KEVÄÄN MANAUS.
Reading edition
Kevät toipuen kolkuttaa jo portille röyhkeänä. Sitä sisään ei laskea saa! Kevät saavu ei ystävänä.
Se ääneensä riemuitsee, kun sisälle päässyt on kerran, ja sylissään viettelee minut, ruumiini ylvään herran.
Kevät täällä jos vallan saa, minut haudata maahan saatte, — ja vasta kun jäätyy maa, taas haudasta vapahtakaatte.