← Table of contents
Pieniä Runoja Suomen Pojille Ratoxi

XI.

Reading edition

Karhun Vakoissa. (Mehtään mentywään).

Tuolla Korpi kuumottaapi Salo siintäpi Sininen, Tuonek mieleni tekööpi Aiwoni ajatteloopi, Muihen miesten mehtimaille Uroisten eri-saloillen.

Neizyt Muaaria Emoinen Puhas Muori muuollinen, Entinen Elo-Emäntä! Lyöten lykky wuaatehisi, Anti paitoisi paneten Minun pyytöpäiwinäni, Sinun anto aikonaisi. Laske jola juoremaani Wirka wippelehtemaani, Ammatti awittamaani.

Suxeni matoo matona, Koiran' willan kuontalona, Minun saatua saloon, Mehti maillen mentywäini Metän matkalla mustalla Kowan korwen koitellessa. Waan jos mehte merkin antaa Niin sano, Salon Isäntä? Ei ole turkia yhestä Kelposta kahen nahasta. Waan jos Sä satoja annat Tuhansia tuppoeillet, Niin minä werkaani wetelen. Panen Saxa-paltinaisen, Sillat silkillä siwutan Suon sammalet sametill', Veralla wetelät paikat, Kunniaxi kunnon Herran, Etuxi mehän Emänän.

Hiijen akka, hiijen eukko, Hiijen ainua Emäntä! Korjo nyt koiriaisi Raiwa nyt rakkiaisi, Tieltä miehen onnelisen Tieltä Uroin awuri! Laita nyt lakia neuwwo, Koske nyt konia konsti, Jolla miestä mielyttälet! Hiihtemääni hiljalleeni Vetämään weran tielle, Mehte tulkooni awuxi! Emäntä hywä tapainen, Metän Hippa Halliparta! Pistä miekkaisi mereheen Jolla Karhun kuaataiaisin Metän onnen ottelisin, Ilman muihen tietemetä Lapin lasten luulemata!

Annika Tapon Emäntä Naita meiten miehiämme! Uuwista uroitamme, Messä mieli tyttärille Karwa rinnoilla kawota! Kell' on kaswot kaunihimmat Sinisimmät silmän ripset, Kuuliammat kulman karwat Kuin on miehelle minulle? Miehen mänty on metällä Kuunna paistaa kuusen oxat Hopiana honkan oxat Päiwänä Petäjän kälkä; Ohtosen pesän owelle Mehtä haisuupi hawuillen Katajoille katkuaapi. (Kuin on wioittu.) Ohtoseini ainoseini Mesi kämmen kiäärösäini, Emminä sinua pannut Eikä toinen kumpalini! Ite hairait hawoilta Ite wierit wempeleltä, Kuaawuit koiwun konkelolta Lepän lenkolta lipeisit, Puhki kultaisen kupuisi Rikki marjaisen mahaisi; Yöt on syxyiset pimiät Syxyiset hawut liwiet. (Jos piäällen syöstexeen.) Tunke turpaisi kulooni Paina piääsi mättähäsen! Syö se kultainen korenta Lepi kielen kantemeisi! Kätke kynnet karwohoisi Hampahat, ikenihisi! Lyöpä lukko luihen piäälle Haitta hammaisten etehen! Leukoin lewiemätä Hampain hajowamata, Willa suusi! willa on piääsi! Willa on wiisi hammastaisi! — Lyökämme kättä kämmenillä! (Pewon syntyminen.) Tuol' on Ohto tuuwiteltu Kuusen latwan kukan alla, Pienehen petäjän alla Rahin rautaisen nenälle. (Kotiin tuuwessa.) Lähe kulta kulkemaani Hopea waeltamaani! Kultaista kujoa myöten Hopiaista tietä myöten. Waskista wajoa myöten; Wasten warwikko-mäkiä Kohten wuorta korkiata! (Kotiin tullessa.) Pois pojat porstuwista Piijat pihti puolisista, Uron tullessa tupaani Miestän mäntywän sisällen! Tupa on tehty miesten tulla Talli hewoisten asua, Sopiko turpa tupaani Nenä nelis-soppiseen? (Piäätä leikatessa.) Nenän otin Nokolta Nenän nenättömältä; "Mitäs sinä sian panet?" Panen hawun kolmenkannon! Silmän otin Nokolta Silmän silmittömältä; "Mitäs sinä sian panet?" Panen hawun kolmenkannon! Korwan otin Nokolta Korwan korwattomalta; "Mitäs sinä sian panet?" Panen hawun kolmenkannon! (Pääkallon honkaan pannessa.) Nyt on luihen luske, Luihen luske, päihän paukeh, Kowa hammaisten kolina.

Explore with AITake your curiosity a little further.

Reading settings