Tawallisimmista pitkittäwistä wioista ja taudeista.

Pitkällisistä kiwuista, wammoista ja taudeista on muistettawa, että ne, jos usein pieniäki alusta, ylenkatseesta, huolettomasta korjuusta tahi muusta syystä taitawat tulla waarallisiksi. Tarpeellinen on siis ajallansa niistäki lääkäriä kysyä, eikä luottaa niiden aina itsestänsä paranemiseen. Moni pieni, aikoinansa mitättömäksi katsottu ja helposti parannettawa wika on senlaisella wäärällä luottamalla pääsnyt aikaa woittain paranemattomaksi. Tawallisimmia pitkittäwiä wikoja ja tauteja owat:

1:ksi Luuwalo, luuwana, luutauti, luiden kolottaja, kuiwatauti, jäsentauti, juoksia tauti, kleini, kihti jne. Waiwaa useimmiten sääriä, reisiä, käsiwarsia ja käsiä, wälistä muitaki ulkonaisia tahi sisällisiä paikkoja, milloin kuumeentapaisena milloin ilman. Kipiässä paikassa tutaan, liiatenki yöseutuina, pakottawa, polttawa, raastawa, säilästelewä, wiiltäwä kolotus, jota toisinaan seuraa jäsenten ajettuminen, suuri helleys, waikeus ja rasitus astuissa sekä muussa liikkeessä. Kipu muuttelehtaa aikatawasta heittäen entisen sijansa, puuttuen toiseen. Alkunsa saapi tauti useinki wilustumisesta, uhosta, kylmästä, nuoskiasta ilmasta ja ruumiin erityisestä taudin=alaisuudesta. Wälistä murtuu tauti kahden, kolmen tahi neljän wiikon päästä, waan kestää usein paljo enemmänki aikaa, tehden jäsenpaikat kankioiksi ja saattamattomiksi. Kuumeensekaisna ollen tämän taudin awetaan werewämmiltä ihmisiltä suoni, pannaan iilimatoja tahi kuppasarwia kolottawan paikan tienoille, jonka ohessa katsotaan, että watsa asuu pehmiänä ja sairaalle laitetaan weteliä, hiestyttäwiä juomia, lämpimiä teewesiä seljakukista, saunakukista, piennarkukista (peltohumalista), koiwunlehdistä, ojukkalehdistä tahi muista senlaisista wähäisen hunajalla seotettuna. Ilman näitä käydään lämpimissä amme=, sauna=, muuriais= tahi lehtikylwyissä, kipiöitä paikkoja haudotaan lämpimillä tiilikiwillä, woidellaan lämpimällä notkialla terwalla tahi kääritään äkiässä suolawedessä kasteltawiin riepuihin.

Pitkällisissä kuumeettomissa jäsentaudeissa juodaan keitoksia raatteista, malista, koisosta, katajasta, katajajuuresta tahi marjoista, männyn kerkistä (kaswannoista), kalmujuurista, inkewäristä tahi muista senlaisista hunajalla taikka maidolla mausteltuna. Hiostuttawammiksi sopii niitä laittaa sillä, että joka sisään=ottomäärään seotetaan wähän terpentiiniä (6 eli 10 tip.) Muutamille taas on ollut hywä apu terwawedestä, lasillinen aamuisilla juotuna, tahi wihtrilliöljywedestä otettuna illoin aamuin 15 tipausta weden seassa.

Paitsi näitä hywäksi kiitetään sauna= ja ammekylpyjä, joihin jälkimäisiin sopii saippua, potaskarikkiä (hepar sulphuris) tahi muuriaispesää sekaan panna. Samate kiitetään wuodetta nuorista koiwunlehdistä (puhkeawista), kipiän paikan willawaatteella hiwuttamista tahi harjalla sukimista, nahkahihnoilla tahi polttiaisilla (wiholaisheinillä, nokkoisilla) suomimista eli pieksämistä ja jälkeen hieromista wäkewällä sekowiinalla, jota tehdään yhdestä luodista kamfertistä, kahdesta luodista saipusta tahi turkin pippurista kortteliin wiinaan sulattuna eli liotettuna. Wäli=ajoiksi kääritään kipiä paikka willaisella waatteella eli waksipalttinalla, pesemättömällä lampaanwillalla, koiran, suden tahi jäniksen karwoilla, kartatulla pumpulilla ja muilla senlaisilla; taikka pannaan sille kamfertillä piroteltua pikilaastaria, pussiloita täytettynä lämmitetyllä suolalla, taikka tuhkalla, sannalla tahi kaurajauhoilla; taikka pehmeröä walamattomasta kalkista, kauranjauhoista, ihrasta ja notkiasta terwasta yhteen seotettuna. Jälkeen jääwää paikan lamuutta eli woimattomuutta parannetaan muuriaispesällä wariin weteen kastettuna ja paksulta päälle pantuna. Ihon punastuttua otetaan haude pois ja paikka kääritään lämpimihin willaisihin waatteisiin.

Koska kipu toisinaan ryhtyy ainoasti yhteen jäseneen ja waiwaa sitä, niin usein luullaan sen tulleen sijoiltaan ja antautaan puoskaroitsien käsiin, jotka wetämisillä, wääntämisillä, repimisillä ja kiskomisilla siitä pian saawat paranemattoman wirheen. Ei sentähden pidä semmoisen neuwoja seurata, waan lääkäriä tiedustella, jos muuten apua ei saisi.

2:ksi Rewäisin, sydäntauti, irrallinen, erin sisältä, sydänalan waiwa. Näillä nimityksillä osotetaan usiampia pitkällisiä pureita, wäänteitä ja muita kipuja sydänalassa eli watsassa, tutut erinimillänsäki: kino, ähky, turpuus, närä, hinka, niuka, wesi=ahma, wesi=kohtaus, oksetus jne. Tawallisimmia syitä näihin tauteihin ja wikoihin owat: sopimaton elatus, muiden ennen pidettyin tautien mahleet eli niiden jälkeenjääwä waikutus, pitkällinen wilu, ylen raskas työnteko, epäjärjestys elämässä, liikasyöminen, ylellinen kowin hapainten ja suolaisten ainetten nautitseminen ja erinomattain liiallinen palowiinan ja muiden wäkewäin juomain nautinto. Moni ymmärtämätön luulee, milloin rintaluun waipuneen, milloin sydämmen tahi pernan irralleen pääsneen, milloin kaikki sisällyksensä mulkkauneen ja toimittaa jonkun niitä muka paikallensa kohentamaan painelemalla, likistelemällä, kohottamalla ja nostamalla. Senlaisesta puoskaroimasta ei kyllä kukaan liene warsinaista apua saanut; useinki owat ne waan pahennukseksi.

Pitkällisistä rewäisimistä kysyttäköön lääkäriä. Mitä sairas itse woipi parannukseksensa hankkia, se on pian sanottu: syököön wähemmin ja kewiöitä, hupia ruokia, iltaisilla ei ollenkaan, juokoon karwaita, wahwistuttawia teevesiä malista, raatteista ja muista senlaisista, joihin usein on hyödyllinen, hipenen potaskaa tahi wähäisen tuhkalipiätä seottaa. Näiden ohessa tulee katsoa, ettei watsa päsisi kowaksi ja jos alkaisi tulla, silloin pehmittäwiä aineita nautita. Kaikkia kihottawaisia aineita, turkinpippuria, palowiinaa ja semmoisia pitää karttaa, jos ei kukaan juuri tahtoisi ulkopuolin niillä sydän=alaa hieroa; sisään niitä ei otettako.

Kowa ähky ja watsanwäänne waatii kuiwia lämpimiä hauteita, riepuja, kaura= tahi suolapusseja lämmitettynä watsalle, lämpimiä jalkahauteita wedessä tahi muuten, käsien pitämistä lämpimässä wedessä, lämpimiä ammekylpyjä ja liewittäwiä lawemankeja tupakkalehtien kanssa laitettuna.

3:ksi Ummetti, umpitauti, suolitukkio, turpuus, kowa watsa. Jos watsa on tuskilla, sairasta oksetuttaa ja ruumis on kuumeensekainen, niin pidetään lämpimiä hauteita watsalla, laitetaan lawemankeja ja lämpimiä kylpyjä ja werewämmiltä lyödään suonta. Helpommissaki tapauksissa on lawemanki etusampi, kuin ulostawien ainetten nautinto. Aamuisilla sopii juoda kahwia hunajan tahi siirapin kanssa, taikka kirnupiimää, taikka jästillä seotettua maitoa. Muuten on hywä nautita nauriin eli kaalinsekaisia ruokia.

4:ksi Watsuri, wetelä, ulkotauti, hiwennys, watsatauti, kuratti, ripakka, ruikka. Näillä kohtauksilla luonto usein puhdistaa ja wapauttaa ruumiin kowemmista taudeista. Ei niitä sentähden pidä tukkiwilla eli turwottawilla aineilla kesken seisahuttaa, waan ainoasti liewittää wetelillä, näljäisillä ryyniliemillä ja lämpimillä watsan peitteillä eli hauteilla, taikka sidotaan palowiinaan kastettua, pippurajauhoilla piroteltua paksua paperia watsalle. Jos kieli on liittainen, niin otetaan esinnä oksetinta, sitte ulostus=ainetta ja lopulla samanlaisia wahwistuttawia teewesiä, kun rewäisintaudissaki. Jos oksettaminen itsestänsä kaimaa watsuria, kuin lapsille toisinaan tapahtuu, niin on tauti waarallinen ja lääkärille ilmoitettawa.

5:ksi Punatauti, ulkotauti. Saapi epätasaisesta elämästä tahi muusta huolettomuudesta lämpiminä kesinä ja syyspuolella, warsinki iltawilusta lämpimäin päiwäin perästä, ensimäisen alkunsa ja lewenee siitä pian kulkutaudiksi. Se tutaan huokiasti siitä, että sairaalle tulee alituinen tarwe ulkona käydä, joilla käymisillä ei kuitenkaan suuresti mitään lähde ruumiista, jos ei joku wähä näljäistä, werisekaista jälkeä, seki waikialla wäittämällä, änkäämällä, wäänteellä, repimisellä ja puremisella. Tauti on milloin kuumeensekainen, milloin wapa kuumeesta. Sairaalle pitää wälttämättömästi heti taudin alussa antaa oksetinta [Ainoasti silloin, koska tauti waiwaa nuoria, werewiä ihmisiä ja on kowan kuumeen alainen, ei pidä oksetinta antaa, waan suoni aukaista ja iilimatoja watsalle panna.] ja sitte laittaa lämmin kylpy ammeessa tahi saunassa taikka wähintäki lämmintä jalkawettä. Niiden jälkeen toimitetaan lämpimiä juomia, wehnäryyneistä, tahi kananlihasta potakkajauhoin kanssa keitetyitä liemiä, joita yksiä liemiä myös sopii lawemangeiksi käyttää perän ja watsan wäänteitä liewittämään. Sangen hyödyllisiksi kiitetään peltohumala=teetä taikka peltohumala=wiinaa. Jälkimäistä annetaan sairaalle teelusikallinen parin kolmen tiiman päästä, lapsille wähempi. Potakkajauhot myös owat tässä taudissa hywäksi hawaitut, jonka tähden niitä ei milloinkaan pitäisi unohtaa niin welleissä ja liemeissä sisään antaa, kuin lawemankeihin seottaa. Watsaa woidellaan lämpimällä puunöljyllä, woilla, talilla tahi ihralla ja haudotaan sitte aina lämpimänä pideltäwillä, usiasti muuteltawilla hauteilla heinänteristä tahi lämpimässä wedessä kastetuilla ja jälleen liiasta wedestä kuiwaksi puserretuilla lankawyhdeillä taikka muulla willaisella waatteella. Taikka pannaan tawallista sinappipöperöä tahi paksua wiinaan kastettua paperia pippurajauhoin kanssa watsalle. Taikka sidotaan sille usiasti lämmitettäwiä, puunöljyllä, talilla tahi ihralla woideltuja hywän talrikin suuruisia lappuja jne.

Ellei edellisillä neuwoilla tahi muuten saataisi watsaa asettumaan eikä lääkäriä olisi saapuwissa, niin seotettakoon hywää, walkiata puunöljyä ja etikkaa, puoliksi kumpaistaki, ja yhteenwispilöitäköön munanruskian kanssa sairaalle annettawaksi ruokalusikallinen joka toisna tiimana. Taikka pieksetään parin kymmenen munan walkuaiset kannuun weteen ja mautetaan wähällä sokurilla tahi siirapilla, jota sekoa sairas saapi ottaa pari kolme lusikallista joka puolen tiiman päästä. Taikka yhteenseotetaan jauhettua punaliitua ja muskottia ja annetaan siitä teelusikallinen 3 eli 4 kertaa päiwässä, ynnä ulostawia eli pehmittäwiä aineita joka aamu. Muita ehkäisewiä eli tukkiwia aineita, niink. punasawea, punalakkaa, punaista wiinaa muskotin kera ja muita senlaisia älköön annettako, jotka harwoin hyödyttäwät, waan usein olisiwat waarallisia. Siisteydestä ja puhtaudesta tämän taudin aikana ei taita koskaan liiaksi huolta pitää. Usiampia kertoja päiwässä puettakoon sairas pestyyn lämpimään paitaan ja samate muutettakoon lakanoita ja muu wuode usiasti, jotta aina on kuiwa ja puhdas. Sairaan jälki korjattakoon joka kerralla ja wietäköön hetimmiten loitommaksi asuinhuoneesta, älköönkä heitettäkö sielläkään maan päälle, waan laitettakoon kuoppihin ja peitettäköön sannalla, tuhkaporolla tahi kalkilla, taikka poltettakoon kohdastansa tulirowiolla. Uutta puhdasta ulko=ilmaa laskettakoon owesta tahi akkunoista usein huoneesen ja pidettäköön lae, reppänä eli pelti, miten mahdollinen, halki päivät ja yöt awoinna ja walkia pesässä. Suolasuitsutteita kiitetään hywäksi, kellä niitä olisi. Ja lue, mitä 2:sessa L. sairaan korjuusta yhteisesti on sanottu.

Punatauti, niinkuin muutki kulkutaudit, tarttuu wielä usein kuolleistaki maahan=paniais=wäkeen, semminki runsaammin wäkewiä juomia nautittaissa ja sitte kotimatkalla wilustuissa, joka olkoon tarpeelliseksi warotukseksi semmoisissa tiloissa muistutettu.

6:ksi Kolera. Mitä wastikään punataudin tarttumisesta sanottiin, se myös on kolerasta muistettawa. Tämä tauti, enimmiten syyspuolella liikkuwa, ilmottaa itsensä kowalla oksettamalla ja ulostamalla, watsantuskilla, suonenwedolla, woimain äkillisellä raukeamisella ja muodon muuttumisella.

Heti taudin alussa on hywä saada ruumis hiostumaan kylpy= tahi ammesaunalla ja sen jälkeen runsaalla minttu=, saunakukka=, peltohumala= tahi seljateen juomisella lämpimältä ja wuoteessa lämpimästi peitettynä. Sillä keinoin katkeaa tauti usein ensi=alussansa; ei sentähden kuitenkaan pidä lämmintä oloa wuoteessa parina päiwänä jättää. Tuskain liewittämiseksi ja siirtämiseksi pannaan toinen toisensa jälkeen mahalle, pohkioille ja jalkapohjiin sinappipöperöä, ja öljyllä sekä muilla woisimilla hieromista ei myös pidä laiminlyödä. Jos tauti pitkittäisi, niin nautitaan edespäinki peltohumala=teetä ja wälimmiten weteliä ryyniliemiä, tahi punataudissa mainittua munawalkuais=sekoa ja muita punataudin rohtoja; liewittäwiä lawemankeja ja kamfertti=öljyllä hieromista ei myös saa unhottaa.

Thilmannin tippoja eli troppeja kiitetään heti taudin alussa ja jälkeenpäinki hywäksi. Juuri alussa taitaisi myös oksettimesta hywä apu tulla, kuin sitte sen jälkeen ruumis saataisi hywin runsaasti hiostumaan.

[Thilmannin tippoja saadaan apteikistä seuraawalla lääke=aneella: Rc. Tinct. Valerian. aether. Unciam sem. — Opii crocat. Drachm. j — Menthae pip. Vini Ipecacuanhae ana Drachm. ij. M.D.S. Otetaan 30 tippua joka toinen tahi kolmas tiima.]

Pelko, alakuloisuus, liika syöminen ja juominen, wilustuminen lämpimäin päiwäin perästä, tartunta=woiman lisäyminen umpinaisissa huoneissa j.n.e. owat usein tämänki taudin alkusyynä.

7:ksi Keltatauti. Paranee usein itsestänsä. Ellei sitä tekisi, eikä lääkäriä saataisi, niin annetaan sairaalle kolme munan ruskiata hienotun sokurin kanssa weteen wispilöittynä, taikka juomalasillinen maitoheraa hunajalla seotettuna, illoin aamuin, kumpaa tahansa. Jos watsa asuisi kowana, niin annetaan engelska=suolaa tahi raparperia, ja juodaan mallasteetä taikka muita pehmittäwiä juomia, esimerk. maitiaisjuurilientä, ja watsalla pidetään lämpimiä hauteita.

8:ksi Wesitauti, pöhö, wesipöhö. On taikka yleinen, koska koko ruumis ja liiatenki jalkapuolus pöhöttyy, taikka erinäinen, koska waan watsaa eli rintaa pöhöttää. Kumpaaki lajia kaimaa tawallisesti jano, hidas wedenlähtö, hikusuonten sulku, kalwia ruumiin aje ja waikia henkimä. Seuraawia aineita taitaa sairas ilman waaratta hywäksensä käyttää: sauna= ja muuriaiskylpyjä kerran päiwässä; ihon hieromista kahdesti päiwässä puu= tahi liinaöljyllä, tiiman aika kummallaki kerralla; lämpimiä hauteita saunakukista, koiruohoista, heinänteristä, suokanerwista, jywänkaunoista, tuhkaporosta j.n.e. kuiwiltaan. Sisään otetaan joka päiwä aamuin illoin ruokalusikallinen katajamarja=mehua ja puoli lusikallista tartarisuolaa (Cremor Tartari) yhteen seotettuna; taikka nautitaan keitosta katajanjuurista tahi raateteetä, kumpaaki tartarisuolan kanssa ja kupillinen joka toinen tiima; taikka retikka=mehua tahi tupakan tuhkaa kumpaistaki siltään taikka tartarisuolan kanssa, waan jälkimästä ei jos kahdeksas osa luotia (hywä weitsen kärjellinen) kerraltaan. Pippurajuuri eli piparuuti oluessa liotettuna, jota liotusta sitte pari kolme teekupillista päiwässä aamupuolella nautitaan, on myös hywäksi hawaittu. Sinappi, lyökki, persilja, rassi owat tässä taudissa terweellisiä, sairaan ruokiin seotettawia aineita. Watsapöhössä on hywä tehdä woidetta talista, terwasta ja kamfertistä, jota lewitetään isolle lapulle ja pidetään watsan päällä. Sinappijauhoa ja tartarisuolaa yhteen seotettuna ja nautittuna teelusikallinen joka toinen tiima on usein auttanut pöhössä. Seuraawa keino sanotaan monta wesitautista parantaneen: kannuun wäkewää olutta (tahi porteria) pannaan riiwittyä piparuutia, männyn kaswatteita (kerkkiä) ja katajanjuurta, 2 piwollista kutaki lajia, 1 piwollinen kalmujuurta ja 4 luotia sinappijauhoja. Sittekun se seotus on lämpimässä paikassa 4 tahi 5 wuorokautta hautounut, siilataan neste erilleen ja nautitaan puolentoista tahi pari jumprua katajamarja=mehun seassa joka päiwä aamupuolella. Jos tarpeenteko on waikia, otetaan wälimmiten engelska=suolaa. Juomaksi nautitaan hapahkoita marjawesiä taikka etikka=wettä. Wälistä pestään ja hierotaan koko ruumis seotetulla etikalla ja palowiinalla.

9:ksi Hurmikko, werijuoksu, werikuohu. Tulee milloin liikawerewyydestä nuorille, wahwoille ihmisille, milloin heikkoudesta wähäkuntoisille, kiwulaisille. Ensimäisessä tapauksessa otetaan teelusikallinen tahi runsaampi hienottua suolaa joka toinen tiima, maataan liikahtamatta ja mielenki puolesta lewollisena, juodaan wälistä juomalasillinen kylmää wettä hunajan tahi maidon kanssa, ollaan syömättä taikka wähällä ja laihalla ruualla. Kowemmissa tapauksissa, ja koska ruumis niin näyttäisi sietäwän, awetaan suonta. Pitkällisiä, sairaan heikkoudesta syytetyitä werijuoksuja saadaan usein sillä tyreytymään, että juoma=aineisiin seotetaan munan ruskiata, punawiinaa, kanelia ja sokuria, jonka ohessa nautitaan kuiwia, wahwistuttawia ruokia ja oleskellaan puhtaassa, raittiissa ilmassa. Myös on terpentiini, 10 tahi usiampaa tipausta joka tiima, hawaittu hywäksi aineeksi. Seuraawista erittäin:

a) Nenäweri. Asetetaan pystössä olemalla raittiissa, wilunwoittawassa huoneessa, jääkylmillä kääreillä ympäri päätä ja häpyseuduilla, kylmään alunaweteen kastetuilla, sieramihin pistetyillä tukoilla taikka alunaweden ruiskaamalla sieramihin. Taikka pidetään wasenta kättä ja käsiwartta joku aika suorana pystössä, joka keino usein tyreyttää weren sieramista wuotamisen. Wihottawissa kuumeissa on nenäweri hyödyllinen kohtaus, eikä pidä sitä silloin ehkäistä, waan woimattamissa eli wähäeleisissä kuumeissa ja muissa heikentäwissä taudeissa on se aina waarallinen ja asetettawa.

b) Weriryintä, weri=yskä, werisylje. Waatiwat kowin liikahtamatonta oloa, hiljaista, wienoa puhetta ja muuta kuulumatonta menoa, lämpimiä jalkawesiä, raitista ilmaa, haalioita juomia ja werewämmiltä suonenlyöntiä.

c) Weri=okse, weren=oksentaminen. Waatii melkein samaa menettelemistä, kun wastamainittu weriryintä. Waan harwoin tulee tässä wiassa suonta lyödä, koska jo ilmanki taudin woimalla werta kyllin ruumiista lähtee. Kylmiä juomia wähä kerrallaan maistella on hyödyllinen, samate lawemanki.

d) Werenheittö, werikusenta. Tässä wiassa nautitaan näljäisiä, pellawasiemenistä, kauroista tahi ohrista laitetuita juomia; pehmittäwiä aineita; ollaan liikkumatta raittiissa huoneessa ja kysytään lääkäriltä parempata apua.

e) Tawaton werijuoksu waimowäeltä. Tulee milloin haittawerewyydestä, milloin ruumiin heikkoudesta, milloin sisänäisistä kaswaneista kohdussa tahi muista syistä. Lääkäriä odottaessa tulee sairaan maata seljällään liikahtamatta, raittiissa huoneessa ja lewollisella mielellä. Saapi myös pitää kylmiä etikkaweteen kasteltuja kääreitä häpypaikalla ja sisään ottaa teelusikallisen rusennettuja naurissiemeniä maidossa, taikka jos liikawerewyys ei olisi haittana, juoda ryyppylasillisen punawiinaa 3 tahi 4 kertaa päiwässä.

10:ksi Perätauti, peräjuoksu. On kaimattuna pieniltä, sinisiltä werirakoilta eli pistimiltä perässä, turpuudelta ja muilta watsan waiwoilta, kuottaiselta, werisekaiselta jäljeltä. Tältä taudilta waiwattuin pitää aikaisin antaa suonta lyödä; taikka panna iilimatoja 10, 12 tahi usiampaaki peräseuduille; taikka sarwilla werta imettää ristiluun tienoilta, joka iilimatojen panetus tahi sarwilla imetys on joka toisen, kolmannen taikka neljännen wiikon päästä uudistettawa, sen jälkeen, kuinka waiwoja ja tuskia perässä alkaa jälleen ilmautua. Ynnä näiden pitää watsa aina pidettämän pehmiänä senlaisten ruokain nauttimisella, joista ei koweneisi, taikka engelskan eli muun ulostussuolan wälimmiten sisään=ottamalla tahi lawemangeilla, joista ei kuitenkaan pidä tapaa eli alituista tarwetta tehdä, waan ainoasti kowemmissa waiwoissa wiljellä. Kaikkia kihottawaisia juomia, kahwia, wiinoja, olutta ja muita pitää karttaa tahi ylen wähä nauttia ja juoda ainoasti kylmää eli haalistunutta wettä. Paras ja pysywäisin apu tulee kuitenki wiriästä liikunnosta ja työnteosta raitiissa ulko=ilmassa, jota wastoin istuntatöitä pitää wälttää, mikä mahdollinen.

11:ksi Kohtutauti, emätauti, hysteria. Rasittaa waimowäkeä kolmannella ja neljännellä wuosikymmenellä. Sen monia erinäisiä tapoja ja laatuja tässä ei ole tila selwittää. Kowemmissa kohtauksissa pantakoon lawemanki kylmästä wedestä etikan kanssa tahi liewittäwää lawemankia haisupihkalla seotettuna. Jos sairas pyörtyisi, niin wirwotettakoon sillä, että kylmää wettä walellaan kaswoille, wäkewää etikkaa tahi poltettua höyhentä pidetään nenän alla. Muuten on pian paras aine kowempain puuskain aikoina kylmä wesi teelusikoittain sisään annettuna. Eikä saada tässä taudissa muinakaan aikoina mistään lääkkeistä niin suurta apua, kuin lewollisesta, iloisesta mielestä, raittiista ilmasta, tasaisesta elämästä, huwittawaisista töistä ja seuroista, wedenjuonnista, matkustelemisista, ruumiin hieromisesta tahi harjalla sukimisesta joka päiwä, uimisista kesäsaikoina ja haalioista ammekylwyistä talwella, kaikenlaisista kewiämmistä liikunnoista, liewistä, kewiöistä ruuista, lihaliemistä, kohtuullisesta saksanwiinan nautinnosta ja kaikkein sopimatonten ainetten, niink. papuruokien, hernetten, kaalin, potakkain ja muiden juurilaitosten kartannasta. Muuta tässä taudissa ei pidä lääkärin neuwomatta tehdä.

12:ksi Halwuu, halwaus, werikohtaus, amputauti, lento, sattuma, pahan nuoli. Tämä tauti kohtaa erittäinki lihawia, punawerewiä, lyhyt= ja paksukaulaisia ihmisiä jälkipuolella ikää. Muutamia aikoja ennen oireita pidettyä katoo sairaalta äkisti tunto, maltti ja liikunto. Jos tähän ei kerrassaan kuolisi, niin jääpi kuitenki tawallisesti jompi kumpi puoli hermottomaksi. Mainituita edellä käywiä oireita tässä taudissa owat: huime, päänwiemistys eli heidytys, korwain suhina, sydänhypintä ja aikalomin menehtyminen eli tainnunta. Jos kyllä näitä kohtauksia taitaa toisinaan muistaki syistä tulla, niin sentähden niitä ei kuitenkaan pidä koskaan ylenkatsoa, mitättöminä pitää. Haittawerewyydestä tulewaa, useinki halwuuta ennustawaista huimetta eli wiemettä päässä, korwain suhinaa ja muita senlaisia parataan hiljaisella ololla wähäwaloisessa, raittiissa huoneessa; lewollisella mielellä; laihemmalla elannolla; kylmän eli haalistuneen weden juomaksi nauttimalla; kylmäin kääretten pään ympäri pitämällä; lämpimillä jalkawesillä; jalkain hieromisella puunöljyn ja willawaatteen kanssa; lawemangeilla eli pehmittäwillä taikka ulostawilla aineilla; weden juonnilla; kuppaamisella ja suonenlyönnillä. Muutamilla on ollut apua kahwesta, liikkuwaisuudesta ja toimittelemisista, erittäinki ulkosalla; ja siitä, että on entinen totuttu elämä peräti toisenlaiseksi muutettu. Tuntemattomasta syystä tullut pitkittäwä päänkipu on toisinaan heittänyt sillä, että on illoin aamuin juotu teelusikallinen sinappijauhoja juomalasillisessa maitoa tahi wettä. Menehtymisissä, tainnunnoissa ja pyörtymisissä, sydänhypinnässä, korwain suhinassa ja muissa senlaisissa wioissa on hywä wälistä haistella äkiätä eli wäkewää etikkaa, liikuskella wiriästi ulkona raittiissa ilmassa, hieroa, hiwutella, sukia ja harjata ruumista, joko kuiwiltaan tahi kukkawiinoilla taikka öljyllä.

Halwuukohtauksissa päästetään eli irtautetaan waatteita; sairas nostetaan pystöön; lihawilta, wahwakuntoisilta, punawerisiltä awetaan suoni, waan laihoilta, heikoilta, kalwian=näköisiltä ei pidä werta ottaa. Sitte pannaan kihottawa lawemanki ja sairaan siksi toinnuttua annetaan ulostus=ainetta ja raitistuttawia, maustawia juomia. Halwatut paikat peitetään lämpimästi ja hierotaan eli harjataan usiampi kerta joka päiwä palowiinaan tahi rommiin kastetulla willaisella waatteella tahi harjalla. Hiwuttamista, hieromista, sukimista eli harjaamista ei pidä ennen heittää, kun iho joka kerralla on tullut hywin lämpimäksi ja punaiseksi. Lääkäriltä kysyttäköön neuwoa, millä saataisi sairas uusista kohtauksista wapautetuksi.

13:ksi Kaatuwa, kaatumawika, kaadukselewainen, lankeawa, lankeawainen, wirma, meneskelewäisyys, pahan pieksämä. Waatii erinäisten syitensä mukaan erilaatuisia paranteita. Tarpeellista on sentähden oppineelta lääkäriltä neuwoa kysyä. Muuten tulee katsoa ja waralla pitää, ettei sairas setkien alla loukkautuisi. Turha taika on, luulla siitä sairaalle apua olewan, että koura wäännetään auki ja peukalo otetaan ulos. Parempi on pistää hammasten wäliin palasen anturanahkaa, puulusikan warren eli muun puikon, ettei sairas saisi kieltänsä pureskella. Eikä haittaa panna waskilantin sairaan kouraan, josta setken into on luultu hiljenewän. Setkien wälillä owat haaliat ammekylwyt, tasainen elämä ja wedenjuonti hyödyllisiä. Moni sanotaan siitä awun saaneen, että on pitemmän ajan illoin aamuin nautinnut runsaan teelusikallisen jauhettua pujojuurta lämmitetyn sahdin seassa.

14:ksi Kuumeettomia ihotauteja; tartunta, ryhtymä, rohtuma, maahinen, maanwiha, syyhelmä, sawipuoli. Tawallisimmia owat syyhelmä ja sawipuoli, samatekuin niiden syytki: likaisuus, siistitön ja ruokoton elämä owat hywin tawallisia.

Syyhelmässä wiljellään lämpimiä amme= tahi saunakylpyjä kahdesti wiikossa, joiden ohessa wälistä, ei joka päiwä, otetaan ulostus=ainetta ja illoin aamuin kahdeksan päiwää perätysten rikinkukkaa (flos sulphuris). Sitte seotetaan luoti hienottua rikkiä (tulikiweä) ja 4 luotia pesettiä (soopaa) tahi suolatonta woita ja woidellaan sillä ruumista yltä yleiseen 3 eli 4 iltaa peräksyttä. Joka kerralla woitelemaan ruwetessa pitää iho haalialla wedellä ja saipulla entisestä woiteesta puhtaaksi pestä, joka työ hywin taitaa tapahtua saunassa eli wesi=ammeessa. Wiimeisen woiteen ja peson perästä puetaan ruumis pestyihin, kuiwiin, puhtaisiin waatteisiin. Ei haittaa, jos enemminki tulikiweä ottaisi, kuin ainoasti neljänneksi osaksi, liiatenki jos woide tehdään woin tahi ihran kanssa. Sopii myös osittainki ruumista woidella, jos syyhelmä erittäin muutamia paikkoja waiwaisi.

Sawipuolia parannetaan sopiwalla, laihemmalla elannolla, lämpimillä kylwyillä ammeessa, äkiän etikan ulkopuolin päällä pitämällä. Taikka tehdään niille woidetta neljästä luodista talia, neljästä terwaa ja kahdesta luodista hienottua alunaa, jolla sawipuolta illoin aamuin woidellaan. Hienotusta lyjyhartsista ja ihrasta saadaan myös hywää sawipuolen woidetta. Waan ennen woitelemista pitää kuin syyhelmissä, niin sawipuolessaki rikinkukkaa sisälle otettaman, ja itsepintaisemmissa tapauksissa werenselwittäwiä keitteitä nautittaman.

15:ksi Rapi, paha rupi, päärupi on tartuntawika hiusmarrossa, joka ajettuu, rupeaa kehnälle, wiswalle ja ruwelle. Tässä wiassa pitää esinnä hiukset tyweä myöten poisleikattaman eli kerittämän, sitte woilla ja lämpimällä wedellä rupia lioteltaman, siksi että heltii, jonka jälkeen hiusmartoa woidellaan illoin aamuin rikkijauhoista pesetin eli soopan kanssa, puoliksi kumpaistaki, tehdyllä woiteella. Joka woitamisen edellä pitää entinen woide pois pestämän. Edellä mainittu sawipuolen woide talista, terwasta ja alunasta on myös hywä tässäki wiassa, warsinki jos sen ohessa kahtena iltana perätysten woidellaan sisäpuolta käsiwarsista, reisistä ja sääristä toisella woiteella kahdesta luodista sianihraa neljän luodin kanssa hienottua tulikiweä. Ensimäisenä iltana tapahtuu woiteleminen saunan jälkeen, mutta toisena ilman saunatta. Wiidentenä päiwänä saapi ruumiin puhtaaksi pestä, ja puolentoista wiikon päästä uudistaa woitelemisen, jos ensikerrasta ei olisi apua tullut. Jästistä, soopasta ja hionotusta tulikiwestä tehty woide on myös hywä kapia wasten. Sitä pannaan iltaisilla paksulta päälle, ja pestään aamuisilla jälleen pois. Werenselwittäwiä keitteitä ja aikalomin pehmittäwiä aineita taitaan myös hywäksi käyttää, waan pikilakkia ei pidä laittaa, jos ei juuri hätätilassa, koska rupia ei muulla tawalla saataisi irtaumaan. Eikä pidä silloinkaan pikilakkia yhdestä palasesta tehdä, waan kapiemmista sipaleista, jotta poisotettaissa saataisi helpommasti irti. Kaikkia muita wäkewiä woiteita narkkulista, eläwästä hopiasta, waskiruosteesta ja muista senlaisista ei pidä suwaita, koska owat kowin waarallisia. Pää kawista puhdistuttua ja uudelleen woimiinsa tultua peitetään puhtaana pidettäwällä willalakilla ja pestään usein, esinnä haaliammalla, sitte kylmemmällä wedellä.

16:ksi Kerpunkki, keripukki. Tutaan löyhästä, sinertäwästä, helposti werestäwästä ijenlihasta; sinertäwistä ihopilkuista ja toisinaan haawoistaki, erinomattain jaloissa; pahalle haisewasta hengestä, waikiasta henkimästä ja pöhläkästä, löyhästä ihosta. Alkunsa saapi tauti kylmästä, nuoskiasta, saastaisesta ilmasta; näkylästä, suolaisesta ruuasta; laiskuudesta ja työttömyydestä. Meriwäki liiatenki on tämän taudin alainen. Parahimmia lääkkeitä owat: puhdas, kuiwa, lämmin puku; liikkuwaisuus; sopiwampi ilma ja rawinto. Näiden ohessa juodaan iltaisilla teewettä, johon otetaan kortteli kiehuwata wettä, luoti sinappia ja kaksi luotia hunajata. Paitsi näitä hywäksi kiitetään wereksiä salatti=kasweja; happoisia juotawia marjoista, hedelmistä, etikasta, pippurajuurista; wierrettä; werenselwittäwiä keitteitä.

17:ksi Matoja, eläwiä watsassa. Tawallisimmia owat:

a) Lierat, suolikot, suoninkaiset. Waiwaawat lapsia ja usein wanhempiaki ihmisiä. Owat korttelin pituisia, pyöriöitä, huittupäisiä, waalewanpunaisia ja saattawat moninaisia kipuja erittäinki lapsille, jotka käywät kalwioiksi, saawat korkian, pullokkaan watsan, epätasaisen ruokahalun; nenäkutkun, kuolastajan, lewottoman, wawahtelemisilta waiwatun unen, napawäänteitä, oksettajan, löysän watsan, pyörryttäjän, kaatumawian ynnä muita. Tawallisesti kiinteypi wika kuuwaihilla. Näillä madoilla on tawallinen syntynsä sopimattomasta, jauhowoittoisesta tahi muuten ylellisestä ruuasta. Awullisia keinoja owat kohtuullisuus ja soweliaisuus ruuissa ja kaiken jauhosekaisen, raswaisen nautinnon wälttäminen. Woin sijasta annettakoon siirappia leiwän kanssa. Wedenjuonti ja humalawesi owat hyödyttäwiä. Taikka nautitaan kuutena aamuna perätysten tawallista suolaa ja ruutia yhteen seotettuna, teelusikallinen kumpaistaki, ja seitsemäntenä aamuna otetaan jalappajauhoja ulostamiseksi, jonka jälkeen sitte joka aamu kahtena wiikkona juodaan kupillinen tahi kaksi teewettä malista tahi raatteesta. Koko aikana woidellaan usein watsaa, johon tarpeesen saadaan hywää woidetta sapesta, kynsilaukasta ja terpentiinistä, yhtä paljo kutaki lajia. Nawalle sidotaan etikkaan ja nuskuun kasteltu tukko.

b) Pienet madot. Owat pikkuruisia, walkoisia, teräwäpäisiä matoja, jotka peräsuolessa saattawat waikian syyhynnän ja kutkun. Niitä wasten tipahutellaan sulattua rikkiä kylmään weteen, joka wesi sitte siiwilöitään ja käytetään lawemangeiksi. Taikka otetaan tähän tarpeesen (lawemangiksi nimittäin) teewettä tupakasta tahi malista, seotettawa wähällä liinaöljyllä, suolalla, saipulla ja tärkillä; taikka puoli kortteli muuta haaliata wettä yhteen wispilöittäwä puolen luodin hienotun haisupihkan ja yhden munanruskian kanssa. Terpentiini on hywin tehosa niin matoja kuin muita eläwiä häwittämään ja taitaan myös weden seassa (teelusikallinen kerrallaan) lawemangeiksi käyttää.

c) Alwe, rihmamato, heisit, lettimato, lapamato. On waalahka, nauhanmoinen, solmuinen eläwä, pitkällä, huittuisella päällä. Ynnä jo nimitetyillä matowaiwoilla ilmotaikse tämä silläki, että tuntuu watsassa, kuin joku kiertelehtäwä, liikkuelewa, kylmähkä muhkura eli kerä, joka rasittaa sairasta lewottomuudella, painolla sydänalassa ja laihtumisella. Kylmän weden, marjain, hapankaalin, laukkojen (kynsilaukan, sipulin, j.m.), suolan ja terpentiinin nautinto waiwaa tätä matoa, jonka tähden on hywä ja sowelias sitä wasten nauttia suolaisia ruokia, esimerk. suolakalaa kynsilaukan ja wähän leiwän kanssa, aamuisilla juoda kylmää wettä tahi maitoa kynsilaukalla seotettuna ja sitte joku aika (2 eli 3 wiikkoa) niin elettyä, jälkeenpäin kahtena eli kolmena päiwänä illoin aamuin ottaa pari teelusikallista tahi runsaamminki terpentiiniä. Tätä sopii sisäänottamista warten joka kerralla kahden munanruskian kanssa sekaisin wispilöitä ja wahwemmille ihmisille saapi sitä antaa joka tiima neljästi perätysten eli kunnes waikuttaa. Sanotaan loppukuulla matojen helpommasti lähtewän, eikä kyllä haittaa, jos sen ajan walitseeki niiden poisajamiseksi.

18:ksi Wesiumpi, salpuuwika, wesitulehdus. Waatii erityisten syitensä jälkeen erityisiä paranteita. Ainoastaan oppinut lääkäri taitaa tutkia, mistä syystä tauti on alkunsa saanut, jonka tähden tuleeki häneltä apua noutaa, jos tauti wuorokauden sisässä ei heittäisi sillä, että nautitaan näljäisiä juomia, lawemankeja ja lämpimiä hauteita pidetään häpyseudulla ja mahan alla, taikka sillä, että sairas istuu ammewedessä ja lawemangin sijasta nautitsee joita kuita pehmittäwiä aineita. Wedenajawia sisällisiä lääkkeitä ei pidä ilman lääkärin neuwoa wiljellä, kuin olisiwat usein waarallisia.

19:ksi Kiwitauti, tippatauti. Waiwaa sairasta moninaisilla tuskilla ja kiwuilla wettä heittäissä, milloin raastaltaen ylempää siwusta, milloin wesiteistä alempata. Wesi usein ei lähde, kuin tippumalla, on usein werisekaista, usein samiata, kuin hiedalla eli somerella seotettu. Tämä wika waatii ainaki lääkärin apua. Itsepäällänsä ei sowi muuta tehdä, kuin nauttia liewiä ruokia, pitää watsan pehmiänä, liikuskella ulko=ilmassa, liewittää kowempia tuskia wereksen woin nauttimalla. Saapi myös, ken niin tahtoo, syödä paistetuita pihlajanmarjoja, juoda teetä sianpuolalehdistä tahi keitettä katajanmarjoista, taikka sisäänottaa muutamia kertoja päiwässä wähän potaskaa wedessä tahi sen sijasta teelusikallisen porolipiätä weden seassa, joista toisinaan on sanottu apua olewan.

20:ksi Hammastauti, hammasmato, hampaan kolotus. On erittäinki kahta lajia, alkunsa saawat toinen laji hampaan kololle eli reiälle syöpymästä, toinen ijenlihan ja lähellisten paikkain ajettumisesta. Edellisessä pakottaa waan sitä eli niitä hampaita, jotka owat kololla. Montaki keinoa on hywäksi kiitetty tässä wiassa. Parahimmia ja luotettawimmia owat: pistää punaiseksi kuumetun paksun rautalangan pään koloon eli reikään ja niin juurinensa polttamalla häwittää taudin. Taikka nyäistään hammas pois, jota kuitenkaan ei pitäisi kewiämielisesti usein wähemmästäki tarpeesta tehdä, waan ennen kärsiä ja odottaa siksi, että kolotus itsestänsä lakkaa, joka melkein ainaki on nähty aikaa woittain tapahtuwan. Jälkimäinen hammastaudin laji saapi alkunsa samoista syistä kuin yskäki. Siinä on hyödyllinen iltaisilla maatamennessä hautoa jalkoja taikka koko ruumistaki lämpimässä wedessä, paahtaa kolottawaa paikkaa ulkopuolin kuumetuilla raesuloilla willaisen riewun tahi sukan sisässä taikka muilla lämpimillä hauteilla, jonka ohessa nautitaan hiestäwiä juomia. Kowemmissa tapauksissa tarwitsee 6 eli 8 iilimatoa panna ijenlihalle kipiän hampaan seuduilla ja rakkolaastaria niskaan, korwan taaksi tahi kaulaan kipiälle puolelle.

21:ksi Pitali. On erotettawa kohta mainittawasta kuppataudista, joka aina tulee tarttumalla, jota wastoin pitali saapi alkunsa muista, wielä epätietoisista syistä. Se alkaa ruumiin pitkällisesti ja wähittäin kangistumisella, jalkain, sääriwartten ja reisien ajettumisella, alakuloisuudella ja woimattomuudella. Sitte alkaa nenä tukkeutua, kaswot käypi mustan tahi sinisen punertaviksi, säärillä, reisillä ja muuallaki tawataan sinertäwiä eli punertawia, wähitellen puhkeawia muhkuroita. Sairaalta sortuu ääni ja nielimissä ilmautuu päällisiä haawoja, jotka leweäwät pehmiämpiä paikkoja myötänsä syöden. Wälistä tulee koko ruumis ruwille, joista wuotaa sitkiätä walkoista tahi harmaata märkää. Rupi kuiwuu sitte jälleen, warisee pois ja toista kaswaa sijaan. Monia wuosia kestää tauti, ennenkuin sairas wiimein riutuneena, näiwettyneenä kuolee. Ei muu, kuin oppinut lääkäri woi tähän tautiin mitään, eikä hänkään, jos tauti pääsee wanhenemaan, jonka tähden pitääki aikaiseen neuwoa pitää.

22:ksi Kuppatauti, paha tauti, ransuusi. On sekä alkuansa että seuruitansa monenlainen. Alussa milloin wuotaa wesireiästä (kusettimesta) märkää ja karwastelee, wiilaisee wettä heittäissä, milloin ajaa ja kiwistää mulkkuja tahi sapsorauhaisia, milloin ilmautuu ensimältään pieniä, sitte yhtäläiseen suuremmaksi syöpywiä haawoja terskaan, erittäinki sen päähän ja esinahkaan tahi muihin luonnonpaikkoihin. Haawat owat laidoiltaan jyrkkiä, hylkeenraswan=näköisiä pohjalta. Ilman jo mainittuihin paikkoihin, taitaa näitä haawoja ilmautua kurkkuun, kitaan, huuliin, suuwieriin, nenään ja perään. Taikka kaswaa häpyhyn ja perään syylämäisiä näpyjä; hiusrajahan ja muihin paikkoihin ilmautuu ruskioita, sawipuolen=näköisiä pilkkuja. Muita kupan seuruita ja tunteita owat: kuiwa, itsepintainen syyhelmä; pahoja haawoja ja ajeita jaloissa, reisissä ja muualla; sääriluiden kolottaminen öillä ja niiden wiimein pahoille, haisewille haawoille puhkeaminen; nenän syöpyminen ja litistyminen, kowa äänen sortuminen jne.

Kuppatauti on niin monenlaatuinen, eritapainen, että usein yksi laatu eli laji tulee pahemmaksi niistä lääkkeistä, joilla toinen laatu paranee. Pahoin siis tekewät, jotka ymmärtämättömäin käsiin ja parannuksen ala tässä taudissa antauwat. On siinä lukeneella lääkärilläki usein kylliksi tekemistä ja hänelle pitääki tauti kohta alussaan ilmotettaman.

Tauti kyllä tarttuu tawallisesti haureudesta, mutta usein myös muullaki tawalla nimittäin: kun annetaan wierasten, pahatautisten waimoin lapsia imettää, syödään tahi juodaan yksistä astioista, poltetaan yksistä piipuista, maataan tahi kylwetään yhdessä wierasten, kulkioiden, useinki tuntemattomain ihmisten kanssa. Sentähden tulee jokaisen ja liiatenki perheenhaltioiden wäestänsä waarin pitää, ettei tauti näillä tahi muilla tawoilla pääsisi taloon. Sillä kerran tulleena on se hidas lähtemään. Ei ainoasti tuntemattomain jälkeen pitäisi jokaisen wäestänsä huolta pitäwäisen, tunnollisen perheenhaltian antaa wisusti pestä astiat, makuuwaatteet, saunanlaudat ja muut senlaiset kappaleet, waan myöski tarkoin kysellä ja tutkia omaisiansaki, markkinoilta, kaupunkiloista, keräjistä, hollista ja muilta matkoilta palaawia. Jos kuitenki joku tulisi saastutetuksi, niin on hänen welwollisuutensa heti kohta erottaa semmoinen muiden wäen yhteydestä ja ruununmiehille tahi papeille asia ilmottaa.