SALON TYTTÖ KAUPUNGISSA.
Reading edition
Oi, ihmiset, ihmiset, ilmaiskaa, miks minut on tänne tuotu! Ja miksi on vihreä laaksomaa niin kauvaksi jättää suotu? Miks täytyvi kaihota ruikuttain, salon tuntea sulot vain kaihossain?
Mun mieleni halajavi hiljaista sulosoppea rannalla lammen. Kera kultani mielisin kuunnella käen kukkua latvassa tammen. Mut vallassa maailman myrskyjen mä itken ja orpona tuskailen.
Mun mieleni halajavi liidellä yli lehtojen, laihojen, vetten, ja katsoa päivyen säihkyssä yli maitten ja manteretten. Mut miero mun siipeni poikki lyö, ja toivoni päivyen peittää yö.
Mun mieleni halajavi hengittää salon rauhaa suurta ja syvää. Se halajavi elää elämää ikikaunista, totta ja hyvää. Mut kätkössä kalliomuurien jääharkoksi jäätyvi sydämen.
Mun mieleni halajavi vihantaa ja vehmasta onnen oksaa. Mut muitten on metsä ja muitten maa, vain muureja silmäni hoksaa. Jos jossakin lehväkin liplattais, miten täällä sen taittaa uskaltais!
Kai ovatkin toivoni turhia, kai suotta on mieleni paha. Salcunelmani kai ovat houreita ja totta vain touhu ja raha. Mut ihana on sentään salomaa, ja sinne mun mieleni halajaa!