KALEERIORJA.
Reading edition
Sata vuotta varmaan olen airoani temponut, ja päiväkin on iäisyys. Joka ilta olen valtamerta rukoillut: lyö, sulje laiva syleilyys!
Meren pohjahietikolla laivat lukemattomat jo levon ovat löytäneet, mutta meitä vesivuoret yllään kantavat, ja lukkoon käyvät syvänteet.
Petolauma läähättäen kahleissansa kiemurtaa; pedot julmemmat on irrallaan — ruoskansiima silmilleni viuhuin lankeaa — ja joka isku muistetaan!
Tunnenhan jo miten alla kansilaudat lahoaa, kun suolalaineet yli lyö; näänhän kuinka nilkassani vanne punertaa: sen sydäntä jo ruoste syö.
Herra taivaan auringon tai herra maan ja helvetin: taas tahdon jäädä elämään! Sata piinavuotta kestän kyllä vieläkin, vain että kerran aamun nään.