II.

Grotte saa orjalapset.

Istuimeltaan kirjatulta Frode ruhtinas katseen kääntää Melkein mielin hellivin Ruhtinalasten leikkihin. Kuules, on kuin lintuin ääntä, Linnunpoikien tirskunaa! Kansleri-Mammonpappi saapuu, Sievään kumartaa: Lisävoimaa, luvallais, Grotten työhön tarvittais. Onneks orjain kohdut nuo Lapsia meille summat suo. Monet työpurot pienet näin Virraks paisuvat, yhdistäin. Paljon työtä, Kivet painaa, Orjalasten on tarvis myötä, Pikkulapset työhön lainaa! Frode vastaa: lapset myötä — Nehän kaipais, luulen mä, Hieman hymyä, leikkiä Välillä, Kunnes kestävät myllyn työtä? Ruhtinas, laita lapset myötä! Kuritoinna, muistapas, Kasvavat nää laiskat rentut; Äsken veivät moiset pentut Omenia tarhastas. Joukko joukon lisäks vain, Grotten myllynkivivuoret Raskahammiks käyvät ain'. Lapsia ei voi säästää lain, Anna työhön ne pienet, nuoret! — No, siis vie ne! Frode jääpi Melkein mielin hellivin. Kuinka ne omat hymyääpi, Kuinka ne linnut leikkiikin!