ULKOPUOLELLA.
Reading edition
Näin juhlijain saaton saapuvan, pois vaunujen vierivän näin, oli kartano valoa tulvillaan, sävel soi, ilo helisi kirkkainnaan — ma ulkopuolelle jäin.
Ma katsoin ja katsoin akkunaan syysyössä yksinäin, oli mieleni autio, ankea, niin paljosta, niin paljosta ma ulkopuolelle jäin.
Mun kerran ollutta onneain ma muistin mielessäin: oli onni kuin valaistu kartano, sen kutsuen soi ilo kirkkain jo — ma ulkopuolelle jäin.
Sa astuit sisään onnehes, mun pieni ystäväin, nyt toisen huolta huojennat ja toisen lasta laulatat — ma ulkopuolelle jäin.
Sua soimaa en, sua syytä en, sua siunaan syömessäin, ma sulta mun suruni suuren sain kun orvoks jäin suuresta onnestain, kun ulkopuolelle jäin.