita kotikanoja, Näiltä raukoilta rajoilta, Poloisilta Pohjanmailta.

"Elkäte meriset miehet, Vielä viekö neitojamme! Vienan on neitoset verevät, Kannanlahen kaunokaiset; Ei niitä tukulla myöä, Eikä kansoin kaupitella; Tukun myöähän oravat, Revot kansoin kaupitahan, Neiet yksin annellahan, Eikä aina yksinkänä."

21. Kalevalan neiti.

Läksin palja paimenehen, Leino lehmien ajohon, Kurja karjan katselohon; Ajoin lehmät suota myöten, Lampahat palomäkeä, Vuonat vuoren kukkuloa, Mie kiero kivi kiveltä, Palja paasi paaterelta, Haikia havu havulta, Sukan mustan mustumatta, Kengän kannan kastumatta.

Yhtyi yrkä karjahani, Pää leviä lehnuhini, Hän istui tyvelle puuta, Minä laitto latvemmalle, Minä hoikka huonommalle, Minä pieni pienemmälle, Vähän kuollutta parempi, Katonutta kaunihimpi.

Kyselemmä, lauselemma: "Mistäpä sinä vaellat, Kulitko minun kotona, Kävitkö Kalevalassa?"

"Kulinpa sinun kotona, Kävinpä Kalevalassa."

"Kukkuiko käet Kalevan, Kalevalan kuusikossa?"

"Kukkuipa käet Kalevan, Kalevalan kuusikossa."

"Haukkuiko Kalevan koirat, Kalevalan kankahalla?"

"Haukkuipa Kalevan koirat, Kalevalan kankahalla."

"Katsoiko Kalevan neiot, Kalevalan ikkunoissa?"

"Katsoipa Kalevan neiot, Kalevalan ikkunoissa."

"Mistäspä tunsit minun kotini, Mi merkki minun ko'issa?"

"Siitä tunsin sinun kotisi, Se merkki sinun ko'issa: Pihlajikko pirtin eessä, Tuomikko tuvan takana, Koivikko kotamäellä, Katajikko kaivotiellä, Kuusisto kujoisten suussa, Petäjikkö pellon päässä, Tammi keskitanhualla, Hetet tammen juuren alla, Kultakansi kattehena, Kultakauha kannen päällä."

"Mitäpä meillä laaittihin, Raattihin minun koissa?"

"Survottihin, jauhettihin, Leivottihin, paistettihin, Pinopuita pilkottihin, Vielä vettä kannettihin, Neitosia naitettihin, Päitä kassa kaupittihin."

"Joko lien minäki myöty, Joko kaupittu katala?"

"Jopa oot sinäki myöty, Jo oot kaupittu katala."

"Kellen myötihin minua, Kulle kurja kaupittihin?"

"Minulle myötihin sinua, Minulle kurja kaupittihin."

"Äiänkö minusta annoit, Paljoko panit hyvästä, Kun otit oluen tuojan, Kannun kantajan valitsit?"

"Annoinpa minä sinusta Isolles ikiorosen, Jok' on tarkka askelelta, Sekä käymähän terävä."

"Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista— Mitäpä annoit maammolleni?"

"Maammolle maherolehmän, Jok' on syömättä lihava, Koria kostuttamatta."

"Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista— Mitäp' annoit veljelleni?"

"Veljelle veno punasen, Itseksen sotia käypi, Itse kaupat kaupitsevi."

"Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista— Mitäp' annoit siskolleni?"

"Siskolle sinervän uuhen, Joka viikko villan tuopi, Joka kuu karitsan kantoi."

"Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista— Mitäpä annoit ukolleni?"

"Ukolle uuen lusikan, Jonk' ei syöen syömät puutu, Juoen juomiset vähene."

"Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista— Mitäpä annoit ämmölleni?"

"Ämmöllesi vaskimaljan, Tuletta tuvassa käypi, Valkiatta vailehtivi."

"Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista. En lähe minä sinulle, Enkä lähteä käkeä."

"Kun vähä hyvästä annoin, Pikkaraisen kaunihista, Isosi ikoronen Sotitiellä sortuohon, Kaatuohon kauppatiellä, Kauppa-aikana parassa."

"Kun vähä hyvästä annoin, Pikkaraisen kaunihista, Maammosi maherolehmä Vasoillensa vaipuohon, Kiulullensa kirvotkohon, Lypsiaikana parassa."

"Kun vähä hyvästä annoin, Pikkaraisen kaunihista, Veljesi veno punanen Kiven kohti kiitäköhön Halki juoskohon hakohon, Soutuaikana parassa."

"Kun vähä hyvästä annoin, Pikkaraisen kaunihista, Siskosi sinervä uuhi. Villoihinsa viipyköhön, Karvoihinsa kaatukohon, Villa-aikana parassa."

"Kun vähä hyvästä annoin, Pikkaraisen kaunihista, Ukkosi uusi lusikka— Kanta poies katketkohon, Poikki ponsi lentäköhön, Syöntiaikana parassa."

"Kun vähä hyvästä annoin, Pikkaraisen kaunihista, Ämmösesi vaskimalja Kivehen kilahtakohon, Poies pohja puhetkohon, Juontiaikana parassa."

22. Neien rosvo.

Tuoll' on neitoset kisassa, Kaunokaiset karkelossa, Noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla.

Kullervo Kalevan poika, Sinisukka Äiön lapsi, Hivus keltainen koria, Kengän kauto kaunokainen, Lähtiäksensä käkesi, Hyvällä ison orilla, Noien neitojen kisahan, Kaunokaisten karkelohon.

Hyppäsi hyvän selälle, Hyvän laukin lautasille, Ajoi päivän, ajoi toisen, Kohta kolmannen ajavi; Niin päivänä kolmantena, Pääsi neitojen kisahan, Kassapäien karkelohon, Noille Väinölän ahoille, Kalevalan kankahille.

Ken ihanin impyistä, Kassapäistä kaunokaisin, Sen hän koppoi koprihinsa; Itse tuon sanoiksi virkki: "Elkäte sinä ikänä, Ilmottako immet milma! Ettei äiti ääntä saisi, Emo etsivä olisi, Jos ma vuoenki viruisin, Tahi kaksi kalkettaisin, Tuolla tuomivaaran päällä Kasvaisin katajikossa."

Ajavi kahattelevi, Immen itkevän keralla, Ajoi Väinölän ahoilta Kalevalan kankahilta.

Niin etsi emo tytärtä, Vanhin lasta vaikerteli, Etsivi kisasioilta, Noilta karkukankahilta: "Ettekö nähnyt mun tytärtä, Kuullut kullan lapsukaista?"

Niin sanovi poika pieni, Lausui paimen ja pakisi: "Oli täss' eräs uroita, Kullervo Kalevan poika, Sinisukka Äiön lapsi. Sinisukka, hienohelma, Hivus keltainen koria, Kengän kauto kaunokainen, Koppoi neien koprihinsa, Pani laukin lautasille; Niin itse ajohon lähti, Immen itkevän keralla. Sanan virkki, noin nimesi: Elkäte sinä ikänä, Ilmottako immet milma! Ettei äiti ääntä saisi, Emo etsivä olisi, Jos ma vuoenki viruisin, Tahi kaksi kalkettaisin, Tuolla tuomivaaran päällä, Kaukana katajikossa."

Niin emo sanoiksi virkki, Äiti äänellen paneksen: "Voi poloinen päiviäni, Onneton olelmiani, Sinne meni siitelmäni, Sinne kannettu katosi!"

Itse eillehen menevi, Astua tihuttelevi Tuonne tuomivaaran päälle, Katajikkokankahalle, Kujerrellen kuusikossa, Kaikkuen katajikossa: "Tule tänne tyttäreni, Lähe pois poloinen tyttö! Miehen tuhmaisen tulilta, Varattoman valkioilta, Turvihin oman emosi, Oman vanhemman varoihin."

Tytär tuolta vastaeli, Lapsi lausui ja saneli "En minä emoni pääse, Kun et tulle päästämähän. Olin mie kisakeoilla, Noilla karkukartanoilla; Niin tuli eräs uroita, Sinisukka Äiön lapsi, Se otti oron selälle, Nosti laukin lautasille, Ajoa kahattelevi, Saloja samottelevi, Yöt päivät piättelevi, Vuorokauet kantelevi, Marjoilla menettelevi, Mustikoilla mustuttavi, Vilussa viluttelevi, Pakkasessa paistelevi. Lähe sie oma emoni, Jouvu kaunis kantajani, Lähe lapsesi otolle, Tyttäresi lunnahille, Näiltä paikoilta pahoilta, Vaaramailta vaikioilta!"

Niin emo sanoiksi virkki, Itse intoen pakisi: "Lähen mä lapseni otolle, Tyttäreni lunnahille, Tuon Ukon tuliset nuolet, Kannan vaskiset vasamat. Oi Ukko yli-jumala! Tahi taatto taivahinen, Jouvuta'pa jousi suurin, Katso kaaresi parahin, Pane vaskinen vasama Tuon tulisen jousen päälle, Niin työnnä tulinen nuoli, Ammu vaskinen vasama, Ammu kautta kainalojen, Halki hartiolihojen, Tuo paha Kalevan poika; Laske lastani kotihin, Päästä tielle tervehenä, Koskematonna kotihin!"

Se Ukko ylijumala, Itse taatto taivahinen Jouvuttipa jousen suuren, Kantoi kaarensa parahan, Pani vaskisen vasaman Tuon tulisen jousen päälle, Työnnälti tulisen nuolen, Ampui vaskisen vasaman, Halki hartiolihoista, Kalevaisen kainaloista.

23. Veenkantaja Anni.

Anni tyttö, aino neiti Läksi vettä lähteheltä, Pieni kiulunen käessä, Pieni kauha kainalossa.

Ei oo vettä lähtehessä.— Kult' on kansi kuivahtanna, Valahtanna vaskilaita, Tinapohja tilkahtanna, Lehti päälle langennunna.

Anni tyttö, aino neiti Tuosta astuvi etemmä, Lähtehelle toisellenki; Ei oo vettä toisessana— Meni kohta kolmannelle, Vett' ei kolmannessakana.

Anni tyttö, aino neiti Yhä eistyvi etemmä, Astuvi aluslahelle, Meni mäen, meni toisen, Kohta kolmannen menevi.

Niin mäellä kolmannella Iski silmänsä itähän, Käänsi päätä päivän alle, Näki purren purjehtivan, Satalaian laiehtivan.

Mies puhas perästä purtta, Toinen mies nenästä purtta, Sulho purren partahalta: "Tules tytti purteheni, Vyövaski venoseheni!"

"Enk' on tule, enkä huoli, Eipä työntänyt emoni, Varustellut vanhempani Tätä lasta laivahasi, Tytärtä venosehesi!"

Nousi mies perästä purtta, Mies toinen nenästä purtta, Sulho purren partahalta, Koppoi neien purtehensa, Vyövasken venosehensa.

Niin neiti kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla.

Näki taattonsa vesillä, Taaton laivan lainehilla: "Tules taatto lunnahille, Oman lapsesi otolle!"

"Enmä joua tyttö raukka! Lohi kultanen kutevi, Kultaisissa kupluskoissa." Eipä taatto tullutkana.

Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla.

Näki maammonsa vesillä, Maammon laivan lainehilla: "Tules maammo lunnahille, Oman lapsesi otolle!"

"Enmä joua tyttö raukka! Siika kultanen kutevi, Kultaisissa kupluskoissa." Eipä maammo tullutkana.

Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla.

Näki veikkonsa vesillä, Veikon laivan lainehilla: "Tules veikko lunnahille, Oman siskosi otolle!"

"Enmä joua sikko raukka! Hauki kultanen kutevi, Kultaisissa kupluskoissa." Eipä veikko tullutkana.

Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla.

Näki siskonsa vesillä, Siskon laivan lainehillla: "Tules sisko lunnahille, Oman siskosi otolle!"

"Enmä joua sikko raukka! Lahna kultanen kutevi. Kultaisissa kupluskoissa." Eipä sisko tullutkana.

Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla.

Näki minnänsä vesillä, Minnän laivan lainehilla: "Tules minnä lunnahille, Nato raukkasi otolle!"

"Enpä tieä minnä raukka, En poloinen poian vaimo, Millä mie sinun lunastan, Kun onpi vähän varoa!"

"On sulla sinervä uuhi, Jonka toit tullessasi, Oman taattosi koista: Sillä sie minun lunastat."

Antoi uuhensa sinervän. Ei uuhi mitänä maksa, Eipä työnnetä tytärtä, Neitt' ei uuhesta yhestä.

Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla: "Kun et laske lunnahitta, Etkä laske lunnahilla, Polen puhki uuen purren, Halki haapaisen venehen, Poikki tallan puiset laiat, Katajaiset kaaret katkon."

"Jos polet puhki uuen purren, Halki haapaisen venehen Tallat poikki puiset laiat, Katajaiset kaaret katkot; Puilla pursi paikatahan, Orasilla ommellahan, Teräksillä temmotahan, Katajilla kaaritahan."

Polki puhki uuen purren, Halki haapaisen venehen, Talloi poikki puiset laiat, Katajaiset kaaret katkoi.

Sillä päästi päänsä neito, Sillä itsensä ehätti, Venehestä vierahasta, Karjalaisen karpalosta.

Veip' on vettä taatollensa: "Ota vettä taattoseni!"

Taatto taisi vastaella, Taatto kirvesvarrellensa: "Mene portto poikemmaksi, Tulen lautta tuonemmaksi! Et ollut ve'en etsossa, Olit sulhasen etsossa, Punapaulan puujelossa, Kautokengän katselossa."

Veip' on vettä maammollensa: "Ota vettä maammoseni!"

Maammo taisi vastaella, Maammo kirnunmännällänsä: "Mene portto poikemmaksi, Tulen lautta tuonemmaksi! Et ollut ve'en etsossa, Olit sulhasen etsossa, Punapaulan puujelossa, Kautokengän katselossa."

Vei hän vettä veikollensa "Ota vettä veikkoseni!"

Veikko taisi vastaella, Veikko keihäsvarrellensa: "Mene portto poikemmaksi, Tulen lautta tuonemmaksi! Et ollut ve'en etsossa, Olit sulhasen etsossa, Punapaulan puujelossa, Kautokengän katselossa."

Vei hän vettä siskollensa: "Ota vettä sikkoseni!"

Sikko taisi vastaella, Sisko kirjalastasella: "Mene portto poikemmaksi, Tulen lautta tuonemmaksi! Et ollut ve'en etsossa, Olit sulhasen etsossa, Punapaulan puujelossa, Kautokengän katselossa."

Vei hän vettä minnällensä: "Ota vettä minnäseni!"

Noin minnä sanoiksi virkki: "Suuri kiitos, kostjumala! Tuota vuotin tuon ikäni, Naon vettä juoakseni."

Anni tytti, aino neiti Meni aittahan mäelle, Loihen tuosta kuolemahan, Heittihen katoamahan.

Tuli taatto nostamahan: "Nouse poies Anni tyttö, Anni tyttö, aino neiti, Nouse nuorra kuolemasta, Verevänä vieremästä, Kaunisna katoamasta!"

Anni saattavi sanoa: "Enp' on nouse, taatto rukka! Enkä nouse, enkä huoli; Virhu olit virkannalta, Karhu olit karjunnalta, Susi suusi auonnalta."

Meni maammo nostamahan: "Nouse poies Anni tyttö, Anni tyttö, aino neiti, Nouse nuorra kuolemasta, Verevänä vieremästä, Kaunisna katoamasta!"

Anni saattavi sanoa: "Enp' on nouse, maammo rukka! Enkä nouse, enkä huoli; Virhu olit virkannalta, Karhu olit karjunnalta, Susi suusi auonnalta."

Meni veikko nostamahan: "Nouse poies Anni sikko, Anni sikko, aino neito, Nouse nuorra kuolemasta, Verevänä vieremästä, Kaunisna katoamasta!"

Anni saattavi sanoa: "Enp' on nouse, veikko rukka! Enp' on nouse, enkä huoli; Virhu olit virkannalta, Karhu olit karjunnalta, Susi suusi auonnalta."

Meni sisko nostamahan: "Nouse poies Anni sikko, Anni sikko, aino neito, Nouse nuorra kuolemasta, Verävänä vieremästä, Kaunisna katoamasta!"

Anni saattavi sanoa: "Enp' on nouse, sikko rukka! Enp' on nouse, enkä huoli; Virhu olit virkannalta, Karhu olit karjunnalta, Susi suusi auonnalta."

Meni minnä nostamahan: "Nouse poies nato rukka, Nato rukka, neito nuori, Nouse nuorra kuolemasta, Verevänä vieremästä, Kaunisna katoamasta!"

"Jo nousenki, minnäseni! Et ollut virhu virkannalta, Etkä karhu karjunnalta, Susi suusi auonnalta."

24. Kojosen poika.

Läksin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Pistin pillit pussihini, Soitin suolla mennessäni, Kajahutin kankahalla; Sen seppä pajassa kuuli Kesken kullan keittämistä, Hopian sulajamista, Vasara vajui käestä, Kulta kuohui kattilasta; Kuhun kultoa tipahti, Sihen saari siunattihin, Saarelle koria nurmi, Nurmelle koria neiti, Jok' ei suostu sulhosihin, Mielly miehiin hyviin. Kävi pipit, kävi papit, Kävi rikkahat ritarit, Kävi hoikat hovin herrat. Niin tuli Kojosen poika— Tuo konsti Kojosen poika, Vuoli vuoen liistehiä, Toisen laativi rekiä, Lähtiäksensä kosihin, Tuota saaren kaunokaista, Läksi kulliten kosihin, Hopioiten heilumahan, Kolme koiroa jälessä, Yksi Luikki, toinen Laikki, Kolmansi Puritsa koira, Koppoi neien korjahansa, Koppoi ruoskalla hevoista, Nahkasiimalla sipasi. "Jää hyvästi saaren nurmet, Kuusen juuret, tervaskannot! En enää sinä ikänä, Vasta saane saaren maalle."

Neiti parka huokaseksen, Huokaseksen, henkäseksen: "Paremp' ois sutosen suussa, Karhun kiljuvan kiassa, Kun tämän Kojosen reissä."

"Mitä itket Hiitten huora, Kuta kurja huokaelet?"

"Itken entistä ikeä, Kun suotta kului ikäni."

"Elä huoli Hiitten huora, Pääset Hiien kankahalle! Niin mä kysyn miekaltani: Syötkö uuelta lihoa, Juotko verta lämpimältä?"

Pääsi Hiien kankahalle— Pään pani kosken kiveksi, Hieroi heiniksi hivukset, Sääret särki aiaksiksi, Sormet väänti vitsaksiksi, Käsivarret seipähiksi, Lihat listi lippahasen, Pani rinnat riehtilähän, Vei emolle tuomisiksi.

Emo syöpi, kiittelevi: "En ole näitä ennen syönyt, Vävyn uuen tuomisia, Tyttäreni työntämiä."

Orja lausui oven suussa, Oven suussa, pankon päässä: "Voi! jos tietäisit vähäsen, Arvoaisit pikkaraisen, Etp' on noita söisikänä, Vävyn uuen tuomisia, Tyttäresi työnteheitä."

"Sano, sano orja raukka!"— "En sano emäntä raukka!"

"Sano, sano orja raukka! Annan kirjon karjastani, Paraan lehmän läävästäni."— "En sano emäntä raukka!"

"Sano, sano orja raukka! Annan ainoan orihin, Seitsemästä ruunastani."— "En sano emäntä raukka!"

"Sano, sano orja raukka! Syötän vuoen raatamatta, Vuoen toisen vaatehetta, Yhen vuoen voipaloilla, Toisen kuore'kukkoloilla, Kolmannen sianlihoilla."

"Jo sanon emäntä raukka! Söit sä tissit tyttäresi, Jota kauan kasvattelit, Viikon vieressäis pitelit."

25. Joukosen nainen.

Neito istui sillan päässä, Lauloi sillan lautasilla: "Jouten synnyin, jouten kasvoin, Jouten aikani elelin; Joko mennen Joukoselle, Jouten Joukonen pitäisi, Työttä, vyöttä, kintahitta, Jouten Jouko syötteleisi, Jokiveellä juotteleisi, Korttehilla kostuttaisi, Sarasille saatteleisi, Heinäsille heitteleisi, Kiven suuren suojasehen, Kallioisen kainalohon."

Päätyi Jouko kuulemassa, Seinän alla seisomassa, Kussa kuuli, siinä kosjoi, Kussa kosjoi, siinä kihloi, Kussa kihloi, siinä otti.

Kolkkoi Kommin ikkunoa, Kosjoi Kommilta tytärtä, Kommin nuorinta tytärtä: "Anna Kommi tytärtäsi, Nuorta neittä naisekseni, Vastakasvuista varaksi."

"Äsken annan tyttäreni Kojon pojan puolisoksi, Kun ammut tähen taivahalta, Pilkan pilvien lomasta, Yhen nuolen nostannalta, Yhen jalkasi sialta, Yksillä yrityksillä."

Ampui tähen taivahalta, Pilkan pilvien lomasta.

Kolkkoi Kommin ikkunoa, Kosjoi Kommilta tytärtä: "Anna Kommi tytärtäsi, Nuorta neittä naisekseni, Vastakasvuista varaksi."

"Äsken annan tyttäreni Kojon pojan puolisoksi, Kun käyt neulojen neniä, Tallat rautatapparoita, Päivän neulojen neniä, Toisen tapparan teriä."

Takoi rautaiset talukset, Kävi neulojen neniä, Talloi rautatapparoita.

Kolkkoi Kommin ikkunoa, Kösjoi Kommilta tytärtä, Kommin nuorinta tytärtä: "Anna Kommi tytärtäsi, Nuorta neittä naisekseni, Vastakasvuista varaksi."

"Äsken annan tyttäreni Kojon pojan puolisoksi, Kun sa uinet umpilammin, Saanet sieltä suuren hauin, Suuren hauin, kultasuomun, Tahi kaksi pienemmäistä, Tuonet Kommille kätehen, Anopille antehiksi."

Siit' on uipi umpilammin, Saapi sieltä suuren hauin, Suuren hauin, kultasuomun.

Kolkkoi Kommin ikkunoa, Kosjoi Kommilta tytärtä, Kommin nuorinta tytärtä: "Anna Kommi tytärtäsi! Jo olen raatant työt tuhannet, Saat toiset toimitellut; Jo olen uinut umpilammit, Saanut sieltä suuret hauit, Suuret hauit, kultasuomut, Käynyt neulojen neniä, Tallant rautatapparoita, Ampunt tähen taivahalta, Pilkan pilvien lomasta."

Antoi Kommi tyttärensä, Tyttärensä, nuorimpansa Kojon pojan puolisoksi.

Se korppi Kojosen poika Koppoi neien korjahansa, Murralti mutson rekehen, Viien alle villavaipan, Veti virkkua vitsalla, Helähytti helmispäällä, Ajoa kahattelevi. Ajoi soita, ajoi maita, Ajoi Wäinölän ahoja, Kalevalan kankahia.

Äiän siitä neittä neuoi, Äiän orpoa opetti: "Kun tulet Kojon kotihin, Kojon etäälle korkialle, Laai villaiset hamehet, Yhen villan kylkyestä; Keitä otraiset oluet Yhen otrasen jyvästä."

Niin tuli jälille koiran. Neiti korjasta kohosi, Alta viltin vyökkeleksen. "Mip' on juossut tästä poikki?" Koir' on juossut tästä poikki.

Noin neiti sanoiksi virkki: "Voi minua kurja raukka! Parempi minun poloisen Koiran kulkijan jälillä, Lumme'korvasen ko'issa, Kun tämän Kojosen reissä, Viirunaaman viltin alla; Kaunihimmat koiran karvat Kojon pojan kutrisia."

Se korppi Kojosen poika Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa, Veti virkkua vitsalla, Helähytti helmispäällä; Ajoa kahattelevi Selvällä meren selällä, Ulapalla aukialla; Niin tuli hukan jälille.

Neiti korjasta kohosi, Alta viltin vöykkeleksen. "Mip' on juossut tästä poikki?" Hukk' on juossut tästä poikki.

Noin neiti sanoiksi virkki: "Voi minua kurja raukka! Parempi minun poloisen Hukan huiskajan jälillä, Alakärsän askelilla, Kun korpin Kojosen reissä, Viirunaaman viltin alla; Kaunihimmat hukan karvat Kojon pojan kutrisia."

Se korppi Kojosen poika Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa, Veti virkkua vitsalla, Helähytti helmispäällä; Ajoa kahattelevi

Noilla Pohjan kankahilla, Lapin synkillä saloilla; Niin tuli karhun jälille.

Neiti korjasta kohosi, Alta viltin vyökkeleksen. "Mip' on juossut tästä poikki?" Karhu on juossut tästä poikki.

Noin neiti sanoiksi virkki: "Voi minua kurja raukka! Parempi minun poloisen Karhun kaahlajan jälillä, Kontion kovilla teillä, Kun korpin Kojosen reissä, Viirunaaman viltin alla; Kaunihimmat karhun karvat, Kojon pojan kutrisia."

Se korppi Kojosen poika Murti suuta. väänti päätä, Murti mustoa haventa, Itse tuon sanoiksi virkki: "Viel' on matkoa vähäsen, Outa! saat Kojon kotihin, Kojon määlle korkealle; Viillät veitsettä lihoa, Koet verta kauhasetta."

Kun tuli Kojon kotihin Kojon määlle korkialle, Otti miekan orren päästä, Saip' on naulalta sapelin, Kysyi mieltä miekaltansa, Sapeliltansa sanoja: "Syötkö liikoja lihoja, Juotko verta joutavata?"

Miekka mietti syöäksensä, Sanoi juovansa sapeli.

Veti siitä miekallansa, Kavahutti kalvallansa Neien neljäksi palaksi, Viieksi vipaleheksi; Pään mäkäsi mättähäksi, Silmät suolle karpaloiksi, Hiukset kuiviksi kuloiksi, Viilti korvat korpin syöä, Lihan linnuille rakensi, Rinnat leipoi leipäsiksi, Nänniset kalakukoiksi, Anopille antehiksi, Kommin eukon kostitsoiksi.

Läksi luoksi anoppinsa. Päässä patsahan anoppi Sanomia tieusteli: "Mitä tiiät sanomia?"

Virkki orja orren päästä, Paimo patsahan nenästä:

"Elä kysy sanomia, Ouot oli unen näköni."

Antoi vävy kostitsoita. Emo syö ja kiittelevi: "Jo olen jotai syönyt, Syönyt voita, syönyt kuuta, Syönyt lehmeä mahoa, Syönyt karjua sikoa, Ei tämän makehisia, Vävyn unen antehia, Lapseni lähettämiä."

Virkki orja orren päästä, Paimo patsahan nenästä: "Oi on kukki jalkaseni, Ellös syökö kostitsoita! Jospa tietäisit vähäsen, Ymmärtäisit pikkaraisen, Tok' et noita söisikänä Uuen vävyn antehia, Lapsesi lähettämiä."

"Sano, sano orja rukka, Mi on tässä kostitsoina?"— "Jos sanon emäntä rukka, Tulet veellä viruttaatse, Muutut mullan muotoiseksi, Kaaut rauan karvaiseksi."

"Muuttukoni jos monasti, Kaatukoni jos kahesti. Sano, sano orja rukka, Mi on tässä kostitsoina? Syötän vuoen raatamatta, Toisen työlle työntämättä."

"Jo sanon emäntä rukka, Mi on siinä kostitsoina: Onpa naisen olkaluuta, Palakaisen pääpaloja, Söit sä tissit tyttäresi, Söit nännit oman sikiön, Jota kauan kasvattelit, Itse rinnalla imetit."

Jo tuli veellä viruttaatse, Itki päivän, itki toisen, Itki kohta kolmannenki, Vieri viimen kuolemahan, Muuttui mullan muotoiseksi. Kaatui rauan karvaiseksi.

26. Lunastettava neiti.

Venäläinen [45] vainolainen, Karjalainen kiertolainen Soutelevi, joutelevi, Nientä niemen kiertelevi Ympäri Yläsen nientä, Kahen puolen Kangasnientä. Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi Venäläisen venehessä, Karjalaisen karpasossa.

Iso rannalle laseksen Kujerrusta kuulemahan, Valitusta vaatimahan.

"Hyvä iso, rakas iso, Lunasta minua täältä!"

"Millä mä sinun lunastan, Kun onpi vähä varoa?"

"Olipa sinulla ennen, Oli ennen aikoinani, Minun kasvinaikoinani, Kolme kontua hyveä, Pane yksi lunnahiksi, Henkeni hehättimeksi."

"Enpä raahi raukkaseni, Enpä tyttö parkaseni, Panna kontua parasta; Ennen luovun neiostani Kun paraasta konnustani, Rahan paljon pantuani, Enemmän luvattuani."

Venäläinen vainolainen, Karjalainen kiertolainen Soutelevi, joutelevi, Nientä niemen kiertelevi Ympäri Yläsen nientä, Kahen puolen Kangasnientä. Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi Venäläisen venehessä, Karjalaisen karpasossa.

Emo rannalle laseksen Kujerrusta kuulemahan, Valitusta vaatimahan.

"Hyvä emo, armas emo Lunasta minua täältä!"

"Millä mä sinun lunastan, Kun onpi vähä varoa?"

"Olipa sinulla ennen, Oli ennen aikoinani, Minun kasvinaikoinani, Kolme lehmeä hyveä; Pane yksi lunnahiksi, Henkeni hehättimeksi.

"Enpä raahi raukkaseni, Enpä tyttö parkaseni, Panna lehmeä parasta; Ennen luovun neiostani Kun paraasta lehmästäni, Rahan paljon pantuani, Enemmän luvattuani."

Venäläinen vainolainen, Karjalainen kiertolainen Soutelevi, joutelevi, Nientä niemen kiertelevi Ympäri Yläsen nientä, Kahen puolen Kangasnientä. Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Venäläisen venehessä, Karjalaisen karpasossa.

Veikko rannalle laseksen Kujerrusta kuulemahan, Valitusta vaatimahan.

"Hyvä veikko, kaunis veikko, Lunasta minua täältä!"

"Millä mä sinun lunastan, Kun onpi vähä varoa?"

"Olipa sinulla ennen, Oli ennen aikoinani, Minun kasvinpäivinäni, Kolme ruunoa hyveä; Pane yksi lunnnahiksi."

"Enpä raahi raukkaseni, Enpä sisko parkaseni, Panna ruunoa parasta; Ennen luovun siskostani Kun paraasta ruunastani, Rahan paljon pantuani, Enemmän luvattuani."

Venäläinen vainolainen, Karjalainen kiertolainen Soutelevi, joutelevi, Nientä niemen kiertelevi Ympäri Yläsen nientä, Kahen puolen Kangasnientä. Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Venäläisen venehessä, Karjalaisen karpasossa.

Sisko rannalle laseksen Kujerrusta kuulemahan, Valitusta vaatimahan.

"Hyvä sisko, kaunis sisko, Lunasta minua täältä!

"Millä mä sinun lunastan, Kun onpi vähä varoa?"

"Olipa sinulla ennen, Oli ennen aikoinani, Minun kasvinpäivinäni, Kolme lammasta hyveä; Pane yksi lunnahiksi."

"Enpä raahi raukkaseni, Enpä sisko parkaseni, Panna lammasta parasta; Ennen luovun siskostani Kun paraasta lampahasta, Rahan paljon pantuani, Enemmän luvattuani."

Venäläinen vainolainen, Karjalainen kiertolainen Soutelevi, joutelevi, Nientä niemen kiertelevi Ympäri Yläsen nientä, Kahen puolen Kangasnientä. Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi Venäläisen venehessä, Karjalaisen karpasossa.

Sulho rannalle laseksen Kujerrusta kuulemahan, Valitusta vaatimahan.

"Hyvä sulho, kaunis sulho, Lunasta minua täältä!"

"Millä mä sinun lunastan, Kun onpi vähä varoa?"

"Olipa sinulla ennen, Oli ennen aikoinani, Minun kasvinpäivinäni, Kolme laivoa hyveä; Pane yksi lunnahiksi."

"Jopa raahin raukkaseni, Jopa neiti parkaseni, Panna laivani parahan; Ennen luovun laivastani Kun paraasta neiostani, Saan ma vielä laivan toisen, En saa toista morsianta."

Sulho neitosen lunasti, Neiti koston toivottavi; Nyt mä koston toivottanen: "Luoja koston kostakohon, Isoni isoiset konnut Tuli tuiki polttakohon, Valkia hävittäköhön Elonaikana parassa. Maammoni matikkalehmät Rengillehen riutukohon, Kapallehen kaatukohon, Maitoaikana parassa. Veljeni isoiset ruunat Valjahinsa vaipukohon, Länkihin läkähtyköhön, Veentäaikana parassa. Siskoni sinervät uuhet Vuonihinsa vuotukohon, Kaotkoon karitsoihinsa, Villa-aikana parassa. Sulhon laivat matkatkohon, Tyynelläki, tuulellaki, Myötäselläi, vastasellai, Kun sulho minun lunasti."

27. Lunastettava neiti (toisin.)

Neitonen, neitonen Itkee ja huokaa Verikoiran venehessä, Punaparran purtilossa. Katsoi taatto matkaa Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, taattoseni, Lunasta minua poies!" "Millä sinun lunastan?" "Onhan sulia kolme koriata laivaa; Pane paras panttiin Minun pääni päästimeksi, Itseni lunastimeksi."

"Eipä tyttö parka, Ei sinun lunastimeksi, Eikä pääsi päästimeksi; Paras kauppa-aika. Ennen luovun tyttärestä Ennenkun paraasta laivastani; Tyttären minä toisen saan, Vaan en saane laivaa."

Neitonen, neitonen Itkee ja huokaa Verikoiran venehessä, Punaparran purtilossa. Katsoi maammo matkaa Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, maammoseni, Lunasta minua poies!" "Millä sinun lunastan?" "Onhan sulia kolme koriata lehmää; Pane paras panttiin Minun pääni päästimeksi, Itseni lunastimeksi."

"Eipä tyttö parka, Ei sinun lunastimeksi, Eikä pääsi päästimeksi; Paras lypsyaika. Ennen luovun tyttärestä Ennenkun paraasta lehmästäni; Tyttären minä toisen saan, Vaan en saane lehmää."

Neitonen, neitonen Itkee ja huokaa Verikoiran venehessä, Punaparran purtilossa. Katsoi veikko matkaa Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, veikkoseni, Lunasta minua poies!" "Millä sinun lunastan?" "Onhan sulla kolme koriata miekkaa; Pane paras panttiin Minun pääni päästimeksi, Siskosi lunastimeksi."

"Eipä sisko raukka, Ei sinun lunastimeksi, Eikä pääsi päästimeksi; Paras sota-aika. Ennen luovun siskostani Kun parahasta miekastani; Sisaren minä toisen saan, Vaan en saane miekkaa."

Neitonen, neitonen Itkee ja huokaa Verikoiran venehessä, Punaparran purtilossa. Katsoi sisko matkaa Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, siskoseni, Lunasta minun poies!" "Millä sinun lunastan?" "Onhan sulia kolme koriata pirtaa, Pane paras panttiin Minun pääni päästimeksi, Siskosi lunastimeksi."

"Eipä sisko parka, Ei sinun lunastimeksi, Eikä pääsi päästimeksi; Paras kuonta-aika. Ennen luovun siskostani Ennenkun paraasta pirrastani; Sisaren minä toisen saan, Vaan en saane pirtaa."

Neitonen, neitonen Itkee ja huokaa Verikoiran venehessä, Punaparran purtilossa. Katsoi vävy matkaa Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, vävyseni, Lunasta minun poies!" "Millä sinun lunastan?" "Onhan sulia kolme koriata jousta; Pane paras panttiin Minun pääni päästimeksi, Natosi lunastimeksi."

"Eipä nato parka, Ei sinun lunastimeksi, Eikä pääsi päästimeksi; Paras metsäaika. Ennen luovun naostani Ennenkun paraasta jousestani; Natosen minä toisen saan, Vaan en saane jousta."

Neitonen, neitonen Itkee ja huokaa Verikoiran venehessä, Punaparran purtilossa. Katsoi minnä matkaa Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, minnäseni, Lunasta minua poies!" "Millä sinun lunastan?" "Onhan sulla kolme koriata maljaa; Pane paras panttiin Minun pääni päästimeksi, Natosi lunastimeksi."

"Eipä nato parka, Ei sinun lunastimeksi, Eikä pääsi päästimeksi; Paras juonta-aika. Ennen luovun naostani Ennenkun paraasta maljastani; Natosen minä toisen saan, Vaan en saane maljaa."

Neitonen, neitonen Itkee ja huokaa Verikoiran venehessä, Punaparran purtilossa. Katsoi sulho matkaa.

"Oi oi, oi oi, sulhoseni, Lunasta minua poies!" "Millä sinun lunastan?" "Onhan sulia kolme koriata linnaa; Pane paras panttiin Minun pääni päästimeksi, Neitosi lunastimeksi."

"Jopa neito parka, Panen parahan linnan Sinun pääsi päästimeksi, Neitoni lunastimeksi; Ennen luovun linnastani Kun paraasta neiostani; Linnan minä toisen saan Vaan en saane neittä."

Pani parahan linnan, Lunasti neion poies.

Neito koston toivotti: "Luoja koston tuokoon, Taaton laiva levetköön Paras kauppa-aika; Maammon mahot hävitköön Keski kesänaika; Veljen miekka katketkohon Paras sota-aika; Siskon pirta taittukohon Paras kuonta-aika; Vävyn jousi katketkohon Paras metsäaika; Minnän malja haletkohon Paras juonta-aika. Sulhon linna hyötyköhön Parassa nälkävuonna."

28. Neiti lepetissä.

Istui neiti lepetissä, Sekä istui, että itki, Sormiansa murtelevi, Katkovi kätösiänsä, Katsoi ylös taivahalle, Katsoi alas maarajoille; Taivahalla päivä paistoi, Vene matkoi maarajoilla.

Taatto venehen sisässä. "Tules taatto ottamahan!" Taatto noin sanoiksi virkki: "Enkä ota, enkä taia; Maammosi tulee jäleltä; Maammon venot vetrehemmät, Maammon airot armahammat, Maammon soutimet somemmat."

Istui neiti lepetissä, Sekä istui, että itki, Sormiansa murtelevi, Katkovi kätösiänsä, Katsoi ylös taivahalle, Katsoi alas maarajoille; Taivahalla päivä paistoi, Vene matkoi maarajoilla.

Maammo tuon venon sisässä. "Tules maammo ottamahan!" Maammo noin sanoiksi virkki: "Enkä ota, enkä taia, Veljesi tulee jäleltä; Veljen venot vetrehemmät Veljen airot armahammat, Veljen soutimet somemmat."

Istui neiti lepetissä, Sekä istui, että itki, Sormiansa murtelevi, Katkovi kätösiänsä, Katsoi ylös taivahalle, Katsoi alas maarajoille; Taivahalla päivä paistoi, Vene matkoi maarajoilla.

"Se on veikkoni venonen; Tules veikko ottamahan!" Veikko noin sanoiksi virkki: "Enkä ota, enkä taia, Siskosi tulee jäleltä; Siskon venot vetrehemmät, Siskon airot armahammat, Siskon soutimet somemmat."

Istui neiti lepetissä, Sekä istui, että itki, Sormiansa murtelevi, Katkovi kätösiänsä, Katsoi ylös taivahalle, Katsoi alas maarajoille; Taivahalla päivä paistoi, Veno matkoi maarajoilla.

"Se on siskoni venonen; Tule sisko ottamahan!" Sisko noin sanoiksi virkki: "Enkä ota, enkä taia, Sulhosi jäleltä souti; Sulhon venot vetrehemmät, Sulhon airot armahammat, Sulhon soutimet somemmat."

Istui neiti lepetissä, Sekä istui, että itki, Sormiansa murtelevi, Katkovi kätösiänsä, Katsoi ylös taivahalle, Katsoi alas maarajoille; Taivahalla päivä paistoi, Vene matkoi maarajoilla.

"Se on sulhoni venonen; Tules sulho ottamahan!" Sulho noin sanoiksi virkki: "Jopa tulen, jotta taian, Sulhon venot vetrehimmät, Sulhon airot armahimmat, Sulhon istumet ihalat." Sulho otti venosohensa.

Neiti noin sanoiksi virkki: "Nenä poies lähteköhön, Nenä taattoni venosta Paikaksi sulhon venosen; Laita poies lohetkohon, Laita maammoni venosta Paikaksi sulhon venosen; Kaaret poies katketkohon, Kaaret veikkoni venosta Paikaksi sulhon venosen; Pohja poies puotkohon, Pohja siskoni venosta Paikaksi sulhon venosen."

29. Kolmet kosijat.

Neito kasvoi kaunosasti, Ylen lystisti yleni; Kasvoi niemen kainalossa, Simasen salon sivussa, Lehon lemmen liepehellä; Viikon kasvoi, kauas kuului. Kaukoa tulit kosijat, Yhet tuolta Tuuterista, Toiset päätyi Päivölästä, Kolmannet Kemijoelta.

Tuli Tuuterin kosija. Neito vasten vastaeli: "Enmä tästä ennen joua Kun kiven kuluksi jauhan, Pieksän petkelen periksi, Huhmaren sukuksi survon; Enkä lähe Tuuterihin Tuuteriss' on miehet tuhmat, Miehet tuhmat, naiset laiskat, Tyttäret typerämielet."

Tuli Päivölän kosija. Neito vasten vastaeli: "Enmä tästä ennen joua Kun kiven kuluksi jauhan, Pieksän petkelen periksi, Huhmaren sukuksi survon; Enkä lähe Päivölähän: Päivöläss' on pitkät päivät, Päivät pitkät, yöt lyhyet, Iltaistumat ikävät."

Tuli Kemijoin kosija. Neito vasten vastaeli: "Jo lähenki, jotta jouan, Lähen mie Kemijoelle Syömähän Kemin kaloja, Kemin lohta keittämähän; Hyv' onpi Kemissä olla, Kaunis Karjalan joella; Siell' on miehet mielelliset, Tyttäret hyväntapaiset; Eik' oo illoilla ikävä, Ei apia aamusilla."

30. Kullervon sotaan lähtö.

Kullervo Kalevan poika Tuop' on suoriksen sotahan, Suotta suoriksen sotahan, Tahallansa tappelohon, Vasten kieltoa isonsa, Emonsa sitäi enemmin.

Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei sure suku minua, Eikä heimo hellittele, Jos ma kuolisin kujalle, Riutuisen kotirikoille, Iso ei pane pahaksi, Eikä äiti äyhkäele, Vett' ei vieri veikon silmä, Ei kastu sisaren kasvo; Vaan tuota suku surevi, Hellitteli heimoeni, Saavani minun sotahan, Lähteväni tappelohon, Sortuvan minun soassa, Vainoteillä vaipuvani."

Kullervo Kalevan poika Läksi soitellen sotahan, Ilon lyöen muille maille. Sanovi sanan isälle: "Hyvästi hyvä isoni! Itketkö sinä minua, Koskas kuulet kuolleheni, Kansasta kaonneheni, Sortuneheni suvusta?"

Noin isä sanoiksi virkki: "En minä sinua itke, Jospa kuulen kuolleheksi Poika toinen tehtänehe, Poika paljoa parempi Äieä älykkähämpi."

Kullervo Kalevan poika Läksi soitellen sotahan, Ilon lyö en muille maille; Noin se virkki veikollensa: "Jää hyvästi veikkoseni! Itketkö sinä minua, Koskas kuulet kuolleheni, Kansasta kaonneheni, Sortuneheni suvusta?"

Noin veikko sanoiksi virkki: "En itke minä sinua, Jospa kuulen kuolleheksi: Veli toinen saatanehe, Veli paljoa parempi, Taalaria taitavampi."

Kullervo Kalevan poika Läksi soitellen sotahan, Ilon lyöen muille maille; Noin se siskolle sanovi: "Hyvästi sisarueni! Itketkö sinä minua, Koskas kuulet kuolleheni, Kansasta kaonneheni, Sortuneheni suvusta?"

Noin sisar sanoiksi vinkki: "En itke minä sinua, Jospa kuulen kuolleheksi: Veli toinen saatanehe, Veli paljoa parempi, Korttelia korkiampi."

Kullervo Kalevan poika Läksi soitellen sotahan, Ilon lyöen muille maille; Noin se virkki naisellensa: "Jää hyvästi naiskuluni! Itketkö minua nainen, Kun mun kuulet kuolleheni, Meren jäälle jääneheni, Rimpihin repistyneeni, Kellistynehen keolle?"

Noin nainen sanoiksi virkki: "En itke minä sinua; Suottapa lähet sotahan, Tahallasi tappelohon; Kun sun kuulen kuolleheksi, Väestä vähenneheksi, Istume ilokivelle, Laulupaelle langetame, Viskon virsuni likahan, Panen uuet ummiskengät, Panen kaulan kaunihiksi, Rinnan riskiksi rakennan, Menen neitosten tupahan, Morsianten mynstärihin, Tuossa lyön hurinkuria, Heitän heian teiakkoa, Saan siitä paremman miehen, Urohon älykkähämmän."

Kullervo Kalevan poika Läksi soitellen sotahan, Ilon lyöen muille maille. Sanovi sanan emolle: "Äitiseni, armaiseni, Minun kaunis kantajani, Armas maion antajani, Ihana imettäjäni! Itketkö sinä minua, Koskas kuulet kuolleheksi. Kansasta kaonneheksi, Sortuneheksi suvusta?"

Noin emo sanoiksi virkki: "Etkö tunnen äitin ääntä, Äitin ääntä, äitin syäntä? Itkenpä minä sinua, Kun sun kuulen kuolleheksi, Väestä vähenneheksi, Sortuneheksi suvusta: Itken saavit, itken saunat, Itken salvoimet saloa, Kujat itken kuurullani, Läävät länkämäisilläni, Itken lumet iljeneksi, Iljenet suliksi maiksi, Sulat maat vihottaviksi."

Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä, Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla.

Saatihin sana jälestä: "Taattosi kotona kuoli."

Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi "Josp' on kuoli taattoseni, Jouti kuolla taattoseni, Söi mun syötetyt sikani Joi mun juomatynnyrini."

Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä, Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla.

Saatihin sana jälestä: "Veikkosi kotona kuoli."

Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi: "Josp' on kuoli veikkoseni, Jouti kuolla veikkoseni, Vei mun viertohalmeheni, Katkoi kaskikassarani."

Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä, Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla.

Saatihin sana jälestä: "Siskosi kotona kuoli."

Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi: "Josp' on kuoli siskoseni, Jouti kuolla siskoseni, Puotti puurokattilani, Kaotti kakkaraveroni."

Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä,

Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla.

Saatihin sana jälestä: "Naisesi kotona kuoli."

Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi: "Josp' on kuoli nainen multa, Jouti kuolla nainen multa, Vei mun verkavaatteheni, Silkkisukkani menetti."

Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä, Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla.

Saatihin sana jälestä: "Maammosi kotona kuoli."

Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi: "Josp' on kuoli maammoseni, Jouti kuolla maammoseni, Suremastansa minua, Iän päivät itkemästä; Kuollut maahan pantakohon, Kalmahan katettakohon, Sia on maassa kuollehella, Kalmassa katonehella."

31. Neien hanhi.

Läksin tietä telkkimähän, Marras maata malkkimahan, Kolme koiroa jälessä: Yksi Liukki, toinen Läykki, Kolmansi Puritsa koira. Telkin teitä, malkin maita, Astelin ahoja myöten, Hopiaisia saloja, Kultaisia kuusikoita, Tuli oja vastahani, Ojasella mättähäinen, Mättähäisellä kotanen, Ohjakset koan ovella, Länget läävän räystähällä; Kolkkasin koan ovea, Rämäytin räystäspuuta, Impi itkien pihalle.

"Mitä' itket impi raukka?" "Tuota itken impi raukka, Koirasi minun purevi, Harvahammas haukkoavi."

"Tule minun turvihini, Astu alle varjoihini; Ei sinua koira pure— Syytis! pois! häpeä koira!"

"Mitä itket nuori neiti?" "Tuota itken nuori neiti, Viety on vieno veioseni Sotilaisen pääsotihin, Linnalaisen tappeloihin, Viety Vienahan sotahan, Meren taaksi tappelohon; Ei tule kotihin sieltä, Ei tule sinä ikänä: Ennen tulisi Tuonelasta, Manalasta matkoaisi."

"Elä itke nuori neiti, Jo tulevi veiosesi, Jo tulevi Tuonelasta, Manalasta matkoavi, Alta linnan airot välkkyi, Päältä linnan pää näkyvi."

"Mitä minulle veio tuopi, Kuta tuopi kostintsoiksi?"'

"Tuopi rinnan ristilöitä Tuopi korvan koltuskoita, Tuopi sormen sormuksia, Tuopi käen kintahia, Tuopi kannan kaplukoita, Jalan alla jarskajia."

"Mitäpä minä veiolleni? Ei mitään minusta liene; Tekisinkö piikkopaian, Eli paian kostopaian? Ei oo hyvä piikkopaita, Eikä paita kostopaita; Sepä hierovi hipiitä, Kaivelevi kainaloita, Kutkuttaa kuvetlihoja. Laitan paian palttinaisen, Elikk' aito aivinaisen; Hyv' on paita palttinainen, Hyvä aito aivinaipen; Se ei hierele hipiitä, Eikä kaiva kainaloita, Kutkuta kuvetlihoja; Laain puksute kapuset, Iholiivin liessingistä, Hihattoman, helmattoman, Kaha kaulusta vajohon."

Jo tuli kotihin veio; Toipa hanhen kostintsoiksi, Kultoa kuvun nenässä, Kaikki varpahat vas'esta; Toipa uuet ummiskengät, Saksan saappahat sataiset, Kannat alla karskajavi, Jalan alla jarskajavi; Toipa rinnan ristilöitä, Toipa korvan koltuskoita, Toipa sormen sormuksia, Toipa käen kintahia. Minä ristit rintahani, Koltuskaiset korvihini, Sormuksiset sormihini, Käteheni kintahaiset.

"Minne minä kenkyeni, Kunne saappahat sataiset?"

"Panen kengät jalkahani, Siltapalkit katkennevi, Katketkohon jos kahesti, Niinkö oisi hoikat hongat, Sekä pehmiät petäjät, Ettei kestä kengän käyä, Kengän kannan karskutella." Panin kengät jalkahani."

"Kunne panen hanhueni, Liitän lempilintuseni? Panisin läävän räystähälle; Läävän lemu lengannehe."

"Kunne panen hanhoseni, Liitän lempilintuseni? Panisin saunan räystähälle; Saunan savu juuttanehe."

"Kunne panen hanhoseni, Liitän lempilintuseni? Panisin riihen räystähälle; Ulkokylmä kylmännehe."

"Kunne panen hanhoseni, Liitän lempilintuseni? Panisin pirtin räystähälle; Lämminkö läkähtänehe."

"Kunne panen hanhoseni, Liitän lempilintuseni? Panisin aitan orren päähän; Orteni alentanehe."

"Kunne panen hanhoseni, Liitän lempilintuseni? Panisin otrapurnohoni; Otrani oastanehe."

"Kunne panen hanhoseni, Liitän lempilintuseni; Panisin kakrapurnohoni; Kakrani kakistanehe."

"Kunne panen hanhoseni, Liitän lempilintuseni? Panisin ruispurnohoni; Rukihini rutjannehe."

"Kunne panen hanhoseni, Liitän lempilintuseni? Panisin villavakkahani; Villani vanuttanehe."

"Kunne panen hanhoseni, Liitän lempilintuseni? Panisin värttinän nenähän; Värttinäni väännellehe."

"Kunne panen hanhoseni. Liitän lempilintuseni? Panisin hivustukkahani; Tukkani tuhertanehe."

"Kunne panen hanhoseni, Liitän lempilintuseni? Panisin aian seipähäsen; Kylän koira haukkunehe."

"Kunne panen hanhoseni, Liitän lempilintuseni? Panisin vesikivelle; Meren kokko koproaisi."

"Kunne panin hanhoseni, Liitin lempilintuseni? Tuonne panin hanhoseni, Liitin lempilintuseni, Panin läävän räystähälle. Panin kukon kuulemahan, Mustan koiran muistamahan; Eipä kukko kuule'kana, Musta koira muista'kana. Jo päivänä muutamana, Huomenna monikkahana, Kävin itse katsomahan, Jo oli mennyt hanhoseni, Mennyt mielilintuseni."

Läksin tuota etsimähän, Kaonnutta katsomahan. Vastahan halonvetäjä.

"Oi veikko halonvetäjä! Oletko nähnyt hanhoistani, Nähnyt mielilintustani? Kunne on mennyt hanhoseni, Minne mielilintuseni?"

"Mi on merkki hanhossasi, Merkki mielilinnussasi?"

"Se on merkki hanhossani, Merkki mielilnnussani: Kupu kullin kirjotettu, Varpahat vasen valettu."

"En ole nähnyt hanhoistasi, Nähnyt mielilintuasi."

Kuuluipa kumu kujalta, Jymy tarhalta jytäsi; Käy kasakka katsomahan, Mitä se kumu kutisi, Mitä se jymy jytisi: Orihitko oteltanehe, Suuren tallin lattialla, Vai härät kisattanehe, Uuen läävän lattialla?

Ei oriit tapella'kana Suuren tallin lattialla, Eikä härkäset kisata Uuen läävän lattialla: Kati kangasta kutovi, Impi pirtoa piteli, Äärellä punaisen pilven, Taivon kaaren kannikalla. Siell' on hanhut käämimässä, Ka'in kankahan kuetta; Niin sen suihki sukkulainen, Niin sen kääntyi kääjin vaajin, Niin sen pirta pirkueli, Kun on kuusessa orava, Petäjässä pieni kynsi, Kärppänen kiven kolossa.

32. Kestin lahja.

Annikkainen neito nuori Istui Turun sillan päässä, Kaitsi kaupungin kanoja, Neuoi Turun neitosia.

Nousi pilvi luotehelta, Toinen lännestä läheni. Joka nousi luotehelta, Se tulepi neitihaaksi; Joka lännestä läheni, Se tulepi kestihaaksi.

Enmä kiitä kestihahta: Jo mun kerran kesti petti, Houkutteli huoran poika, Söi mun syötetyt sikani, Joi mun joulutynnyrini, Jätti pienen pellapaian.— Minun pieni pellapaita Tahtoi verkaista hametta; Minun verkainen hameeni Tahtoi vyötä kullatuista; Minun vyöni kullatuinen Tahtoi raskaita rahoja; Minun raskahat rahani Tahtoi nuorta kauppamiestä; Minun nuori kauppamiehen Tahtoi mennä muille maille, Muille maille vierahille; Kantoi hahtehen kalunsa. Tuli tuuli tuolta maalta, Puhui purjehen siahan. Itse istui laskemahan, Sanoi kerran mennessänsä:

Kiesuksen jätän siahan, Hyvän Maarian majahan; Hyv' on toiste tullakseni, Parempi palatakseni, Ennen tehyille teloille, Alotuille anturoille.

"Kenenkä telat tekemät, Kenen anturat alomat?"—

"Kiesuksen telat tekemät, Maarian anturat alomat."

Toisella tavalla laulettiin Keston lahjassa:

Puhui purjehen siahan, Kantoi hahteen kalansa. Hikois hirvi juostessansa, Joi hirvi janottuansa, Heränteestä lähtehestä; Sihen kuolansa valutti, Sihen karvansa karisti, Sihen heitti haivenensa; Sihen kasvoi tuomo kaunis, Karkasi kataja kaunis, Tuomohon hyvä hetelmä, Katajahan kaunis marja. Joka siitä oksan otti. Se otti ikäisen onnen; Joka siitä lehen leikkas, Se leikkas ikäisen lemmen.

"Kiesuksen jätän siaani, j. n. e."

Ne välisanat, jotka näin olemma itse virrestä erottaneet, nähtävästi eivät sihen kuulu'kaan.

33. Vähätoivottu sulho.

Istui neiti niemen päässä, Vyötä kullaista kutovi, Hopiaista huolittavi, Kuuli sirkan sirkottavan, Linnun laulavan lehossa.

"Mitä sirkka sirkottelet, Kuta laulat pieni lintu?"

"Sitä sirkka sirkottelen, Sitä laulan pieni lintu: Kuului huuhunta kylältä."

"Kenpä se kylällä huuhui Toivoisinko taatokseni? Kun tulisi taattoseni, Kullasta tuvan kutoisin, Kultaiseinät seisottaisin, Kultalattiat latoisin, Kultapatsahat panisin. Ottaisin ison orosen, Kultaisilla suitsosilla, Päitsillä hopeisilla, Veisin tuon ison orosen, Tallihin tasalakehen, Paksumpahan partahasen, Suurimpahan renkahasen, Silkkikattehen sitoisin, Verkaloimen laitteleisin, Kaurat kantaisin etehen, Leivänkannan kanteleisin, Simaleivän syötäväksi, Olutputsin juotavaksi; Laatisin kylyn utuisen, Hienoisilla halkosilla, Pienillä pilostehilla, Suuren korvon vettä saisin, Heraisesta hettehestä, Sulkkuvastan hauteleisin. Kylves taatto kylläseksi, Valelete valkiaksi!"

Istui neiti niemen päässä, Vyötä kullaista kutovi, Hopiaista huolittavi, Kuuli sirkan sirkottavan, Linnun laulavan lehossa.

"Mitä sirkka sirkottelet, Kuta laulat pieni lintu?"

"Sitä sirkka sirkottelen, Sitä laulan pieni lintu: Kuului huuhunta kylältä."

"Kenpä se kylällä huuhui Toivoisinko veikokseni, Kun tulisi veikkoseni, Vaskesta tuvan tekisin, Vaskiseinät seisottaisin, Vaskilattiat latoisin, Vaskipatsahat panisin. Ottaisin veikon orosen, Sulkkuisilla suitsosilla, Vaskisilla päitsösillä, Veisin veikkoni orosen, Tallihin tasalakehen, Paksumpahan partahasen, Suurimpahan renkahasen, Silkkikattehen sitoisin, Verkaloimen laitteleisin, Kaurat kantaisin etehen, Leivänkannan lennättäisin, Simaleivän syötäväksi, Olutputsin juotavaksi; Laatisin kylyn utuisen, Hienoisilla halkosilla, Pienillä pilostehilla, Suuren korvon vettä saisin, Heraisesta hettehestä, Sulkkuvastan hauteleisin. Kylves veikko kylläseksi Valelete valkiaksi!"

Istui neiti niemen päässä, Vyötä kullaista kutovi, Hopiaista huolittavi, Kuuli sirkan sirkottavan, Linnun laulavan lehossa.

"Mitä sirkka sirkottelet, Kuta laulat pieni lintu?"

"Sitä sirkka sirkottelen, Sitä laulan pieni lintu Kuului huuhunta kylältä."

"Kenpä se kylällä huuhui? Toivoisinpa sulhokseni, Tuvan vaivoista vatoisin, Lahoseinät seisottaisin, Olkilattiat latoisin, Pajupatsahat panisin; Ottaisin sulhon orosen, Nahkaisilla suitsosilla, Vitsaisilla päitsösillä, Sillan korvahan sitoisin, Selkähän likaisen loimen, Rokosinan katteheksi, Lian saven syötäväksi, Tervaputsin juotavaksi; Tervaskylyn lämmittäisin Tervaisilla halkosilla, Pienen korvon vettä toisin, Likavastan hauteleisin: Kylves sulho kylläseksi, Valelete valkiaksi! Itse poies ennättäisin, Uksen umpehen jälessä, Toissa päänä katsomahan, Koivuinen korento käässä."

34. Katri neito.

Katri kaunis, neito nuori, Nousi aivan aikasehen, Teki viisi villavyötä, Kaheksan kapalovyötä, Ennen päivän nousemista, Auringon ylenemistä. Meni kuuta katsomahan, Ilmoa ihoamahan, Kuuli Kuuttaren kutovan Päivättären ketreävän; Sitte luoksi luottelihen, Likelle lähentelihen, Kävi kuun keheä myöten, Päivän päärmettä vaelsi: "Anna Kuutar kultiasi, Päivätär hopehiasi!"

Antoi Kuutar kultiansa, Päivätär hopehiansa, Katsoi kullat kulmillensa, Päällensä hyvät hopiat, Kultana kumottamahan, Hopiana hohtamahan. Läksi suolle sotkuillensa, Lätäkölle lätkyillensä; Oli suo olutta täynnä, Lätäkkö läpensä mettä. Joip' on kannun, joip' on kaksi, Kohta kolmannen sipasi, Nukkui nurmelle hyvälle, Kaatui maalle kaltisalle. Risukosta rietta katsoi, Konnan poika koivikosta, Otti kullat kulmiltansa, Päähänsä hyvät hopiat; Katri itkien kotihin, Kallotellen kartanolle. Emo aitan portahalta: "Elä itke piikaseni, Ota aittojen avaimet, Aukase isosi arkku, Lukko luinen luikahuta, Pane paita palttinainen, Veä verkainen hamehut, Vyöhyt kullan kirjaeltu! Siitä kasvat kaunihiksi, Ylenet ylen ehoksi, Asut kukkana kujoilla, Marjana isosi mailla."

35. Saaren neito.

Tuo soria Saaren neito, Saaren neito, Saaren kukka, Läksi piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Ison polven korkunaissa, Emon värttinän pituissa. Pani kullat kulmillensa, Sinilangat silmiltensä, Päähänsä hopialangat, Vaskilangat varrellensa, Istui maahan mättähälle, Vaipui varvikkosalolle.

Varas katsoi varvikosta, Mies vihainen virviköstä; Tuli varas varvikosta, Mies vihainen virviköstä. Otti kullat kulmiltansa, Sinilangat silmiltänsä, Päästänsä hopialangat, Vaskilangat varreltansa.

Neiti parka itkemähän, Vaivainen valittamahan, Meni itkien kotihin, Kallotellen kartanolle. Iso katsoi ikkunasta, Emo aitan rappusilta: "Mitä itket piikueni, Nuori neitonen nurajat?"

"Sitä itken maammoseni, Sitä taattoni nurajan, Tuli varas varvikosta, Mies vihainen virviköstä, Otti kullat kulmiltani, Sinilangat silmiltäni, Päästäni hopialangat, Vaskilangat varreltani."

"Elä itke piikueni! Mene aittahan mäellä, Siell' on kirstu kirstun päällä, Arkku arkulle yletty, Aukase parahin arkku, Kimmahuta kirjakansi, Ota kuusi kulta vyötä, Seitsemän sinihamoista, Sio silkit silmillesi, Katso kullat kulmillesi, Pane päällesi parasta, Kaunehinta kaulallesi, Ripeintä rinnoillesi, Valkeinta varrellesi; Tulet aitasta tupahan, Sukukuntasi suloksi, Heimokunnan hempiäksi, Menet kirkkohon kukaksi; Nuo sulhot sua kysyvät: "Kenen kukka, kenen neito, Kenen morsian mokoma?"

"Saaren kukka, Saaren neito, Saaren morsian mokoma."

"Voi, jos mie mokoman saisin, Mie tuota hyvin pitäisin, Sylissäni syötteleisin, Käsissäni käytteleisin! Voi, jos mie mokoman saisin, Kun se kävi, kanta välkkyi, Kun se seisoi, seinät paistoi, Kun se istui, maa ilotsi!"

36. Meren kylpijä.

Anni tyttö, aino neiti Läksi rannalle pesohon, Kävi merehen kylpemähän, Jo oli meri kylvettynä; Meni toiselle merelle, Seki oli vielä kylvettynä; Meni kohta kolmannelle, Siit' oli puoli kylvettynä, Toinen puoli kylpemättä.

Anni tyttö, aino neiti Puki päältä vaattehensa, Heitti paitansa pajuille, Hamehensa haarukalle, Sukkansa sulille maille, Kenkänsä vesikivelle, Vyönsä vyöteli vesoille, Pintelinsä pientarelle, Helmet hiekkarantaselle, Sormikkaat somerikolle.

Tuli hauki hangotellen, Lohen poika longotellen, Se otti pajuilta paian, Haarukkaiselta hamosen, Sukkaset sulilta mailta, Kenkäset vesikiveltä, Otti vyöhyen vesoilta, Pintelisen pientarelta Helmet hiekka-rantaselta, Sormikkaat somerikolta.

Anni itkien kotihin, Kaikotellen kartanolle. Päätyi emo kuulemahan. "Elä itke piikaseni! Ota aittani avaimet, Mene aittahan mäelle, Siell' on kirstu kirstun päällä, Arkku arkulle yletty, Pue päällesi parasta, Valkeinta varrellesi, Paita saksan palttinainen, Hame verkainen vetäse, Sukat sulkkuiset koriat, Kautokengät kaunokaiset, Vyöhyt kullan kirjoteltu, Punalanka pintelinen, Helevimmät helme'nauhat, Soreimmat sormikkaiset; Kulet kukkana kujilla, Vaapukkaisena vaellat, Ehompana entistäsi, Parempana muinaistasi!"

37. Helka paimenessa.

Kalevalan kaunis neiti, Helka neiti hempiätär, Läksi piennä paimenehen, Lassa karjan kaitsentahan; Ajoi lehmänsä leholle, Vasikkansa varvikolle; Toi surma susia paljo, Lempo karhuja lähetti, Söivät lehmänsä leholta, Vasikkaiset varvikolta.

Kalevalan kaunis neiti, Helka neiti hempiätär, Läksi itkien kotihin, Kallotellen kartanolle; Iso kysyi ikkunasta, Emo aittansa rapuilta: "Mitä itket piikaseni, Nuorempaiseni nurajat?"

"Sitä itken äitiseni Olin lehmien ajossa, Ajoin lehmäni leholle, Vasikkani varvikolle; Toi surma susia paljo, Lempo karhuja kuletti, Söivät lehmän leholta, Vasikkani varvikolta."

Tuon emo sanoiksi virkki: "Elä itke piikaseni, Jos surma susia työnti, Lempo karhuja kuletti, Söivät lehmäsi leholta, Vasikkasi varvikolta! Äsken itke piikaseni, Kun tulevi toisen kerran Suet suurille pihoille, Karhut näille kartanoille, Syövät suuren sukuni, Ottavat oman vereni, Suet sulhoina tulevat, Karhut kihlan kantajoina."

38. Meren kosijat.

Neitonen turulla istui, Turun kosken korvasella, Kirjavaisella kivellä, Kaunihilla kalliolla. Kesän istui, toisen itki, Vuotti miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Miestä mielen myötähistä.

Rautamies merestä nousi, Rauta suuna, rauta päänä, Rauta kukkaro käessä, Rauta kihlat kukkarossa. "Tules mulle neiti raukka Rautamiehen puolisoksi!"