JÄISET TEMPPELIT
Reading edition
Hyiset, häämöttävät vuorenharjat, yllä kimmeltävät tähtisarjat.
Vuori-iljangoilla templit jäiset. Temppeleissä urhot seppelpäiset.
Sankareiden kuolon-kylmä suku, joka vuosituhansiin ei nuku.
Valvoo, vaikkei uhriliekit loista, pääse päivä vuoren kammitsoista.
Paistaa kuudan jäisiin kalvan teriin, henkii hallaa hyyrtyneiden veriin.
Täyttää mielet autiuden kammoin, näyttää kuvat, häipyneet jo ammoin.
Kuuluu kaukaa miesten miekan-melske, kaikuu kilpi-naisten naurun helske.
Kohoo jäiset holvit, seinät siirtyy, taivaan tähtikorut kattoon piirtyy.
Välkkyy avaruudet, ilman pielet, helkkyy jättikanteleiden kielet.
Miehet nousee, kalskaa kylmät raudat, aukee urhoin hyiset silmälaudat.
Sammuu elo, iäisyyteen raukee aika. Autiuden ukset aukee,
jäisten temppeleiden valkee rauha. Yllä tähtisiinto öinen, lauha.