HEIKKO SOTURI.
Reading edition
Hän jätti kalliin kotimaan, niin uhmas sydäntään, ja riensi kauas maailmaan vain miekka kädessään.
Sai temmelteessä taistelun jo voiton onnekkaan, — kun näki laihon kaadetun niin itki katkeraan.
Pois raivas tieltä ystävän, ken näki kyynelet. Yön tuskan jälkeen polki hän taas surman askelet.
Sai töistään nimen peljätyn ja sotakunnian; vaan kaipas silmää lemmityn ja kättä kantajan.
Kun kuoli, vietiin kammioon hän tykinjyskehin, vaikk' itkuvirsin kalmistoon ois saatu kauniimmin.