7 Luku.

Kuumeista eli kuumista taudeista, polttotaudeista.

Kuumeet owat laatuansa pikaisia, usein waarallisia tauteja, ja waatiwat sentähden kerkiätä apua. Tarpeellinen on jokaiselle tarkemmin tuta niiden laatu ja tietää, mitä niissä on sairaan paranemiseksi tehtäwä, koska lääkäriä ei saada.

Kuumetten tawalliset tuntomerkit owat: waihtelewa wilunwäre ja kuumuus, jano, päänkipu, lewottomuus, helleys ja kolotus ruumiissa, kiirehtiwä werenliikunto, kadonnut eli puuttuwa syöntihalu, epäjärjestys tawallisissa ruumiin toimituksissa ja sen erkanewissa aineissa.

Niissä on kowin tarpeellinen asia waarinottaa: 1:ksi, että sairas heti taudin alusta, mitä aikaisemmin sitä parempi makaa paikallansa wuoteella; 2:ksi, käytetään lensiöissä, haalioissa, ammekylwyissä, jospa tawallisessa saunassaki, kun waan tarkoin wilustumisesta sieltä tupaan tullessa warotaan, taikka pestään ja hierotaan ihoa lensiällä wedellä etikan kanssa; 3:ksi, että hän nautitsee janonsa ja tarpeen mukaan kylmänhaaliata wettä juomaksi; 4:ksi, saapi lawemankia joka päiwä; 5:ksi, pitää sinappipuuroja pohkioilla ja jalkapohjilla; 6:ksi, korjataan muutenki kaikella tawalla hywin ja huolellisesti ja kohdellaan armeliaisuudella, kärsiwällisyydellä, jonka ohessa laitetaan, että saapi lääkäriä ja pappia puhutella ynnä kaikkea muuta, jolla tulisi lewotetuksi ja lohdutetuksi.

Mitä tässä edellä sanoimma sopii yhteisesti kaikkiin kuumeisiin, joita muuten on usiampilaatuisia erityisillä tuntomerkeillänsä:

I. Kuumeita lisätyllä eleellä eli wirkiämmällä eläwäisyydellä; wihottawia, kiihkeitä kuumetauteja. Nämät taudit kohtaawat tawallisesti nuoria, werewiä ihmisiä, saawat useimmiten wilustumisesta kylmempinä wuoden aikoina alkunsa. Ensimäisiä ruumiissa käywiä wilunwäreitä seuraa wäkewä kuumuus, jano, päänkipu, kolotus koko ruumiissa tahi sen erinäisissä osissa, watsa turwottuu, kieli näyttää walkialle tahi punaiselle, wesi ruskialle, suoni tykkii teräwään ja tuntuu kowalle. Tauti murtuu (taittuu) tawallisesti yhdeksännellä wuorokaudella werenjuoksun tahi hiostamisen awulla. Awuksi käytetään neuwoja, joita jo yhteisesti on kuumeisiin koskewasti annettu ja erittäin aukaistaan tässä taudissa suoni, annetaan pehmittäwiä aineita, weteliä hapahkoita juomia, jonka ohessa katsotaan, että sairaan huone on raitis, kylmähkä, ja että wisusti kartetaan kaikenlaisia waristuttawia, kiihottawia aineita.

Tätä tautia seuraa toisinaan jossaki erinäisessä ruumiin osassa tuntuwa waikiampi kipu, jota wihoksi nimitämmä, ja jota myös tulehtumiseksi eli löylyksi paikoin sanotaan. Wihon yhteiset tuntomerkit owat kolotus, kuumuus, ajetus ja puno sillä paikalla, jota wihottaa. Ulkonaisissa wihoissa nämät merkit ainaki hawaitaan, mutta sisällisissä, näkymättömissä ei niinkään. Niissä pitää useinki hellittämättömästä kolotuksesta wihon laatu arwata, jonka ohessa lääkäri taitaa sen suonen tykinnästä tuntea. Usiampiinki paikkoihin taitaa wiho mainitun kuumetaudin ohessa koskea ja on niitä:

A. Ajuwiho. Tutaan edellämainituista kuumemerkeistä ja kowasta, wäkinäisestä hourusta. Hetimmiten pitää suoni aukaista ja ottaa werta runsaasti; ohimoille eli aiwenille, otsawieriin pannaan iilimatoja, ympäri pään kääritään jääkylmään weteen kasteltawia riepuja, jalkoja haudotaan lämpimässä wedessä, sinappipuuroja sidotaan pohkioille, ja kowemmissa tapauksissa laitetaan sinappipuuroja taikka rakkolaastaria niskaanki ja käsiwarsiin, waloa wähetään huoneesta, hiwukset ajetaan sairaan päästä ja annetaan hänelle joka kahden tiiman päästä teelusikallinen yhteenseotettua hienottua salpetteriä, tartarisuolaa (cremor tartari) ja sokuria.

B. Silmäwiho. Tutaan yhteisistä wihon tuntomerkeistä: ajeesta, punosta, kuumuudesta ja kolottamasta, jonka ohessa silmät eiwät kärsi, eli arastawat kowempata waloa. Tässä kiwussa pitää silmät tarkoin warjeltaman niin päiwän, kuin walkianki walolta, ei kuitenkaan eteensidotuilla huiweilla eli waatteilla, jotka waan enentäisiwät kuumuutta, mutta walon wähentämisellä huoneesta. Usiampia iilimatoja pannaan silmän=ympäristölle ja niskaan rakkolaastaria. Silmää haudellaan kääreillä, kasteltuna kylmään maitoon tahi muutamilla tipahuksilla lyjyetikalla seotettuun kylmään weteen (10 tipahusta kortteliin). Jos konsa kylmiä kääreitä ei woisi kärsiä, niin ripustettakoon kuiwaa kamferttiä ohuen riewun sisässä silmän kohdalle. Toisinaan ilmantuu silmäwiho ulkoa silmään tulleista aineista eli loukkauksista, waan ei ole silloin sisällisellä kuumeella yhdistetty. Silloin pitää, jos mahdollinen, liika silmästä ulos ottaa, ei kuitenkaan rapunkiwijauhoilla, eikä luomien mulkkaamisella, waan walelemisillä ja pesemisillä wedessä tahi kielellä nuolaisemalla taikka lääkäriltä. Muista ulkonaisista loukkauksista alkunsa saaneissa silmäwihoissa pidetään kylmiä kääreitä, iilimatoja silmän ympärillä jne.

C. Korwawiho (korwakipu, korwasärky). Waatii iilimatoja korwaan taaksi, rakkolaastaria niskaan, lämpimiä jalkahauteita, jonka ohessa korwaa haudellaan lämpimillä ryynipuuroilla ja sisään tipahutellaan lämpöistä maitoa. Sisällisen kuumeen kanssa yhdistettynä annetaan kuin ajuwihoissaki salpetteristä, tartarisuolasta ja sokurista tehtyä pulweria sairaalle.

D. Kurkkuwiho, kurkkutauti. Tutaan tawallisista wihomerkeistä kitalaessa ja siellä löytywissä kertuissa eli rauhasissa. Ynnä edellä annettuin yhteisten neuwoin kuumeissa ja wihoissa pannaan tässä wiassa kaulaan usiampia (6-12) iilimatoja ja rakkolaastaria niskaan, kurkkua korlataan eli hulistellaan tapikkajuuren (muurutin) liemellä tahi seljateellä, joihin pitää edellä wähän etikkata seottaa. Kaulan ajettuessa ja paisuessa pidetään sillä usiasti muutettawia lämpimiä puurohauteita, jotta saataisi takaumaan ja suussa pidellään lämmintä maitokeitosta wiikunain, rusinain tahi hunajan kanssa laitettuna. Ulkonaisissa leuwan=alaisissa, pehmiälle tuntuwissa ajettumissa, joita sisällinen kuume ei seuraa, harwoin tarwitaan muuta, kuin lämpimässä oloa, haalioita juotawia ja kamfertillä hierotun sukan tahi muun willawaatteen päällä pitämistä.

Jos mustia, pahalle haisewia pilkkuja ilmautuisi kurkkuun ja sairas tulisi aina woimattomammaksi, niin on waara tarjona ja lääkäri hetimmiten kutsuttawa. — Ne jotka useimmin kurkkuwiholta waiwataan, tekewät hywin, jos joka päiwä aamuin illoin pesewät kaulansa kylmällä wedellä, paljaaltaan eli suolalla seotettuna.

E. Rintawiho (rinnan pistäjä, pistos, pistotauti). On aina kuumeensekainen, jonka tähden pitää tarkoin waarinottaa kaikki, mitä kuumeesta on neuwoksi annettu. Erittäin pannaan rinnalle usiampia iilimatoja ja jälkeen rakkolaastaria. Näiden ohessa nautitaan haalioita, liewittäwiä juomia, esimerk. mallaswierrettä, siirappia eli hunajata weden kanssa keitettynä taikka liewittäwää mehua, jotka kaikki helpottawat rykimistä. Suoni awetaan usiampi kerta päiwän kahden tahi kolmen wäli=ajoilla niin tässä, kuin muissaki kiihkiämmissä wioissa, salpetteriä nautitaan teelusikallinen joka toinen tiima. Kaikkia kiihottawia aineita pitää tämän taudin ajalla karttaa, esimerk. kahwia, wiinaa, hofmannin wiinaa, mistuura simppeliä, hienottua lasia ja muita semmoisia, joilla ymmärtämättömyys jo on monelta hengen wienyt.

Parantuneen tulee kauwan aikaa jälkeen warjeleita wilustumasta ja lääkäriltä neuwoa kysyä, jos wielä jälkeenpäin yskä waiwaisi, joka waan muuten taitaisi siittää keuhkotaudin.

F. Yskä, köhä, hökä, ryintä, röhkätauti, jne. Saapi tawallisesti alkunsa, kuin jalat kauwemmin aikaa tulewat seisomaan wilussa wedessä ja kohta jälkeen ei muuteta kuiwia jalkineita, taikka kuin kostioilla waatteilla kauwan ollaan, erittäinki wiluisessa ulko=ilmassa, taikka warista huoneesta liikutaan ulos kylmään kehnoissa rikeneissä, taikka awojaloin astuillaan lumisella, jäisellä pihalla, ja muista semmoisista. Tauti alottaa oudonlaisella kiherryksellä nenässä, kurkussa ja rinnassa, jota seuraa jälästäminen eli kuolastaminen. Sen muita tawallisimmia tuntomerkkejä owat: kuumuus, jano, pääkipu, nenän ja silmäin wetistyminen, muuttelewa kolotus ruumiissa, waikia henkimä, ryintä, äänen sorros eli lankeama ja nielinwaiwa. Enimmiten murtuu tauti ruumiin hikoamisella 7 eli 9 wuorokauden päästä. Tauti juuri alussansa ollen peräyypi usein, jos saadaan ruumis runsaasti hikoamaan, ja sentähden hyödyttäwät silloin haaliat ammepesot, lämpöiset juomat, wetelät ryyniliemet eli teewedet seljakukista, isopista, mintuista jne. hunajalla eli sokurilla seotettuna. Jos kuume rasittaisi kowemmin, niin saapi nuorilta, werewiltä ihmisiltä suonta iskeä, jota muussa tapauksessa ei tarwita tehdä. Lopulla tautia, kuume=ajan ylimentyä, on paras neuwo liikuskella ulko=ilmassa ja toisinaan juoda kylmää eli kylmänhaaliata wettä. Pitkittävässä hökä=yskässä, köhässä on hunaja hywä aine; taikka teewesi munanruskialla ja sokurilla eli hunajalla seotettu; taikka maito kynsilaukan kanssa keitetty; taikka paistetut omenat lämpimän oluen eli sahdin seassa. Muutamat neuwowat myös waria olutta eli sahtia wähäisen talin kanssa iltasilla juomaan, minkä saattaa, rintaa ja jalkapohjia talilla walkian ääressä woitelemaan ja puhtaat, kuiwat sukat yöksi sekä jalkaan wetämään, että kaulan ympäri sitomaan. Lapsen yskässä kuumentawat ruosteettoman teräspalasen, pistäwät niin kuumana maitoon, usiampia kertoja, siksi että lämpiää, jota juottawat lapselle ja sanowat auttawan.

G. Sisuswiho, maksan, pernan (sapson), watsan, suolten wiho. Erotetaan sillä wastamainitusta rintawihosta, että näissä kipu tuntuu watsan tienoissa, henkimä käypi kewiämmin ja suoni tykkii laimiammasti eli matalammasti. Tässä taudissa käytetään yksiä aineita kuin rintawihossa.

II. Kuumeita mainittawalla, usein äkisti wähetyllä eleellä; nerwitanti, lawantauti, mätätauti, polttotauti, sotatauti. Ne tawallisesti lewiäwät tarttumisella erittäinki, jos ilma on nuoskia, saastainen; elämä siiwoton ja nautinto=aineet kehnot; taikka ylellinen suru ja huoli waiwaa mieltä, liiallinen walwonta rasittaa ruumista, kowa wilustuminen edellä käypi jne. Enimmiten alkaa tauti muutaman päiwän oireilla, niinkuin: nujoudella, alakuloisuudella, syöntihalun wähenemällä eli katoamalla, kaulan ja niskan jäykistymällä, helpolla päänkiwulla, lewottomalla unella ja walkialiitaisella kielellä. Siitä kiihtyy tauti seuraawilla tuntomerkeillä: ruumis wärisee toisinaan ja heikostuu, ruumiista erkanewilla aineilla on erityinen, paha hajunsa, sairas alkaa hourailla, käypi tunnottomaksi, pilkkuja ilmautuu ihoon ja wälistä makuuhaawoja, märkänemiä ja muita woimattomuuden merkkejä. Tauti on aina pitkittäwä, tawallisesti usiampia wiikkoja kestäwä, waarallinen ja helposti muihinki rupeawa. Ainoastaan ensialussa saadaan lääketten awulla tauti toisinaan katkaistuksi, jota warten kerkiämiseen ennen wilunwäreitä ja muita kuumeen merkkejä annetaan oksetinta ja laitetaan lämmin amme= tahi saunakylpy. Jos sillä tauti ei taittuisi, eikä lääkäriä saataisi, niin annetaan sairaalle hapahkoita, raitistuttawia juomia, laihoja, weteliä ryyni= eli hedelmäliemiä. Watsan turpuutta autetaan lawemangilla tahi liewillä pehmittäwillä aineilla, ei repiwillä, raastawilla ulostus=aineilla, ja kaikki, mitä kuumeista yhteisesti on neuwoksi annettu, otetaan tarkoin waarin. Suonenlyönti tässä taudissa on sopimaton, eikä milloinkaan ilman lääkärin käskemättä toimitettawa, jos ei juuri kowin haittawerewiltä sairailta taudin ensi=alussa.

Tämä tauti on se, joka siivottomasta korjuusta ja ruokosta, huolettomuudesta eli ymmärtämättömyydestä, ahtaudesta ja siitä itsepäisyydestä, että käydään ilman pienintäkään pakkoa ja waatimusta sairaita katselemassa, maalla usein yltyy kowin kauhiaksi, rupeaa yhdestä toiseen, lewenee yli maakuntien ja surmaa kuin rutto tuhansittain ihmisiä, joista ehkei kymmenes osakaan olisi kuollut, jos olisi noudettu niitä neuwoja, joita niin erittäin tässä Luwussa, kuin jo ennenki (katso: koko 2 Luku ja Ilmasta terweyden suhteen 1:ssä Luwussa) on annettu, ja joista wielä kertoen tässä muistutamma: ettei sairaan huonetta pidetä koskaan kauwan umpinaisena, waan lämmitetään sitä usiammin wilun estämiseksi, waikka onki parempi wiluinen, kuin liian lämmin asunto tässä taudissa; että sairasta toisinaan käytetään lämpimissä ammepesoissa ja että heille koko taudin aikana annetaan juomaksi marjawesiä taikka muita hapahkoita liemiä, eikä wahwempia ruokia, kuin weteliä kaura= eli muu ryyniliemiä. Koska tauti jo on paranemassa, saapi posia tawallisesti wahwan ruokahimon ja moni on sillä syönyt itsellensä uutisen, wanhaa pahemman taudin. Watsa siinä tilassa on heikko, ei kärsi kowia ruokia, eikä paljoa kerrallansa, jonkatähden sitä tulee wähitellen ruokia kestämään totutella. Niille, joita tarwe waatii sairasten tykönä tarttuwain tautein aikana liikkumaan, on hywä ja hyödyllinen neuwo tarttumista wastaan, etteiwät koskaan mene hiostuneena sairashuoneesen, eiwätkä myös niin likelle sairaan suuta, että tulisiwat sen henkeä ojetis keuhkoihinsa wetämään. Suuhun kokoontuwaa sylkeä ei pidä alas niellä, waan sylkeä ulos, jonka wuoksi on hywä keino suussansa silloin jotain karwasta ainetta, kalmujuurta, inkewäriä tahi muuta semmoista pitää. Sairashuoneessa ei pidä yli tarpeen kauwemmin wiiwyttämän, sinne ei tyhjällä watsalla mentämän, eikä muutenkaan ilman jotain nautitsematta aamusilla niinä aikoina ulos lähdettämän. Sairaan tyköä tultua on hywä jonkun ajan ulko=ilmassa oleskella jälkeenpäin, että tuuli ennättäisi tartunta=aineen waatteista pois puhaltaa. Kaikki ylellinen rasitus, wilu, nälkä, walwominen, hiostuminen, ylen syöminen ja juominen, suru, murhe, pelko j.n.e. saattaa ruumiin heikommaksi tartunta=ainetta wastaan, mutta kohtuus, tytywäinen mieli ja itsensä kaikkineen Jumalan halttuun ja suojelukseen antaminen, johon kuuluu seki, ettei ylimielisesti hyljätä niitä waroneuwoja, jotka Jumala on ihmiselle tartteita wastaan ilmottanut, on tawallisesti kowimmissaki kulkutaudeissa hywänä apuna ollut.

III. Kuumeita watsansisusten kiwulaisesta muutoksesta; sappikuume, limatauti, syystauti, helpottelewa kuume. Tämä tauti ilmautuu tawallisesti syksyllä elokuussa, kuiwan, lämpimän ilman jälkeen, erinomattain merenrannoilla ja luotomailla, laakain, kuiwanetten lahten tienoilla. Siitä sillä onki nimensä: syystauti ja paikoin: rantatauti. Lähimmän alkunsa saapi se ruumiin wilustumisesta, epätasaisesta, järjettömästä elämästä, kehnoista, kelpaamattomista elatusaineista, kiihtyy sitte wäleen ja lewenee kulkutaudin tapaiseksi. Alussa on tauti toispäiwäisen wilutaudin tapainen, liittaisella, kellastawalla kielellä, pahalla, karwaalla maulla, kuoittamalla, oksettamalla, sydänalan painolla, kellertäwillä kaswoilla. Sairaalle pitää kohta antaa oksetinta, ulostawia, pehmittäwiä aineita, jälkeenpäin hapahkoita, marjawesistä tahi etikasta laitetuita juomia, lopulla (sairaan jo toipuessa) malista (koiruohosta) tahi raatteesta keitettyä teetä kupillinen kahdesti aamupuolella päiwää.

IV. Wilukuume, wilutauti, kylmätauti. Alkaa haukottamisilla, katkottamilla, wenyttämisillä, wäreillä, wilustamalla, kuumuudella, kowalla päänkiwulla ja wiimein hikoamalla. Sitte seuraa wäli=aika, jona sairas tuntee itsensä melkein terweeksi. Miten tämä wäli=aika on lyhempi eli pitempi, siten saapi tauti nimityksensä jokapäiwäinen, toispäiwäinen, kolmaspäiwäinen wilutauti jne. Pahalla sopimattomalla korjuulla muutaikse wilutauti toisinaan alituiseksi kuumeeksi, tulee waikiaksi parantaa ja lopettaa useinki wesitaudilla eli watsan pöhöllä. Tässä taudissa waarinotetaan, että sairas wilu=ajalla makaa lämpimästi peitettynä ja on, jos suinki taitaa, peräti ilman juomatta, taikka maistelee jotain lämmintä pikkuruisen kerrallansa. Kuuman tultua wähetään peitettä ja juoma tehdään haaliammaksi. Hiotessa juodaan lämmittäwiä juomia, esimerk. lämmintä olujuuston heraa ja jälkeen hikoamista muutetaan kuiwa lämmin paita. Wäli=ajalla annetaan esinnä oksetinta ja sitte pehmittäwiä aineita tahi ensimäisen kerran wäkewämpääki ulostawata ainetta. Jos wielä kieli asuisi liittaisena, niin nautitaan seuraawilla wäli=ajoilla, joka kolmannella tiimalla teelusikallinen minttuteessä sulattua salmiakkia, waan jota kielen puhtaaksi tultua ei enempi tarwitse ottaa. Toispäiwäisissä wilutaudeissa hywäksi käytetään sitte seuraawia neuwoja: lämpimiä amme= eli saunakylpyjä pari, kolme tiimaa ennen wilu=aikaa kuudella eli kahdeksallaki wäli=ajalla peräytysten. Kylwyn jälkeen pitkitetään hiostusta joka kerralla lämpimillä juomilla, niink. minttu= tahi seljateellä, lämmitetyllä sahdilla, olujuuston heralla ja muilla semmoisilla. Lämpimiä hauteita pidetään sydänalalla ja watsalla siksi että wilustuminen eli sen tawallinen aika on ylimennyt. Taikka annetaan 60 eli 70 tipausta hofmannin wiinaa ruokalusikallisessa wettä 2 tiimaa ennen tawallista wilu=aikaa ja juodaan hofmannin wiinan päälle kaksi eli kolme kuppia lämmintä, wäkewää kahwia tahi lihalientä. Taikka nautitaan wäli=ajoilla, joka toisna tiimana teelusikallinen kuiwattua, hienottua seinäsammalta [joka kaswaa wanhain puuhuonetten seinillä ja wanhoilla aidoilla] taikka sen werta, waan usiammin (joka tiima), hywin palanutta, jauhettua hiiltä (syttä); taikka otetaan samanwerta (teelusikall.) sinappijauhoja sahdin seassa; taikka ollaan kowassa, wäsyttäwässä työssä tahi muussa liikunnossa wäli=ajoilla; taikka paastotaan 3 wuorokautta perätysten, ilman mitään ruokaa maistamatta. Jos tauti ei huolisi näistä keinoista, niin hankitaan kiinajauhoja, joita wäli=aikoina annetaan teelusikallinen tahi runsaampi joka toisella tiimalla weteen, saksanwiinaan, oluehen tahi sahtiin seotettuna, taikka siirapilla pehmeröksi tehtynä, johon lisäksi sopii wähän koiruoho= ja raparperijauhoja panna, jos niitä sattuu olemaan. Wilustumisien yli mentyä nautitaan wielä wiikkokausin jälkeenpäinki teelusikallinen kiinajauhoja illoin aamuin, taikka muita karwaita, wahwistawia lääke=aineita, koiruoho= tahi raateteetä j.n.e. warsinki niinä päiwinä, joina wilustus muuten wuoronsa jälkeen olisi tulewa.

Pitkällisissä, woimattomissa wilutaudeissa annetaan illoin aamuin sairaalle kaksi keittämätöntä munaa, teelusikallinen kanelijauhoja ja wähä sokuria yhteen seotettuna ja joka kerralla jälkeen lasillinen hywää saksanwiinaa. Ellei kaikista näistä neuwoista tulisi parannusta, niin kysyttäköön oikialta lääkäriltä apua, älköönkä seurattako muita ymmärtämättömäin ihmisten wiisuja, joista waan paranemattomia sisällisiä wikoja, wesitauteja ja muita senlaisia kohtauksia helposti saataisi.

V. Ihotekuumeita, rokkotauti, tuhkuri, tulirahko, sarlakankuume. Owat lapsitautia, ehkä wälistä rupeawat ijällisimpiinki. Wanhemmillenki ihmisille sopii sama menetys, kuin lapsille näissä taudeissa; katso 5 Luku.

VI. Ruusukuume. Alottaa tawallisesti ankaralla wilustamalla, jota seuraa kuumuus, pitkällinen uni, polttawa ruskiankellahtawa tahi punertawa, toisinaan keltapisamallinen, kiiltäwä ajetus useimmiten jaloissa, wälistä kaswoissa, rinnassa tahi muussa ruumiissa. Kewiämpänä laadustaan menee tauti usein itsestänsä yli, waan waikiampana ollessa annetaan oksetinta ja ulostusaineita, jos kieli on liittainen, ja muutenki hapahkoita, lämpimiä, hiestyttäwiä juomia, marjawesiä, seljateetä ja muita senlaisia. Jos ruusu nousisi päähän ja sairasta alkaisi kowemmin kuumettaa ankaralla päänkiwulla, hourulla jne., niin awetaan heti suoni, liiatenki nuoremmilta, werewiltä ihmisiltä, jonka jälkeen ulostawia eli pehmittäwiä aineita annetaan. Ajettuneilla paikoilla pidetään usein muuteltawia, joka kerta palowiinaan kasteltuja, nelin kerroin lasketuita liinariepuja, jonka ohessa samat paikat laitetaan olemaan muita ylempänä niin liikahtamattomina, kuin mahdollinen. Kaikkia raswawoiteita, laastareita ja muita senlaisia pitää tässä wiassa karttaa, sillä niistä ei ole hyötyä, waan pahennusta. Jos paikka ajetuksen jälkeen punastuisi, kihottuisi, wetistyisi, rupeaisi aukeilemaan, niin kääritään sille puhtaita kuluneita liinariepuja, joita 3 tahi 4 kertaa päiwässä uudistetaan ja joka kerralla pirotellaan wehnä= tahi potakka=jauhoilla. Taikka seotetaan 6 luotia liitua, 4 luotia malikukkia ja neljäs osa luotia kamferttiä yksiksi jauhoksi ja sidotaan lewitetyillä hampuilla eli huiwilla paikan päälle. Warsinaisista ruusuhaawoista katso jälkeenpäin.