Kolmastoista kohtaus.
Reading edition
Narri. Colombina.
(Colombina tulee, eivät aluksi ole huomaavinaan toisiaan. Narri hillitsee raivoaan, painaa kätensä sydämmelleen.)
NARRI. Ah! Signorina! Te! COLOMBINA. Signor! Te täällä! NARRI. Niin! Signorina! Minun mielestäni se ei oo ihme. Tänne, tänne, tänne tuon talon varjoon (Osoittaa hovimestarin taloa.) aina kaipaan mä, siks' olen täällä nytkin taas! COLOMBINA. Niin hauskaa! NARRI. Niin äärettömän hauskaa, signorina, ja sydämmelle suloi — — — (keskeyttää.) COLOMBINA. Mit' tarkoitatte? NARRI. Ah! Signorina! En, en mitään lainkaan, ja kuitenkin niin äärettömän paljon. COLOMBINA. Te mitä lausuitte? Ois hauska tietää! NARRI. Mä lausuin vaan, mun sydäntäni kiertää niin sulotunteet!... COLOMBINA. Oh! Signor! Kuin niin? NARRI. Oi, älkää kysykö! (Ottaa povestaan helminauhan.) COLOMBINA (Hymyilee.) No miks'ei saisi! NARRI. Mun sydämmeni (Painaa nauhaa sydämmelleen) on pakahtua vallan, se sykkii niin, mä luulen, että sykkii se rakkaudesta. Oh! Mä punastun. COLOMBINA. Te mitä puhutte? Mä luulen minäkin myös punastun. NARRI. Mun veri nousee päähän, mua melkein pyörryttää. COLOMBINA. Oh kuinka kuuma! Mä varmaan pyörryn. NARRI. Sallikaa mun auttaa ja pitää kiinni — jos kaatuisitte. COLOMBINA (Yrittää kaatua, narri juoksee apuun, Colombina nojautuu häntä vastaan. Narri laskee hänet rappusille, sitasee helmivyön hänen kaulaansa ja heittää helyt hänen viereensä portaille. Colombina tointuu hiukan. Narri juoksee pois.) COLOMBINA (Nousee, ottaa helyt.) Oh mikä hieno, miellyttävä mies!
(Lähtee kiireesti.)