VELJEN HAUDALLA.
Reading edition
Kuoleman suureen, autioon maahan nuorena mennyt oot, — nuorena mennyttä haavat haudalla iäti murehtikoot.
Sammui rusko sun aamujes taivaan sammui hymyissään, — päivää, mi noussut ei koskaan, kaste iäti itkekään.
Saavu et jälleen, kuinka jos kutsun, kuinka jos vuottanut oon. Kirkkaudesta niin kirkkauteen sun henkes vaeltakoon!
Kerran, ah kerran on kaartuva päivä multaan kirkkomaan. Suuressa rauhassa mullan alla kerran kohdataan.