IX.
Reading edition
Kulerwa Kalewan poika Läxi soitolla sotaani, Ilon lyen muilen mailen Kulleroijen Karjalaani; Sanoi Isälle sanoman: Hywästi hywä Isäni! Isäini elättäjäini, Itket kös sinä minua? Koskas tiijät kuolleeini, Meren jälle jääneheini? Kansasta katonneeini Wäeistä wähenneeini? "En minä sinua itke Poika toinen tehtäneeni, Wielä markoa parempi Taaleria taitawampi!"
Äitiseini kultaiseni! Minun kaunis kantajaini, Isäini imettäjäini Etkös Sä minua itke? Koskas tiijät kuolleeini Meren jäälle jäänneeini, Kansasta katoneeini Wäeistä wäheneeni?
Älkös surko mun sukuni Hellitelkö heimoeini, Jos mina kulollen kuollen Meren jäällä jähmettynnä! Jos minä kulollen kuollen Meren jäällä jähmettynnä, Sitä surkokoon sukuni Hellitelköön heimoweini! "Poikoseini kultaseini Etkös tunne Äitin iääni, Äitin sytäntä sylite? Niin minä sinua itkän Niin pa parun Poikostaini, Ett' Lumet näisit niljenexi, Ja ne niljet sulix' maixi, Sulat muaat wihoittamaani."