III.

Grotte on tullut maailmanmahdiksi.

Istuimeltaan kirjatulta Frode hohtaa kullassansa, Symbaalit ja huilut soi, Pylvässalit huminoi, Siellä hän sallii katsoansa, Poikaverta kun vilvakkaa, Grotten kullan ostamaa, Ilakoi. Sveain, saksein, brittein kansa, Kreikkalainenkin jokunen Apolliininen, nuorteinen Tanssii asetanssejansa, Viime leikkiä leikiten, Kiertää, syöksyy reutonaan Vastakkaan, Keihäin miekoin rynnistäin Asehyppyyn hurjaan näin, Epätoivon urhoilulla, Kunnes makaa ruumiina, Verin korjana ruumiina, Kulta- ja jaspis-silatulla Lattiamosaiikilla.

Kansleri-Mammonpappi saapuu, Sievään kumartaa, Taskustansa tarjoaa Paperin. — Kah tässä, herran', Saat sä kerran Laskun, niin, Summan, joka joinkin näyttää, Kuinka paljon Grotte käyttää Vuoteen, päivään, tuntihin. Vuoden ihmis-uhrauskin Kolme miljoonaa on tuskin, Ei siis yhtä sekuntiin — Uhria moist' et moittia saa, Koska maista valtas alla Voimaa uutta tulvimalla Grotten työhön vaeltaa, Pait sitä orjajahdilla Väkeä saamme summissa, Ylt'yli maailman on pantuna ansat Grotten kullan mahdilla. Kansoja vastaan nousevi kansat, Ja kuin taistoissa toisia lyödään, Vankeja tehdään, vankeja myödään Naisia, miehiä, lapsiakin Pyhän Grotten rattaisin. Kylliks saadaan Korvausta, jos toisia kaataan, Orjajoukkoja päivittäin Korvaukseks tuodaan näin.

Grottelle vain kun ruokaa tuodaan, Vankaks luodaan Valtaistuin ja valtio. Vankka ja loistava kunniasta Puhdas oppimmekin on vasta, Plutus-Mammonauskonto, Grotte kulkee kulkuaan Kultakuuroin yhä vaan. Herra, luulis nyt sun voivan Todeks tehdä aattees oivan, Suunnitelmas loistokkaan: Ankarille Jättikiviperuksille Luoda templin hirmun suuren Majaks Mammonjumalan. Arkkitehti roomalainen Muovaellut muodon on, Piirustus on arvokkainen Mammonamme kirkkohon. Maa ja taivas ei näe vertaa, Rakennusta sata kertaa Suurempaa kuin avarin Pyramiidi Egyptin; Kaksikymmen on kertainen Korkeus sen, Torniss' yllä Mammona Runsauden sarvesta, Joka päivänloistein palaa, Valtatuoliin päälles valaa Kosken kultasadetta. Alempana — katsos vaan! Rivilöitä Pilviin käypiä pylvästöitä, Niinkuin portaat taivahan! Rivi kukin vastaa niin Valtioarvoon, asteisiin, Kantaa patsaat, jotka vastaa Arvoihin ja asteisiin: Yllä, ilmoiss' eetterin Emosemme kirkon lasta, Pappia papin vierellä, Nojanansa paimensauvat; Pylvastöillä lähinnä Ritarit ja aserauvat Hevosien seljässä. Silmin niin kun sivuat Pylväsrivit moniat, Katsot alle äärimpähän: Tääll' on orjapatsahat, Orjia joukot rivissähän Arkitravia kantavat. Taakka näyttää tuntuvan: Suonet jäntyy kantajan, Selkä etsii nojaamaa, Käsi turvonnut ja kankee, Hampaat tiukkaan yhteen lankee Takkuparran taa. Pöhöjalat, paisuneet, Synkeään Kasvot vääntyy, hiessään Hivukset. Näetkö katseen! Kah, kun on Väsynyt ja tylsä, raukee, Vastanamme siitä aukee Orjan raivo tehoton! Pohjakerros tulee tummaks, Aivan kuin sä käskitkin, Basalttiin, Mutta vuosisatain kummaks Kaikki, niin, Kaikki muu on kultaa vaan, Merkiks velan arvokkaan Jumalalle armostaan. Kultakerrost' yhdeks'toista, Muureja ja pylvästöitä, Tornein kaaret tulivöitä, Joista Grotten kullat loistaa. Frode lausui: hyvä vain. Templi vastaa jumalaamme. Milloinhan sen valmiiks saamme? Kiiruhtain?

Grottesi jos käypi ain' Edelleen kuin näihin asti, Vuosia kaksikymmentä, Niin on templi pystyssä. Kaksikymment' ainoasti, Kun, näet, alkaa rivakasti. —

Kaksikymment'? Eikös viis? —

Kuningas, sä vaadit siis Ainoastaan viis? Armon jumala Mammon, oisi Keino uus siis tarpehen, Ihmekeino, mi Grottellen Vauhdin toisi Nelinkertaisen! Suuri Mammonjumala, Jonk' on viisaus rajaton, Keino mieleen johdata! Oh, jo saa sen, Selv' on taasen: Kilpailu sen nimi on. Kuinka se kiihtää, polttaa, viiltää, Pistää, puree, kalvaa, hiiltää, Hermo heltynyt oikeaa, Särkyä, tuskaa tuikeaa! Neljäkolmatta sull' on noita Grotten käynnin kaitsijoita. Suo ne voudintoimestaan Kuukausittain tilit tehdä, Ihmeekses saat itse nähdä Taijan tekos taidokkaan. Sen, ken saaliit suurimmat Tuopi Grotten satoa, Ensi Mammonjuhlassa Oikealles asetat, Ritarikapitteleihin, Ruhtina-arvoon, titteleihin; Yhteiskunnan pylväsnä Asua saa rauhaisasti Linnassa, miehenä ylhäsnä, Kuoloon asti. Kilvassa raukka ken horjahtaa, Joll' on saalis arvoton, Hukass' on, Orjaks saa, Grotten tankoon työnnetään Päivät pitkät pyörivään, Selkään, olkaan ruoskitaan, Kunnes vaipuu kuolemaan Tallattuna verihin Orjain jalkaterihin. Frode, tää on kilpailu; Kuinka se kiihtää, polttaa, viiltää, Pistää, puree, kalvaa, hiiltää, Kuinka se särkee, kuumettuu! Näin saa Grotten kulkemaan Helvetin vauhtia kerrassaan.