NEITO KAIVOLLA.
Reading edition
Olin matkan vaivoista väsynyt ja kaipasin kirkasta vettä, oli hiki otsalla helmeillyt, ei maantiellä lieviketlä.
Sinä vettä lähteestä ammensit ja toit mulle janooni juoda. Vaan, armas, kuinka sa kaunihit voit sieluuni silmäs luoda.
Sinä neito kaivolla kaunoinen loit lumoihin kulkijan rinnan, toit elämän vettä. Mut vilveestä sen sain maksaa ma kalliin hinnan.
En naisten lempeä janoa, en, ei houkuta kiharahapsi. Käyn alla suurien surujen. Sua itken, unieni lapsi.