EERIK-KUNINKAAN LAULU
Reading edition
Yön prinssi ystäväs Eerik on, öin vainoo veriset veljet, on rintansa synkkä ja rauhaton, sitä kietoo kirot ja eljet.
Hänen poveas vasten painaltaa suo, Kaarin, päänsä kuuma: hänen henkensä kahleet kirpoaa ja hullun järkensä huuma.
Sun ystäväs Eerik on lohduton, pahat aaveet väijyy teitään, niin monta hän surmaan syössyt on, ei säälinyt kyyneleitään.
Nyt kytkeä tahtoo he kuninkaan, ei valtikkaansa he siedä, mut ethän, Kaarin, annakaan sa untesi prinssiä viedä?
Ja aatelisherrat kapinoi, ei kuule ne kuningastaan ja huovit ja tallirengit, oi, ne nousevat herraansa vastaan.
Ja Kaarinan riistäis he rinnaltaan ja mielipuoleks sanoo he kuulun Eerik-kuninkaan ja vertansa kansa janoo.
Hän, Kaarin, Kaarin, sun rinnoillas kovin kaunista nähnyt on unta: nyt tyrmässä kohta on kuningas ja viety on valtakunta.