I.

Woi minun Poloinen Poika, Kuin mä jouwun juomarixi! Ratkesin kylän ratixi, Joka pullon puistajaxi Joka kannun kuaatajaxi, Pikarin pikistääxi. Oppo meite Oimo-weljet Me olemme Oimon weljet, Me juome joka kapakkan Joka kannun kallistamme, Joka pullon pullistamme. Suaamme kuhmun kulmileini; Sinimarja silmilleini.

Sanottiinpa, soimattiinpa: Syömärixi, Juomarixi, Syönehen kylän Sikoja Tallukkoita rappaneini. Syökön Susi kylän Sikoja, Tallukkaita tappakooni!

Akat suaatanat sanoowat Ämmät äykywät ahärttää, Josma ruttona olisin Ampuisin akat kylässä, Koukuleuwat kopristaisin. Ei huoli Hotarin poika, Hotarill' on huonot housut; Ei pie Piijoista lukua Eikä huoli huntupäisiä. Empehä suruinen lienek' Enkä elä huolen kansa; Wieläkö wiinoa wiruupi? Putelista purputonta Läkkäristä lerkutinta? Josmä piääsis kellarihin Olu tynnerin tykööni, Wiina purakkon puhelle, Niin ma laulais kaiken päivän, Kaiken yötä huikkajaisin.

Elä miestä jouten juota Laita miestä laulamaani! Laulan minä pitkän wirren Pitämmän kuin seinän hirren, Owen suusta, penkin piäästä, Wieänma wirtta kuin wetosta Suusta kuin sulan kynästä Piäästä kuin päiwänkakkarasta.

Nytma rupian Runoixi Lähen Lämmen laulajaxi, Laulaisimma taitasimma Kuin olutta tuotaisini, Kuin ei tuotane olutta Kiäären wirttäini kerällä, Sykkyrälle syylättelen. Laulamma minä kotona Waan ei julkia kylässä, Kylän Naiset nauranoowat Piijat pilkana pitäwät. Kuin ma laulan woijessaani Ehkä toisten en woijek'kaan Kuin elin Isen ijällä Äitin warrelle wajenen, Yhkeini ylesi nousen Kätte piexen pehusta, Waiwottelle wuotialta.

Kuinma rupian Runoixi Lähen Lämmen laulajaxi, Laulan tyynin Tyttärille Isännällä Ilves turkin, Emännällä werkawiitan Pojalle punaiset pöxyt, Renkille Repon kypärä. Laulan ma helon-keloja Kuin Emänät noita toisi, Isänät Sian lihoja Pojat tuoreita kaloja, Piijat olta kellarista. Miss' isänät? Kuss' emänät? Kuss' on kellarin awaimmet? Niin mä tansin tanhualle Keikun kellarin perässä, Waan ei jaxa jalka nousta Perä penkistä ylete.

II.

Läxin piennä paimenneeni Lassa Lammasten ajooni, Isän polwen korkinaissa Äijin wärttänän pituissa. Panin kullat kulmilleini Sinilaukan silmilleini, Piäähäini hopian lankan. Tuli waras warwikkosta Mies wihanen wiswikkosta, Otti kullat kulmiltaini Sinilankan silmiltäni, Piäästäni hopian lankan. Minä itkiini kotihin, Iso kahto ikkunasta; "Älä itke piikueini! Tule aittahan alasti, Siel' on kirstu kirstun piäällä, Siel' on arkku arkun piäällä, Pane piäälläisi parasta! Nuo Sulhot sua kysyypi: Kännen Tyttö? Kännen Neito? Kännen Morsio mokoma? Jospa me mokoman saisi! Kuin sä kävi kanta wälkk, Kuin sä seiso seinä paisto, Kuin sä istu muaa iloizi."