CARMEN

Notkuvat lanteet, huiskava huntu, säihkyvät ranteet, silmissä huuman hehkuva tuntu. Kultaiset vanteet ympäri uuman käärmeenä taipuvan, tanssissa keinuvan, tanssiin haipuvan. Kädet hennot niinkuin kukkaset kedolla, jalat hiipivän notkeat niinkuin pedolla, jäänhohtavat hampaat, häijysti kiiltävät, sydänjuuriin saakka kuin veitsin viiltävät.

Katse niinkuin hehkuva kulta. Silmät räiskyen kylmää tulta tummana tähtitaivaana aukee. Valot välkkyvät ripsien yöhön raukee.

Kuin kultasfinksinä yössä nouset. Käsivarret valmiina niinkuin jouset, yön tähtikirkkaus kulmilla, hymy hyytävä huulilla julmilla. Maanpiiri tomuna eteesi raukee, tulet taivaan sammuu ja tyhjyys aukee. Pimeässä huulesi yksin hiiluu, teräskylminä iskien silmäsi kiiluu.

BRYNHILD.

Hapsi hyinen, ripsi jäinen, katse kylmä, räiskyväinen.

Silmä revontulten soihtu. Olemukses outo loihtu.

Välkyt taivaan tähtivyönä, uhkaat tuntureiden yönä.

Vinkuen kuin viima lennät ilman halki. Laaksoon ennät

niinkuin lumivyöryn pauhu, lakeuden laajan kauhu.

Kimpoat kuin kirkas kiro, hyyssä vartes valkee, siro.

Kussa astut, kasvaa hanki, kukkakenttä jään on vanki.

Kuurakulmin yössä nouset, laukee surman suuret jouset.

Mies kuin korsi eessäs murtuu, elo laaja, lämmin turtuu.

Ympärillä kentät jäiset, surman yössä säihkyväiset.

SEPPELÖITY.

Minkä elin, sen ma lauloin, kirjaelin tähtivöin. Konsa naisen nuoren kauloin, runon hennoin helmipauloin kuudan-kulman seppelöin. Jos ma sorrun, jälkeen jää sentään uni seppelpää.