HÄMEENMAA.
Reading edition
Lapsuuden ei leikkitanner ollut mulle Hämeenmaa, mutta oli unten manner, sinne muisto viittoaa.
Saaret, niemet, salmet siellä nuoren lemmen tarinan ovat kuulleet, nähneet vielä kaiken onnen kaatuvan.
Tunnon tuskat, sielun vaivat tunsin siellä suurimmat, siellä onnen kultalatvat kevätmyrskyyn hukkuivat.
Sirkut silmät, silkkitukka, varsi norja, valkoinen, sellaisena, poika rukka, muistan Hämeen impyen.
Teillä kuljin kultaisilla kerran Hämeenmaahan päin. Itkin teillä harmahilla kotiin tullen impeäin.