Yhdestoista kohtaus.

Hovimestari tulee kantaen Colombinan kanssa pöytää.

Narri aikoo poistua.

Colombina lähtee.

HOVIMESTARI. Hei narri, vuota! Minne nyt, seis kohta! NARRI. Vai niin, en niinkään seiso vaan! HOVIMESTARI. Seis mies kun käsken! NARRI. Sepä kummallista? Ken mua saattaa komentaa? Häh ken? Sit' tiedä en. HOVIMESTARI. Mä tiedän sen! Siis vuota! Mä olen herrasi, kun olet täällä. NARRI. Ken herraansa nyt täällä tottelis! Mä seuraan aikaani. HOVIMESTARI. Oot röyhkeä. Sen sulle anteeks' suon. Sä narri olet. NARRI. En sinun edessä! Sun armoasi en tarvitse. Siis terve mieheen! HOVIMESTARI. Seis! NARRI. No mitä vielä! Turhaan vaivaat mua! HOVIMESTARI. Nyt tuki suus, tai kohta raivostun. Jos vieras kuulis tään, hän epäilis, ken meistä kahdesta on herra täällä. NARRI. Sen luulen minäkin! HOVIMESTARI. Mies onneton! Nyt vaiti jo. On kummaa aikaa tää, kun kukin herra ompi mielestänsä, ja harva ymmärtääpi vaiti olla, ja kumartaa ja kiittää. Narrikin on vimmattu, on uppiniskainen, ja kohti herraansa mies alhainen, mi ompi riippuvassa asemassa. NARRI. Häh! Lausuit riippuvassa asemassa? Oi kunnon veli! Kohta varmaankin me hirsipuussa ollaan kumpikin! Sä vaikka kiität, kumartelet vaan, mä vaikka ivaa, pilkkaa teetän teillä, niin siihen riippuvaiseen asemaan on aivan yhtä lyhyt matka meillä. HOVIMESTARI. Voit ivas heittää. Sua pyydän häihin mun tyttäreni, siellä kyllä saat sä paraat pilas laskea, jos tahdot. NARRI. No kiitos kutsunnasta, kyllä yritän mä parhaat pilat tehdä hänen häissään. HOVIMESTARI. No terve tuloa, sua vuottelen. (Lähtee hiljakseen poispäin.) NARRI (Itsekseen.) Nyt on mun vuoro, aikani on tullut. Nyt "Pater Paulus" ollos kopea. Ken paljon tahtoo, olkoon hävytön? (Hovimestarille.) Hei veikko, kuule! Minne nyt? Seis kohta! HOVIMESTARI. Sen riivattu, sä mitä komennat? NARRI. Seis mies, kun käsken! HOVIMESTARI. Nyt jo julmistun! Mun seista käsket, sinä, sinä, mun! NARRI. Voit julmistua! Kuule! Meidän kesken mä sulle lausun pienen totuuden. Miks' ylpeilet? Kas kuninkaatkin joskus on seisattuneet narrin sanoista. Seis veikko! Mull' on sulle asiaa! HOVIMESTARI. En tahdo moisen kanssa olla asioissa. NARRI. Top! Pikkuhiljaa! Kohta kuulla saat! Kas asia on se, mä rakastan sun tytärtäs, sen lausun suoraan sulle. HOVIMESTARI. Voit rakastaa, mut häntä et sä saa! NARRI. No sepä kumma! Mulla kaikki on, min kosijalta saattaa vaatia. HOVIMESTARI. Ha! Ha! Sa ootko kaunis mies! Ha, ha! NARRI. On komeutta kotitarpeheksi. HOVIMESTARI. Sä ootko viisas, ootko nerokas? NARRI. Nyt onhan puhe naima-asioista, ken silloin jaarittelee viisaudesta. HOVIMESTARI. Sä ootko syntyjäsi aatelinen? NARRI. En ole köyhä, että nimeä mun oisi tarvis, kyllä muutenkin saan melkein minkä immen tahdon vaan. Kas, lukuun ottamatta yhtä seikkaa, mä nimittäin ett' olen kunnon mies, ei moinen tule tässä kysymykseen — — on mulla etuja. Mä olen rikas! HOVIMESTARI. Vai niin, vai niin? Sull' onko paljonkin? NARRI. Ne riittää kyllä tähän asiaan. HOVIMESTARI. Mut tytärtäni et saa kuitenkaan! Et koskaan! Tiedä se! NARRI. Se saadaan nähdä! HOVIMESTARI. Se saadaan nähdä. Liian hyvä on hän sun kaltaisellesi! NARRI. Mun kaltaiselleni! Sä hourit mies! Mull' ompi rahaa, hullu! Voin jonkun sata kurjaa kultarahaa mä heittää vaikka sikolättiin sun. HOVIMESTARI. Vai niin! Mut millä ihmeen lailla sinä oot niitä ansainnut, ois hauska tietää. NARRI. En ole tosin sinun asemassa, en hoida herrani mä rahoja, mut rikkaaksi voi tulla muutenkin. Kas onhan ammattini mullakin. HOVIMESTARI. Ois hauska tietää mikä? NARRI. Arvaahan! HOVIMESTARI. Jos lienet suutari? NARRI. Voin olla joskus, mut ei se rikastuta. — Arvaa vielä! HOVIMESTARI. Jos lienet räätäli? NARRI. Mun pukuni on muodikas? HOVIMESTARI. No eipä kehumista! Mut mikä olet, koska ammattisi sä väität kannattavan. NARRI (Ylpeänä.) Olen taiteilija! Sä varmaan tiedät, että ihmiset, noin kunnon ihmiset kuin sinäkin, ne uhraa paljon, paljon taitoihin. HOVIMESTARI (Huokaa.) Juu, juu! NARRI (Matkii.) Juu, juu! HOVIMESTARI. Ja minä luulin jo, ett' olet vallan keppikerjäläinen. NARRI. Huut hävitön! HOVIMESTARI. No, no! Ei suuttumista! NARRI (Käskevästi.) No tiedä siis, mä vaadin tyttäresi! Mä häntä rakastan, vain häntä yksin. Ja ellen häntä saa — niin — menen hirteen! Sä tiedä se, ja suostu! Tuossa on! (Antaa ylpeästi hovimestarille kukkaron.) HOVIMESTARI (Punniten kukkaroa.) Ja ettäkö nää saisin? NARRI. Saada voit, jos annat mulle sulo tyttäresi. HOVIMESTARI. Mut vasta toinen hänet multa sai, mit tehdä nyt? NARRI. Sä ällös hätäile! (Ottaa taskustaan helminauhan, painaa sitä sydämmelleen.) Kun vieno tyttäresi näkee mun, hän kohta hurmaantuu. Voit olla varma! HOVIMESTARI. Mut vasta juuri sanoi lempivänsä hän toista miestä. NARRI. Tiedän kyllä sen, mut tyttäresi tietänyt ei silloin, mä että myöskin häntä rakastan. HOVIMESTARI (Epäröiden.) Voi olla totta! Mutta anteeks' anna, jos epäilen mä sinun rakkauttas, kun noidaksi sä vasta nimitit mun tytärtäni. NARRI (Itsekseen.) Ai saakeli! Nyt tuli Jo kummat! (Miettii.) Ahaa! (Hovimestarille.) Miten epäillä mun rakkautta voitkaan, — ihminen? Jos noidaksi mä häntä vasta kutsuin niin tein sen rakkaudesta! HOVIMESTARI. Rakkaudesta? NARRI. Niin juuri! Sillä tahdoin eksyttää mä miestä, joka väitti lempivänsä sun tytärtäs. HOVIMESTARI. Vai niin! Nyt ymmärrän! NARRI. No vihdoinkin! Siis tyttäresi saan? HOVIMESTARI. Saat. — Et. — Saat. — Et. — En tiedä oikein varmaan. NARRI (Ottaa povestaan toisen kukkaron, antaa sen hovimestarille.) Siis tyttäresi saan? HOVIMESTARI. Oi armas tyttäreni! Niin kovasti mä häntä rakastan. En hennois antaa. NARRI (Suuttuu.) Piru vieköön sun! En enää anna sulle ropoakaan! Nuo anna takaisin! — Tai tyttäresi? Sä tingit niinkuin pahin juutalainen. HOVIMESTARI. Mä nääkö takaisin? Tai tyttäreni? (Miettii.) Vie tyttäreni, vie, vie Herran tähden, jos hän vaan suostuu. NARRI. Suostuu aivan varmaan. Vie hälle sana, häntä vuottelen ja hälle olen minä tuonut tänne kaks sormusta, kuus rannerengasta, viis ihanata helmivyötä sekä myös — yhden sydämmen. No! Ala mennä! HOVIMESTARI (Epäröi.) NARRI. No mitä epäilet. Jo kiirehdi! HOVIMESTARI. Siis vieraat saapuvat nyt sinun häihin. NARRI. Ne tulkoon vaikka minne! Kiirehdi!

(Työntää hovimestarin ovesta sisään.)