Lasten hoidosta kolmanteen wuoteen asti.

Äskensyntyneestä.

Äskensyntynyt lapsi otetaan lämpimään liinawaatteesen ja pidetään silmin pois niin päiwänwalosta kuin walkianki hohteesta. Jos ei liiku tahi muuten eläwänsä ilmota ja ymmärtäwäistä kätilöä (lasten muoria) ei ole saapuwilla, niin tulee sitä seuraawalla tawalla henkiin pyytää.

Haalistuneelta eli kalwakalta ja heikolta lapselta ei pidä napasuonta heti poikkileikata, waan lämminnä pitää. Peräpuolta lyödään kerta kewiällä kädellä; suu perkataan jälästä eli liitasta; lapsi pannaan äitin wiereen lämpimiin waatteisiin käärittynä; nenän alla pidetään etikkaa; käsiä, jalkapohjia ja selkärankaa harjataan pehmiällä harjalla. Jos napasuoni alkaa tykkiä, leikataan ja sidotaan se 3 taikka 4 tuumaa nawasta. Jos lapsen kaswot owat punaiset, huulet sinertävät ja pää ajetuksissa, pitää nawasta ennen sitomista wähä werta tipahutella. Waan olisiko wahingosta napasuoni tullut katkaistuksi tahi epähuomiosta ennen aikaansa leikatuksi, niin pannaan lapsi heti kaulasta saakka lämpimänhaaliaan weteen, siinä harjaamalla sekä muulla keinolla henkiin pyydettäwä, jonka ohessa wälistä rintaa käsiläppiällä hierotaan, wälistä ylös lämpimästä wedestä nostettuna pirskotetaan kylmällä. Sulan päätä kastetaan saksanwiinaan ja pyhkäistään lapsen kitaan, ja sieraimia kutkutetaan wälimmiten tuoreesen maitokermaan tahi öljyyn kastetulla höyhenellä, eikä pidä ennen, jos tiiman päästä, heittää näitä kokeita lasta henkiin saada.

Lapsi eläwänä syntynyt tahi tapakuolleista henkiin saatu pidetään esinnä wähä aika puhtaassa raittiissa ilmassa senjälkeen yli koko ruumiin haalianlämpimään saipuaweteen kastetuilla saksansienilä kewiästi pyhittäwä. Samassa katsotaan, jos lapsessa löytyisi mitään wikaa eli loukkausta, joita kuitenkaan ei pidä äitin huoleksi ilmottaa, waan lääkärin tahi ymmärtäwäisen kätilön kanssa niistä keskustella. Wälistä on pää wino, pitkän=omainen, jota ei kuitenkaan pidä painelemalla ja likistämällä oikaista, koska luonto sen pian itsestänsä tekee. Likistämästä ja painelemista lapsi waan taitaisi saada pahempia wikoja ja pian kuolta'ki, josta oikeutta myöten tultaisi rangaistuksen alaisiksi tahi kuitenki tunnon waiwoihin. Waarallinen on myös imiellä, painella ja puristella tyttölasten rintoja, jota sentähden ei pidä tehdä. Lemmen nostot tyttölapsille ja muut onnen loihtimiset pojille owat tuhmia, pakanallisia taikoja, sitäki pahemmat, jos lapsen kanssa sen ohessa jollai erinomaisella, rohkiamalla tawalla menetellään.

Pestynä pirostellaan lapsen poimuille wähä nihtiä ihoamista, heltymistä eli sierottumista wastaan, napasuoni kiinnitetään uudelleen talitetulla lapulla ja siteellä, lapsi puetaan eli kapaloitaan ja pannaan lämpimään wuoteesen äitinsä wiereen, waarinottamalla kuitenkin ettei yötäki siinä makuuteta, koska waan taitaisi tukehtua. Nihdin sijasta sierottumisille kelpaa hienot wehnä= (nisu=) tahi potakkajauhot, eikä sierottumisia ja werestymisiä niin ilmau'kan lapsen aina puhtaana pidettäissä.

Lapsen waatteista, asunnosta ja pesoista.

Lapsen waatetten pitää olla wuoden=aikain mukaan lämpimät, pehmiät, awarat, eikä neuloilla, waan nauhoilla kiinnitettäwät. Puetettaissa warotaan lapsen pieniä jäseniä loukkaumasta ja jos lapsi kapaloitaan, jota kuitenkaan ei pidä kauwemmin kuin ensiwiikkoina tehdä, niin tapahtukoon kapaloiminen wuoron oikialta puolelta wasemalle, wuoron wasemalta oikialle ja hellitettäköön aina kapalowyö lapsen imiessä eli syödessä. Käsiwarret ja rinta pitää wapaaksi jätettää ja lapsi muutamia kertoja päivässä saada aiwan irrallansa maata. Pää pidetään puuwillakankaasta tahi liinawaatteesta tehdyllä lakilla lapsen huoneessa ollen, ulkoilmassa willaisella. Lakkeja kuin muitaki waatteita pitää olla usiampia, sillä lapset hikoilewat runsaasti ja paaduttawat wäleen yhdet; waan aina tulee katsoa, että niin lakit kuin muu muutettawa puku on kuiwa ja lämmin. Wanhemmaksi tullen laitetaan lapselle kolttu, joka waan ei estä jäsenten wapaa liikuntoa; jalkoja warustellaan pehmeillä, wäljillä kengillä eli pieksuilla nahasta. Kun pää alkaa hiuksiltaki peittyä, niin lakkia ei enempi tarwita, jos ei ulkona käyttäissä, jossa kylmän waroksi lämmin lakki pidetään, waan päiwänpaisteessa ja lämpimässä ilmassa kewyt olkinen tahi muu=aineinen lakki. Hiuksia ei leikata lyhemmäksi, kuin kaksi tuumaa hiusmarrosta, kaula pidetään paljasna, paitsi kylmällä, sumuisella säällä.

Lapsihuoneen tulee olla awaran, kuiwan ja kohtuullisesti lämpimän. Wastasyntyneelle on lämmin kyllä tarpeellinen, waan sitte lapsen paremmin ilmaa kärsimään totuttua, wähetään lämmintä, siksi ettei juuri palele'kaan. Kaikkea ruihua, ryskettä ja hälinää wältetään, mikä mahdollinen, ettei lapsi unissa taikka ilmanki säikähtäisi. Joka päiwä laastaan ja tuuleutetaan huone, joksi ajaksi lapsi muutetaan toiseen. Joka päiwä pitää myös lapsi kannettaa wähä aika olemaan, talwella raittiimmassa huoneessa, kesällä ulko=ilmassa, ei kuitenkaan hiostuneena eli muuten lämpimämpänä. Tällä tawalla harjautuu lapsi ulkoiseenki ilmaan ja on sitte ikänsä raitis, wirkiä ja kasautunut kowempiaki säiden muutoksia kärsimään.

Puhtaus, pesot ja kylwyt owat juuri wälttämättömiä tarpeita lapselle. Ne parahite estäwät rohtumisia ja muita waiwoja lapselta. Lapsi puetetaan joka päiwä puhtaasen, lämpimään paitaan ja muitaki waatteita muutetaan aina kuten hiestywät, kostuwat eli hierouwat. Haalistuneessa wirta=, joki= tahi sade'wedessä pestään lapsi niin usein kuin hiereleikse, waan ei hiostuneena. Soweliain pesoaika on aamuisilla. Pestessä pyhitään ruumista saksansienillä ja katsotaan, ettei napaside petä. Aikaa woittain totutetaan lasta kylmemmille pesoille, waikk'ei ole'kan ylenkauwan kertaansa wedessä pitämistä. Kylmä wesi oikein käytetty, wahwistaa ruumiin. Ainaki pitäisi lasta kolmen wuoden wanhaksi niin kaksi kertaa wiikossa pestä ja siitä kerran. Kiwulaisille lapsille pitää wesi alusta lämpimämmäksi tehdä. Pesosta otettua lapsi kuiwataan joutumiseen, ruumista hiwutetaan kuiwalla liinalla lämpimäksi, lapsi puetetaan ja pannaan maata, jos ei jo ole sitänä wanhempi.

Rawinnosta.

Kahdeksan tiiman paikoilla synty=ajan jälkiin pitää lapsi äitin rinnalle pantaa, olkaan jos ei maitoa. Toisinaan maito ei ilmau kun kolmannella päiwällä, eikä kaikitse wielä silloinkaan. Kuitenki pitää lapsi rinnalle pantaa, sillä sen tyhjäksi imentä jouduttaa maidontuloa ja wenyttää nännit ulommaksi, ja lapsella itsellä on imentä luonnollinen, mielentehty työ, jos mitään ei saa'kaan. Maidon wielä puuttuessa annetaan lapsen rawinnoksi wälimmiten teelusikallinen äskenlypsettyä maitoa seotettuna kolmella teelusikalla wettä eli enemmälläki, maidon wäkewän ollessa, ja wähällä sokurilla. Taikka rawitaan lapsi wetisellä kauraliemellä maidon sijasta. Syntyjäljen hitaammin lähtiessä lisätään wähäisen sokuria, jota äitiä imewä lapsi ei kuitenkaan kaipaa, sillä äitin maito kyllä watsanki tarpeeksi purkaa. Pahoin ja älyttömästi tehty on lapselle heti synnyttyä wahwempia ruokia antaa, niink. welliä, raawaan maitoa ja muita semmoisia, jotka sekä paikalla että wastaiseksi saattawat kipuja. Wasta myöhemmin, ensimäisten hammasten ilmaannuttua ja watsan paremmin wahwistuttua, saa lapsi niitäki nautita.

Ensimäisinä päiwinä sopii imettää lasta aikaa ja tarwetta myöten, mutta noin kolmen wiikon wanhasta alkain ei usiammin, kun joka neljännellä tiimalla päiwäs=aikana, öillä ei ollenkaan. Sillä että lapsi heti totutetaan määrätyille ruokahetkille wältetään paljo wastaisia huolia ja waiwoja kaswattamisessa. Myös lapsella itsellä on se niin terweellisempi. Ja ei wainenkaan pidä lasta joka itkulta imettää tahi ruokkia; pankaa se tarkoin mieleenne wanhemmat! Se ei aina itke näljästä, waan muistaki syistä ja tarpeista, jotka pitää tutkittaa ja autettaa. Jos esimerk. lapsi itkisi watsankiwusta, johonka jo useinki ylenpaltinen rawinto on syynä, ja häntä siitä uudella imettämällä tahi muulla ruokkimalla wiihdytettäisi, niin hänen waiwansa sen kautta ainoastansa suurennettaisi. Eikä myös pidä äitin heti syötyänsä lasta imettää; hywä jos wasta kahden eli kolmen tiiman päästä syömisen jälkeen, eikä milloinkaan wihaisella, suuttuneella taikka muulla tawalla liikutetulla mielellä rintaa lapselle tarjota, sillä senlaisista mielenliikunnoista maito tekeytyy myrkyksi; pankaapa seki äitit muistoonne.

Pieni wastasyntynyt lapsi elää terweempänä wähemmästä rawinnosta, kun paljosta, joka sille waan tuottaa okse'wikoja, watsawihleitä, sampaita ja muita. Kaikki nämät pahat wältetään usiasti ja paraite sillä, että lapselle waan joka neljännen tiiman päästä annetaan rawintoa. Ylenrawittua lasta usiasti rupee oksettamaan, joka silloin onki hyödyllinen, eikä estettäwä, josta lapsi waan saisi pahempia ja waarallisempia kohtauksia. Nukkuneena lasta ei pidä kauwemmin rinnalla pitää.

Kuudennella, seitsemännellä tahi kahdeksannella kuulla syntymästään on lapsi muuhun ruokaan totutettawa ja rinnalta wierotettawa, wähitellen, ei yhtäkkiä, joka woisi lasta terweytensä puolesta wahingoittaa. Luonnollisin ja paras asia on, äitin itse lapsensa imettää; ellei taida, toimitettakoon lapselle wieras imettäjä, joka on nuori, terwe, siwiäluontoinen ja itse samoina aikoina, kun lapsen äitiki, synnyttänyt. Senlaista ei löytyessä tulee lapsi seuraawalla tawalla elätettäwäksi. Ensimäisinä päiwinä seotetaan yksi osa wastapoikineen lehmän maitoa ja neljä eli wiisi osaa wettä ynnä wähä sokuria lapsen elätteeksi. Toisella wiikolla otetaan jo wähemmin wettä maidon suhteen ja sitte ainaki wähemmin, jotta muutaman wiikon päästä tulee puoliksi kumpaaki seotettawaksi. Ensimäisten hammasten ilmi tultua ruwetaan seuraawalla tawalla tehtyä welliä lapselle wälimmiten antamaan. Kahdesta osasta nisuisista ja yhdestä osasta rukiisista jauhoista leiwotaan leipää, jota kuiwataan ilman eli tuulen käywässä paikassa. Tätä happametointa leipää hienonnetaan sitte jauhoiksi ja seotetaan wedellä puuroksi, jota sopii kylmässä paikassa usiampiaki päiwiä walmisna pitää. Waan joka kerralla lasta syöttäissä otetaan siitä, minkä näkee tarwitsewan, ja seotetaan äskenlypsetyllä maidolla weteläksi, hienoksi, kokkareista puhtaaksi welliksi. Enemmän, kun kerralla tarwitsee, ei pidä welliksi seottaa, sillä se waan happaneisi ja pilaisi lapsen watsan. Samasta syystä tulee katsoa, ettei maito ole hapanta; joka waan taitaa, lypsäköön uutta joka kerraksi. Ei haittaa jos wähä sokuriaki welliin seotetaan, ei kuitenkaan liiemmäksi. Sillä tawalla saadusta wellistä annetaan lapselle alussa joka neljännellä tiimalla kymmenkunta teelusikallista itsekullaki kerralla, waan sitte lapsen paremmin wahwistuen enetään wellin antia, jonka ohessa toisinaan annetaan jo ennennimitettyä wesi= ja maitosekoa, kolmanneksi osaksi maitoa weden suhten, ei wielänä wahwempata. Myös ruwetaan lasta wähitellen ruokkimaan maidolla tahi laihalla, raswattomalla lihawellillä, ei kuitenkaan suolaisella eli ryytisekaisella. Taikka lihaliemen sijasta annetaan wellilientä munaruskialla seotettuna, ja aikalomasta muitaki ruokia, esimerk. olu'juustoa, wahwempaa lihawelliä, seottamatointa rieskamaitoa. Waan aina tulee muistaa, että lapsenki ruuassa kohtuus on paras; ei milloinkaan sitä pidä pakottaa syömään.

Edellä nimitetystä wellileiwästä nimitämmä wielä, että kun nisuisia jauhoja ei olle, sopii sitä samalla tawalla ohraisista ja rukiisista jauhoista sekaisin tehdä. Taitais waan näyttää monellenki joutawaksi ja turhaksi koko waiwa leiwänteosta, kun leipää sitte jälleen pitää jauhoiksi hienota ja welliksi tehdä; niin ei kuitenkaan ole asian kohta. Leipomatoin ja nousuttamatoin wilja, jos kohta hienoksiki jauhettu ja welliksi tehty, saattaa lapselle watsawäänteitä, happamen, sampaita, kinan, matoja, riisin, näiwettäjän ja muita pahojaki wikoja. Jos lieneeki monta lasta menestynyt ja kaswanut tawallisellaki jauhowellillä, niin sitä siitä ei kuitenkaan pidä soweliaaksi päättää. Miksi ei woisi wahwempiluontoinen lapsi toisinaan senlaistaki rawintoa kestää? Waan jos kestääki yksi, kaksi eli kymmenenki, niin lankeawat sitä wastoin sataluwut sopimattomasta rawinnosta ennen aikaansa maan poween, sillä kaikilla ei ole'kaan yhtä wahwa ja kestäwä luonto.

Sitte kun hampaamisen jälkeen muutaki kewiämpää ruokaa lapselle annetaan, tulee waan waroa, ettei sitä purettamalla (puruilla) ruokita, joka tapa sekä ilman on ilkiä että lapsen terweydellenki sopimaton. Eikä pidä minkään ruuan olla ylen kylmän tahi lämpimän; kumpiki pilaisi lapsen watsan.

Sarwesta tahi muusta tapanännistä imettäminen on peräti sopimaton ja hyljättäwä tapa. Siitä lapsi usein saapi happamen, suurupia ja muita jo ennen nimitettyjä wikoja. Paras on pienoisillenki lapsille ruokansa lusikasta antaa, jos äitiänsä eiwät ime.

Liikunnosta ja lewosta.

Lapsi saakoon aina mieltänsä myöten liikuksella, kuin waan silmällä pidetään, ettei mitään wahinkoa tapahdu. Kahdeksan kuukauden wanhasta annettakoon waippa alla lattialla istuksella ja konttaella, kuinka parahite woipi ja kykenee. Waan sopimaton on, häntä ennen aikaansa käymään taiwutella, josta waan jalat wääristywät. Mitättömiä ja wahingollisiaki kaluja talossa owat siis kaikki reikätuolit, taluwyöt ja muut sitä lajia. Kauniilla säällä annettakoon lapsen ulko=ilmassa oleksella ja itse kykenemättä kannettakoon sinne. Sopimaton on kuitenki ylen kauwan kerrallansa häntä siellä pitää.

Mitä nuorempi lapsi, sitä suurempi unen tarwe. Lapsen unta ei millään pidä häirittää, waan ei nukkumaankaan ylimäärin pakottaa kowalla kiikuttamalla (soudulla, heijaamisella, kätkyttämisellä) taikka unettawaisilla rohdoilla eli seljoilla ja muilla lääkkeillä, jonkalaisia owat walmusiirappi, sensetulsi, (essentia dulcis), wäkewänhajuiset kukat, palowiina, olut ja muut senlaiset. Yhtä waarallinen on pään kynsimisellä ja kutkuttamalla lasta unettaa. Kaikista niistä tulee lapselle wastaisia kiwulaisuuksia, esimerk. halwuu, puistutuswikoja, kaaduttaja ja muita. Sensetulsi ja opiowiinat, unettawaisina lääkkeinä lapselle tyrkytettynä, jo owat lukemattomia ennen aikaansa multaan wieneet.

Terwe, rawittu, kuiwa ja lämmin lapsi kyllä ilman kaikkia niitäki tarpeensa nukkuu, jos semminki ei ahtailla, piukoilla kapaloilla waiwata. Mutta jos olisi tawallisella nukku=ajallaan lewoton, pitää se riisuttaa ja tarkoin katseltaa, olisiko mitään pistäwätä eli muuten waiwaawata, neuloja, tikkuja, pieniä eläwiä ja muita senlaisia unen esteenä. Samalla tarkuudella waarin=pidetään, ettei umpi, wihleet, nälkä, märkä, wilu, lämmin, hierelmät ja muut senlaiset rasita lasta. Lääkkeitä waankaan ei pidä joka itkulla antaa, sillä niillä lapsen terweys usein peräti turmeltaisi, ettei enää olisikaan lääkkeistä apua. Ynnä mitä jo nimitettiin, taitaa lapsen lewottomuus helposti tulla itse ruuastaki, sen sopimattomuudesta eli ylenpaltisuudesta, joka myös on mielessä pidettäwä ja autettawa. Rawinneena lapsi nukutetaan ei seljälleen, waan kyljelleen, lewottomana toiselle kyljelle käännettäwä. Eriwuode lapselle, semminki yötisaikana, on jo senki wuoksi parempi, ettei tukehtuisi eli likistyisi. Ylen lämpimät peitteet owat terweydelle wahingolliset, pää ja kaswot eiwät tarwitse eikä pidä ollenkaan peitettä. Paras on totuttaa lapsi kiikuttamatta nukkumaan. Kowa liikutus kätkyessä tahi käsissäki on sopimaton ja wastarawinneelle waarallinen. Wuodetta ei pidä laittaa walkian, owen tahi akkunan ohille, jossa uho olisi wahingollinen terweydelle ja päiwän taikka tulen walo tekisiwät sitä alti katselewan lapsen kierosilmäksi. Jos soweliaammalle paikalle wuoteen sijaa ei saataisi, niin pantakoon edes jotai estettä waloa eli uhoa wasten.

Wioista ja taudeista.

Lapsi ymmärtäwäisellä hoidolla tawallisesti kaswaa ja pysyy terweenä. Muutamat erinäiset wammat taitawat kuitenki kohdata häntä ja waatia erityistä huolenpitoa. Senlaisia wammoja ja wikoja owat:

1:ksi Sierottuminen (ihoaminen, heltyminen, werestäminen, poimuaminen) tulee useemmiten huolimattomasta korjuusta ja autetaan wiriällä pesolla kylmässä wedessä, hienoin nisu= tahi potakkajauhoin eli nihdin päälle pirostelemisella.

2:ksi Napawiat eli haawat witkaan paratessaan antawat alun werestämiselle, ajetukselle tahi liikalihalle. Werestämistä wasten pidetään nawalla rieputilkoja kasteltuna weteen, johon on sulattu wähä walkiaa wihtrilliä (puolansuolaa) tahi alunaa; ajettumista wasten liewittäwää woidetta; liikalihalle ripistellään poltettua alunaa (alunan tuhkaa) ja sen jälkeen äskennimitettyä woidetta.

3:ksi Nikka, oksettaja, watsan wääntäjä, kowa ja pehmiä watsa, pöhö, tulewat tawallisesti sopimattomasta eli ylellisestä rawinnosta ja autetaan sillä, että lapselle annetaan soweliasta ruokaa ja niukemmältä, eikä usiammin kun joka 4:nellä tiimalla. Ellei siitä yksin tule apua, niin annetaan weitsen kärjellinen magnesiaa teelusikallisessa wettä illoin aamuin ja watsan turpuudessa koetetaan lawemankia.

4:ksi Sammas eli sampaat (trusku, suuwalkia) tutaan walkioista pisamista, pilkuista ja rehneistä suussa, watsan pureista ja wetelästä wiheriännäköisestä jäljestä; tulee yksistä syistä kun edellisetki 3:ksi mainitut wiat, niink. happamista welleistä, sarwella, natulla eli tilalla syöttämisestä taikka sopimattomista ulostawista aineista. Jos nämät syyt estetään waikuttamasta, paranee usein tautiki, tahi annetaan magnesiaa, kun äsken nimitetyissä wioissa, ja suun sisusta woidellaan puuraksiwedellä (Borax).

5:ksi Lewottomuus, unettomuus, ei ole mikään itsenäinen wika, waan seuraa jota kuta waikuttawaista syytä, joka on etsittäwä ja autettawa.

6:ksi Silmäkipiät tulewat usein kowasta päiwän tahi walkian walosta. Silmät punastuwat, ajettuwat, kuumiwat ja märkiwät. Parantamista warten pitää walo huoneesta wähettää, huonet pidettää raittiina, kylmänwoittawana, märjät eli räämeet silmistä pestään haalialla wedellä, jonka jälkeen äiti kielellänsä nuolaisee luomia siksi että aukenewat ja tirahuttaa nisästänsä illoin aamuin wähän maitoa nenäpuolimaiseen silmänurkkaan.

7:ksi Hammaskiwut. Ensimäiset hampaat ilmauwat usein lapsen kuolastamisella, kuumuudella, lewottomuudella, pehmeellä, unettomuudella, wawahtelemilla ja muulla semmoisella. Näissä kiwuissa on luonto oma auttajansa, kun waan lapsi muuten pidetään korjuussa, huone raittiina ja puhtaana, ja lapselle juotetaan sokurilla seotettua maitoheraa. Hywä on myös aikaisin taiwuttaa ijenystä kihuuttamista wasten joko sormella niitä siwuellen eli sillä että lapsen annetaan pureksella jotai ei aiwan kowaa ainetta, niink. leiwän kannikkaa, lihakamaraa eli muuta senlaista. Mutta jos ikenet owat kowin punastuneet, kuumat ja ajettuneet, pitää tulewan hampaan kohti ijenliha jotaki syvältä ristin leikattaman. Wawahtelemissa eli puistelmissa owat haalianlämpimät ammekylwyt ja lawemangit tarpeellisia.

8:ksi Wäwähtelemiset, puistelia, kouristaja meneskelewäisyys, saawat monestaki syystä alkunsa, niink. hammaskiwuista, maidosta, säikähtämisistä, äitin eli imettäjän äkillisistä wimmoista eli mielenliikutuksista, sopimattomista ruuista ja muistaki. Jos apua ei ole haalianlämpimistä wesisaunoista eli ammekylwyistä, lawemangeista ja erinäisten syiden estämisestä wastaki waikuttamasta, niin pitää lääkäriä neuwoteltaa.

9:ksi Maitokerni. Runsaammasti rawittuin imewäisten lasten rohtuu toisinaan kaswot keltakuorisilla pienillä pisamilla. Ne katoawat tawallisesti lapsen rinnalta wierotettua. Sitä ennen tulee lasta ja sen kaswoja usein pestä haalialla, puhtaalla, joki= taikka sadewedellä, taikka kauraliemellä kaswoja ja rohtumaa. Kowemmissa tiloissa woidellaan pisamia suolaamattomalla woilla ja liotetaan sitte lämpimällä wedellä, jotta heltiwät, jonka jälkeen lapsi kerran päiwässä pestään haalianlämpimässä wedessä, johon on edellä sulattu luoti apoteikistä saatawaa rikkimaksaa (Hepar Sulphuris) ja 4 luotia suolaa. Olutjästi on myös hywä woide maitokerniä wasten. Ruwet woidellaan sillä 3 kertaa päiwässä ja lapsi pestään äskenmainitulla tawalla. Jästin kaipuussa otettakoon pehmiätä saipuaa eli soopaa. Lempikukista (Viola tricolor) keitettyä lientä kiitetään myös hywäksi sillä rupia woidella ja maidon seassa sisäänki antaa.

10:ksi Eltta eli wilustaja kohtaa tawallisesti lapsia, jotka asuwat ahtaissa, hikoisissa, alhaisille paikoille raketuissa huoneissa, taikka joita pidetään huonossa, siiwottomassa korjuussa. Näiden syiden, jos mahdollinen, häwitettyä ja lääkärin kaipuussa, annetaan wäli=ajalla lapselle oksetinta ja purku=aineita, jonka jälkeen, sitten kun kieli on puhtaampi, 9 wuorokautta perätysten watsaa ja sen alapuolta woidellaan elttawoiteella illoin aamuin, talwisaikana walkian edessä, jonka ohessa ulostawia aineita joka toinen päiwä annetaan. Joka woitelemisen jälkeen sidotaan willainen wyö kolmin kerroin watsan ympäri ja paitaa ei muuteta koko ajalla. Muutamat lapset näyttäwät liiatenki hampaamisen ajalla lihawiksi ja liikawerewiksi. Niille tulee ennen elttalääketten wiljelemistä panna 3, 4 tahi 5 iilimatoa niskaan hiusrajan paikoille, joka estää kowemmat taudit lasta kohtaamasta.

Jos tällä lapsi ei paranisi, annetaan oksettimen ja purku=ainetten perästä raparperiwiinaa seotettuna muutamilla tipoilla walkoista hofmannin wiinaa wäliajoilla kerran tahi kahdesti päiwässä ja sitä paitsi lihalientä taikka munan ruskiaa ja walkiaa, seotettuna kanelilla ja sokurilla, kahdesti päiwässä.

Watsan pöhöttymisessä, joka toisinaan eltan jälkeen ilmautuu, on mainittu elttawoide awullinen.

11:ksi Riisi, Englannin tauti, kuiwatauti. Sen tuntomerkit owat kalwiat kaswot, laihtuminen lapsen runsaastiki syödessä, mahan pullistuminen, toisin ajoin löysä, wetelä watsa, woimattomuus, hermottomuus, jäsenpaikkain ajettuminen, iso pää, koukku selkä, teräwä rinta. Tawallisesti owat huono, puuttuwainen korjuu, saastainen ilma, ruokottomuus ja kehno, sopimaton rawinto tämän taudin syynä. Tähän wikaan kysytään usiammiten akkain neuwoja, jotka woiteillansa ja rohdoillansa eiwät hyödytä wähääkään, waan enemmin wahingoitsewat. Wasta wihdoin taudin oikein juurruttua ja woimaan päästyä etsitään lääkäriltä apua, koska jo pian kaikki awut owat tyhjät ja woimattomat. Wiheliäisyys, kyhyrä, kässä eli kupulaselkäisyys, kykenemättömyys ja näiwehtyminen seuraawat, josta lopulta moniwuotisten kipuin ja kärsimisten jälkeen kuolema tulee wälttämättömästi. Sen tähden pitäisi heti kohta taudin alussa lääkäriltä neuwoa etsiä ja sitä wielä odottaessa laittaa lapselle parempaa ruokaa, lihalientä maidolla seotettuna taikka munaruskoa weden ja maidon kanssa joka 4:nellä tiimalla, waan harwoin ja wähä, taikka ei ollenkaan, jauho= ja leipäruokaa, jotka riisitaudissa owat sopimattomia. Samoin pestään lasta usein kylmässä suolawedessä, selkäpiitä woidellaan palowiinalla paljaaltansa taikka terpentiinillä seotettuna, ruumista hierotaan kuiwalla willaisella waatteella, lapsi pidetään hywin puhtaana ja käytetään ulko=ilmassa, jossa hänen lämpiminä kesäisinä aikoina annetaan kuiwassa hiekassa eli sannassa mieltänsä myöten rypeillä. Lääkitykseksi annetaan apoteikistä saatawaa kalanmaksaraswaa teelusikallinen illoin aamuin usiampina kuukausina perätysten. Jos imettäjä on kiwulainen, pitää toinen terwe ja raitis imettäjä laitettaman, tahi ruokitaan lasta ilman rintamaidotta.

12:ksi Kuppa, ransuusi, pahatauti tulee lapselle joko wanhemmalta perittynä, taikka imettäjältä, purettajalta tahi muulla saastumalla. Sentähden pitää waroa, ettei pahatautisia, epäiltäwiä waimonpuolia päästetä lasta imettämään tahi purettamaan. Tauti sillä tawalla lapseen tullen rikkoo esinnä suun; huuliin ja suuhun sisälle ilmautuu pieniä, näöltään wähäpätöisiä rakkoja, jotka kuitenki rutosti syöpywät sekä lewiämmiksi että sywiksi haawoiksi waalewalla eli kellahtawalla pohjalla ja punaisilla, hellillä wierillä. Wähitellen tulee uusia haawoja ensin lähimmäisiin paikkoihin ja myöhemmin kaukaisempiinki erinomattain peräwieriin ja häpytienoihin. Jos lapsi synnyttäessä äitistä saastuu, saa se pian senlaisia haawoja muuallenki ruumiisen, kipiät, rokottuneet, wuotawat luomet j.n.e. Kumpaisessaki tapauksessa, joko synnyttäessä tahi sittemmin saastunut, tulee lapsi lewottomaksi, unettomaksi, kiwulaiseksi ja näiwettywäiseksi.

Tämä tauti, jonka pahat seuruut owat äärettömät ja joka kerran taloon tullunna saattaa lukemattomat waiwat, huolet ja häpiät ynnä alinomaisen pahan luulon, pitää niin aikaisin kuin mahdollinen ymmärtäwälle lääkärille ilmotettaa ja ainoaisti häneltä, ei muilta tietäjiltä, parannettaa. Jos wainen luultawasti lapsi tahi sen imettäjä on saastutettu, pitää wiiwyttelemättä lääkärin katselo paikalle toimitettaa.

13:ksi Suumärkö, suuwieras tutaan pahoinhaisewista märättäwistä haawoista suupielissä, huulten ja poskien sisäpuolella eli ikenissä ja toisinaan leukaluissaki. Tämä tauti, joka ennenpitkää saattaa palkitsemattomat wahingot, tulee wälistä ilman sanottawia oireita, wälistä on lapsi edellä lewotoin, kuumalta ja wetelältä waiwattu, wälistä kieli ja suu liittaiset, watsa kowa. Lääkäriä odottaessa, jonka halttuun tämä tauti wiipymättä pitää annettaa, saapi lapselle antaa pehmittäwäisiä aineita niink. raparperiwiinaa, wähemmin mutta parempaa rawintoa, tehdä ilma huoneessa raittiiksi ja pitää lapsi ja haawapaikat hywin puhtaana. Ilman sitä pidetään haawoilla muurutia, juurikkaa (sinikkaa) tahi potakkaa hienoksi kaawittuna ja 2:desti eli 3:masti päiwässä uudistettuna.

14:ksi Ulkonaiset wiat ja wirheet lapsi=iällä owat monenlaiset ja monta niistä waatii lääkärin hoitoa niink. rainot (luunmurrot, taittumiset), nyrjähtymiset, hiweltymiset, wäärät jalat, suljetut luonnolliset reikäpaikat, pahat, rumentawaiset luomet (syntymerkit), rewenneet ja muut wirheet. Nawanpuhkeamia taitaan toki lääkärinkin awutta auttaa, jos lyjypalanen taotaan kuperaksi ja, kuperan puolen napaa wasten pantua, sidotaan kiinni napasiteellä, jonka putoamista kahdella yli olkapäiden kulkewalla nauhalla eli wiilekkeellä estetään. Taikka laitetaan lankakerä napaa painamaan ja pysytetään sekä sidelaastarilla että napasiteellä. Side pitäisi likaiseksi tultua uudistettaa eikä ennen heitettää, kuin puhkeama on parannut.

Luomia eli syntymerkkiä saadaan toisinaan sillä katoamaan, että niitä haudotaan wäkewällä etikalla.

Ensimäisenä wuonna tulee lapseen warjelusrokkoa panna, ison rokon kulkiessa, milloin hywänsä, waan muuten ei ennen kun lapsi on pääsnyt 3:men tahi 4:jän kuukauden wanhaksi.